Nämä pääsiäisherkut ovat semi-terveellisiä ja niitä syödessä tulee mieleen kaupan suklaapusut. Tuore inkivääri tuo pohjaan raikkaan säväyksen, joka sopii täydellisesti hennosti sitrukselta maistuvaan vaahtoon. Kaiken kruunaa tietenkin keskellä loksahtava suklaakerros.
Jos haluat ajoittaa nautiskelun tietylle päivälle kannattaa nämä ehdottomasti valmistaa jo hyvään vaiheeseen edellisenä päivänä. Jopa kerman voi maustaa valmiiksi jääkaappiin joilloin h-hetkeen jää ainostaan pursottaminen - tai jos kaapista ei löydy pursotinta voi kerman vain lusikoida pohjien päälle.
Vuokana minulla on käytössä tässä silikoninen vuokapelti, jossa kuppien halkaisijat ovat 5 cm. Unelmat käy varmasti tehdä myös paperivuokiin kun sutasee vain vähän kookosöljyä reunoille.
Tämä ohje on tehty pähkinäallergikolle, mutta jos sinulle ei ole sellaista ongelmaa voi siemensekoituksen sijaan käyttää pähkinöitä tai manteleita.
Sekoita kaikki muut ainekset paitsi suklaa massaksi tehosekoittimessa. Voitele silikonisia vuokia hiukan kookosöljyllä, joka hoituu parhaiten sormin. Annostele jokaiseen kuppiin kukkurallinen ruokalusikka taikinaa ja painele se tiiviksi vuuan pohjalle. Aseta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun sulatat suklaan. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Valuta suklaa jo hiukan jähmettyneiden pohjien päälle ja laita takaisin jääkaappiin jähmettymään. Anna pohjien kovettua jääkaapissa mieluiten yön yli.
Kuorrute:
- 2 kaura- tai soijavispiä (tai kookos)
- 1 rkl sitruunanmehua
- 1 rkl agavesiirappia
- pari tippaa luonnollista appelsiiniaromia
Vispaa kerma purkin ohjeen mukaan. Kauravispi on monesti valmiiksi superjähmeää, joten itse yleensä vain sekoittelen sen. Mausta sitruunalla, agavella ja appelsiiniaromilla.
Lusikoi kerma pursotuspussiin.
Irrota pohjat silikonivuuista ja pursota päälle kiehkurat kermaa. Voit ripotella päälle vielä esimerkiksi kookoshiutaleita tai vaikkapa mustia seesaminsiemeniä.
Anna unelmien hiukan pehmetä ennen herkuttelua.
Palan painikkeeksi sopii kupillinen vahvaa kahvia tai teetä.
Tulppaanisesongissa parasta ovat ranskalaiset tulppaanit. Ne ovat perinteisiä tulppaaneja pidempiä, suurikukintoisempia ja eläväisempiä liikehdinnässään. Näiden kaunotarten toimia on hauska tarkkailla: ne venyttelevät kaulojaan kohti aurinkoa päivällä ja pysähtyvät paikalleen pimeän tullen. Aika lailla samoin kuin me suomalaiset, jotka talven pimeyden keskellä kohotamme pipoihin ja huiveihin kääriytyneet päämme kohti pienintäkin auringon pilkahdusta. Yhdennäköisyys näiden kukkien ja leivosten välillä on silmiinpistävää. Karamellinvaaleanpunaisen tulppaanin himmeänä hohtavaa ja tasaisen kaunista pintaa erehtyy luulemaan bébé-leivokseksi ja bébétä tulppaaniksi.
Modernien herkkujen keskellä on välillä rauhoittavaa istahtaa nauttimaan jotain sellaista, jolla omat isovanhemmatkin ovat aikanaan herkutelleet. Bébé-leivokseen liittyy itselläni paljon muistoja. Lapsena notkuin Citymarketin leivostiskillä ja kinusin äidiltä yhtä ihanaa vaaleanpunaista unelmaa. Hieman vanhempana katselin leipomisinnostustani esimerkillään lietsonutta kummitätiäni urakoimassa vaarini syntymäpäiville tusinoittain vaaleanpunaisia ja -sinisiä bébéitä. Vasta pari viikkoa sitten äitini sattui kertomaan, että hänen tätinsä miehen perheellä oli Porvoossa mansardikattoisen puutalon kellarissa leipomo, jonne matkustaminen oli äidilleni suurta juhlaa. 50-luvulla alle kouluikäinen äitini valitsi vitriinistä itselleen useimmiten bébén, Aleksanterin leivoksen tai voitaikinaisen omenaleivoksen. Juuri tällä viikolla vierailin työn merkeissä Porvoossa lumisten pienten puutalojen keskellä ja ajattelin maireana, ettei suvun perinteiden jatkaminen Porvoossa leipomon omistajana olisi yhtään hullumpi ajatus. Ajatus aamuyön herätyksistä ja yrityskirjanpidosta palautti minut kuitenkin maan pinnalle.
Bébé on ehdoton klassikko, joka jakaa mielipiteitä. Toisille vaaleanpunainen sokerikuorrute on paitsi ulkonäkönsä puolesta myös maultaan aivan liian äklö. Toiset taas kuolaavat juuri makean pinnan ja voisen täytteen perään. Minä olen jossain siinä välissä. Mielestäni perinteinen bébé kaipaa hieman raikastusta, ja siksi olenkin lisännyt täytteeseen vadelmaa. Muuntelin bébén perusreseptiä hieman mieleisekseni muun muassa tämän ohjeen pohjalta. Perinteisesti bébé on pyöreä, mutta tätä kuvausta varten valitsin ovaalit vuoat. Tein pohjat kolme kertaa, koska taikina kohosi joka kerta liikaa, kunnes tajusin käyttää pohjia paistaessani painoja pohjan päällä. Älä siis ohita tätä vaihetta, jos haluat leivoksiin mahtumaan mahdollisimman paljon täytettä. Vuoiksi kelpaavat varmasti hyvin niin leivosvuoat kuin muffinivuoatkin.
Vatkaa pohjia varten vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon huoneenlämpöinen muna. Lisää jauhot, kaavi taikina kulhosta käteesi ja painele taikinasta tanko, jonka käärit kelmuun. Anna taikinan levätä jääkaapissa n. 15 minuuttia.
Jaa taikina veitsellä 12-14 osaan. Muotoile taikinapaloista pienet pallot, ja painele jauhotetuin sormin taikina ohuelti leivosvuuan pohjaan ja reunoille. Painele päälle pienet foliopalat tai aseta yksi saman muotoinen leivosvuoka taikinan päälle. Täytä foliot tai vuoat paistopainoilla, kuten kuivatuilla herneillä, kolikoilla tai leivontapainoilla. Näin pohja ei kohoa uunissa liikaa, ja pohjiin mahtuu enemmän täytettä.
Paista 175 asteessa 15-20 minuutin ajan - pohjan reunat eivät kuitenkaan saa ottaa liikaa väriä uunissa. Nosta pohjat jäähtymään ja irrota vuoista varovasti jäähtyneinä.
Valmista täyte: mittaa pieneen kattilaan kerma, keltuainen ja maissitärkkelys tai perunajauho ja sekoita ne keskenään. Kuumenna koko ajan samalla vatkaten, mutta älä anna kerman kiehahtaa. Siirrä kattila pois levyltä, kun seos sakeutuu. Siivilöi kiisseli paakkujen varalta pieneen kulhoon. Anna kiisselin jäähtyä huoneenlämpöön.
Vatkaa voi, sokeri ja vanilja täytettä varten pienessä kulhossa vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Soseuta vadelmat sauvasekottimella pyreeksi. Annostele jäähtyneen kiisselin sekaan voita noin ruokalusikallinen kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi väleissä. Kun kaikki voi on lisätty, paseeraa vadelmat siivilän läpi täytteen sekaan ja vatkaa se tasaiseksi.
Annostele täyte pursotinpussiin ja pursota sopivasti täytettä jäähtyneisiin leivospohjiin ja tasoita pinta. Voit levittää täytteen pohjiin myös lusikalla. Täytä vuoat lähes piripintaan. Laita täytetyt leivokset jääkaappiin odottamaan kuorruttamista.
Valmista kuorrute: sekoita sitruunamehun joukkoon vähitellen tomusokeria, kunnes seos on paksua, mutta vielä valuvaa. Kun nostat kuorrutetta lusikalla, sen pitäisi valua hitaasti lusikasta ja tasaantua kauniisti lopun kuorrutteen joukkoon. Värjää elintarvikevärillä kuorrute haluamasi sävyiseksi. Tiputa lusikalla vajaa ruokalusikallinen kuorrutetta leivoksen päälle ja levitä tarvittaessa lusikan tai veitsen avulla reunoille asti. Koristele strösseleillä tai nonparelleilla. Jos säilytät leivoksia jääkaapissa ennen tarjoilua, kannattaa ne nostaa huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua.
Runebergin päivä, päivä jolloin tungen kokonaisen aivan liian suuren leivoksen suuhuni vaikka tiedän etten pysty jauhamaan sitä suu kiinni ja toistan tämän joka vuosi.