Tein ficin! Pikku viidensadan sanan ficletti, perustuen vahvasti @neodyymi n viestiin jostain ammoin discordissa käydystä lemmiokeskustelusta. Ihan työturvallista settiä toistaseks.
An Archive of Our Own, a project of the Organization for Transformative Works
Sen, minkä Lammio katsoi hermopelissä voittaneensa, hävisi hän fyysillisessä kaksinkamppailussa. Hänet paiskattiin seinään ja siitä lattialle. Upseerikoulusta ammennetut lähitaisteluopit tuskin pätivät, kun vastustaja ei noudattanut alkeellisimpiakaan herrasmiessääntöjä, vaan tappeli kuin katurakki elämästä ja kuolemasta, säälimättömästi ja keinoja kaihtamatta.
...eli sitä Lemmiojynkkyä. Tsekatkaa pliis tägit ensin, jos erehdytte tän roskispalon avaamaan. 😶 Niin, ja suurkiitokset @suohonsotkettu kaikesta avusta tämän(kin) kanssa!
Se muistutti häntä hänen omasta kyvykkyydestään, ja siitä millaiseen valta-asemaan hän oli sen ansiosta kyennyt nousemaan. Miten hän aina nauttikaan niistä hetkistä, kun Lehto viimein laukesi, mutta vain koska Lammio oli sen hänelle päättänyt suoda. Ja nyt… Millaisen valtaistuimen edessä Lammio seisoikaan. Vyötäkin parempi rangaistus Lehdolle olisi se, että juuri Riitaojan käsissä hän joutuisi nauttimaan olostaan.
Minä, unohtaisin postata piirustuksen johon oikeesti käytin myös aikaa ja energiaa? Elä veikkonen ala-
Kyllä, mä tuun alottaa nää kaikki tommosella. Mut tosiaan piirsin tän aika hetki sitten. En postannut varmaan siksi että varjostukset ja väritys oli vähäsen kauhia. Mutta Fight Club aivomätä on muhun taas iskenyt, joten nyt päätin julkasta tän kun teen ehkä seuraavan sivun sitten. Suunnitelmissa siis Robert Paulson reveal! Koska me kaikki tarvitaan Lammio itkemässä komeita miestissejä vasten.
summary: Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.
disclaimer: hahmot on Väpändeeroksen enkä saa rahaa tästä
Lammio heräsi päänsärkyyn. Käsikopelolla hän etsi kännykkänsä yöpöydältä ja katsoi kelloa. 2:47. Hän oli nukkunut pari tuntia. Hän laittoi kännykän takaisin yöpöydälle ja hieraisi ohimoaan. Silmän takana jyskytti. Lammion teki mieli nousta ja hakea särkylääkettä, mutta se olisi herättänyt vieressä nukkuvan Lehdon, joka oli tullut pelistä kotiin puolisentoista tuntia sitten. Lammio tiesi päänsäryn olevan alkava migreeni. Hän päätti ottaa riskin ja nousi ylös. Hänen olisi pakko saada nukutuksi, koska huomenna olisi viimeisiä koulupäiviä.
Lammio pääsi keittiöön ja otti yläkaapin ylähyllyltä särkylääkepurkin. Hän kaatoi itselleen lasiin hanasta vettä ja otti särkylääkkeen ja joi päälle. Toivottavasti Lehto ei herännyt. Lammio istui keittiönpöydän ääreen, nojasi kyynärpäänsä pöytää vasten ja hautasi pään käsiinsä odottaen, että päänsärky menisi ohi. Hän sulki silmänsä, kun silmien edessä alkoi tanssia sahalaitakuvioita. Nyt hän jopa toivoi, että Lehto olisi herännyt.
Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.
Lehto päätti ottaa Lammion kantoon. Huone oli pimeä, joten Henrik olisi toivottavasti rauhassa. Lehto haki vielä ämpärin sängyn viereen, jos Lammio oksentaisi. Hän lähti makuuhuoneesta ja sulki oven. Antaisi toisen olla rauhassa. Lehto meni olohuoneeseen ja nukahti sohvalle. Huomenna olisi vapaapäivä aamutreenejä lukuunottamatta, ja tarpeen vaatiessa hän voisi huolehtia Lammiosta.
**
Lammio heräsi herätykseensä. Ääni tuntui voimakkaammalta kuin yleensä. Hän sammutti herätyksen. Päässä jyskytti edelleen. Hänen pitäisi mennä töihin. Mitähän siitäkin tulisi. Missä Lehto oli? Lammio nousi istumaan ja hitaasti seisomaan. Ainakin hän pysyi pystyssä. Hän puki hitaasti päälleen. Valkoinen kauluspaita, tummansininen neule ja mustat farkut. Olisi helppo vain olla menemättä kouluun.
Keittiössä tuoksui kahvi, Lehto oli herännyt aikaisin, ja kahvintuoksu sai Lammion yökkäämään. Yleensä hän piti kahvista ja sen tuoksusta, mutta migreenikohtauksen jälkeen tuoksu etoi häntä. Hän huokaisi ja istahti keittiönpöydän ääreen. Koulupäivästä pitäisi selvitä ilman kahvia, ja ajatus puistatti Lammiota.
”Huomenta, rakas.” Lehto sanoi hiljaa, ettei Lammion pää räjähtäisi.
”Huomenta…” Lammio sanoi väsyneesti ja hieraisi ohimoaan. Päänsärky voisi jo loppua. Lehto istahti Lammiota vastapäätä kahvikupin ja murokulhon kanssa.
”Kannattaako sun mennä kouluun tossa kunnossa, Henrik?” Lehto kysyi varovasti.
”Ei mulla mitään hätää ole.” Lammio sanoi ja haki jääkaapista tuoremehua. Särkylääkepurkki oli pöydällä, ja hän otti yhden.
”Ei vai? Et sä normaalisti särkylääkettä ota heti aamusta. Mutta miten vaan.” Lehto hörppäsi kahvinsa loppuun.
”Toivo, älä viitti pitää noin kovaa meteliä.” Lammio huokaisi ja nousi ylös.
Lammio istahti autoonsa. Häntä väsytti. Olisi varmaan parasta käydä päivystyksessä, ja hakea pari päivää sairaslomaa. Hän pudisti ajatukselle päätään ja käynnisti auton. Onneksi hänellä oli ihan uusi auto. Jotain hyötyä rikkaista vanhemmista oli. Tuskin hän edes saisi sairaslomaa, joten oli turha yrittää. Hän laittoi aurinkolasit silmille, vaikkei edes ollut kirkasta, ja lähti pihasta.
Koulupäivä alkoi erittäin huonosti. Joku kadetti oli vitsaillut, että Lammiolla on krapula. Toisen mielestä Lammio halusi vain esittää. Lammio käveli luokassa omalle paikalleen ja otti repustaan tarvittavat asiat. Hän laittoi aurinkolasinsa pöydälle, otti kynän käteen, avasi tietokoneen ja alkoi tihrustaa jotain paperille. Hän hieraisi ohimoaan. Päänsärky voimistui voimistumistaan.
Lammio kaivoi kännykän housuntaskustaan ja näppäili Lehdon numeron. Hän kuitenkin laski kännykän pöydälle, kun professori alkoi selittää jotain valmistujaisista. Nekin olisivat ihan pian. Äiti oli kai jo tehnyt kaikki valmistelut ynnä muut. Jäljellä oli vain Lammiolta paperien saaminen ulos. Pakko siihen oli pystyä.
Lammio otti kännykkänsä pöydältä ja lähetti Lehdolle viestin.
’Tule hakemaan. Päätäni särkee niin paljon. Migreeni ei ota laantuakseen.’
Pian Lehto lähetti vastauksen: ’Mun eturistisiteeni meni poikki. Ei pysty ajaan. Saatanallinen tuki nilkasta nivusiin. Ei paljoo pelata kolmeen, neljään kuukauteen’
’Et ole tosissas. Mun valmistujaiseni on ihan pian, ja sulla hajoo polvi.’
’No älä ny viitti. On sitä pahemmastakin selvitty. Mä odottelen Määttää, että se tulis hakeen mut terveyskeskukselta’
Lammio sulki kännykkänsä. Tunti oli onneksi loppunut, ja Sinkkonen oli huomannut Lammion olevan huonossa kunnossa.
”Henrik? Voin heittää sut kotiin. Sä et näytä kovin hyvävointiselta.” Sinkkonen ehdotti, kun he olivat päässeet pois luokasta ja käytävälle.
”Mhm. Migreeni iski taas… Yöllä jo alko pieni särky silmän takana. Nyt vaan pahentunu.” Lammio otti seinästä tukea. Sinkkonen nyökkäsi ja laski kätensä kaverinsa olkapäälle.
”Tuleeko Lehto hakeen?” hän kysyi ja sai vastaukseksi päänpudistuksen.
”Sillä hajos kuulemma polvi. Voitko sä heittää, Niilo?” Lammio antoi autonsa avaimet Sinkkoselle ja sulki silmänsä.
**
Lehto heitti putkikassinsa Määtän auton takapenkille ja taiteili itsensä pelkääjänpaikalle. Hän ei saanut koukistaa vasenta jalkaansa, ja se otti häntä päähän. Määttä ei onneksi paljoa kysellyt, mitä oli käynyt. Siitä Lehto oli iloinen, ja se sai hänet arvostamaan kaveriaan entistä enemmän.
”Ei. Pitäskö?” Lehto nojasi päänsä autonpenkkiin. ”Vaan olishan se hyvä. Ettei se ihmettele seuraavalla kerralla kun määt sinne.” Määttä sammutti auton.
”Nii… Mutta kun se vaan huolestuis. Enkä mä sitä halua.” Lehto kaivoi kännykkänsä farkkujentaskustaan.
”Vaan sanot sille, et sinä tuut kuntoon. Ja tottakai se huolestuu, mut se on hyvä juttu.” Määttä huomasi Lehdon näpytelleen Kaarnan numeron esille.
’Multa katkes eturistiside reeneissä. Älä vedä raivareita, mä tulen kyllä kuntoon. Saatanalliset lääkkeet noi anto. Jossain vaiheessa leikkaus’
’Voi Toivo-rakas, kauanko olet sairaslomalla?’
’Mä tiedä. Puol vuotta? Riippuu miten toi lähtee kuntoutuun. Jäältä ny ainakin pois kolme kuukautta’
’Okei. Tule joku päivä käymään niin jutellaan paremmin?’
’Joo, me tullaan Henkan kans. Sillä on huomenna vapaapäivä nii käyks huominen?’
’Käyhän se. Pääsen kolmen aikaan töistä, että sen jälkeen’
’Roger’
Lehto huokaisi. Kaarna ei vaikuttanut vihaiselta, mutta mikä siinä oli, että sen piti huolehtia niin helvetisti? Lehtoa ketutti Kaarnan huolehtiminen. Sitä se oli aina tehnyt eikä vaikuttanut hevillä lopettavan.
Määttä katsahti takapeiliin ja huomasi Lammion auton tulevan pihaan. Mikäs siinä, Lehto pääsisi hoivattavaksi.
”Vaan kihlattusi taisi tulla pihaan.” Määttä virnisti. ”Näköjään. Kiitti kyydistä, ja näkyillään.” Lehto nousi ylös autosta ja otti kassinsa takapenkiltä.
”Moi.” Määttä vastasi ja lähti, kun Lehto oli sulkenut oven ja mennyt pois tieltä.
**
Lehto pääsi makuuhuoneeseen ja meni istumaan sängylle. Hän avasi polvitukensa ja otti farkut varovasti pois. Hän tiputti ne lattialle ja otti tuolilta flanellihousut. Hammasta purren hän sai ne laitettua jalkaansa ja sen jälkeen laittoi polvituen takaisin paikalleen. Hän viskasi neuleensa ja t-paitansa lattialle ennen kuin meni peiton alle.
Pian Lammiokin ilmestyi makuuhuoneeseen. Hän oli jo vaihtanut vaatteensa ja oli pelkissä boksereissa.
”Tules tänne.” Lehto irvisti, kun yritti etsiä hyvää asentoa jalalleen.
”Tulossa.” Lammio meni peiton alle makaamaan ja nosti Lehdon pään rintakehälleen.
”Sattuu.” Lehto kuiskasi, ja Lammio alkoi silittää hänen hiuksiaan.
”Parempi. Särkee sitä vielä vähän, mutta ei se haittaa. Tilataanko pizzaa?” Lammio huokaisi. ”Miten vaan. Mä lupasin muuten Kaarnalle, että me käydään sielä huomenna.” Lehto sulki silmänsä ja kuunteli Lammion sydämen tasaisia lyöntejä.
”No, sitten me käydään siellä. Nukutaan ny.” Lammio silitteli Lehdon selkää, kun tuo alkoi tuhista hänen syleilyssään.
