Lopeta jo se ajattelu!
Yhdysvaltalaisten psykologien ja keittiöpsykologien nettikeskustelujen selaaminen on elähdyttävää puuhaa. Näin perjantai-iltaisin varsinkin. Nyt siellä taitetaan sanan säilää mm. siitä, kannattaako murheita todella ajatella ja pohtia perusteellisesti -vai olisiko järkevämpi tehdä jotain ihan muuta. Esimerkiksi jotain hauskempaa.
Keskustelun aihe näyttää olevan tämä: Aina on sanottu, että jos joku asia ottaa päähän tai masentaa, kannattaa ajatella se läpi. On hyvä miettiä omia tunteitaan ja käyttäytymistään ja analysoida mikä on varsinainen syy kurjuuteen -sitten on mahdollista löytää myös ratkaisuja ja ulospääsy tilanteesta.
Höpö höpö, väitetään nyt.
Psykologian professori Sonja Lyubomirsky Kalifornian Riverside -yliopistosta sanoo, että tämä ajattelu on aikansa elänyt. Ja väite nostattaa nettikeskusteluissa kovasti tunteita. Monien mielestä juuri ongelmien syväanalyysi läpikotaisin on sitä kaikkein hauskinta puuhaa, elämän sokeri ja suola.
Kuitenkin, Lyobomirskyn mukaan useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että liika ajattelu johtaa ihan päinvastaiseen tulokseen kuin väitetään. Negatiiviset ajatukset vahvistuvat, ihminen tuntee itsensä entistä surullisemmaksi. Ja järkevien ratkaisujen löytyminen muuttuu hankalammaksi kun tajuaa miten sotkuista ja monimutkaista kaikki itse asiassa onkaan.
Syvällisen loogisen itseanalyysin lopputuloksena näyttää olevan vain entistä surkeampi pessimisti.
Toki tämän asian ovat muutkin huomanneet. Tutkijat tietysti, mutta Lyubomirskyn väite sopii hyvin myös arkijärkeen. Tiedetäänhän se, että jos joutuu "syvällisesti" analysoimaan esimerkiksi ihmissuhteita, se tarkoittaa väistämättä ongelmia.
Lyubomirskyn ajatus ei siis ole uusi, hänen kirjansakin on julkaistu jo joku vuosi sitten. Jo hänen suomennetuissa kirjoissaankin esitetään sama ajatus. (mm. "Kuinka onnelliseksi?"). Mutta siitä huolimatta tämän ajattelun paikkansa pitävyydestä keskustellaan juuri nyt taas vilkkaasti Atlantin takana. Varsinkin psykologi- ja terepeuttipiireissä.
Ja syyn ymmärtää. Ajatus on ensi katsomalta ongelmallinen joillekin terapioille -tai ainakin terepeuteille. Ollaanhan Yhdysvalloissa, "terapeuttien taivaassa".
Mutta eivät kaikki terapeutitkaan ole eri mieltä, osa heistä sanoo että asia on juuri niin kuin professori väittää: aika monet ongelmat ratkeaisivat kun lopettaisi turha vatvomisen. Toki he huomauttavat, että tämä pätee vain osaan ongelmista. Pitää osata erottaa ne tapaukset, joissa analyysiin lähteminen on vaivan arvoista.
Lyobomirsky on yksi tunnetuimpia onnellisuuden tutkijoita, joka on mm. toteuttanut Yhdysvalloissa suuren kansallisen onnellisuustutkimuksen, Hänen sanoillaan voisi ainakin sikäli ajatella olevan katetta. Ja muuten, tämä havainto ei siis todellakaan ole hänen ainoa ajatuksensa, ei edes kaikkein keskeisin. Mutta tämä on se, josta juuri nyt näköjään keskustellaan.
Tunnettu amerikkalainen psykologi-bloggaaja Gretchen Rubin kirjoittaa Lyubomirskystä myös myönteiseen sävyyn. Hän kertoo että on omalla kohdallaankin huomannut, että kun joku asia vaivaa, liian ajattelemisen sijasta hän lukee kirjaa tai nukkuu -ja olo tuntuu paljon paremmalta kuin jos ajattelee asiaa läpi uudelleen ja uudelleen.
Joten eiköhän lopeteta turha ajattelu. Ainakin hetkeksi.
Rubinin blogi:
http://tinyurl.com/3jyvzkq
AC/DC: