Katselin tässä lääkepurkkiin ja siellä olevaan kosteudenkerääjän ja mietin:
Olispa kiva jos lääkkeiden kanssa tulis joku pieni keräilytavara, sillai ku muropaketeissa oli joskus!
seen from Brazil

seen from United Kingdom
seen from China
seen from Singapore

seen from Singapore
seen from South Africa
seen from United States
seen from Canada
seen from Malaysia
seen from Canada
seen from China

seen from United States

seen from Mexico
seen from Ghana
seen from China
seen from Finland
seen from China
seen from China

seen from United States

seen from Australia
Katselin tässä lääkepurkkiin ja siellä olevaan kosteudenkerääjän ja mietin:
Olispa kiva jos lääkkeiden kanssa tulis joku pieni keräilytavara, sillai ku muropaketeissa oli joskus!
Mä oon niin helvetin masentunut. En tiedä mistä tää lävähti päälle ihan yhtäkkiä. Viime viikolla olin vielä aivan onnellinen, nyt haluun lakata olemasta. Elossa oleminen tuntuu tervahaudassa uimiselta. Kaikki on paskaa eikä mikään tunnu miltään, ei oo ees nälkä. En pysty tulemaan. En jaksa pukea vaatteita päälle. En muista millon mulla ois ollut näin paha masennusjakso. Päivä 3 ja nyt jo sellanen fiilis että elämä ei tuu koskaan enää olemaan hyvää. Voisinpa onkia aivot kallosta ja upottaa ne happokylpyyn.
Aivojen magneettistimulaatio on yksi varteenotettava hoitovaihtoehto lääkeresistentin masennuksen hoidossa.
Minä kattomas menneisyyteen ku ihmisiä vielä sähkö shokitettiin masennuksen takia.
Elämänpäivitys: olen jälleen masentunut eikä tämä ole ollenkaan electric boogaloo
"itsemurhasta vitsailu satuttaa sinua, lopeta se"
mut mitä jos mä koen henkilökohtaisesti omassa elämässäni nimenomaan päinvastoin?
mitä jos mä nimenomaan saan jotain kieroa iloa ja keveyttä elämääni, ku voin heittää vitsiä siitä kaikista pahimmasta asiasta, mitä oon ikinä ajatellu?
mitä jos se auttaa mua nauramaan sillonki, ku mua masentaa, eikä oikein mikään naurata?
mitä jos musta huumori on vaan aina ollu mulle tärkee ja erittäin huvittava huumorin laji?
mitä jos me ollaan vaan tosi erilaisia ihmisiä, joilla on tosi erilainen huumorintaju?
Mun keskeenjääneet runot;
Syystä tai toisesta vajanaiset
Elinluovutus
Missä kohtaa menetät liikaa
Jalatta ja kädettä halaisit vielä
Annatko sydämeni pois suostuen
Saavatko he ottaa silmäni
Ne joihin rakastuit
Uskallatko katsoa heijastusta ilman ihoa
Paljonko minusta voi viedä kunnes en ole enää sinun?
Riittävätkö luuni
Täyttävätkö ne sydämesi kaapit
Olenko minä jos he vievät aivoni
Rakastaisitko jos olisin vain aivot purkissa?
Missä kohtaa en riitä enää
"Avaudu mulle"
Pullotan kyyneleeni
Tungen tunteeni pieniin rasioihin ja asettelen ne järjestykseen komeron hyllylle
Tiedän mitä jokaisessa rasiassa on
Tiedän mistä jokainen kyynel vuosi
Sanot, että voin avata rasiat sun edessä
Kysyt voitko maistaa kyyneleitä
Mä tiedän, että tahdot vain hyvää
Mä annan sun avata rasian, huikata pullosta
Pelästyt
Vuodatat tuntees mun rasiaan
Kaadat vahingossa mun pullon
Sulla on niin kiire tuntea, että mä jään vaan sivuun
Tiedät, että tahdot vain hyvää mutta tää satuttaa vaan enemmän
Rakas empatia
Rakas empatia,
Oot mun koko elämä
Rakas empatia,
Voitko jättää mut jo rauhaan
Tää on toksista
Yhtenä hetkenä hoivaat mua ja autat rakastamaan muita
Viitenä aikasempana hakkasit mua tunteilla ja tilanteilla
Ihan ku kysyisit jokasella lyönnillä et joko uppos kalloon
Sä oot väkivalta mitä en pääse pakoon
Sä olet niin kiltti, rakastava ja niin julma
Mua ei auta kuvitella miltä lapsen menettäminen tuntuis vanhempana
Miten hajoaisin joka kerta palasiks uudestaan ja uudestaan kun jokin asia muistuttais siitä
Sellasen surun kokeminen EI AUTA mua
Ei varsinkaan kun panet masennusta sivussa ja oon keskellä teijän sairasta rakkauskolmioo missä mua lyödään ja potkitaan
Painukaa vittuun
Saat mut haluumaan vaan olla kyyninen ja tunteeton
Sairas
Voinko olla kipee jos lääkärit lähettää kotiin?
Onko mulla oikeesti vaikeempaa
Kestääks muut vaan paremmin
Mitä enemmän kuuntelen mun ajatuksia, sitä varmempi oon et tarviin apua
sitä enemmän keksin syitä etten oo sairas
Kivusta kauniiksi
Kituvat kirjoittaa kauneiten
Repivät jostain kieron mielensä kulmista ääniä joita ei muut kuule
Kylläinen ei käsitä nälkäisen kärsimystä,
ei saa selvää sen käsialasta
Kontrasti kivun ja kauneuden välillä luo sinfonioita joita jahtaat
En uskalla olla nälkäinen.
Kirjoitan rumemmin, kömpelösti
Käsiala selvenee, teksti tylsenee
Mun taide ei oo sen kivun arvosta
Vaikka tahdonkin sen olevan
Syyllinen löydetty.
tää on aika vakava aihe, mutta:
luin artikkeleita kevätmasennuksesta ja löysin ylen uutisista tällasen jutun vuodelta 2016, jossa joku psykiatrian erikoislääkäri selittää seuraavasti:
"Naisilla että miehillä on keväällä kaikkein hedelmällisin vuodenjakso. Siinä tilanteessa miehen pitäisi kyetä ja mies myös kykenee, mutta nainen kykenee ja haluaa vielä enemmän. Lopulta mies jää aika keinottomana hankikannolle ihmettelemään, minne naiset katosivat."
...aika jännä, mihinköhän tutkimuksiin noi väitteet pohjautuu...??
Jokaiselle meistä löytyy ikioma alakulokautensa. Apeus voi yllättää jopa keskiyönauringon paisteessa tai vaikkapa ruskan loisteessa. Syvästi