#mietelauseet

[the-art-of-love-media]

Rakkautta on, kun olen vieressäsi tekemättä mitään ja tunnen oloni täysin onnelliseksi.

[the-art-of-love-media]

Rakkaus, jonka annamme on ainoa rakkaus, jonka saamme pitää.

Elbert Hubbard 

[nettisivustakatsoja]

Mietelauseista

Mun tänhetkisen työpaikan yksi seinä on täynnä niitä kaikkein kliseisimpiä mietelauseita / positiivisuushymynaamamitälie. Tähän mennessä oon melko raivokkaasti ignoorannu ne, koska tiedän onnistuvani pilaamaan ne taas, mutta tänään sorruin ja luin ne. Ja voi vittu. 

(Jos jostain syystä pidät sensorttisista jutuista tai saat niistä jotain muita kiksejä, suosittelen jättämään lukemisen tähän.) Alla kooste ajatusketjustani. 

 Hymy maksaa vähemmän, kuin sähkö ja valaisee paremmin. :))) Mun tietokone ei toimi hymyilemällä. Eikä muuten moni muukaan asia.

 Asiat eivät ole koskaan niin huonosti kuin miltä näyttää. :))) Joskus ne ovat vielä huonommin. (Ja kyllä, näiden pilkutuksessa on hyvin vähän logiikkaa.)

 Hyvä itsetunto on toisten arvostamista.  :))) Viimeksi, kun sanakirjasta tarkistin, niin ei ole. Toisten arvostaminen on toki tärkeää ja näin, mutta älkää nyt saatana väittäkö ihan mitä sattuu sen nimissä.

 Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin. :))) Koska ihan vitun harva ihminen yritää kävellä vuoren yli. Ja nekin jotka yrittää varsin suurella todennäköisyydellä saa paleltuman tai kuolee siihen.

 Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona. :))) Kerronko teille siitä refleksinomaisesta hymystä, jonka ihminen voi vetää kasvoilleen silloinkin, kun on tuhansina sirpaleina tai niin syvällä apatiassa, ettei ole nähnyt metaforista auringonvaloa kuukausiin? Vai lähdetäänkö sille linjalle, että jos mä en hymyile, kaikki olettaa, että multa puuttuu elämiseen vaadittava lihas? Mitä.

 Makea nauru on talon auringonpaiste. :))) Kuulostaa joltain, mitä Batmanin arkkivihollinen Jokeri sanoisi.

 Pysähdy! Olet jo perillä. :))) Jos joku sanoisi mulle noin, niin sanojan uskottavuuden mukaan joko nauraisin sille päin naamaa tai saisin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla itsetuhoisia ajatuksia. Miksi jatkaa yrittämistä, jos tää ei tästä parane?

 Miksi tähyillä mennyttä, kun suurimmat asiat tapahtuvat edessäpäin? :))) Mutta sinne ei kuitenkään pitäisi mennä, kun piti pysähtyä. Mitä helvettiä nyt oikeasti? Koittakaa jo päättää. Vai yrittääkö tää sanoa, että parempi unohtaa koko historia ja toistaa samat virheet uudestaan tai jotain. Vai onko tää vittuilua historianopiskelijoille ja arkeologeille? Mitä?? 

 Arvasin, että teen tän jotenkin väärin. En enää koskaan lue mietelauseita. Ainakaan huonoina päivinä. Ne ei piristä.

Taidan lisätä sinne kuvan Joffreystä varustettuna tekstillä: “Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet”, koska se sieltä puuttui vielä.

[merkillisenpilkullista]

Mietelauseita koirista :)

[lidna-blog]

Tuntea joku, jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys välimatkoista tai lausumattomista ajatuksista huolimatta.

Johann Wolfgang Von Goethe