Joulukuussa 2010 venäläinen liikemies nimeltä Sergei Kolesnikov julkaisi internetissä avoimen kirjeen presidentti Dmitri Medvedeville, missä hän kertoi hankkeesta rakentaa mahtava luksuspalatsi Mustanmeren rannalle. Kolesnikovin mukaan hankkeen kustannukseksi arvioitiin vuoden 2009 lopulla yli miljardi dollaria. Hän kertoi, että hankkeen rahoitus tuli pääosin venäläisiltä suurliikemiehiltä, ja että palatsi oli tarkoitettu pääministeri Vladimir Putinin henkilökohtaiseen käyttöön. Pääministerin datsha Valtavalle alueelle levittäytyvä italialaistyylinen palatsi Venäjän Mustanmeren rannalla näkyy internetin satelliittikuvissa. Palatsin yhteydessä on kylpylä, erillinen huvimaja, amfiteatteri konsertteja varten sekä kolme helikopterien laskeutumisalustaa. Palatsin rakennustyöt ovat vielä kesken, mutta hankkeen kustannusten arvioidaan ylittäneen jo miljardi dollaria (yli 700 miljoonaa euroa). Pietarilainen liikemies Sergei Kolesnikov väittää, että hanke on rahoitettu pääosin venäläisten suurliikemiesten lahjoittamilla varoilla, ja että palatsi on tarkoitettu pääministeri Vladimir Putinin henkilökohtaiseen käyttöön. Kolesnikovin mukaan varat hankkeeseen kanavoitiin korruption, lahjonnan ja kavallusten avulla. Kolesnikov toimi marraskuuhun 2009 asti hanketta rahoittaneen yhtiön johdossa. Kolesnikov kertoi hanketta varten perustetun salaisen rahoitusverkoston taustat suurta huomiota herättäneessä avoimessa kirjeessään presidentti Dmitri Medvedeville. Kirje toimitettiin Venäjän YK:n suurlähetystöön, ja kirjeen englanninkielinen käännös julkaistiin internetissä osoitteessa CorruptionFreeRussia.com. The Washington Postin toimittaja David Ignatius kertoi Kolesnikovin esittäneen väitteitään tukevia asiakirjoja. Eräs lähde arveli, että palatsia saatetaan käyttää valtiovieraiden viihdyttämiseen vuoden 2014 talviolympialaisten aikana. Palatsi sijaitsee lähellä kisojen pitopaikkaa Sotshia. Pääministerin ystävät Kolesnikov oli pietarilaisen Petromed-konsernin hallituksen varapuheenjohtaja; yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli Dmitri Gorelov. Liikekumppanit perustivat yhtiön vuonna 1992 yhdessä Vladimir Putinin tuolloin johtaman Pietarin kaupungin kansainvälisten suhteiden komitean kanssa. Yhtiön pääasiallinen tehtävä oli hankkia lääketieteellisiä laitteita ja uusimpia lääkkeitä kaupungin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mistä siihen aikaan oli Pietarissa kova pula. Sen jälkeen, kun silloinen kaupunginjohtaja Anatoli Sobtshak hävisi vaalit Vladimir Jakovleville, Petromed alkoi kohdata vaikeuksia, koska yhtiön arveltiin olevan lähellä Pietarin entistä johtoa. Kaupunki myi pois osuutensa Petromedissä, ja yrityksen omistivat siitä lähtien Kolesnikov ja Gorelov yhdessä. Kolesnikov oli myös vakuutusyhtiö SOGAZin hallituksen jäsen. SOGAZin enemmistöosakas on Rossija-pankki, jonka omistajiin kuuluvat useat Putinia lähellä olevat liikemiehet, mukaan lukien Dmitri Gorelov, Nikolai Shamalov ja Juri Kovaltshuk. Pankin omistajiin kuuluu myös Sveitsissä asuva Suomen kansalainen, kansainvälistä raaka-ainekauppaa harjoittava liikemies Gennadi Timtshenko. SOGAZin verkkosivuston mukaan Kolesnikov edusti yhtiön hallituksessa "venäläis-itävaltalaista terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen rahastoa", jonka hallituksen varapuheenjohtaja hän oli. Rahasto toimitti lääketieteellisiä laitteita Venäjälle. Kolesnikov valittiin viimeisen kerran SOGAZin hallitukseen vuonna 2008. Vuonna 2009 hänen tilalleen valittiin Moskovan Sheremetjevon kansainvälisen lentokentän tytäryhtiön Avia Groupin pääjohtaja Mihail Semjonov. Viipurilaisen Vyborgskie Vedomosti -lehden toimittajan Andrei Kolomoiskin mukaan Pietarin lähellä sijaitsevan Ozeron huvilaosuuskunnan ympärille kerääntyneistä "Putinin ystävistä" ei juuri kerrottu Venäjän lehdistössä. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että pääministerin klaani oli suljettu piiri, mikä myös auttoi sitä kukoistamaan. Huvilaosuuskuntaan kuuluu useita Putinia lähellä olevia liikemiehiä ja korkeita virkamiehiä. Talouslehti Finansin Venäjän miljardöörien listalla Gorelov oli 284. sijalla vuonna 2010; siten hän oli noussut ranking-listalla vuodessa kokonaista 104 sijaa. Vielä nopeampaa oli Timtshenkon, Kovaltshukin ja veljesten Arkadi ja Boris Rotenberg nousu miljardöörilistalla. Juri Kovaltshuk ja Arkadi Rotenberg ylsivät viime vuonna ensi kertaa myös yhdysvaltalaisen Forbes-talouslehden maailman rikkaimpien listalle. Ensimmäiset paljastukset Putinin klaanin kuvioista teki pietarilainen demokratia-aktivisti Marina Salier, joka kertoi, miten Venäjän talouden vaikeimpina aikoina 1990-luvun alussa Pietarin silloisen kaupunginjohtajan Anatoli Sobtshakin hallinnon virkamiehet keräsivät ensimmäiset miljoonansa. Putin oli tuolloin Pietarin varakaupunginjohtaja, vastuullaan kansainväliset suhteet. Hiljattain sveitsiläisen trading-yhtiö Gunvorin omistaja Gennadi Timtshenko haastoi Venäjän oppositiopuolue Solidaarisuuden johtajat Boris Nemtsovin ja Vladimir Milovin oikeuteen. Timtshenko ei pitänyt Nemtsovin ja Milovin laatiman Putinin ystävien liiketoimia käsittelevän raportin väitteestä, että hän olisi rikastunut kiitos ystävyytensä pääministeri Putinin kanssa. Nemtsov esitti oikeudessa todisteena Timtshenkon ja Putinin ystävyydestä asiakirjan, jonka mukaan toukokuussa 2008 Timtshenkon omistaman suomalaisen lentoyhtiön Airfix Aviationin suihkukoneella matkustivat Moskovasta Prahan kautta Sotshiin Rossija-pankin osakkeenomistajat Shamalov ja Gorelov, presidentin kiinteistöpäällikkö Vladimir Kozhin ja Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja, kilpavoimistelun moninkertainen olympiavoittaja Alina Kabajeva. Pääministerin kirjaamon mukaan Putin oli juuri samaan aikaan Sotshissa hoitamassa virkatehtäviä. Pietarissa ei salaisuuksia Palatsihankkeen monimutkaisen rahoituskuvion keskiössä oli pietarilainen liikemies Nikolai Shamalov. Virallisesti palatsin omisti yhtiö nimeltä Indokopas, jonka ainoa omistaja Shamalov oli. Kolesnikov kertoi Radio Svobodalle, että kaikki tiesivät Shamalovin olevan Putinin oikein hyvä ystävä. "Pietari on varsin pieni kaupunki, eikä siellä ole mitään salaisuuksia", hän totesi. Shamalov on yksi Ozeron huvilaosuuskunnan perustajista. Shamalov toimi 1990-luvun alusta lähtien saksalaisen Siemens-konsernin Luoteis-Venäjän edustajana. Hänen poikansa Juri Shamalov oli vuosina 1997-2003 Siemensin Venäjän tytäryhtiön kaupallinen koordinaattori ja myynnistä vastaava varajohtaja. Vuodesta 2003 Shamalov on toiminut myös Venäjän suurimman yksityisen eläkerahaston Gazfondin hallituksen puheenjohtajana. Marraskuussa 2006 puhkesi Saksassa suuri skandaali, kun selvisi, että Siemens-konserni oli antanut lahjuksia yhtiöltä laitteita ostaneille ulkomaisille asiakkaille. Venäjällä tehtiin etsintöjä Siemensin edustustoissa vuonna 2007. Siemensin sisäinen tarkastus osoitti, että yhtiön lääketieteellisten laitteiden toimituksiin Venäjälle vuosina 2000-2007 liittyi lainvastaisia maksuja 55 miljoonan dollarin (lähes 40 miljoonan euron) edestä. Vuonna 2008 Siemens-konserni maksoi tuomioistuimen päätöksellä 395 miljoonaa euroa korvauksia Saksan valtiolle ja 800 miljoonaa euroa Yhdysvalloille. Shamalov erotettiin Siemensistä, kun hän kieltäytyi vastaamasta yhtiön sisäisen tarkastuksen kysymyksiin koskien väitettyä lahjontaa. Vedomosti kertoi, että marraskuussa 2010 vangitiin eräs Shamalovin, Kolesnikovin ja Gorelovin liikekumppani, valtionyhtiö DEZZ:n entinen johtaja Vadim Mozhajev. Häntä ja kolmea muuta epäillään yhteensä noin miljoonan dollarin lahjusten vaatimisesta japanilaiselta Toshiba-konsernilta vastineena mahdollisuudelle osallistua julkisiin hankkeisiin lääketieteellisten laitteiden toimittamiseksi Venäjälle. Kaikki neljä ovat edelleen vangittuina. Ennen astumista DEZZ:n johtoon, Mozhajev työskenteli Shamalovin kanssa Siemensin Venäjän edustustossa, vastuunaan lääketieteellisten laitteiden toimitukset Keski-Venäjällä. Mozhajev, Shamalov, Kolesnikov ja Gorelov perustivat yhdessä kaksi yhtiötä: RosModulStroy ja holding-yhtiö Modul. Yhtiöt olivat osa pietarilaista Modul-konsernia, joka rakensi moduuleista terveyskeskuksia ympäri Venäjää. Hyväntekeväisyyttä presidentille Vuoden 2000 alussa Shamalov otti yhteyttä Kolesnikoviin ja Goreloviin. Petromed osti merkittävän osan hankkimistaan lääketieteellisistä laitteista nimenomaan Siemensiltä. Shamalov ehdotti, että Petromed rahoittaisi hanketta, jonka tarkoituksena oli ostaa venäläisten suurliikemiesten lahjoittamilla varoilla lääketieteellisiä laitteita Pietarin terveyskeskusten ja sairaaloiden käyttöön. Kolesnikov kertoi Novaja Gazetalle, että Petromed oli tuohon aikaan ainoa yhtiö Venäjällä, joka kykeni vastaamaan Shamalovin tilaukseen. Shamalovin mukaan liikemiehet halusivat tukea juuri presidentiksi valittua Vladimir Putinia. Kolesnikov kertoi, että Putin oli asettanut hankkeen rahoituksen ehdoksi, että Petromed siirtäisi sopimusten kokonaissummista 35 prosenttia ulkomaiselle offshore-tilille tätä tarkoitusta varten perustettuun sijoitusrahastoon. Rahat sijoitettaisiin sitten Venäjälle Putinin suoran valvonnan alla. Ensimmäisenä hankkeeseen liittyi vuonna 2001 suurliikemies ja Tshukotkan kuvernööri Roman Abramovitsh, joka sijoitti projektiin 203 miljoonaa dollaria (145 miljoonaa euroa) hyväntekeväisyyssäätiönsä Poljus Nadezhdy kautta. Seuraavana hankkeeseen sijoitti 14,9 miljoonaa dollaria (10,6 miljoonaa euroa) Aleksei Mordashovin omistama kaivos- ja metallurgiakonserni Severstal. Abramovitshin ja Mordashovin tekemistä lahjoituksista sopimukset teki Kolesnikov, kun taas muiden liikemiesten kanssa sopimukset neuvotteli Shamalov. Hankkeen kuluessa ostettiinkin laitteita miljoonilla dollareilla, mutta Kolesnikovin mukaan lahjoituksista yli 148 miljoonaa dollaria (106 miljoonaa euroa) päätyi Shamalovin hallintaan. Kolesnikov sanoi tavanneensa Abramovitshin ja Mordashovin henkilökohtaisesti ennen lahjoituksia koskevien sopimusten solmimista. Hänen mukaansa Abramovitsh ja Mordashov kertoivat avoimesti, että lahjoitusta oli heiltä pyytänyt nimenomaan Putin. Abramovitshin edustajat ja Mordashov itse valvoivat tiukasti sopimusten täytäntöönpanoa. Kolesnikovin mukaan Putinin oli helppo perustella lahjoitusten tarpeellisuutta selittämällä, että rahat oli tarkoitettu hyväntekeväisyyteen maan terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseksi. Oligarkkien rahoilla uudenaikaistettiin muun muassa Pietarissa sijaitsevan Venäjän sotilaslääketieteellisen akatemian lääketieteellis-teknologinen keskus. Sekä Kolesnikov että Gorelov olivat aikoinaan opiskelleet akatemiassa. Vuoden 2005 lopulla Shamalov pyysi Kolesnikovia perustamaan sijoitusyhtiön nimeltä RosInvest, jonka tehtävänä olisi sijoittaa offshore-tilille kerääntyneet varat uusiin korkean teknologian hankkeisiin Venäjällä. Kolesnikovilla ei ollut epäilystäkään siitä, että ohjeet tulivat suoraan Putinilta. Yhtiön omistus piilotettiin anonyymien haltijaosakkeiden taakse. Shamalovin mukaan hän itse, Kolesnikov ja Gorelov omistivat RosInvestista 2 prosenttia kukin, kun taas Putin omisti 94 prosenttia yhtiön osakkeista. RosInvest sijoitti neljän vuoden aikana muun muassa laivanrakennukseen, rakennusteollisuuteen, metsäteollisuuteen ja monelle muulle alalle. Yhtiö avasi rakennusmoduuleja valmistavan tehtaan Tsherepovetsiin; tehdas aloitti toimintansa vuoden 2008 joulukuussa. Rakennusmoduuleista voitiin muun muassa pystyttää nopeasti terveyskeskuksia ja sairaaloita, kun yleensä sairaalan rakentamiseen kului Venäjällä viisitoista vuotta, Kolesnikov selitti. Primorskissa (suom. Koivisto) RosInvest sijoitti telakkaan, joka alkaisi rakentaa yli 90-tonnisia aluksia. Tällä hetkellä kaikki Venäjällä käytettävät kaasutankkerit ja öljynporausalukset rakennetaan ulkomailla. Viipurin telakka Vuonna 2006 Kolesnikov osti yhdessä Vasili Gorelovin ja Nikolai Shamalovin kanssa määräävän osuuden Viipurin laivanrakennustehtaasta (VSZ). Vasili Gorelovin isä on Rossija-pankin osakkeenomistaja Dmitri Gorelov. Telakan uusien omistajien oli määrä sijoittaa yritykseen 38 miljardia ruplaa (yli 960 miljoonaa euroa). Valtiollinen Vnesheconombank (VEB) rahoittaisi 60 prosenttia pääministeri Putinin hyväksymästä hankkeesta. Pian yritysoston jälkeen Gazpromin tytäryhtiö Gazflot solmi Viipurin telakan kanssa 59 miljardin ruplan (1,5 miljardin euron) sopimuksen kahden kaasunporauslautan rakentamisesta. Porauslautat oli määrä sijoittaa Shtokmanin kaasukentälle Barentsinmerelle. Samalla Gazflotin pääjohtajaksi nimitettiin Nikolai Shamalovin poika Juri Shamalov. Viipurin telakan osakkeenomistajiksi tulivat Dmitri Gorelovin poika Vasili Gorelov, Sergei Kolesnikov, Nikolai Shamalov ja RosInvest. Kolesnikov kertoi, että RosInvestin onnistui vakuuttaa Gazpromin johto uskomaan tilauksen venäläiselle telakalle. Gazpromissa oli hänen mukaansa vallalla käsitys, että Venäjällä ei voitu rakentaa sellaisia lauttoja. Vuonna 2005 Viipurin telakka oli suurissa veloissa ja sen taloudellinen tilanne oli hankala. RosInvest päätti, että telakasta tulisi kotimaisen laivanrakennusteollisuuden lippulaiva. Kolesnikovin mukaan telakka kykeni tekemään parhaan tarjouksen ja täyttämään tilauksen laadukkaasti. Ensimmäinen lautta laskettiin vesille vuonna 2009. Toimittaja Julia Latynina selvitti, että ensimmäinen porauslautta oli itse asiassa vain lautan pohja. Sen päälle tulisi vielä asentaa korealaisen Samsungin päällysrakenteet ja yhdysvaltalaisen National Oilwell Varcon (NOV) porauslaitteet. "2 miljardia dollaria (1,5 miljardia euroa) on aika paljon kahdesta ponttoonista", Latynina totesi. Olisi outoa, jos Viipurin telakka toimisi urakoitsijana ja Samsung ja NOV aliurakoitsijoina, hän sanoi. Viipurin laivatelakka sponsoroi Renaultin F1-tallissa ajavaa venäläistä Vitali Petrovia, joka on telakan osakkeenomistajan Aleksandr Petrovin poika. Maaliskuussa 2010 Putin oli tavannut Renault-Nissan -konsernin pääjohtajan Carlos Ghosnin ja lupasi hankkia sponsorirahat Petroville. Projekti Etelä Kolesnikov sanoi vastanneensa RosInvestin kaikista sijoituskohteista, lukuun ottamatta kahta, joita hallinnoi Shamalov itse. Nämä kaksi hanketta tunnettiin Kolesnikovin kertoman mukaan nimellä "Projekti Etelä". Alussa projektin tarkoitus oli rakentaa pieni lomakylä Idokopasin niemekkeelle Mustanmeren rannalla Gelendzhikin piirissä sijaitsevan Praskovejevkan kylän lähelle. Osana hanketta viereen istutettaisiin viinitarha. Vuonna 2005 Venäjän tuolloinen pääministeri Mihail Fradkov allekirjoitti asiakirjan, joka pani palatsihankkeen virallisesti alulle, kertoi Sobesednik-lehden toimittaja Rimma Ahmirova. Hallituksen päätös No. 1575-R oli päivätty 4. lokakuuta 2005. Asiakirja päätyi Putinin pöydälle hänen syntymäpäivänään. Päätöksen nojalla 20 hehtaaria metsää aidattiin ja alueen sisäänkäyntiteille asetettiin vartio. Rakennuskyltit vaihtuivat monta kertaa; kohdetta nimitettiin muun muassa täysihoitolaksi ja lasten urheiluleiriksi. Vuonna 2008 Krasnodarin aluepiirin kuvernööri Aleksandr Tkatshov allekirjoitti päätöksen asfaltoidun sivutien rakentamisesta Idokopasin niemekkeelle. Rakennustöistä vastaisi valtionyhtiö Krasnodaravtodor. Hankkeen menoarvio oli 446 miljoonaa ruplaa (11,2 miljoonaa euroa), mistä 392 miljoonaa ruplaa (9,8 miljoonaa euroa) tulisi liittovaltion hankkeesta maan tieverkoston modernisoimiseksi. "Projekti Etelän" kokonaisbudjetti oli aluksi 14 miljoonaa dollaria (10 miljoonaa euroa). Kohteen viralliseksi omistajaksi merkittiin Shamalov. Hankkeen maa-alue siirrettiin Venäjän presidentin kiinteistöhallinnon omistukseen siitä syystä, että kyse oli luonnonsuojelualueesta. Sen jälkeen kiinteistöhallinto lisäsi maat investointisopimukseen, jonka nojalla yksityinen sijoittaja sai rakennusoikeuden alueelle. Lomakeskuksen rakennustyöt alkoivat vuonna 2006 ja viiniviljelmän rakentaminen vuonna 2007. Kolesnikovin mukaan jo tuolloin oli selvää, ketä varten "Projekti Etelä" oli määrä rakentaa, sillä vuonna 2005 yhtiö nimeltä Lirus, josta myöhemmin tuli RosInvestin tytäryhtiö, solmi hankkeen rahoitusta koskevan sopimuksen presidentin kiinteistöhallinnon kanssa. Marraskuussa 2008 solmittiin uusi sopimus, jonka mukaan kiinteistöhallinto irtaantui projektista ja hanke siirtyi yhtiölle nimeltä Indokopas. Yhtiö kuului sataprosenttisesti Shamalovin omistamalle yhtiölle nimeltä Rirus. RosInvest jatkoi muiden hankkeiden rahoittamista. Kolesnikovin mukaan Putinia pidettiin säännöllisesti ajan tasalla hankkeen etenemisestä. "Kahdeksan vuoden ajan laadin Shamalovin ohjeiden mukaan kahdesti tai kolmesti vuodessa yhteenvetoja hankkeen rahoituksesta presidentti Putinille. Raportoituaan Putinille Shamalov välitti minulle presidentin kommentit ja varojen käyttöä koskevat ohjeet", Kolesnikov kertoi. Täyskäännös Vuonna 2008 alkanut talouskriisi toi muutoksen suunnitelmiin. Pelastaakseen RosInvestin sijoituskohteissa työskentelevien tuhansien ihmisten työpaikat Kolesnikov yritti tuloksetta saada Putinin myöntymään lisäinvestointeihin. Vuoden 2009 puolivälissä Shamalov välitti Kolesnikoville Putinin päätöksen keskeyttää lähes kaikki muut hankkeet ja siirtää RosInvestin kaikki olemassa olevat varat pelkästään "Projekti Etelää" varten. Kolesnikov ilmoitti ehdottomasti vastustavansa muutoksia RosInvestin investointiprojekteissa, minkä jälkeen hänet siirrettiin nopeasti syrjään kaikista hankkeista. Kuukauden kuluttua hänet ja monet muut RosInvestin työntekijät erotettiin; yhtiöön saivat jäädä vain ne, jotka olivat sataprosenttisesti uskollisia Shamaloville, Kolesnikov kertoi. Sen jälkeen, kun Shamalov käski siirtää kaikki RosInvestin varat "Projekti Etelään", Tsherepovetsin rakennusmoduulitehdas keskeytti tuotantonsa, ja sadat työntekijät menettivät työpaikkansa. Viipurin laivatelakalla ei tällä hetkellä ole tilauksia, ja yhtiön työntekijät ovat vaarassa hekin menettää työpaikkansa. Kolesnikov kertoi, että Gorelov ei myöskään hyväksynyt päätöstä lopettaa RosInvestin sijoitushankkeiden rahoitus. Sen seurauksena Gorelovin ja Shamalovin välit katkesivat, ja Gorelov erosi vuonna 2010 "Projekti Etelän" omistajayhtiöstä Rirusista. Gorelovin erottua Rirusin ainoaksi omistajaksi jäi Shamalov. Kolesnikov kertoi, että lopullinen välirikko Shamalovin kanssa tapahtui sen jälkeen, kun hän sai tietää, että Shamalov salakuljetti rakennusmateriaaleja palatsihanketta varten tullin ohi. Tällaista toimintaa Kolesnikov luonnehti "typeräksi rikokseksi". Erimielisyydet olivat kuitenkin ennen kaikkea Putinin eikä niinkään Shamalovin kanssa. Ne alkoivat sen jälkeen, kun Putin käski pysäyttää kaikkien RosInvestin sijoituskohteiden rahoitus. Kolesnikovin mukaan pääministerin päätös ei ainoastaan rikkonut aiemmin solmittuja sopimuksia, vaan paljasti, mikä oli suuren suunnitelman todellinen tarkoitus: Putinin henkilökohtainen palatsi oli merkittäviä taloudellisia hankkeita tärkeämpi. Kolesnikov tunsi, että häntä oli yksinkertaisesti petetty. Samalla työpaikkansa menettivät tuhannet ihmiset, joilla oli perheet ja lapsia. Pietarhovi Mustanmeren rannalla "Projekti Etelä" pantiin alulle yhteistyössä presidentin kiinteistöhallinnon kanssa. Vuonna 2005 RosInvest solmi kiinteistöhallinnon kanssa hankkeen rahoitussopimuksen, jonka summa oli 400 miljoonaa ruplaa (yli 10 miljoonaa euroa). Kolesnikov osasi odottaa, että lopullinen summa nousisi kaksin- tai kolminkertaiseksi, mutta ei sitä, että summa nousisi lähes satakertaiseksi! Lokakuussa 2009 hankkeen arvioitu kokonaiskustannus oli jo yli miljardi dollaria (yli 700 miljoonaa euroa). Vuoden 2009 puoliväliin saakka "Projekti Etelän" koko rahoitus kävi ainoastaan RosInvestin kautta. Kolesnikov pitää hyvin mahdollisena, että vuoden 2009 loppupuolella ja vuonna 2010 hankkeen rahoittamiseen osallistuivat muutkin sijoittajat. Ympäristöjärjestö Pohjois-Kaukasian ekologinen vartio (EWNC) pani Praskovejevkan rakennustyömaan merkille jo vuonna 2004, kun tulevan palatsin alueelle johtavaa sivutietä alettiin rakentaa. EWNC:n koordinaattori Andrei Rudomaha kertoi, että kesällä 2005 järjestön aktivistit huomasivat alueella aidatun rakennustyömaan; aitauksen kyltissä ilmoitettiin alueelle rakennettavan lasten urheiluleiriä. Hankkeen kokonaispinta-ala oli noin 740 000 neliömetriä. Valtavan italialaistyylisen palatsin lisäksi suunnitelmaan kuului suuri kasinorakennus, talvi- ja amfiteatteri, ortodoksinen kappeli, useita uima-altaita, urheilurakennuksia, kolme helikopterikenttää, maisemapuistoja, huvimajoja, palveluskunnan vapaa-ajan tiloja ja huoltorakennuksia. "Pietarhovi Mustanmeren rannalla", Kolesnikov luonnehti. Virallisten asiakirjojen mukaan palatsin päärakennus peittää 3,832 neliömetrin suuruisen alueen, ja sen lattiapinta-ala on 14,598 neliömetriä. Palatsissa on siis kolme kerrosta ja lisäksi kellarikerros. Palatsi sijaitsee meren rannalla, mutta tietä rannalle ei palatsin alueelta ole. Rannalla on kuitenkin laituri ja aallonmurtaja. Rakennustyömaalla työskentelevät paikalliset asukkaat kertoivat, että rantakallioon on porattu tunneli, mitä kautta Putinin huvipursi voi lipua suoraan palatsiin. EWNC:n aktivistit panivat merkille, että lähes kaikkissa rakennuslaitteissa ja rakennusmiesten univormuissa oli valtion rakennusyhtiö Spetsstroyn logo. Kolesnikov kertoi, että Spetsstroy vastasi palatsin infrastruktuurin rakennustöistä. Spetsstroy on Venäjän puolustusministeriön alainen yksikkö, jonka vastuulla on rakentaa valtion turvallisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Spetsstroyta johtaa Venäjän presidentti. Palatsin suunnittelusta, sisustusarkkitehtuurista ja materiaalien toimituksista vastasivat useat yhtiöt, joita koordinoi italialainen arkkitehti Lanfranco Cirillo. Pääosan materiaaleista toimitti Cirillon Yhdysvalloissa rekisteröity yhtiö Medea Inv. LLC. Salatakseen palatsihankkeen kustannukset Shamalov päätti tuoda rakennusmateriaalit tullin ohi maksamalla toimituksista joko käteisellä tai offshore-tilien kautta. Pieni kaupunki Ympäristöjärjestö Avoin Ranta selvitti, että 350 hehtaaria suojeltua mäntymetsää Mustanmeren rannalla Gelendzhikin kaupungin ja Praskovejevkan kylän välisellä alueella oli vuokrattu 49 vuodeksi yksityiskäyttöön. Alue, jonka kautta turistit ja paikalliset asukkaat pääsivät ennen vapaasti kulkemaan, on nyt suljettu kolme metriä korkealla teräsaidalla ja sitä vartioivat yksityinen vartiointiyhtiö ja Venäjän federaation suojelu- ja vartiointipalvelu (FSO). Rantapolkua ennen kulkeneet joutuvat nyt kiertämään alueen ja kävelemään vilkkaan maantien viertä. Krasnodarin aluepiirin matkailunedistämiskeskus ilmoitti, että Gelendzhikin metsähallinto oli ohjeistanut alueen vuokralaista poistamaan esteet vapaalle liikkumiselle metsäalueen läpi. Kun näin ei tapahtunut, Gelendzhikin paikallishallinto kääntyi alueen ympäristörikoksista vastaavan syyttäjän puoleen. Avoimen Rannan aktiivit kävivät syksyllä 2010 kuvaamassa rakennustyömaata ympäröivää aluetta. Kuvista käy ilmi, että palatsin alueella ja sinne vievän tien ja sähkölinjan alta on hakattu tuhansia suojeltuja mänty- ja katajapuita. Järjestön mukaan rakennushanke rikkoi useita metsä-, vesistö- ja ympäristölain pykäliä sekä kansalaisten laissa taattua oikeutta kulkea vapaasti ranta-alueilla. Ryhmä liberaalin Jabloko-puolueen ja ympäristöjärjestö EWNC:n aktiiveja sekä Sobesednik-lehden toimittaja Rimma Ahmirova onnistuivat 11. helmikuuta 2011 pääsemään Gelendzhikissä rakennettavan palatsin alueelle ja kuvata rakennusta. Kun vartioliikkeen työntekijät huomasivat tunkeilijat, he soittivat paikalle FSO:n edustajat, jotka pidättivät aktivistit ja takavarikoivat ryhmän tavarat, mukaan lukien valokuvat. Aktivistien onnistui kuitenkin piilottaa yksi digikameran muistikortti, ja myöhemmin he julkaisivat kuvat EWNC:n verkkosivustolla. Poliisin edustajat selittivät useaan otteeseen, että pidätetyt olivat valtiolle tärkeällä alueella, jolla oli erikoisvalvonta. Palatsin vieressä sijaitsevaa viinitarhaa vuokraa RosInvestin omistama yhtiö nimeltä Lazurnaja Jagoda. Alueelle on rakenteilla kartano, jonka rakennustöistä vastaa yhtiö nimeltä Star Trading. Yhtiön perustajat ja osakkeenomistajat ovat neljä italialaista liikemiestä; vuoteen 2009 asti yhtiön pääjohtaja oli Tahir Bairaktari, joka myös osallistui EWNC:n aktiivien pidätykseen palatsin alueella. EWNC:n mukaan palatsia varten rakennetun sähkölinjan ja kaasuputken kapasiteetti riittäisi kokonaiselle kaupungille. Alueella ei ole missään muualla yhtä suurta sähkölinjaa. Epävirallisten tietojen mukaan noin 20 prosenttia kaikesta Gelendzhikin piirikunnan sähkönkulutuksesta menee Putinin palatsia varten. Palatsin kaasuputken halkaisija on 80 senttimetriä, mikä rittäisi yhden sementtitehtaan pyörittämiseen. Samaan aikaan itse Praskovejevkan kylään ei ole rakennettu kaasuputkea ollenkaan. Palatsin alueella on myös oma matkapuhelintorni. Divnomorskojen maaseutupiirissä ei ole toista matkapuhelintornia. Kun alueelle tulleet EWNC:n aktiivit pidätettiin, heidän matkapuhelimensa verkkoyhteys katkesi, vaikka siihen asti yhteys oli ollut vallan mainio. Ilmeisesti palatsin alueella on mahdollista tarvittaessa sulkea verkkoyhteys. Aktivistien ottamat valokuvat vahvistivat Kolesnikovin kertomuksen. Kuvista käy ilmi, että palatsikompleksin alueella sijaitsee kaikkiaan kolme suurta rakennusta. Jablokon aktiivien mukaan alue on kuin mäntymetsän keskelle rakennettu pieni kaupunki. Novaja Gazetan toimittajan Roman Aninin mukaan palatsihankkeesta on olemassa jo riittävästi tietoa, jotta voidaan todeta Kolesnikovin avoimessa kirjeessä lausumien väitteiden pitävän paikkansa. Paikalliset asukkaat kertoivat Sobesednik-lehdelle, että Putin oli jo viettänyt aikaa palatsissaan. Hieman sen jälkeen, kun EWNC:n aktiivit pidätettiin, lehden toimitus sai puhelinsoiton, että pääministeri Putinin lentokone oli juuri laskeutunut Gelendzhikin lentokentälle. Virallisen kalenterin mukaan Putin tuli tarkastamaan, miten vuoden 2010 tulvien jälleenrakennustyöt etenivät. Paikallisten asukkaiden mukaan Putin suuntasi palatsiinsa. Ilmeisesti hän halusi kuulla, miten ympäristöaktiivit ja toimittaja olivat päässeet alueelle. Valtiollinen salaisuus Kun Kommersant Dengi -lehti yritti selvittää, kenelle "Putinin palatsi" tosiasiassa kuului, presidentin kiinteistöhallinnosta ilmoitettiin, että tieto siitä, missä Venäjän korkein poliittinen johto työskentelee ja viettää vapaa-aikaansa, on valtiollinen salaisuus. Siksi presidentin ja pääministerin virka-asunnoista liikkuu kaikenlaisia tarinoita. Sverdlovskilainen yrittäjä Sergei Karpov selvitti lehtijuttujen perusteella, että pääministeri Putinilla oli kaikkiaan 26 residenssiä eri puolilla Venäjää. Hän arvioi, että kohteiden rakennus- ja ylläpitokustannukset olivat kaikkiaan 164 miljardia ruplaa (yli 4 miljardia euroa). Venäjän valtionvarainministeriö ja presidentin kiinteistöhallinto kieltäytyivät antamasta virallista tietoa virka-asuntojen kustannuksista. Karpov haastoi Putinin oikeuteen, mutta tuomioistuimet kieltäytyivät käsittelemästä valitusta. Venäjän pääsyyttäjänvirasto ilmoitti, että se ei nähnyt syytä aloittaa tutkintaa Kolesnikovin kertomien tietojen perusteella. Venäjän valtionduumassa aihe ei näyttänyt kansanedustajia juuri kiinnostavan, Kommersant Dengi kirjoitti. Venäjän kommunistipuolueen kansanedustaja Sergei Obuhov lähetti aiheesta kyselyn Krasnodarin aluepiirin hallinnolle. Kun lehti yritti saada Obuhoviin yhteyttä, hänen avustajansa kertoi tämän joutuneen sairaalaan. Kommersant Dengi yritti myös saada yhteyttä palatsin suunnittelusta vastaavaan italialaiseen arkkitehtiin Lanfranco Cirilloon. Selvisi, että venäläinen taiteenkeräilijä Georgi Putnikov oli kertonut olevansa Cirillon ystävä. Kun lehti yritti saada yhteyttä Putnikoviin, kävi ilmi, että 50-vuotias taiteen ystävä oli kuollut Lontoossa 22. joulukuuta 2010. Kolesnikovin kirje oli päivätty päivä ennen Putnikovin kuolemaa. Lehden ei onnistunut löytää arkkitehti Cirilloa. Gelendzhikin ja Divnomorskojen paikallishallinnosta kieltäydyttiin antamasta mitään tietoa tontin vuokralaisesta, käyttötarkoituksesta tai omistajasta. Pääministeri Putinin lehdistöedustaja Dmitri Peskov väitti, että Putinilla ei ollut mitään tekemistä palatsihankkeen kanssa. Kolesnikov kertoi kuitenkin, että palatsin viimeistelytyöt ja sisustus hyväksytettiin henkilökohtaisesti Putinilla. Paikalliset kiinteistönvälittäjät nimittävät palatsia epävirallisesti "Putinin datshaksi". 18. tammikuuta 2011 "Venäjän WikiLeaks" RuLeaks julkaisi tuntemattomasta lähteestä saatuja kuvia vielä rakenteilla olevasta palatsista. Kolesnikov vahvisti kuvien olevan nimenomaan hänen avoimessa kirjeessään mainitsemasta kohteesta. Valehteleva virkamies 7. helmikuuta 2011 presidentin kiinteistöpäällikkö Vladimir Kozhin kiisti väitteet, että presidentti Medvedeville tai pääministeri Putinille olisi rakenteilla uusia virka-asuntoja. Hänen mukaansa Gelendzhikissä rakenteilla olevalla palatsilla ei ollut mitään tekemistä hänen johtamansa viraston eikä pääministeri Putinin kanssa. "Me emme ole rakentaneet siellä mitään, emme rakenna, emmekä aio rakentaa", Kozhin lausui. Novaja Gazetan toimittaja Roman Anin sai kuitenkin käsiinsä asiakirjoja, jotka todistivat, että presidentin kiinteistöpäällikkö Kozhin oli sittenkin allekirjoittanut palatsin rakennushanketta koskevia papereita. Kesäkuussa 2005 Kozhin oli allekirjoittanut rakennushankkeen investointisopimuksen ja marraskuussa 2008 hanketta koskevan lisäsopimuksen. Kolesnikov vahvisti, että Kozhinin allekirjoittamat sopimukset olivat aitoja, ja että hän oli itse nähnyt ne. Kiinteistöhallinnon lehdistöedustaja Viktor Hrekov ei suostunut kommentoimaan Novaja Gazetan julkaisemia uusia tietoja. Lehden verkkokyselyssä yli 14 000 lukijaa vaati Kozhinin eroa. Ympäristöjärjestö EWNC:n koordinaattori Andrei Rudomaha julkaisi verkkopäiväkirjassaan vuonna 2005 ottamiaan kuvia rakennustyömaan ympäriltä. Aitauksen kyltissä ilmoitettiin, että alueelle oli määrä perustaa lasten urheiluleiri, jota hallinnoisi valtionyritys nimeltä Dagomys. Kävi ilmi, että Dagomys on presidentin kiinteistöhallinnon alainen yritys. Investointisopimuksen mukaan kiinteistöhallinnon alainen valtionyhtiö Predprijatije po Postavkam Produktsii oli hankkeen rakennuttaja. Hankkeen virallisena tarkoituksena oli rakentaa "lomahotelli" 740 000 neliömetrin suuruiselle alueelle. Sopimuksen mukaan yhtiön nimeltä Lirus oli määrä sijoittaa hankkeeseen vähintään 400 miljoonaa ruplaa (yli 10 miljoonaa euroa). Kohde piti olla valmis vuonna 2008, minkä jälkeen 30 prosenttia alueesta jäisi presidentin kiinteistöhallinnon ja loput 70 prosenttia Lirusin hallintaan. Lirus oli Putinin aloitteesta perustetun sijoitusyhtiö RosInvestin tytäryhtiö. Lirus omisti myös osuuden Rossija-pankin kontrolloimasta vakuutusyhtiö SOGAZista, jonka yksi osakkeenomistaja on Vladimir Putinin serkkutytön poika Mihail Shelomov. Talouskriisin iskettyä Venäjällä Kozhin allekirjoitti marraskuussa 2008 uuden sopimuksen, minkä mukaan hankkeen sijoittajana oli nyt yhtiö nimeltä Indokopas ja rakennuttajana presidentin alaisen federaation suojelu- ja vartiointipalvelun (FSO) joukko-osasto No. 1473. Kolesnikovin mukaan Indokopasin ainoa osakkeenomistaja oli yhtiö nimeltä Rirus, mikä taas kuului Shamaloville. 14. tammikuuta 2011 solmitulla sopimuksella Rirus sulautui Indokopasiin, josta tuli näin palatsin virallinen omistaja. Sopimuksen allekirjoittaja oli jälleen presidentin kiinteistöpäällikkö Kozhin, joka 7. helmikuuta kuitenkin väitti, että kiinteistöhallinnolla ei ollut mitään tekemistä koko hankkeen kanssa. Vuoteen 2008 saakka palatsihankkeesta vastasi siis presidentin kiinteistöhallinto. Sen jälkeen hanke siirrettiin virallisesti Nikolai Shamalovin omistaman yksityisen yhtiön hallintaan. Samaan aikaan kuitenkin palatsin infrastruktuurin rakennustyöt rahoitettiin edelleen valtion varoista; kohdetta myös vartioi maan johtajien turvallisuudesta vastaava FSO. Kolesnikovin mukaan Shamalovilla ei ollut edes yhtä prosenttia siitä summasta, mikä kului palatsin rakentamiseen. "Jos palatsin omistaja oli Shamalov, miksi vuoristotie, kaasuputki ja sähkölinja palatsiin rakennettiin valtion varoilla?", hän kysyi haastattelussa Vedomosti-lehdelle. Palatsi rakennettiin pääosin niillä rahoilla, jotka siirrettiin offshore-yrityksen sijoitusrahastoon suurliikemiesten Venäjän terveydenhuollon kehittämiseen lahjoittamista varoista. Sen jälkeen, kun Kolesnikov irtaantui koko hankkeesta, palatsia on voitu rahoittaa myös muista lähteistä, hän arveli. Palatsikumous 3. maaliskuuta 2011 talouslehti Kommersant kertoi yllättäen, että Gelendzhikissä sijaitsevan palatsin oli ostanut suurliikemies Aleksandr Ponomarenko, joka aiemmin myi osuutensa Novorossijskin kauppasatamasta (NMTP) maan öljyputkiverkostoa hallinnoivalle Transneftille ja sijoitusyhtiö Summa Kapitalille. Kauppaa lähellä oleva lähde väitti lehdelle, että palatsin arvo olisi rakennustöiden päätyttyä noin 350 miljoonaa dollaria (250 miljoonaa euroa). Ponomarenko vahvisti, että kaupan arvo oli lähellä tuota summaa. Ponomarenko kertoi hänen hallitsemansa kyproslaisen yhtiön ostaneen Nikolai Shamalovilta ja kahdelta muulta yksityishenkilöltä kaksi yhtiötä — Lazurnaja Jagoda ja Indokopas, — jotka omistivat rakenteilla olevan hotellikeskuksen Idokopasin niemekkeellä Gelendzhikin piirissä. Ponomarenkon mukaan Indokopas omisti 67 hehtaaria maata Praskovejevkan kylässä, missä yhtiö rakennutti 26 000 neliömetrin suuruista lomahotellia. Lazurnaja Jagoda omisti noin 60 hehtaaria maatalousmaata Divnomorskojen kylässä, noin 13 kilometriä Praskovejevkasta, minne yhtiö oli istuttanut 27 hehtaarin suuruisen viinitarhan. Lisäksi yhtiö vuokrasi noin 160 hehtaarin suuruista virkistysaluetta, minne oli määrä rakentaa kartano ja viinitarhoja. Ponomarenkon mukaan aiempien omistajien varat eivät riittäneet rakennushankkeen loppuun saattamiseksi. Hän kertoi aiempien omistajien pyytäneen jo kesällä 2010 häntä sijoittamaan hankkeeseen. Hän sanoi neuvottelujen kestäneen kolme-neljä kuukautta. Ponomarenko kertoi Kommersantille, että ei ollut vielä päättänyt, mihin tarkoitukseen hän aikoi useita satoja miljoonia dollareita maksanutta palatsia käyttää. Yksi vaihtoehto oli hänen mukaansa avata kohteessa hotelli. Ponomarenko sanoi kohteen olevan 70-80-prosenttisesti valmis. Pääministeri Putinin lehdistöedustaja Dmitri Peskov vakuutti taas kerran, että Putinilla ei ollut mitään tekemistä rakennushankkeen kanssa, ja että pääministerillä ei ollut tietoa Ponomarenkon ja Shamalovin välisestä kiinteistökaupasta. Paikalliset asukkaat kertoivat kuitenkin nähneensä Putinin useasti palatsin alueella. Ponomarenko totesi, että on olemassa sääntö, jonka mukaan skandaalin puhjetessa kannattaa ostaa ja hyvien uutisten jälkeen myydä. Hän sanoi sijoittaneensa kauppaan osan rahoista, mitkä hän sai NMTP:n myynnistä. Syyskuussa 2010 Transneft ja Summa Kapital ostivat yhtiön nimeltä Kadina, joka omistaa 50,1 prosenttia NMTP:n osakkeista. Myyjinä olivat Ponomarenko ja hänen liikekumppaninsa Aleksandr Skorobogatko, jotka omistivat Kadinasta 80 prosenttia, sekä pietarilainen liikemies ja Putinin lapsuudenystävä Arkadi Rotenberg, joka omisti yhtiöstä 20 prosenttia. Kaupan arvoksi arvioitiin noin 2,5 miljardia dollaria (1,8 miljardia euroa). Kolesnikov totesi Kommersantille, että "Projekti Etelän" myynti oli pelkkää silmänlumetta, ja että se ei muuttanut millään tavoin palatsin todellista käyttötarkoitusta. Hän arveli, että kauppa oli reaktio hänen presidentti Medvedeville osoittamaansa avoimeen kirjeeseen. Koskien arviota kaupan suuruudesta, Kolesnikov sanoi, että kauppasummat yksien ja toisten Putinin ystävien välillä voivat olla minkälaiset tahansa. Ponomarenkon väitteeseen, että hän harkitsi avaavansa kohteessa hotellin, Kolesnikov totesi, että koko ajatus oli taloudellisesti järjetön. "Ei ole olemassa kylpylää, jossa on kolme helikopterikenttää", hän laukoi. Kaupan tarkoitus oli pelastaa Shamalov hankalasta tilanteesta, jotta hän ei joutuisi vastaamaan kysymykseen, mistä rahat hankkeeseen olivat peräisin. Radio Svobodan kommentaattori, kirjailija Dmitri Voltshek huomautti, että Ponomarenko ei vastannut suoraan kysymykseen, onko hän palatsin ostaneen kyproslaisen yhtiön ainoa omistaja. Hän ei myöskään kertonut, kuinka suuri on hänen omistusosuutensa offshore-yhtiössä. Voltshek myös arveli, että palatsin myynti ulkomaiselle yhtiölle oli keino viedä hankkeen ympärillä kuohuva kiista Venäjän lainsäädännön ulottumattomiin ja siten piilottaa palatsin todellinen omistaja. Näin ei voi enää elää Presidentti Medvedeviä lähellä oleva lähde totesi, että Kolesnikovin avoin kirje oli ennenkuulumaton. Lähde ei kuitenkaan uskonut, että Medvedev reagoisi millään tavoin kirjeeseen. Kolesnikovin tunteva pietarilainen liikemies ihmetteli, miksi tämä julkaisi kirjeen. "En koskaan ajatellut hänen olevan mikään toisinajattelija", liikemies totesi. Vedomostin haastattelema liikemies ei ymmärtänyt, mikä sai Kolesnikovin valittamaan entisen liikekumppaninsa Shamalovin toimista presidentille. 9. helmikuuta 2011 päivä Kolesnikov antoi haastattelun Radio Svobodalle. Hän totesi, että presidentti Medvedev tai muutkaan viranomaiset eivät olleet reagoineet hänen avoimeen kirjeeseensä. Ainoina kirjeeseen reagoivat toimittajat. Venäjällä tosin asiasta kertoivat aluksi vain Novaja Gazeta, Vedomosti, Radio Eho Moskvy ja Radio Svoboda. Televisiossa, maan päämediassa, palatsista ei kerrottu sanaakaan. Kolesnikov kertoi, että hän oli päättänyt paljastaa Shamalovin toimet jo kauan sitten; hän totesi olevansa iloinen, että oli katkaissut suhteensa Shamaloviin. Kolesnikov sanoi saaneensa tietää, että hänen taustojaan tutkitaan nyt hyvin tarkkaan, ja hän oletti kuulevansa pian paljon uutta itsestään. Radio Svobodalle Kolesnikov kertoi tehneensä ratkaisun kertoa palatsista täysin tiedostaen, millaiselle vaaralle hän asettaisi itsensä, perheensä ja läheisensä. Hän toivoi silti voivansa joskus palata Venäjälle. Nyt Kolesnikov asuu Yhdysvalloissa. "Jos kaikki vain vaikenevat, jos kaikki sulkevat silmänsä ja ajattelevat vain itseään, me emme koskaan voi rakentaa hyvää, vapaata ja vaurasta kotimaata", hän totesi. Kolesnikov sanoi avoimessa kirjeessään kääntyneensä presidentin puoleen, koska häntä innostivat Medvedevin lausunnot, joissa tämä nimitti korruptiota yhdeksi Venäjän nykyisen kriisin suurimmista syistä. Hän kehotti presidentti Medvedeviä käyttämään valtaansa laillisuuden palauttamiseksi ja osoittamaan, että kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä, mukaan lukien pääministerit. Kolesnikovin mukaan korruptio on läsnä kaikkialla Venäjällä. "Se on häpeäksi ja lamauttaa meidän mahtavan maamme", liikemies lausui. Korruptiota mittaavan kansainvälisen järjestön Transparency Internationalin mukaan korruption vuosittainen arvo Venäjällä on 250-300 miljardia dollaria (180-215 miljardia euroa). Eräiden arvioiden mukaan korruption volyymi käsittää pian 50 prosenttia maan BKT:sta. Novaja Gazeta kysyi Kolesnikovilta, miksi hän kertoi palatsihankkeeseen liittyvästä korruptiosta vasta nyt, kymmenen vuotta sen jälkeen, kun hän ensi kerran havaitsi, mistä oli kyse. Hän korosti, että suurliikemiesten tekemät lahjoitukset oli määrä sijoittaa tärkeisiin hankkeisiin, ja että lahjoituksista tehtiin viralliset sopimukset. Tilanne Venäjällä on hänen mukaansa kuitenkin olennaisesti muuttunut kymmenen vuoden aikana: 2000-luvun alussa maan talous kasvoi, liike-elämä kehittyi nopeasti ja ihmiset kokivat, että heidän elinolonsa todella paranivat. Kansa tuki Putinin julistamaa "vallan vertikaalia" siinä toivossa, että tätä kautta maahan saataisiin uudelleen järjestys. Kolesnikov kertoi Radio Svobodalle, että hänelle ei tullut sijoitusprojektin alkuvaiheessa mieleenkään, että hankkeessa voisi olla jotain epäilyttävää. Kukaan ei tuolloin osannut odottaa, että Putinin tarkoitus oli pysyä vallassa näin kauan; yleisesti odotettiin, että presidentin virkakausi loppuu aikanaan. Vuonna 2004 Venäjän kehityssuunta alkoi kuitenkin muuttua, Kolesnikov sanoi. Öljy-yhtiö Jukosin entisen johtajan Mihail Hodorkovskin saaman ensimmäisen tuomion jälkeen suuri ja keskisuuri pääoma ymmärsi, kuka on talossa isäntä, ja hyväksyi pelin uudet säännöt. Sen jälkeen menetettiin sananvapaus, ja järjestyksen sijaan vallan vertikaali alkoi kasvattaa korruptoitunutta virkamieskuntaa. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun maan talous jatkoi kasvuaan, Kolesnikov huomautti. Vuoden 2008 lopussa maailman talous vajosi kuitenkin kriisiin. Ennen kriisiä korruptio oli vain hidastanut Venäjän talouskasvua, mutta kriisin jälkeen korruptio alkoi tuhota maan taloutta, Kolesnikov selitti. Hän korosti, että korruptoituneet virkamiehet eivät suinkaan ole rajoittaneet "ruokahaluaan", vaan ovat yhä kasvattaneet keräämänsä "siivun" määrää. Kolesnikovin mukaan Venäjän talous ei kestä nykyisen kaltaista korruptiota. Tilanne johtaa kansannousuun, hän varoitti. "Tuntuu siltä, että monet elävät kuin viimeistä päivää", Kolesnikov totesi. "Oli selvää, että maa oli luisumassa pohjattomaan kuiluun; minä päätin, että näin ei voi enää elää", hän sanoi. Toivo toisesta Venäjästä Venäjän vaikutusvaltaisimmat henkilöt rakentavat itselleen palatseja, joiden tarkoitus on yhtäältä näyttää suunnattoman prameilta, mutta joita toisaalta kukaan ei saisi nähdä, kirjoitti Vedomosti-lehden kolumnisti Maksim Trudoljubov. Tällaisia palatseja on kuitenkin 21. vuosisadalla mahdoton rakentaa salassa. Maan johtajat haluavat palatseillaan kuuluttaa kaikille, kuka on talossa isäntä, mutta eivät samalla kuitenkaan halua kertoa yhtään mitään, Trudoljubov kirjoitti. Hallitsevan eliitin palatsien arkkitehtuuri kertoo kaiken niiden omistajista: korumaista estetiikkaa, koristeltua köyhyyttä, Trudoljubov totesi. Sellaisia palatseja rakentavat itselleen äkkirikastuneet nuoret jalkapalloilijat tai televisiotähdet. Prameilun ja huonon maun yhdistelmää nimitetään kitschiksi. Palatsit ovat aikakauden surullisia muistomerkkejä. Kun maan hallitsijat haluavat salata palatsinsa, he haluavat itse asiassa salata maalaismaisuutensa, Trudoljubov totesi. Kolesnikovin mukaan nykyään minkä tahansa suuren taloudellisen hankkeen menestys Venäjällä riippuu siitä, tukeeko maan korkein johto hanketta vai ei. Koska maan poliittisen johdon mieli voi yhtäkkiä muuttua, Venäjällä ei tällä hetkellä toteuteta minkäänlaisia suuria hankkeita, joissa valtio ei olisi osallisena. Kolesnikov kertoi saaneensa paljon tukea yrittäjiltä ja tavallisilta kansalaisilta Venäjällä. Hänen mukaansa maan liike-elämä on tällä hetkellä hyvin pirstoutunut eikä siksi kykene vastustamaan korruptoitunutta vallan vertikaalia. Putin rakensi korruption vertikaalin oman henkilökohtaisen varallisuutensa kartuttamiseksi, hän totesi. Suuryritykset käyttävät vallan vertikaalia ahkerasti hyväkseen ja ostavat halvalla itselleen edullisia päätöksiä, kun taas pienet ja keskisuuret yritykset yrittävät vain säilyä hengissä. Tilanne on Kolesnikovin mukaan kriittinen. Venäjältä muuttaa ulkomaille yhä enemmän ahkeria ja lahjakkaita ihmisiä, hän valitteli. Dmitri Voltshekin mukaan venäläisten tulee tajuta, että heidän tulevaisuutensa riippuu vain heistä itsestään eikä kenestäkään muusta. "Jos he hyväksyvät kaiken, mitä heidän ympärillään tapahtuu, he eivät ole vielä valmiita toisenlaiseen elämään. Jos he haluavat muuttaa jotain, heidän pitää tehdä muutos ensin omassa päässään", Voltshek totesi. Viimeaikaiset paljastukset maan poliittisen eliitin rakennuttamista palatseista kertovat Voltshekin mukaan siitä, että kansalaiset ovat alkaneet tunnustaa vastuunsa kotimaastaan ja kansakunnasta. Tärkeintä tällä hetkellä on pakottaa viranomaiset suomaan kansalaisille sananvapauden, koska ilman sananvapautta ja vapaita vaaleja Venäjällä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta, hän sanoi. "Kirjeeni on lakmustesti: presidentin, kansanedustajien ja jokaisen kansalaisen reaktio kirjeeseen kertoo heidän todellisen asenteensa Venäjän nykytilanteeseen. Joko heillä on halua puuttua tilanteeseen ja palauttaa oikeudenmukaisuus tai he hyväksyvät tilanteen eivätkä halua muuttaa mitään. Toivon parasta; haluan todella voivani palata toiseen Venäjään", Kolesnikov lopetti avoimen kirjeensä. Kerkko Paananen Artikkeli on julkaistu Suomen Novaja Gazetan numerossa 10. Kirjoitus perustuu Venäjän Novaja Gazetassa ja muualla julkaistuihin tietoihin.
