Suomessa joulun odottaminen on helppoa. Kaupungilla soitetaan joululauluja, jouluostokset innostavat ja ahdistavat jouluruuhkineen, jouluruokaa ja -leivoksia leivotaan. Viimeiset vuodet ennen joulua ollaan myös kuuman kiivaasti käyty keskustelua siitä, missä joulua vietetään ja missäkin järjestyksessä lähisukulaiset vieraillaan. Tästä helppoudesta huolimatta joulutunnelmaa on ollut vaikea saavuttaa viimeisten parin vuoden aikana - joulun alle sijoittuva kiire ja stressi ovat pitäneet siitä huolen.
Japanissa tilanne on toinen. Joulua kyllä vietetään jossain määrin, mutta juhlan merkitys ei ole läheskään sama kuin Suomessa. Jouluruokana on lapsiperheissä yleensä uppopaistettua kanaa ja täytekakkua, ja jouluaatto on yksi pakollisista pariskuntien treffipäivistä. Joulua ei varsinaisesti pidetä perhejuhlana, ja täällä tapaamistani japanilaisista vielä yksikään ei ole tiennyt nykyjoulun kristillistä alkuperää. Suomessa olevaa joulun merkitystä vertaisin ehkä japanilaiseen uuden vuoden viettoon. Molemmat ovat perhejuhlia, jossa yhdessäolo ja hyvin syöminen ovat suuressa osassa.
Joulumausteiden ja siirapin metsästys
Päätimme Ninnin kanssa metsästää joulumieltä leipomalla suomalaisia jouluherkkuja, pipareita. Täältä ei tietenkään saa valmista piparitaikinaa, sillä Suomessa syömämme piparit ovat pohjoismaalainen juttu. Omatekoiseen taikinaan tarvitaan puolestaan mausteita, kuten kaardemummaa ja neilikkaa, jotka eivät kuulu japanilaiseen keittiöön. Onneksi nykyään Kiotosta löytyy melko hyvin varusteltuja länsimaalaisia ruokakauppoja. Tällaisesta löysimme tarvitsemamme mausteet. Suomalaisen siirapin löytäminen sen sijaan oli mahdotonta. Googlailun ja brainstormailun jälkeen päädyimme piparkakkutaikinareseptiin, joka oli mahdollista toteuttaa Japanista saatavilla ainesosilla:
2 ½ dl tummaa Fair Trade -sokeria
½ dl japanilaista tummaa lettusiirappia (黒みつ, kuromitsu)
½ l “tiukkoja” vehnäjauhoja
½ l “kevyitä” vehnäjauhoja
3 rkl jauhettua kaardemummaa
5 tl jauhettua inkivääriä
Piparkakkutaikina valmistuu..!
Voi pilkottiin pieniksi paloiksi isoon astiaan, ja päälle mitattiin sokeri. Samaan aikaan hunajan ja kuromitsun sekoitus kuumennettiin kattilassa kiehuvaksi. Kuuma hunajasiirappi kaadettiin kattilasta sokerin ja voin päälle, ja lopputulos sekoilettiin tasaiseksi. Sekoitusta jatkettiin niin kauan, kunnes se on tarpeeksi viileää kananmunien lisäämiseksi. Samalla kuivat aineet sekoitettiin keskenään. Lopuksi vielä kuivat aineet lisättiin vähitellen hunaja-voi-pohjaan, aluksi kauhalla, ja lopuksi käsin sekoittaen. Valmiista taikinasta asetettiin kolmannes jääkaappiin jähmettymään seuraavaan päivään, ja loppu taikina siirrettiin pakkaseen myöhempää käyttöä varten.
Näyttää (ja maistuu) ihan piparitaikinalta!
Leipomisoperaatiomme taikinaosa otti paikkansa viikko sitten, viime viikon perjantaina (16. joulukuuta).
Paistohommia keramiikkapajalla
Lauantaina suuntasimme Ninnin keraamikkoystävän pajalla järjestettäviin jouluisiin pizzabileisiin. Tarkoituksena oli siis tehdä itse pizzoja pohjista alkaen, ja paistaa ne lopulta keramiikkauunissa. Joulu puolestaan syntyi jouluvaloista, tonttulakeista ja poronsarviasusteista. Meitä oli enimmillään reilut kymmenen henkeä paikalla, ja hauskaa oli. Opin myös tekemään pizzapohjista erityisen ohuita, minkä ansiosta pizzoista tuli myös rapeita.
Pizzojen paiston (ja syömisen) jälkeen paistoimme pipareita jälkilämmöllä (eli n. 250 asteessa). Ensimmäinen pellillinen alkoi kuplia hassusti ja kärtsätä samaan aikaan, mikä oli selkeä merkki liian kuumasta uunista. Odotimme lisää, ja pian ideaali lämpötila, ja siten myös piparit, saavutettiin.
Pipareita, glögiä ja paketti Hong Kongista
Joulun metsästys lähti kiitettävästi käyntiin piparioperaatiomme säestyksellä. Pipareista tuli ihan kotoisan makuisia. Lisäksi minulla on suunnitelmissa keittää ja maustaa omaa glögiä - saa nähdä, miten sen reseptin soveltaminen onnistuu. ;)
Kauan ja hartaasti odotettu joululahjani saapui tiistai-iltana 20.12. lentokoneella Hong Kongista, eli jo vähän ennen varsinaista joulua! Päätin antaa itselleni luvan tämän paketin avaamiseen jo vähän ennen joulua, täytyihän se käydä ihan noutamassa lentokentältä.
Lentokentällä oli suloinen, origami-kurjilla koristeltu kuusi odotustilassa.
Ilo oli suuri, kun paketista löytyi Miska! :3 Lähdettiin yhdessä lentokenttäbussilla Kansain lentokentältä kohti Kiotoa, ja vaihtovuoden ensimmäistä pidempää yhteisaikaamme - kolme ihanaa viikkoa ovat edessä!
Minä ja Miska bussissa matkalla Kiotoon. Tärisevä bussi ei ihan sopinut valokuville. :’)
Ihanaa joulun odotusta kaikille, missäpäin ikinä olettekin. Haleja!
