Mediapäiväkirja
Herään aamulla, aivan liian aikaisin ottaen huomioon myöhälle menneen unille menon. Tarkistan heti ensimmäisenä yön aikana tulleet Whatsapp viestit ystäviltäni.. ei niillä mitään järkevää asiaa ollut siihen aikaan, kunhan pölöttivät tylsyyksissään. Sitten noustaankin jo sängystä suorittamaan aamutoimia. Koiran ruokinta, suihku ja pukeutuminen, jonka jälkeen pystyin jo ulkoistautumaan märkään syyskeliin aamulenkille Pokemon Go puhelimessa auki, jotta kilometrini kertyisivät ja munani kuoriutuisivat. Kunhan koiran olen palauttanut sisätiloihin suuntaan lainassa olevalle autolle ja matkaan yliopistolle. Radiossa pauhaa Kiss kanava, mutta en kiinnitä siihen enää niin paljoa huomiota. On alkanut jo häiritsemään se kuinka niitä samoja biisejä soitetaan tunnista toiseen ja se ärsyttävä remixi jostain tutuhkosta kappaleesta sattuu soimaan aina kun satun menemään autolla jonnekkin. Koulussa, tai no professionaalimmin yliopistolla, parkkeerattuani avaan Pokemon GO:n jo toiseen kertaan aamun aikana ja pyöräytän YTHS:n kohdalla sijaitsevaa stoppia ja jatkaa siitä luento saliin. Luentoa kuunnellessani käyn läpi sosiaaliset mediani; Instagramin ja Tumblrin. Molemmat ovat minulle tapoja viihdyttää itseäni. Kaikki niiden sisältämät hassut jutut ja kissa kuvat tuovat piristystä päivään ja niitä on kiva jakaa muille seuraajille. Joskus laitan omaa taidettani kyseisiin paikkoihin, mutta tänään ei niin käynyt. Myöskin luennon aikana ehdin vastaamaan tutun kanssa aloitettuun roolipeliin foorumilla ja käymään läpi iltalehden pääpointit tälle päivälle. Loput koulupäivästä menee suunnilleen samalla kaavalla; seuraan Whatsapp viestejäni ja vastailen roolipeliin vielä kaksi kertaa päivän kuluessa. Taisin avata jossain vaiheessa Love live! pelinkin kännykässäni hetkellisesti.
Kotiin päästyäni rysähdän sohvalle katsomaan puolella silmällä televisiosta isän valitsemaa kanavaa ja avaan Skypen puhelimestani jotta voin jutella parhaalle ystävälleni, mikä on sinällään normaalista arjestani poikkeavaa. Yleensä, jos olisin omalla asunnollani olisin painanut jo tietokoneen päälle ja juurtunut sen eteen loppu illaksi - mutta koska nyt olen asumassa väliaikaisesti isäni luona, sitä ei tapahdu. Koneen ääreen pääsin vasta kahdeksan aikoihin illalla. Katson ei-niin-luvallisesti nettiin ladattua Hell’s kitchen sarjaa samalla, kun juttelen ystävilleni ja jälleen kerran vastaan vuorollani roolipeliin. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun Gordon Ramsay huutaa taustalla huonosti maustetusta risotosta ja teet sivussa muita juttuja. Olen selvästikkin multi-taskaaja. Parhaimpina päivinä saatan yhtäaikaa jutella Skypessä, pelata jotain mmorpg peliä, kuunnella musiikkia ja vastata roolipeliin siinä sivussa. Median käyttöni on, vaikkei sitä ehkä uskoisi, vähentynyt iän myötä, mutta samalla monipuolistunut. Siinä missä lukio aikoinani käytin internettiä ja mmorpg pelejä pako keinona oikeasta elämästäni, viettäen melkein kaiken koulun ulkopuolisen elämäni niiden ja niitä pelaavien ystävieni seurassa tai katsoen animea. Oli kai se aika yksinkertaista. Silloin eivät uutiset kiinnostaneet, toisin kuin nykyisin. Myöskin elämääni on putkahtanut uusia medioita kuten Instagram.
Ylipäätänsä median käyttö on minulle itseni toteuttamis keino ja myöskin rauhoittumista, oman ajan hankintaa. Se on aika jolloin saan olla omissa oloissani, mutta en kuitenkaan yksin sillä Skype kyllä piippaa vähän väliä. Se ei ole niin kuormittavaa tällaiselle introvertille, kun voi jutella olematta fyysisesti läsnä. Tulee mediaa kyllä käytettyä opintojenkin lomassa, mutta ehkä tuo on se pääpointti tuossa kaikessa pohdinnassani. Jospa tämä sepostus olisi tässä.