Palstalyfe_2019
Kevät on edennyt sellaiseen pisteeseen, että graduohjaajan kanssa käymissämme sähköposviesteissä puhumme enemmän puutarhanhoidosta kuin gradusta. Lehtokotilot ärsyttävät enemmän kuin epälooginen ja ankeasti kirjoitettu lähdekirjallisuus. Ei meillä nyt mikään hoppu olekaan – hain ja sain taas lisäaikaa ja aion olla opintovapaalla vielä syksyn. Se tuntuu niin vitsin ihanalta, aion opiskella sukupuolentutkimuksesta vielä aineopinnot!
Mun ja mun palstakamu-Ellan palstakesä alkaa aina palstasuunnitelmalla. Meidän palstasuunnitelmassa on aina tanssilava. Me haluttaisiin ihan hirveästi, että meidän palstalla olisi tanssilava ja me voitaisiin pitää siellä sadonkorjuujuhlat. Ehkä tänä syksynä se vihdoin onnistuu. Me ollaan alusta asti sovittu, että meidän palsta on lomapalsta. Me tehdään siellä sen verran hommia kun jaksetaan eikä oteta stressiä esim. siitä, että naapureiden palstat ovat aina kauniit, särmät ja rikkaruohottomat. Viime kesänä esim. en osallistunut ollenkaan sadonkorjuuseen. Jotenki loppu moti. Tänä kesänä aion kyllä napsia herkut talteen.
Meillä on rajanaapureina pelkästään inkerinsuomalaisia. He ovat olleet hyvin avuliaita ja opastaneet monissa asioissa. Kun tultiin palstalle ekaa kertaa, yksi naapuri kysyi, että onko teilla ljapioo. Sentään meillä lapio oli, tosin paljoa muuta ei. Viimeksi kun nähtiin naapuria, tämä tarjosi kuhaa auton takakontista. Hän oli jo ehtinyt käydä kalassa ja sienessä ennen palstalle tuloa.
Meidän palstalla on ihan hirveästi lehtokotiloita. Ne kuolee kun ne laittaa purkkiin jossa on tuhkaa, mutta mua jotenkin säälittää ne, enkä raaski laittaa niitä sinne. Niin Ella sitten laittaa. Tänä kesänä on ollut paljon kastematoja. Aina kun me kohdataan kastemato, toivotamme Herra Madon todella lämpimästi tervetulleeksi, sillä madot ovat oikein toivottuja vierailijoita.
Viime viikolla löin talikon kumpparin läpi mun varpaaseen niin että siitä tuli verta ja se meni vähän mustaksi. Lisäksi kävi ilmi, että olimme kutsuneet talikkoa virheellisesti halikoksi. Ehkä. Ei oltu kyllä ihan varmoja. Joka tapauksessa, tämä kaikki on erityisnoloa sillon jos isä on entinen maanviljelijä-sikafarmari ja äiti on turkulainen.
Meidän palsta laajeni tällä viikolla yhdestä aarista kahden aarin kokoiseksi. Siinä on jo aika paljon maita ja mantuja viljeltäväksi. Ehkä vähän liikaakin tälle kesää, joten jos hamuat omaa pikku-kasvimaata, voit ehkä saada meiltä sellaisen täksi kesäksi! Tai jos muuten vaan haluat tulla paranemaan palstalle esim. kitkemisen tai mullassa tonkimisen tai vaan palstalla oleilun muodossa, olet mitä lämpimimmin tervetullut!
Nyt alan katsomaan Virpi Suutarin elokuvaa nimeltä Eedenistä pohjoiseen, vaikka oon nähnyt sen jo aika monta kertaa. Se on kaunis ja herkkä, wannabe-puutarhurin palsta-pornoa parhaimmillaan!