#piispa henrik

[kuutamosonaatti]

[kielovesi]

Piispa Henrikin surmavirsi

Kansan suussa elänyt kalevalamittainen Piispa Henrikin surmavirsi lienee syntynyt jo 1200-luvulla Köyliössä. Se merkittiin ensimmäisen kerran muistiin 1600-luvulla. Runosta on useita eri puolilta Suomea tavattuja toisintoja. (x)

Lalloi cujn sitten tulli kotihin walehteli wanha naara ja sanoi pojkaiseni nuorempanj jopa on täsä sitten käynyt ruoka Ruotzin Syömä Saxa otti kakon uunjn pääldä otti ollutta kellärista heitti tuhkia sijahan heinät hejnä huonehesta kaurat kaura hingalosta heitti tuhkia sijahan. Nijn siwuj lallo loi lahtarjnsa pijlun pitkän kjrwehensä lykäjs sitten lylynsä lumellen kuin olli wuoldu wuoleskeldu syöxi kalhut kalja maallen cujn olli talwisen jänöjsen nijn sitten Lalli hihti hirmujsesti lyly juoxi winhiästi Tulli suitzi suxen tiestä sawu sauwan somman tiestä elli siasta.

(x)

Lalli kun tuli kotia, tuo Lallin paha emäntä, vanha nainen, vaimo valski, kantoi kieltä kelvotonta, valehteli vanha nainen: ”Jo kävi tässä ihmisiä, täss’ on syöty, tässä juotu, tässä purtua pietty: ruoka-ruotsi, syömä-saksa, kiertolaiset kelvottomat. Joivat oluen kellarista, vettä viskasit sijahan; kakun söivät kammarista, kiven vierrytit sijahan; veivät heiniä laosta, heitit hieta’a sijahan; kauroja hevosen syöä, saivat santa’a sijahan.” Lausui paimen patsahalta: ”Jo vainen valehtelitkin; elä vainen usko’kana vaimon valskin lausehia!” Lalli, mies pahantapainen, ei tuosta totella ollut; sivui Lalli laapurinsa, paha pitkän keihä’änsä, lykkäsi lylyn lumelle kuin on voisen vuolakkehen, syöksi kalhun kaljamalle kuin on talvisen jäniksen; sitten hiihti hirmuisesti, lyly vieri vinkeästi, tuli suitsi suksen tiestä, savu sauvan somman tiestä.

(x) 

Kun Lalli tuli kotia. niin Lallin paha emäntä pieksi suuta kunnotonta, käytti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi väkeä, täss' on syöty, täss' on juotu, tässä purtua pidetty, viety heiniä hevosen, hietaa annettu sijalle, syöty leivät uunin päältä, sijalle kivensiruja, olut juotu kellarista, santaa annettu sijalle." Paimen kirkui kiukahalta, parkui poika pankoltansa: "Vaimosi puhuu valetta, elä usko tuota naista!" Vaan Lalli pahatapainen, mies kovin pahasukuinen, kohta keihäänsä kokosi, piru suuren kirvehensä, sukset seinältä sivalti, lykkäsi lylyn lumelle, työnsi kalhun kaljamalle, hiihti herrojen perähän.

(x)

Lalli kuin tuli kotihin, valehteli vanha naara: kävi tässä ruokaruot΄tsi, ruokaruot΄tsi, raanisaksa/syömäsaksa. Otti kyrsän ughnin päältä, kiven vyörytti sijahan. Joi oluδen tynnyristä, heitti tuhkia sijahan. Otti heiniä laδosta, heitti lastuja sijahan. Lalli otti laakarinsa, Pentti pitkän keihähänsä, Ouleva isoin otansa.

Lykkäsit lylyn lumellen kuin voisen vuolakkehen. Syöksit kalhun kaljamallen kuin on talvisen jänöisen. Lalli hiihti hirmuisesti, lyly juoksi vinhiästi, tuli suit΄tsi suksen tiestä, savu sauvakon sijasta.

(x)

[kielovesi]

Talonpoika Lalli - Paha pakana vai vihainen viljelijä?

Maamme kuuluisimmasta veriteosta, Köyliönjärven piispansurmasta, on 850 vuotta. Traagista tapahtumaa on selvitelty niin kauan kuin Suomessa on teht...

Piispa Henrikistä ja Lallista kertoo kolme keskiaikaista lähdettä, kaksi kirkollista legendaa ja yksi kansanruno.

Pyhän Eerikin legenda, joka on laadittu runsaat sata vuotta tapahtumien jälkeen, kuvaa Ruotsin kuninkaan Eerikin ja Upsalan piispan Henrikin ristiretkeä. Sen mukaan "Suomen sokea ja julma pakanakansa" aiheutti Ruotsille niin raskaita vahinkoja, että pyhä Eerik-kuningas kokosi sotajoukon kansansa vihollisia vastaan. Kuninkaan mukana Suomeen purjehti Kristuksen nimen puolustaja, Upsalan tuomiokirkon "autuas Henrik". Suomalaiset pakotettiin voimallisesti Kristuksen uskoon ja kuninkaan vallan alaisuuteen. Kun suuri joukko suomalaisia oli kastettu ja seuduille perustettu kirkkoja, Eerik palasi kunniakkaana voittajana Ruotsiin, mutta Henrik jäi Suomeen "kasvattamaan ja varjelemaan kristinuskon uutta istutusta".

Henrikin vaiheista Suomessa kertoo Pyhän Henrikin legenda. Sen mukaan piispa "ahkeroitsi viisaudella ja uutteruudella" kirkon perustamista - kunnes hän kerran yritti kirkkokurilla ojentaa erästä murhamiestä, ettei "liian helppo anteeksisaanti yhä yllyttäisi rikoksiin". Tämä nimeltä mainitsematon murhamies ei kuitenkaan arvostanut piispan "terveellistä ojennusta" vaan karkasi hänen kimppuunsa ja julmasti tappoi hänet.

Kansanruno syyllistää vaimon

Kolmas piispa Henrikiin ja Lalliin liittyvä lähde on Piispa Henrikin surmavirsi, "jylhänkomea, vilkas, värikäs, kokonaissuunnittelultaan moitteeton, yksityiskohdiltaan rikas, hengeltään katolinen, sävyltään kansanomainen, tyyliltään hiottu ja runoasultaan ‘kalevalainen’" - kuten kansanrunoutemme arvostettu tutkija Martti Haavio luonnehti runoa. Toinen kansanperinteemme suuri tuntija Matti Kuusi kutsui sitä Suomen kansallislegendaksi.

Surmavirsi on merkitty muistiin vasta uudella ajalla 1600-lu-vulla, mutta sen alkumuoto lienee peräisin 1200-luvun lopulta. Se kertoo, kuinka piispa ajaa palvelijoineen reellä Lalli-nimisen talonpojan taloon ja vaatii emännältä kestitystä. Piispa käskee renkiään:

"Ota kyrsä uunin päältä / heitä penninki sijahan!Ota oltta kellarista / heitä penninki sijahan.Ota heiniä ladosta / heitä penninki sijahan."Kun Lalli palaa kotiin, "Kerttu kelvoton emäntä" valehtelee miehelleen:"Kävi tässä ruokaruotsi / ruokaruotsi, raanisaksa:otti kyrsän uunin päältä / kiven vyörytti sijahan.Otti oltta kellarista / heitti tuhkia sijahan,otti heiniä ladosta / heitti lastuja sijahan."Vihastunut Lalli hiihtää piispan perään ja surmaa hänet Köyliönjärven jäällä.

[kielovesi]

Suomen ensimmäinen murhamysteeri

Pyhän Henrikin surmavirsi on tunnetuimpia ja vanhimpia suomalaisia balladirunoelmia. Siinä kerrotut tapahtumat ajoitetaan Pyhän Henrikin legendan mukaan oletetun ruotsalaisten vuonna 1155 Suomeen tekemän ristiretken jälkeiseen aikaan. Ristiretkellä mukana ollut Henrik jäi Paavali Juustenin piispainkronikan mukaan Suomeen piispaksi vuosiksi 1155-1156. Surmavirsi on runoiltu ilmeisesti 1200-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta sen varhaisimmat tunnetut kirjalliset toisinnot ovat vasta 1600- luvulta.

Tietoja paikallisista selkkauksista on säilynyt vain jos piispat, arkkipiispa tai kuningas joutuivat puuttumaan siihen. Riitoja näyttää olleen kaikkialla tuolloisen Suomen alueella. Maunu Eerikinpojan ja piispa Pentin nimissä annetussa päätöksessä vuodelta 1334 hämäläiset velvoitettiin ankaran sakon uhalla maksamaan kymmenysten korvauksena ohrat, kaurat ja heinät vanhan tavan mukaan kirkkoherroille. Muut taipuivat paitsi sääksmäkiset, joita uhattiin kirkonkirouksella vuonna 1340 koska eivät olleet vieläkään maksaneet kirkolle kymmenyksiä. Sääksmäkisiä taivuteltiin uhkasakoilla, mutta osa niskureista oli valmis uhmaamaan niitäkin, kunhan eivät joutuisi maksamaan liiallisiksi katsottuja kirkkoherran saatavia. Paavi määräsi sakkorangaistukset 25 Sääksmäen isännälle, ilmeisesti pahimmille rettelöitsijöille. Upsalan arkkipiispa Petrus kovisteli jälleen vuonna 1360 Ylä-Satakunnan ja Hämeen talonpoikia samasta asiasta. Piispa kuvasi talonpoikien käytöstä seuraavasti: "velvollisuuksienne täyttämisen sijasta te olette niskat kyrmyssä luvanneet sielujenne paimenille vain menetyksiä kymmenysten sijasta ja iskuja palkaksi kehotuksien sanoista ja isällisestä huolenpidosta, ja tämän te olette tehneet uhkauksia syytäen ja pitäen äänekästä meteliä" (lainauksen käännös Seppo Suvannon mukaan). Erityinen riidan aihe olivat kirkonmiesten palkkiokseen keräämät luontaistuotteet. Monesti talonpojat halusivat korvata nämä suoritukset rahana tai maksamalla pelkästään voita. Esimerkiksi Uudellamaalla käytiin pitkällinen kiista 1300-luvun puolivälissä ruokatavaroina kerätystä papinmaksusta eli ruokalisästä, jonka talonpojat olisivat halunneet suorittaa voina.

[kielovesi]

Surmavirrestä on lukuisa määrä erilaisia versioita. Pyrimme keräämään niitä vähitellen tälle sivulle, samoin kuin muutakin aiheeseen liittyvää materiaalia.

Vanhin tunnettu

Kanteletar 

Prof. Heikki Ojansuu 

Kalevalaisen Runokielen Seura 

Paula Härkälä/Kaarina Toivola 

Oiva Linturi pro gradu