Piispa Henrikin surmavirsi
Kansan suussa elänyt kalevalamittainen Piispa Henrikin surmavirsi lienee syntynyt jo 1200-luvulla Köyliössä. Se merkittiin ensimmäisen kerran muistiin 1600-luvulla. Runosta on useita eri puolilta Suomea tavattuja toisintoja. (x)
Lalloi cujn sitten tulli kotihin walehteli wanha naara ja sanoi pojkaiseni nuorempanj jopa on täsä sitten käynyt ruoka Ruotzin Syömä Saxa otti kakon uunjn pääldä otti ollutta kellärista heitti tuhkia sijahan heinät hejnä huonehesta kaurat kaura hingalosta heitti tuhkia sijahan. Nijn siwuj lallo loi lahtarjnsa pijlun pitkän kjrwehensä lykäjs sitten lylynsä lumellen kuin olli wuoldu wuoleskeldu syöxi kalhut kalja maallen cujn olli talwisen jänöjsen nijn sitten Lalli hihti hirmujsesti lyly juoxi winhiästi Tulli suitzi suxen tiestä sawu sauwan somman tiestä elli siasta.
(x)
Lalli kun tuli kotia, tuo Lallin paha emäntä, vanha nainen, vaimo valski, kantoi kieltä kelvotonta, valehteli vanha nainen: ”Jo kävi tässä ihmisiä, täss’ on syöty, tässä juotu, tässä purtua pietty: ruoka-ruotsi, syömä-saksa, kiertolaiset kelvottomat. Joivat oluen kellarista, vettä viskasit sijahan; kakun söivät kammarista, kiven vierrytit sijahan; veivät heiniä laosta, heitit hieta’a sijahan; kauroja hevosen syöä, saivat santa’a sijahan.” Lausui paimen patsahalta: ”Jo vainen valehtelitkin; elä vainen usko’kana vaimon valskin lausehia!” Lalli, mies pahantapainen, ei tuosta totella ollut; sivui Lalli laapurinsa, paha pitkän keihä’änsä, lykkäsi lylyn lumelle kuin on voisen vuolakkehen, syöksi kalhun kaljamalle kuin on talvisen jäniksen; sitten hiihti hirmuisesti, lyly vieri vinkeästi, tuli suitsi suksen tiestä, savu sauvan somman tiestä.
(x)
Kun Lalli tuli kotia. niin Lallin paha emäntä pieksi suuta kunnotonta, käytti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi väkeä, täss' on syöty, täss' on juotu, tässä purtua pidetty, viety heiniä hevosen, hietaa annettu sijalle, syöty leivät uunin päältä, sijalle kivensiruja, olut juotu kellarista, santaa annettu sijalle." Paimen kirkui kiukahalta, parkui poika pankoltansa: "Vaimosi puhuu valetta, elä usko tuota naista!" Vaan Lalli pahatapainen, mies kovin pahasukuinen, kohta keihäänsä kokosi, piru suuren kirvehensä, sukset seinältä sivalti, lykkäsi lylyn lumelle, työnsi kalhun kaljamalle, hiihti herrojen perähän.
(x)
Lalli kuin tuli kotihin, valehteli vanha naara: kävi tässä ruokaruot΄tsi, ruokaruot΄tsi, raanisaksa/syömäsaksa. Otti kyrsän ughnin päältä, kiven vyörytti sijahan. Joi oluδen tynnyristä, heitti tuhkia sijahan. Otti heiniä laδosta, heitti lastuja sijahan. Lalli otti laakarinsa, Pentti pitkän keihähänsä, Ouleva isoin otansa.
Lykkäsit lylyn lumellen kuin voisen vuolakkehen. Syöksit kalhun kaljamallen kuin on talvisen jänöisen. Lalli hiihti hirmuisesti, lyly juoksi vinhiästi, tuli suit΄tsi suksen tiestä, savu sauvakon sijasta.
(x)