Bänditoiminta & "tasa-arvo"
..sillä hierarkia on luonnollista. Mitä enemmän olen erilaisissa kokoonpanoissa soittanut, olen kantapään kautta myös oppinut sen, että mitä vähemmän vakituista porukkaa pitää messissä, sen parempi. Aina joltain lopahtaa kiinnostus kesken, ja pahimmassa tapauksessa ko henkilö(t) eivät itse sitä myönnä vaan rokkuvat mukana ja väittävät toista. Yleensä homma on kaikkia osapuolia meikäläisen projekteissa jaksanut kiinnostaa noin vuoden päivät, ja sitten onkin jo saanut ruveta etsiskelemään uutta ja palata lähtöviivalle, vaikka hyvää (välillä suorastaaan ylistävääkin) palautetta olisikin saatu ja keikkaa olisi tarjolla.
Edelliset projektit ovat saaneet minut turhautumaan “bändeihin”, mistä johtuen olenkin vakavissani suunnitellut, että seuraavat projektit tulevat kulkemaan minun nimissäni. Pyrin myös soittamaan mahdollisimmat monet instrumentit itse narulle, ja toteutan kaiken ainoastaan biisien, en taitojeni rajallisuuden ehdoilla. Mikäli biisi tarvitsee jotakuta muutakin toteuttaakseen visioni, eihän sille sitten mitään voi. Tämän vuoksi onkin hyvä olla yhteyksissä hyviin soittajiin ja laulajiin, siinä missä äänittäjä/miksaajiinkin. Tällaiseen “one man’s band” -meininkiin minua on inspiroinut mm. Peter Tägtgrenin, Ihsahnin, Devin Townsendin, Chris Cornerin ja Casey Crescenzon tuotanto.
Sellainenkin olisi tässä pikkuhiljaa vireillä. Olen enenevissä määrin alkanut kiinnostua äänittämisestä ja miksaamisesta. Onnekseni minulla on tuttavia, jotka hanskaavat kyseisen homman, joten neuvoja on aina saatavilla.
