Kristittynä Israelissa
Ajatuksia Israelin matkasta keväällä 2017, Riku Leino
Viikon opintomatka Israeliin on takana. Matkustimme parhaaseen mahdolliseen aikaan. Oli helppo kuvitella vakoojien kertovan Moosekselle, miten maa on ”tulvillaan maitoa ja hunajaa” (2. Moos. 3:8). Ilma Israelissa oli kuin hyvänä kesäpäivänä Suomessa. Paljon muita yhtäläisyyksiä Israelin ja Suomen väliltä ei löytynytkään. Matkan alkupäivät vietimme Jerusalemissa ja viimeiset päivät Tiberiaassa tehden sieltä päivämatkoja ympäri Galileaa.
Ristiriitojen maa
Moni paikka siunasi ja haastoi – Betlehem ehkä kaikkein eniten. Ennen Betlehemiä vierailimme vainojen museossa Yad Vashemissa, joka päättyy kauniiseen näkymään vihreän laakson yli Israelilaiseen kylään. Betlehem on tänä päivänä kaupunki Palestiinan Länsirannalla. Valtaosa sen asukkaista on palestiinalaisia, mutta ennen palestiinalaisia enemmistö asukkaista on ollut juutalaisia (Jeesuksen aikana) ja ennen palestiinalaisenemmistöä Betlehem oli kristittyjen kaupunki. ”Tämä muistuttaa meitä varsin tehokkaasti siitä, että Jeesus syntyi ja kuoli meitä aivan jokaista varten”, jakoi kapteeni Kati Kivestö ajatuksiaan iltahartaudessa päivän päätteeksi.
Juutalaisille Israelin maa-alue on pyhin kaikista eivätkä he voi itseään moittimatta katsella, miten pakanat ovat ottaneet siitä oman osansa. Tämä ajaa juutalaisia itsetutkiskeluun ja herätykseen. Tämän ajatuksen luin matkalukemiseksi valitsemastani Tom Holménin kirjasta Jeesus. Ymmärsin, miten maa-ideologian kautta osaksi uskonnon harjoittamista ovat tulleet politiikka ja nationalismi. Minä koen, että Jeesus on vapauttanut meidät juuri tämänkaltaisista asioista. On hyvä myös muistaa, että sota ja aseelliset välienselvittelyt ovat osa politiikkaa, kun ongelmiin ei muilla keinoilla voida löytää ratkaisua. Nämä ajatukset toivat mieleeni lainauksen kirjasta Jeesuksen Kristuksen sotilas (s. 56):
Kansainvälisen järjestön jäsenenä pelastusarmeijalainen ei ole kiihkokansallinen. Jumalalle kuuluvana hän on ensi kädessä maailmankansalainen. Pelastusarmeijalainen pitää sotaa pahana ja tuomitsee asevoimien käytön kansakuntien erimielisyyksien selvittämisessä.
Toivoisin kovin, että Israelissa kyettäisiin näkemään jo ilmestynyt Messias, Jeesus Kristus. Uudessa testamentissa tätä asiaa käsitellään paljon[1]. Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu eikä ihmisten eristäminen. Jeesuksessa Kristuksessa ei ihmisiä suljeta aitojen taakse eikä yksikään kansa ole toista parempi. Jokainen ihminen pelastuu ainoastaan Jeesuksen kautta.
Jeesuksen Kristuksen perintö
Kristinusko lähti leviämään Jeesuksen työn seurauksena. Hänen pääasiallinen työmaansa oli Galilean maakunta Israelissa. Sieltä hän valitsi mukaansa kaksitoista opetuslasta. Luemme Jeesuksen opetuksia opetuslapsilleen liittäen itsemme opetuslasten joukkoon. Mekin olemme Jeesuksen seuraajia. Nämä ajatukset mielessäni lähdin tutustumaan Galileaan. Pohdin, miten oma kutsuni näkyi täällä ja Raamatun opetuslasten kutsumisissa, unohtamatta niitä Jumalan kutsuja, joita Vanhasta testamentistakin voimme lukea.
Ensimmäinen aamumme Tiberiaassa valkeni Genesaretinjärvellä Jeesuksen ajan malliin rakennetulla kalastusveneellä. Saimme pienen aavistuksen, miltä kalastajan työ on tuntunut. Pääosassa kuitenkin olivat jylhät maisemat, kukkulat ja vuoret, joista kauimmaisena erottui Hermon lumisen huippunsa kanssa. Hermonin rinteillä vierailimme Danin luonnonpuistossa, jossa sijaitsevat Jordanjoen alkulähteet. Joki ei vierailumme aikana juossut mitenkään erityisen villinä ja leveänä, mutta siitä huolimatta se tuo veden Genesaretinjärveen ja on merkittävä makean veden lähden israelilaisille.
Samalla se muistuttaa väkivaltaisesta historiasta. Yksi Kuuden päivän sodan syttymisen syistä olivat Syyrian uhkailut muuttaa näiden Jordan-joen alkulähteiden virtaamissuuntaa. Olimme jälleen kosketuksissa rauhan ja sen tarpeen kanssa – asian, josta Jeesus voimakkaasti julisti. Ympäristön paine Jeesusta kohtaan oli varmasti monin verroin suurempi kuin paine, jota itse koimme meille tarjotulla opintomatkalla, jossa kaikki tekemisemme oli aikataulutettu. Siitä huolimatta huomasin monesti huokaisseeni Jeesuksen puoleen lyhyen rukouksen tämän maan ja sen asukkaiden puolesta.
Jeesuksen rauha ja kristittyjen yhteys olivat parasta osaa matkallamme. Omaa uskoani ja ymmärrystä Jumalasta vahvistivat erityisesti kaksi kohdetta. Pyhän haudan kirkon jakavat kreikkalaisortodoksit, armenialaisapostoliset, katoliset, koptit, Etiopian ortodoksit ja syyrialais-ortodoksit. Kristittyjen seniorien Ebenezer-kodista Haifassa viedään vanhuksia sunnuntaisin jumalanpalveluksiin ainakin viiteentoista eri seurakuntaan. Jeesuksen perintö on rauha kaikkien ihmisten välillä. Ilman häntä se ei näytä olevan mahdollinen.
Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)
[1] Matt. 8:10–12; 23:29–23; Joh. 5:23; 5:42–43; 6:45; 8:42; 14:7; Room. 9:2–3; 9:6; 9:8; 10:1; 11:13–14; 11:23; 1. Joh. 2:23