Vähemmistöt Hovimäessä.
Hovimäki-sarjaa esitettiin Suomen televisiossa vuosina 1999-2003. Kyseessä on siis jo parikymmentä vuotta vanha sarja. Miltä sen representaatiot näyttävät 2020-luvun näkökulmasta?
Uskonnolliset vähemmistöt: Heti ensimmäisestä jaksosta alkaen meno on läpikotaisin luterilaista. Voimme toki olettaa että venäläiset hahmot kuten ruhtinas Ignatiew, Volodja ja Aleksander von Platen, ovat uskonnoiltaan ortodokseja, mutta sitä ei näytetä millään tavalla. Toisella kaudella käsitellään jonkin verran herätysliikkeitä, mutta koska ne kuuluvat luterilaisen kirkon sisälle, "vähemmistö" ei välttämättä ole oikea termi. Islam mainitaan sivulauseenomaisesti kolmannella kaudella, ja siitä käytetään vanhaa termiämuhammettilaisuus. Katolilaisuutta, juutalaisuutta ym. ei mainita.
Etniset/rodulliset vähemmistöt: Tässä sarjassa kenelläkään ei ole edes vahvaa rusketusta.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt: Sarjassa ei mainita samaan sukupuoleen kohdistuvaa halua, saati sitten muita poikkeamia cisheteroudesta.
Vammaiset ja vammautuneet: Mielenkiintoinen kohta, koska aluksi muistelin että tässä kaikki hahmot ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa vanhuuden vaivoja lukuunottamatta, mutta eipä kuitenkaan: Magnus sokeutuu ensimmäisen kauden lopulla, ja se myös johtaa hänen kuolemaansa. Eikä siinä kaikki: toisella kaudella nähdään alaraajojensa liikuntakyvyn menettänytAaron Seppä. Näyttelijä halvaantui onnettomuudessa ennen kuvauksia, ja uudelleenroolittamisen sijaan näyttelijän vamma sisällytettiin käsikirjoitukseen. Aaron toimii koko kauden ajan Hovimäen seppänä apuvälineitä käyttäen. Pajalle hän kulkee hevoskyydillä, ja seisomisen apuna hänellä on kainalosauvat. Aaron on hyvä esimerkki hahmosta joka on vammautunut, mutta jonka hahmo ei ala ja pääty vammaan.
Kielivähemmistöt: Sarjassa puhutaan suurimmaksi osaksi suomea. Kontekstista on kuitenkin selvää, että Lindhofien kotikieli on ruotsi, ja moniin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien hahmojen rooleihin on tarkoituksellisesti valittu suomenruotsalaisia näyttelijöitä suomenruotsalaisten aksenttien autenttisuuden vuoksi. (Jos satuitte katsoessa miettimään miksi nimet Ulla ja Ruth kuulostavat joidenkin hahmojen lausumana enemmän "Yllalta" ja "Rythilta", niin tässä syy. ) Varsinaista ruotsin kieltä kuullaan kuitenkin vain satunnaisesti, ja sen sijaan katsojien annetaan ymmärtää, että nyt hahmot puhuvat "oikeasti" ruotsia vaikka kuulemme suomea. Esimerkiksi kolmannella kaudella Ester sanoo Carl Magnukselle suomeksi, että olisi hyvä jos tilanhoitaja puhuisi suomea niin että työväki ymmärtää, ja neljännellä kaudella Signe sanoo suomeksi, ettei ymmärtänyt suomenkielisestä teatteriesityksestä mitään. Onko tämä representaatiota vai ei? Vieraista kielistä taidetaan kuulla useimmin ranskaa, toki myös venäjää, englantia ja hieman saksaa.
Köyhät/muu kuin keskiluokka: DVD:n kannessa ja romaanien takakansiteksteissä sarjan mainostetaan kertovan Lindhofien ja Seppien suvuista,mutta ollaanpa realisteja: tarina kertoo joka kaudella enemmän Lindhofeista. Ne Seppä-hahmot jotka saavat eniten ruutuaikaa ovat myös niitä jotka ovat siirtyneet ylempään säätyyn: Ester, Erkki ja Katri. Tämä voidaan perustella sarjan tavoitteella kertoa katsojille historiasta: politiikka, kulttuuri ja talous ovat olleet paljolti taloudellisen eliitin ja keskiluokan hallinnassa, ja siksi ei riitä että sarja kertoo vain talonpoikaisväestöstä. Lisäksi viljelyyn ja vuodenkiertoon perustuvasta elämästä ei välttämättä synny tarpeeksi draamaa pidemmän päälle. Mielenkiintoista kyllä, ns. normaalin keskiluokkaista elämää sarjassa näytetään suhteessa niukemmin, varsinkin sarjan alkupuolella. Lindhofit ovat aatelia eli erittäin etuoikeutettuja ja Sepät torppareita eli rahvasta. Aivan köyhimpiä kansanosia ei heitäkään paljon näy: esimerkiksi kaupunkikohtauksissa ei taida näkyäyhtään kerjäläistä, eikä ns. "loisia" tai muuta tilatonta työväkeä kuvata kartanomiljöössä. Torpparielämän arkea kuvataan jonkin verran jokaisella tuotantokaudella, ja Sepän perheen kautta päästään näkemään miten yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat näkyneet rahvaan elintavoissa. Hyvänä esimerkkinä tästä on kohtaus kolmannella kaudella, jossa näytetään että Seppienkin pöydässä päiväruokaa nautitaan omista kupeista eikä yhteisestä astiasta.
Siinä olivat merkittävimmät vähemmistöryhmät. Kun nyt kerran aiheessa ollaan, niin käsitellään vielä bonuksena suurin vähemmistö eli naiset.
Kuten luokkavähemmistökohdassa, myös tässä voidaan todeta, että sarja kertoo enemmän miehistä kuin naisista. Hovimäen kartanon miespuolinenperillinen on jokaisella kaudella keskeinen hahmo, ja samoin Sepän torpan asukkaiden elämään kuuluu keskeisesti se, että sepän pojasta koulutetaan seppä jatkamaan isänsä työtä. Toisaalta sarjassa kuvataan laajasti naisten tekemää työtä, esimerkiksi kynttilänvalantaa, kudontaa ja kätilöintiä. Monessa kohdassa ja kohtauksessa käy ilmi, että naisten työ, vaikka "näkymättömämpää" onkin, on perheiden hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää kuin miesten työ. Kolmannella kaudella Sepän torpan taloudenhoito uhkaa mennä hunningolle, kun torpassa ei ole aikuista naista vastaamassa naisten töistä. Naisten tärkeys narratiiville käy mielestäni kauniisti esille kolmannen kauden neljännen jakson lopussa, kun Wilhelm palaa seikkailuiltaan kotiin. Koko suvun naisväki on kokoontunut saliin surupuvuissa: he ovat pitäneet kartanon pystyssä ja organisoineet hautajaiset jamuut käytännön järjestelyt sillä välin kun herra Hovimäen perillinen on viiletellyt pitkin maita ja mantuja. Myös ensimmäisen kauden loppupuolella korostetaan sitä, että naiset jatkavat arjen pyörittämistä sodan aikanakin ja miesten poissaollessa.
Hovimäki on muuten myös sikäli kiinnostava sarja, että se selkeästi pyrkii olemaan mahdollisimman isoa yleisöä kiinnostava, ja kuitenkin sen kerronnassa on mukana naisille suunnatun kirjallisuuden/viihteen piirteitä. Selvimmin tämä näkyy toisella tuotantokaudella, jossa Esterin ja Carl Magnuksen välinen dramaattinen rakkaustarina on selkäranka, jonka ympärille koko tarina rakentuu. Tekijät ovat siis olettaneet, että tämä melodramaattisia piirteitäkin saava juoni kiinnostaa kaikkia katsojia sukupuolesta riippumatta. Jos Hovimäki olisi tehtyaikaisemmin tai puolet sen käsikirjoittajista ei olisi ollut naisia, voi olla että se olisi ollut huomattavan miesvaltaisempi tarina.
Tarkastellaan tätä lukujen avulla. Tarkistin jokaisen tuotantokauden seitsemännen jakson lopputeksteistä montako puheroolia mies- ja naishahmoilla on. Ensimmäisen kauden seitsemännessä jaksossa on 15 miesosaa ja 8 naisosaa, toisen kauden 7. jaksossa 9 miesosaa ja 11 naisosaa, kolmannen kauden 7. jaksossa 21 miesosaa ja 11 naisosaa, 4. kauden 7. jaksossa on sekä mies- että naisosia 14. Luvut kallistuvat enemmän miesvaltaisiksi, vaikka vaihtelua esiintyy jaksosta riippuen.
Hovimäki on aikansa tuote. Sen kerronta keskittyy usein miehiin ja sotilaallista/taloudellista/poliittista valtaa käyttäviin.Tekijät ovat kuitenkin monipuolistaneet tarinankerrontaa ottamalla tarinaan mukaan naisten ja rahvaan näkökulmaa. Jos Täällä Pohjantähden alla-filmatisointeja ei lasketa, ei mieleeni tule toista tv-sarjaa jossa olisi käsitelty samalla tavalla torppariarkea. Voidaan toki myös kysyä, onko kyse muna-ja-kana-ongelmasta. Onko sarjan vähemmistöjen näkymättömyys seurausta siitä, että Suomi on historiansa aikana ollut melko kulttuurillisesti ja etnisesti homogeeninen maa?