#ressu

[viinapiruja]

"Jos se hetki ois nyt, jos se tapahtuis tänään

Jos toi auringonlasku olis vika minkä mä nään

Ei mul ois saavutuksii mitä listata, ei ihmetekoja, ei mitään mitä missata

Ei muutaku sinä, jos yhdessä mentäis niin tyytyväisinä

Voitas todeta elämän meitä hyvin pitäneen -

Sinä, sä määrität kaiken mitä teen

Ja vaik se jäis siihen yhteen hetkeen, enkä koskaan omaks sais sua

Sä täytit mun onnen, painakaa se lehteen, mul ei oo mitään mitä katua"

Viimeinen Päivä / Pyhimys

[xxwingsxofxpestilence]

He has a heart.

[elissamaat]

Kadonnutta Ressua etsimässä – syväluotaava tunnustus hurahduksesta, rakkaudesta ja verenperinnöstä | Kulttuuritoimitus.fi

Ressu on aiheuttanut pahan hullaantumisen. Miten tässä nyt näin on käynyt? Ja kenen on syy? Elissa Määttänen tutkii asiaa puolifiktiivisessä esseessään.

Puolifiktiivinen essee Kulttuuritoimitus.fi -sivustolle 25.8.2019.

Kulttuuritoimitus.fi on keväällä 2019 perustettu verkkosivusto, jolla seurataan kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta. *** Half-fictional essay about Snoopy, written for the online magazine Kulttuuritoimitus.fi. Kulttuuritoimitus.fi is an online magazine established in Spring 2019. It mainly concentrates on the cultural life of Tampere Region (but doesn't mind diving deeper).

[algumasobservacoes]

É nóis! 💚😉 #workmates #Ressu #party #festadafirma #festa #selfie (em Ressurreicao Colégio)

[pas1]

[pialep]

#runnirock #ressu&jussi #vip #rock #show #runni #syksy #höst #autum (paikassa RunniRock)

[kirjoittamatonkin]

Ressu

Istun veljeni huoneessa ja opiskelen. Olen päättänyt olla ahkera, onhan koeviikko. Opiskelusta ei kuitenkaan tule mitään. Ajatukseni harhailevat homogenisaatioon, kemian ihmemaailman homosaatioon. Heterogeeniset seokset pelkäävät menettävänsä oikeutensa olla heterogeenisiä, ne homogenoidaan. Niin kuin maidolle on nykymaailmassa käynyt. Lihasoppa on seuraava.

Huomaan veljen hyllyllä Aku Ankan taskukirjoja. Minäkin tarvitsisin uuden kirjahyllyn, oppikirjat eivät pidä lattialla olemisesta. Eivätkä varpaani pidä siitä, että lyön ne koko ajan kirjoihin. Ne eivät halua viisastua. Eivät ne tee mitään sillä tiedolla, että Kolumbus löysi Amerikan. Tai että fysiokratismi tarkoittaa maatalouden korostamista. Niin kuin en tee minäkään. Paitsi jos haluan kerskailla.

Kirjahyllyllä istuu myös veljeni vanha pehmolelu, Ressu. Se näyttää surulliselta, niin kuin se varmasti on. Niin kuin olen minäkin. Olemme kummatkin menettäneet meille rakkaan ihmisen. Toisin sanoen veljeni. Hän kuoli viikko sitten syöpään, taisteli urheasti. Ei olisi monikaan yhtä hyvin pärjännyt. Hän oli voittaja-ainesta, veljeni. Mutta kaikki häviävät joskus, niin se vain menee. Turha luulla voittaneensa, ilo on vain väliaikaista. Yksi erä sinne tai tänne, mitä se ratkaisee? Kaipa se hieman toivoa antaa. Mutta juuri kun luulee voittaneensa, kohtalo iskee takasin. Ja kovaa iskeekin. Mutta ei saa antaa sellaisen lannistaa. Vasta kun luovuttaa, on lopullisesti hävinnyt. Veljeni ei luovuttanut, se taisteli loppuun saakka. Olen aivan helvetin ylpeä hänestä. Minäkin aion taistella. Meillä on kaikilla omat taistelumme, toisilla valitettavasti vaikeammat kuin toisilla.

Otan Ressun syliini, kutsun sitä nimeltä. Meitäkin sanotaan Ressuiksi, kerron sille. Olemmehan me Ressun lukiossa. Kaksoisolentojasi näkee siellä vähän väliä, mutta eivät ne ole yhtä hienoja kuin sinä. Ne ovat ehjiä ja puhtaan valkoisia, täysin epärealistisia. Ei kukaan ole oikeasti ehjä. Me olemme kaikki rikki, yritämme pitää toisiamme kasassa, kursimme kokoon. Kun yksi kohta saadaan paikattua, toinen hajoaa. Elämän kolhuja. Minultakin löytyy niitä. Mutta yhä jaksan yrittää olla iloinen, toivon että sinäkin. Vaikka kuinka kaatuisi maailma päälle.

Ressu ei vastaa, eipä tietenkään. Se on pehmolelu, se ei osaa puhua. Mutta kuunnella se osaa. Muuta se ei teekään kuin kuuntele. Ja muista. Se muistaa minun ja veljeni lapsuuden. Kaikki kepposet mitä teimme, kaikki älyttömät tarinat mitä kerroimme, kaikki tappelut mitä kävimme. Olimmehan me kaksosia, olemme vieläkin. Sukulaisuutta ei edes kuolema erota. Olen aivan yhtä paljon kaksoissisko kuin ennenkin. Enkä ole yksin. Niin kuin ei ole velikään, missä ikinä onkaan.

Kukaan ei ole oikeasti yksin, kerron Ressulle. Ei, vaikka kuinka siltä tuntuisi. Oli se sitten veli, ystävä, vastaantulija kadulla tai vaikka sinä, Ressu, niin jostain löytyy aina joku, joka kuuntelee. Joku, joka jakaa samat ajatukset ja tunteet. Joku, joka ymmärtää ja välittää.