EBEt, Maan ulkopuoliset biologiset olennot
EBEt, Maan ulkopuoliset biologiset olennot
Viesti #799 - INFO.PARANET Pvm : 25-tammi-91 14:00 Lähettäjä : Michael Corbin Vast.ott.: Kaikki Aihe : EBE #1 ================================================ Lisätietoa ParaNet(sm):stä, ota yhteyttä: Michael Corbin ParaNet Information Service P.O. Box 928 Wheatridge, CO 80034-0928 ================================================ UFOs in the 1980s (C) 1990 by Apogee Books and Jerome Clark Sivut 85 - 109 ================================================
Maan ulkopuoliset biologiset olennot
Ehkäpä omituisin ja monimutkaisin 1980-luvun UFO-tarina koskee eri lähteiden, joista osa on sotilas- ja tiedustelupalveluihin liittyviä henkilöitä, väitteitä siitä, että Yhdysvaltain hallitus on paitsi ollut yhteydessä myös edelleen niin sanottuihin ”maan ulkopuolisiin biologisiin olentoihin” eli EBEihin.
Emenegger/Sandler-saaga
Tarina alkaa vuodesta 1973, jolloin Robert Emenegger ja Alan Sandler, kaksi hyvin verkottunutta losangelesilaista liikemiestä, kutsuttiin Nortonin lentotukikohtaan Kaliforniaan keskustelemaan mahdollisesta dokumenttielokuvasta, joka käsittelisi edistyneitä tutkimusprojekteja. Kaksi sotilasvirkamiestä, toinen tukikohdan ilmavoimien erikoistutkintatoimiston johtaja ja toinen, audiovisuaalinen ohjaaja Paul Shartle, keskustelivat useista projekteista. Yksi niistä liittyi UFOihin. Tämä kuulosti mielenkiintoisimmalta, ja aiheesta tehtiin suunnitelmat elokuvan tekemiseksi.
Emeneggerille ja Sandlerille kerrottiin Hollomanin lentotukikohdassa New Mexicossa toukokuussa 1971 kuvatusta filmistä. Lokakuussa 1988 Shartle ilmoitti kansallisessa televisiolähetyksessä nähneensä 16 mm:n filmin, jossa näkyi ”kolme kiekonmuotoista alusta. Yksi aluksista laskeutui ja kaksi niistä meni pois”. Laskeutuneen aluksen ovi avautui ja ulos ilmestyi kolme olentoa. Shartle sanoi: ”Ne olivat ihmisen kokoisia. Niillä oli outo, harmaa ihonväri ja selkeä nenä. Heillä oli yllään tiukat haalarit [ja] ohuet päähineet, jotka näyttivät olevan viestintälaitteita, ja käsissään he pitivät ’tulkkia’. Hollomanin tukikohdan komentaja ja muita ilmavoimien upseereita menivät heitä vastaan” (Howe, 1989).
Emeneggerille annettiin uskoa, että hän saisi filmin käytettäväksi dokumentissaan. Hänet jopa vietiin Nortoniin ja hänelle näytettiin laskeutumispaikka ja rakennus, jossa avaruusalusta oli säilytetty, sekä muita paikkoja (rakennukset 383 ja 1382), joissa ilmavoimien henkilöstön ja avaruusolentojen välisiä kokouksia oli pidetty seuraavien päivien aikana. Hänen lähteidensä mukaan laskeutuminen oli tapahtunut kello 6 aamulla. Avaruusolennot olivat ”lääkäreitä, ammattilaistyyppejä”. Heidän silmissään oli pystysuorat viillot kuin kissalla, ja heidän suunsa olivat ohuet ja viillon kaltaiset, ilman leukaa.” Emeneggerille kerrottiin kokouksissa tapahtuneesta vain yksi harhainen ”tosiasia”: että sotilashenkilöstö sanoi seuranneensa signaaleja avaruusolentojen ryhmältä, jota he eivät tunteneet, ja tiesivätkö heidän avaruusolentojen vieraansa heistä mitään? Avaruusolennot sanoivat ei.
Emeneggerin sotilaslähteet sanoivat, että hänelle annettaisiin 3200 jalkaa (noin 900 metriä) filmimateriaalia laskeutumisesta. Viime hetkellä lupa kuitenkin peruttiin, vaikka Emeneggeria ja Sandleria kannustettiin kuvailemaan Hollomanin jaksoa hypoteettisena, sellaisena, joka voisi tapahtua tai saattaisi tapahtua tulevaisuudessa. Emenegger meni Wright-Pattersonin lentotukikohtaan, jossa Project Blue Book oli sijainnut sen sulkemiseen asti vuonna 1969, kysymään eversti George Weinbrenneriltä, yhdeltä hänen sotilasyhteyshenkilöistään, mitä oli tapahtunut. Emeneggerin kertomuksen mukaan keskustelu käytiin Weinbrennerin toimistossa. Eversti nousi seisomaan, käveli liitutaululle ja valitti kovalla äänellä: ”Se pirun MIG 25! Me olemme niin julkisia kaiken kanssa, mitä meillä on. Mutta neuvostoliittolaisilla on kaikenlaista, emme tiedä. Meidän on tiedettävä lisää MIG 25:stä!” Hän siirtyi kirjahyllylle ja jatkoi monologiaan venäläisestä suihkuhävittäjästä ja ojensi Emeneggerille J. Allen Hynekin teoksen The UFO Experience (1972), jossa oli kirjailijan allekirjoitus ja omistus Weinbrennerille. ”Se oli kuin kohtaus Kafkan näytelmästä”, Emenegger muisteli ja päätteli everstiluutnantin oudosta käytöksestä, että tämä vahvisti elokuvan todenperäisyyden ja samalla varmisti, ettei kukaan keskustelua salakuunteleva tajuaisi sitä.
Dokumenttielokuva UFO’s Past, Present & Future (Sandler Institutional Films, Inc.) julkaistiin vuonna 1974 yhdessä samannimisen pokkarin kanssa. Hollomanin tapaus kerrotaan kirjan ”Tulevaisuus”-osiossa kolmella sivulla (127-29). Muualla, valokuvien ja kuvitusten osiossa, on taiteilijan näkemys siitä, miltä yksi Hollomanin olennoista näytti, vaikka sen, kuten muidenkin avaruusolentojen, kuvaillaan vain ”silminnäkijöiden kuvauksiin perustuvaksi” (Emenegger, 1974). Emeneggerin yhteys elokuvaa tehdessään tapaamansa armeijan ja tiedustelupalvelun porukan kanssa jatkuisi vuosia. Jossain vaiheessa 1980-luvun lopulla hänen lähteensä kertoivat hänelle, että hänet oli kutsuttava kuvaamaan haastattelua live-avaruusolentoon lounaisosassa, hän sanoo, mutta siitä ei seurannut mitään.
Suffernin tarina
Lokakuun 7. päivänä 1975 27-vuotias kirvesmies Robert Suffern Bracebridgestä Ontariosta sai puhelun sisareltaan, joka oli nähnyt ”tulisen hehkun” navettansa lähellä ja päätellyt sen olevan tulessa. Suffern ajoi paikalle ja todettuaan, ettei ongelmaa ollut, palasi tielle. Siellä hän todisti kohdanneensa suuren kiekonmuotoisen esineen tiellään. ”Olin peloissani”, hän sanoi. ”Se oli aivan edessäni ilman valoja eikä elonmerkkejä.” Mutta jo ennen kuin hänen autonsa ehti pysähtyä kokonaan, esine katosi äkisti näkyvistä. Suffern käänsi autonsa ympäri ja päätti suunnata kotiin mieluummin kuin siskonsa luokse, alkuperäiseen määränpäähänsä. Tuolloin pieni kypärään ja hopeanharmaaseen pukuun pukeutunut hahmo astui auton eteen, jolloin Suffern jarrutti ja pysähtyi kokonaan. Hahmo ajoi pellolle. Sitten, Suffernin mukaan, ”kun hän pääsi aidalle, hän laittoi kätensä tolppaan ja meni sen yli vaivattomasti. Hän oli kuin painoton” (UFOIL, n.d.).
Kahden päivän kuluessa Suffernin raportti oli uutislähteissä, ja Suffernia piirittivät UFO-tutkijat, toimittajat, uteliaat ja muut. Suffern, joka ei yrittänyt hyödyntää omaa tarinaansa ja antoi ymmärtää uskovansa kaiken sanomansa, kyllästyi pian keskustelemaan siitä. Vuotta myöhemmin Suffern ja hänen vaimonsa kertoivat kuitenkin kanadalaiselle tutkijalle, että kuukausi kohtaamisen jälkeen heille oli ilmoitettu, että jotkut korkea-arvoiset virkamiehet halusivat puhua heidän kanssaan. Heidän mukaansa sotilaslääkärit olivat tehneet heille perusteelliset tutkimukset. Sen jälkeen sovittiin tapaaminen 12. joulukuuta, ja sinä päivänä Ontarion provinssin poliisiauto saapui paikalle kolmen upseerin kanssa, joista yksi oli kanadalainen ja kaksi amerikkalaista. Heillä oli mukanaan kirjoja ja muita asiakirjoja. Seuraavassa pitkässä keskustelussa upseerit pyysivät anteeksi UFO-laskeutumista väittäen, että se oli ”virhe”, joka johtui Maan ulkopuolisen avaruusaluksen toimintahäiriöstä.
Upseerit näyttivät lähikuvia UFOista väittäen, että Yhdysvaltojen ja Kanadan hallituksilla oli ollut intiimiä tietoa avaruusolennoista vuodesta 1943 lähtien ja että ne olivat tehneet yhteistyötä heidän kanssaan. Upseerit tiesivät jopa kahden aiemman, mutta ilmoittamattoman UFO-havainnon tarkat päivämäärät ja kellonajat Suffernin kiinteistöllä. Suffernit sanoivat upseerien vastanneen kaikkiin heidän kysymyksiinsä täysin ja avoimesti, mutta he eivät kertoneet tarkemmin, mitä heille kerrottiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin uudelleenhaastatellussa pariskunta piti kiinni tarinastaan, mutta lisäsivät vain vähän lisätietoja.
Tutkija Harry Tokarz totesi: ”Robert Suffern vaikuttaa yksilöltä, joka punnitsee huolellisesti ajatuksensa. Hänen vilpittömyytensä käy selvästi ilmi, kun hän hitaasti esittää käsitteitään ja ideoitaan. Hänen vaimonsa, kotimaassa kasvanut maalaistyttö, ilmaisee nopeasti näkemyksensä ja toteaa yksiselitteisesti, minkä hän uskoo olevan totta” (CUFORN, 1983).
(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push();
EBEjä Etelä-Dakotassa
Helmikuun 9. päivänä 1978 National Enquirerin toimistoon Lantanaan, Floridaan, saapui erikoinen asiakirja – ilmeinen kopio Yhdysvaltain ilmavoimien virallisesta tapausraportista. Asiakirjan mukana oli allekirjoittamaton kirje, joka oli päivätty ”29. tammikuuta”. Siinä luki: ”Liitteenä olevassa raportissa mainittu tapaus todella tapahtui. Ilmavoimat nimitti erityisryhmän tutkimaan tapausta. Olin yksi näistä henkilöistä. Olen edelleen aktiivipalveluksessa, joten en voi tässä vaiheessa sanoa nimeäni. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi Enquireriin (olen varma, että käsittelisitte nimeäni luottamuksellisesti, mutta en luota muihin.) Tapahtuma, joka sattui 16. marraskuuta 1977, luokiteltiin huippusalaiseksi 2. joulukuuta 1977. Tuolloin sain kopion alkuperäisestä raportista. Ajattelin tuolloin, että ilmavoimat luultavasti vaientaisivat koko asian, ja he tekivätkin niin. Ilmavoimat määräsi vaiennuksen 1. joulukuuta 1977, minkä jälkeen raportti luokiteltiin salaiseksi. Paikalta otettiin 16 kuvaa. Minulla ei ole pääsyä kuviin tässä vaiheessa” (Pratt, 1984).
VIRKAKÄYTTÖÖN leimattu raportti väitettiin olevan Ellsworthin lentotukikohdan 44. ohjusturvallisuuslaivueen komentajan lähettämä Rapid Cityn lähellä Etelä-Dakotassa. Tapahtumaa kuvailtiin ”avun antamiseksi (turvallisuusrikkomus)/peitetyksi vaunuksi (turvallisuusrikkomus) Lima 9:ssä (68. SMSq-alue), 7 mailia Nislandista lounaaseen, Etelä-Dakotassa, klo 21.00 16. marraskuuta 1977”. Raportin vastaanottajaksi ilmoitettiin ”Paul D. Hinzman, vänrikki, USAF, viestintä/plotteri, siipiturvallisuusvalvonta”. Kaksi turvallisuusmiestä, 1. luokan lentäjät Kenneth Jenkins ja Wayne E. Raeke, kokivat ja raportoivat tapahtumasta, jota kapteeni Larry D. Stokes ja ylikersantti Robert E. Stewart tutkivat.
Dokumentti kertoi uskomattoman tarinan. Marraskuun 16. päivän iltana kello 10.59 Lima Nine -ohjustukikohdasta hälytettiin. Jenkins ja Raeke lähetettiin paikalle 56 kilometrin päässä sijaitsevasta Liman laukaisukeskuksesta. Heidän saapuessaan Raeke lähti tarkistamaan taka-aitaa. Siellä hän huomasi kypäräpäisen hahmon hehkuvan vihreässä metallipuvussa. Hahmo osoitti asetta Raeken kivääriin ja sai sen hajoamaan, polttaen samalla Raeken kädet ja käsivarret. Raeke kutsui Jenkinsin, joka kantoi seuralaisensa takaisin heidän turvallisuushälytysryhmän ajoneuvoonsa. Kun Jenkins meni taka-aidalle, hän näki kaksi samalla tavalla pukeutunutta hahmoa. Hän käski heidän pysähtyä, mutta kun he eivät totelleet hänen käskyään, hän avasi tulen. Hänen luodinsa osuivat toista olkapäähän ja toista kypärään. Hahmot juoksivat kukkulan yli ja katosivat hetkeksi näkyvistä. Jenkins ajoi heitä takaa, ja kun hän näki heidät seuraavan kerran, he olivat menossa läpi 6 metrin halkaisijaltaan olevan lautasen muotoisen esineen, joka syöksyi pois horisontin yli.
Kun Raeke evakuoitiin ilmateitse paikalta, tutkijat havaitsivat, että ohjuksen ydinvoimakomponentit oli varastettu.
Enquirerin toimittajat epäilivät huijausta, mutta soittaessaan Rapid Cityyn ja Ellsworthiin tarkistaakseen nimiä he yllättyivät kuullessaan, että tällaisia henkilöitä oli olemassa. Lisäksi kaikki olivat aktiivipalveluksessa. Enquirer aloitti tutkinnan ja lähetti useita toimittajia Rapid Cityyn. Seuraavien päivien aikana he havaitsivat, että vaikka henkilöt olivat oikeita, asiakirjassa oli epätarkasti lueteltu heidän ammattinimikkeensä, väitetyn tapahtuman geografia oli väärä (lähellä ei ollut kukkulaa, jonka yli tunkeilijat olisivat voineet juosta), Raeke ei ollut loukkaantunut, hän ja Jenkins eivät edes tunteneet toisiaan, eikä kukaan (mukaan lukien Rapid Cityn siviiliasukkaat ja alueen karjatilalliset) ollut kuullut mitään tällaisesta kohtaamisesta. Kuten yksi toimittajista, Bob Pratt, kirjoitti myöhemmässä raportissaan: ”Löysimme raportista yli 20 ristiriitaa tai virhettä – vääriä nimiä, numeroita, ammatteja, fyysisiä asetteluja ja niin edelleen. Jos raportissa mainittu turvallisuusvaihtoehtovaroitus olisi ollut olemassa, se olisi koskenut kaikkia tukikohdan turvallisuushenkilöstöä ja kaikki tukikohdassa ja Rapid Cityssä (yli 45 000 asukasta) olisivat tienneet siitä.”
Artikkelin julkaissut UFOBBS / praeterhuman.net
https://eksopolitiikka.fi/ufologia/ebet-maan-ulkopuoliset-biologiset-olennot/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_
