Tässä runolaulu jonka kirjoittelin tuossa huhtikuun lopulla, salanimellä Filemon Rusto, kuvitteellisesta kirjasta "Vanhoja Turinoita" A song-poem in Finnish I wrote a couple of months ago. Story of a man, angry with his wife, walks into the forest and gets lost under 'forest cover,' a state of suspended animation of sorts from Finnish folk mythology, for decades. When he awakens, through seeing the squirrel change its winter coat to summer (from grey to brown), he quickly rushes back home feeling bad for getting upset, only to find out their young child is now an old man and his wife long gone. Inconsolable, he walks back into the forest… "Mettänpeitto" Kerran kuljin kasken kera Mettä mies mä muinoin Kannon korvess käppailin Jätin taakse pellon puiston Jossen muistele mie Niin elä elä sie Korven kupeen kantareella Mene muija mökkiin möröttamaan Mie jatkan hiiden helaan Kulin kotvan ees ja toisenkin Kulin läpi tuon kaihon korven Koivua kaarnaa kaunista Läpi mettän muisteloiden Sitten kattelin mie Että älä älä vie Kun en lehtoa tunnennukkaan Ja kotvasen kiersin kaarsinkin Kunnes istuin kumpareen kuppiin Tota aattelin poikaani pellavapäätä Ku se aattona aitass istui muijakin mua taas miellytti kaiho kova se syömmeen koski Sitten kuuntelin mie Tuli olo olo nie Etten jaksannu seisoakkaan Paikalla pysyin minä pyrstölläni Kunnes alko aikakin seisahtaakkin Meni yö meni päivä meni toinenkin Ja mie siinä sit vaan istuin Ees linnunlauluu en kuullukkaan Mettänpeittoon miekin uinuin Tuli kesä tuli talvi tuli toinenkin Ja mie siinä viel vaan keikuin Tämä maahisen maa aina ajan taa Katoin kuinka ne puut vaan kasvoi Katoin kuinka ne puut vaan kasvoi Katoin kuinka ne puut vaan kasvoi… *** Aika se vieri alla auringon Kunnes kurre se siihen istui Kanssa unohretun siinä seurassa mun Käänsi turkkinsa ylös-alas Sit taas kuulin mä sen Titityyn pikkasen Ja havahduin maailmalle Nousin minä ylös ja kattoin minä alas Juoksin kotiin pois kumpareelta Mutta ajaton on ties Ja akaton on mies Joka jää sinne mettänpeittoon Voipi vuosia vielä vierähtää Kunnes vauvast' on tullut vanhus Saattaa unnohtaa maailma se sinutkin vaan Ja taas takas sinne mettään meinaat Silmät vesissä meet mitä vaan sinä teet Ja taas takas sinne mettään meinaat Taas takas sinne mettään meinaat Taas takas sinne mettään meinaat Taas takas sinne mettään meinaat… 4/25/2014 11:30
