Elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miä piloine
Emo nevvo neitojaa, opetti omeniaa,
laati lapsukkaisiaa markkinoille mennessää:
"Ku määt, marja, markkinoille, marja, markkinamäelle,
elä myö mieltäsi mettee, elä päätä prännikköisse,
elä kassaa kauruskoisse, elä naastii ihassu,
elä päähä valkiaa, elä sulhon suuru'utee!"
Eipä neito huolintkaa, ei totelt emon sannaa;
Neito mäni markkinoille, möi mielyen mettee,
pani pään prännikköisse, pani kassan kauruskoisse.
Neito sulhoisee ihassu, neito sulhon suuruutee,
neito päähä valkiaa.
Mies musta, käherä kudra
niiku maalla mantsikkaine, niiku oksalla omena,
niiku puussa pähkenäine,
ku sai narri naitetuksi, ku petteli neitsyttää,
manitteli marjukkaista, lupas liikkuu linnateille,
aijaa kaupungin kaulle.
Lupas tuuvva tuomusii, ku sai kannella kauruskoja,
ossella monet omenat,
ku sai saijat saautella, ku sai kuolasuu kosissa kävvä.
Saatii pulmat pietyksi, saatii häät häärityksi,
lupas syötellä sylissä, kainalossa kannella.
Vieri tuosta viikko, toine,
siis ei sulhoista suvvaa,
siis vaa liikkuu linnatiellä,
siis vaa tunkis turulle;
osti sieltä ruplan ruoskan, porotteli polttinoja,
alotteli alttinoja, tinasiiman, vaskivarren.
Tuli linnasta kottii, ruoskan naaglalle ripusti.
vaimo tunkisi tuppaa, hää vaa vaimolle saneli:
"Luokka silmät seinän päälle, sen miä toin tuomusiksi,
sen miä kannoin kauruskoiksi; sillä illalla illassutan,
aamulla ylös ajelen, sit annan illat, aamut,
kerran keskipäivälläki, sill' miä syötän, sill' miä juotan!"
Maaria, matala neito, itköö, ajattelloo:
elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miä piloine
ja tein pilon alaine!
Möin mieleni mettee, panin kassan kauruskoille;
miä vaa sulhoisee ihassun, miä vaa sulhon suuruutee.
mies korkea, kova kulakka,
käsi on valju valkialla; suin syöpi, selin makkaa,
kyllin antaa kyynäsvartta.
Oi emyt, vana emoni, vana maamma, vaalijani,
miks tein miä pahast, ku en kuult emon kieltämistä!
- SKVR, Stepu Hamalasta, 1881-83: Älkää tytöt valitko kaunista/Pahan miehen kuvaus/Ruoskan mies tuomisiksi