#kansanrunous

[ellam4r1a]

Kirjokansi by Martti Haavio

I spent the night at my grandpa's siirtolapuutarha / allotment cottage, and I was so excited to browse through his book collection- I knew the man's a reader. I was expecting to find more nature guides on birds or plants, or just overall nature themed non-fiction books, but to my surprise he had this wonderful book..

I am not overexaggerating when I say I was JUMPING up n down from joy, when he agreed to borrow it to me.

This is a collection of Finnish Folk poetry by Martti Haavio, but in more modern Finnish. Some poems included are Marjavirsi, Iso Tammi, Väinämöinen ja Antero Vipunen and Sämpsä Pellervoinen (and more ofc!). At the end-half of it there are multiple pages of history of Finnish poetry. :D My only issue with the book is that there's no info about where the original poems were collected from and when, but I suppose I can connect the dots myself with SKVR... overtime.

Iso Tammi

Oli ennen neljä neittä, koko kolme morsianta; nepä heinä'ä tekivät, kortetta kokoelivat nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. Minkä niitit, sen haravoit, heti ruoposit ru'olle, lapoholle laskettivat, saatoit sankapielisihin. Ne Tursas tulehen tunki, pasikasi panun väkehen. Tuli tuhkia vähäsen, kypeniä pikkuruisen. Nuo kypenet kylvettihin portin Pohjolan etehen. Tuohon kasvoi kaunis tammi, yleni vihanta virpi. Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä: Esti pilvet juoksemasta, hattarat harittmasta. Peitti päivän paistamasta, kuuhuen kumottamasta. Pikku mies merestä nousi, uros aalloista yleni pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkeuinen kirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehessä. Astui kerran jalkojansa hienoiselle hietikolle, astui toisen jalkojansa maalle maksankarvaiselle, kerrallapa kolmannella juurelle rutimoraidan. Iski kerran kirvehellä. tarpasi tasaterällä. Iski kerran, iski toisen, iski kohta kolmannenkin: tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni. Tuopa taisi tammen kaata, puun sorean sorrutella tyvipuolin pohjoisehen, latvoin suurehen suvehen poikki Tuonelan joesta sillaksi ikusijahan.

I am so excited to dive deeper into this!! I've already come across some poems that have given me insight on my current research focus: winter and its divinities.

[kylankavija]

Kalevalassa ja kansanperinteessä eläimillä oli tunteet ja taikavoimia

Eläinmyytit kertovat tarua ja totta eläinten mahdista.

[kylankavija]

Synnytysloitsu

Ota kiiskiltä kinoa, matikalta lutjaskata. Kyllä mä sulle kyyvin annan, annan aika hevosen. Ota kynsi kynsistäsi, altasi ajohevonen! Auta maalle matkamiestä, pienisormista pihalle! Tule saunahan salova, ilman uksin ulvomatta, saranan narajamatta. Siellä on piika pintehissä, vaimo vatsanvääntehissä, vastan varpuja purroo, leheksijä leikkelöö. Poika maalle ponnistaapi, tyttö työnnäksen tulille, poijat pellon kyntäjiksi, tytöt huoriksi kylille. Neity Maaria emonen, rakas äiti armollinen, käy täällä käpehin kengin, sukin mustin muikuttele! Täällä on piika pintehissä, vaimo vatsan vääntehissä, vastan varpuja purroo, leheksijä leikkelöö. Neity Maaria emonen, neity Maaria emonen, rakas äiti armollinen, käy täällä käpehin kengin, sukin mustin muikuttele! Täällä on piika pintehissä, vaimo vatsan vääntehissä.

(Piippola, E. Keränen 1884) 

[kylankavija]

Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa! Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, aina yöllisnä tukena, päivällisnä vartijana, vihoin päivän paistamatta,vihoin kuun kumottamatta, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta! Aita rautainen rakenna, kivilinna liitättele, ympäri minun eloni, kahen puolen kansoani, maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, jottei liika liioin söisi, vastus viljalta vitaisi sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!"

- Kalevala, katkelma 43. runosta

[kylankavija]

Elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miä piloine

Emo nevvo neitojaa, opetti omeniaa, laati lapsukkaisiaa markkinoille mennessää: "Ku määt, marja, markkinoille, marja, markkinamäelle, elä myö mieltäsi mettee, elä päätä prännikköisse, elä kassaa kauruskoisse, elä naastii ihassu, elä päähä valkiaa, elä sulhon suuru'utee!"

Eipä neito huolintkaa, ei totelt emon sannaa; Neito mäni markkinoille, möi mielyen mettee, pani pään prännikköisse, pani kassan kauruskoisse. Neito sulhoisee ihassu, neito sulhon suuruutee, neito päähä valkiaa.

Mies musta, käherä kudra niiku maalla mantsikkaine, niiku oksalla omena, niiku puussa pähkenäine, ku sai narri naitetuksi, ku petteli neitsyttää, manitteli marjukkaista, lupas liikkuu linnateille, aijaa kaupungin kaulle. Lupas tuuvva tuomusii, ku sai kannella kauruskoja, ossella monet omenat, ku sai saijat saautella, ku sai kuolasuu kosissa kävvä. Saatii pulmat pietyksi, saatii häät häärityksi, lupas syötellä sylissä, kainalossa kannella.

Vieri tuosta viikko, toine, siis ei sulhoista suvvaa, siis vaa liikkuu linnatiellä, siis vaa tunkis turulle; osti sieltä ruplan ruoskan, porotteli polttinoja, alotteli alttinoja, tinasiiman, vaskivarren. Tuli linnasta kottii, ruoskan naaglalle ripusti. vaimo tunkisi tuppaa, hää vaa vaimolle saneli: "Luokka silmät seinän päälle, sen miä toin tuomusiksi, sen miä kannoin kauruskoiksi; sillä illalla illassutan, aamulla ylös ajelen, sit annan illat, aamut, kerran keskipäivälläki, sill' miä syötän, sill' miä juotan!" Maaria, matala neito, itköö, ajattelloo: elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miä piloine ja tein pilon alaine! Möin mieleni mettee, panin kassan kauruskoille; miä vaa sulhoisee ihassun, miä vaa sulhon suuruutee. mies korkea, kova kulakka, käsi on valju valkialla; suin syöpi, selin makkaa, kyllin antaa kyynäsvartta. Oi emyt, vana emoni, vana maamma, vaalijani, miks tein miä pahast, ku en kuult emon kieltämistä! 

- SKVR, Stepu Hamalasta, 1881-83: Älkää tytöt valitko kaunista/Pahan miehen kuvaus/Ruoskan mies tuomisiksi

[kylankavija]

Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen, näissä töissä työlähissä, ajoissa ani kovissa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä, ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!

Marjatta pyytää apua synnytykseen, Kalevala, 50. runo