Mitäs siellä liittarissa oikein tapahtui?
SYL:n liittokokous pidettiin viime viikonloppuna Espoossa Hotelli Korpilammella. Perjantaina hotelli täyttyi eri ylioppilaskuntien innokkaista liittokokousedustajista, jotka olivat valmistautuneet sorvaamaan liitolle kattavaa toimintasuunnitelmaa ja valitsemaan parhaat tyypit liiton johtoon ensi vuodelle.
Mun ensimmäinen liittokokouspäivä sujui kampanjatyötä tehden. Muusan kanssa jaettiin flaiereita, liimattiin kavereille siirtotatuointeja ja juteltiin eri ylioppilaskuntien edustajien kanssa SYL:n ensi vuodesta. Jännittynyt tunnelma huipentui haastatteluhuoneisiin. Huonekierros on kokonaisuutena ehdottomasti hurjin haastattelurumba, minkä olen koskaan käynyt läpi. Jo pyrkiminen SYL:iin vaatii kovaa kanttia ja todellista halua työskennellä hallituksessa.
Illan aikana tietooni saatettiin, että kannatusta ei ehkä olekaan niin paljon, kuin ennakkoon luultiin. Olin matkan varrella saanut hyvää palautetta esiintymisestäni paneeleissa ja paljon tsemppausviestejä monista eri ylioppilaskunnista, joten tieto kannatuksen riittämättömyydestä tuli todella yllätyksenä. Lopulta lauantaina, kun keskustelu liiton puheenjohtajasta ensi vuodelle avattiin, kävin luopumassa kisasta ja ilmoitin halukkuuteni hallituspaikkaan.
Hallitusvaalissa ääniä mulle kertyi hienot 25 kappaletta ja minut valittiin hallitukseen ääntenlaskun ensimmäisellä kierroksella!
Oulun ylioppilaslehden uutinen:
http://www.oulunylioppilaslehti.fi/oyyn-siiri-nousiainen-syln-hallitukseen/
Totta kai häviö puheenjohtajakisassa oli todella valtava pettymys, koska olin käyttänyt koko syksyn kampanjan tekemiseen ja keskittynyt pohtimaan sitä, mitä tekisin SYL:ssa nimenomaan puheenjohtajana. Pitkä ja työläs kampanja ja paneeleihin sekä haastatteluihin valmistautuminen ei kuitenkaan ollut turhaa. Olen kasvanut tämän syksyn aikana huimasti sekä opiskelija-aktiivina että nuorena ihmisenä. Olen myös oppinut valtavasti lisää koko ylioppilasliikkeestä ja SYL:n toiminnasta.
Pettymykset kasvattaa aina enemmän kuin voitot, vaikka ne tuntuukin juuri sillä hetkellä tosi, tosi pahalta. Ilokseni sain todeta tämän kaiken keskellä kuitenkin sen, että mulla on ympärilläni todella ihania ihmisiä, jotka tukevat mua kaikenlaisten onnistumisten ja pettymysten keskellä. Näitä ihmisiä ei korvaa minkäänlaiset voitot tai saavutukset.
Nyt suuntaan katseeni SYL:n perehdytysviikkoon, joka pidetään joulukuussa. Pääsemme tutustumaan hallituksen kesken ja oppimaan SYL:n käytänteet. Todennäköisesti puhumme jo joulukuussa myös hallituksen järjestäytymisestä, mikä tapahtuu sitten tammikuussa hallituksen ensimmäisessä kokouksessa.
Kiitos kaikille minua kannattaneille ja tsempanneille! Kaikki kannustus on kantanut kampaanjaani eteenpäin ja vahvistanut haluani työskennellä SYL:ssa opiskelijan paremman huomisen puolesta.
ps. Mun blogipäivityksethän ei tähän pääty! Vielä on tehtävää omassa rakkaassa OYY:ssa ja niistä kuulette aina joulukuun loppuun saakka! ;-)