#talvikisat

[karlrodrique]

[karlrodrique]

[karlrodrique]

[terasvuori-blog]

Talvi(Kevät)kisat 2011

Jämillä perjantaina 8.4.2011. Ensimmäiset tiedot osallistujista tulee jo ennen puoltapäivää, Mirri, Fudge ja Frans Franssila ovat saapuneet mökille. Suoritimme Teräsvuoren Helsingin osaston kanssa siirtymisen mökille hyvissä ajoin ennen neljää. Paikallaolijoilla oli luonnollisesti jo pullot kourassa. Nautimme tervetuliaismaljan juomisen lähes rituaalin omaisin elkein. Osallistujia alkoi valumaan paikalle valtoimenaan mitä lähemmäs iltaa menimme. 

Perjantain ensimmäisenä ohjelmassa oli Teräsvuoren Viksuin Miäs - kilpailu. Vastausaikaa oli noin puolisen tuntia ja kaikki saivat raapustettua ainakin nimensä oikein paperiin, moni kuitenkin harmitteli kunnei ennakkosuosikki Akseli päässyt osallistumaan. Allekirjoittanut joutui tarkastuksen yhteydessä hieman löysentämään arvosteluasteikkoaan, jottei ala-arvoisia numeroita tarvinnut jakaa. Kilpailun voiton nappasi niukasti Iso-C, Pikku-Villen hengittäessä niskaan. 

Loppuiltaa vietimme kokoustaen virallisen vuosikokouksen sekä pelaamalla TSoP turnauksen. Pokerissa Miika vei ja muut vikisi. Mies on pistänyt itsensä sellaiseen kuntoon, ettei tällä hetkellä muista ole vastusta nimeksikään. Virallisten ohjelmanumeroiden jälkeen vuorossa oli sitä itseään. Parannettiin maailmaa, poltettiin tupakkaa, saunottiin. Innokkaimmat tietysti sortuivat jopa painiin. Siihen kiteytyykin koko Teräsvuorilaisen miehen pyhä olemus.

"Varkaita kaikki tyynni, mää lähden vittu kotiin." -Pietniemen ydinturvallisuusasiantuntija kun oli kännipäiten hukannut juomansa -

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, vanhoja pukuja, kuulapyssyn ja ilmakon panoksia, keihäitä sekä auringonpaistetta kun Lauantaina 9.4.2011 aloitimme taistelun talven herruudesta. Ensimmäisen henkisen ylilyönnin hakija oli Mirri, mies oli siinä määrin pukeutunut viimeisen päälle, ettei osa kilpailijoista tiennyt olimmeko Sarajevon talviolympialaisissa 1984 vai Jämillä viettämässä omia Talvikisoja.

Koska Talvikisamme olivat lykkääntyneet sen verran pitkälle keväälle, ei jäälle meneminen keskelle järveä ollutkaan se helpoin osuus, koska rannat olivat jo sulat. Tästä emme kuitenkaan hätääntyneet, vaan nokkelina miehinä lainasimme mökin kanootteja ja teimme niistä väliaikaisen "kanoottisillan" jäälle.

Ensimmäinen laji: Ampumahiihto. Tällä kertaa hiihtotavaksi oli valittu vapaa. Tosin, jos rehellisiä ollaan niin sukset olivat kuitenkin mallia erittäin Perinteinen hiihtotapa. Tyyli kuitenkin kaikilla oli vapaa, sanan jokaisessa merkityksessä. Hiihto ja ampuminen oli taas tietysti hauskaa. Tälläkään kertaa huonolla ammulla ei kirkkaimpia mitaleja hätyytelty. Voiton nappasi Kirpun nenän edestä Olli. Molemmilla yksi pummi. Kirpun kaatuminen kesken hiihdon ratkaisi tällä kertaa mitalin värin. Pronssista tapeltiinkin sitten kunnolla, kaksi nopeinta hiihtäjää, molemmilla täydet pummit, mutta silti kokonaisaika, joka edellytti pronssiin. Koska mitaleja ei ollut kuin yksi, niin pronssimitali ratkaistiin kairauskilpailulla. Kaksi reikää nopeimmiten kairannut olisi voittaja. Voittajaksi selviytyi Frans Franssila, erittäin vikkelillä käsillä.

Toinen laji: Keihäänheitto. Kirppu oli tuonut mukanaan junnukeihään, eli alkuperäisestä hankiseipäänheitosta vaihdettiin lajia lennosta hankikeihäänheittoon. Aluksi, karsintakierroksella heitti kaikki kilpailijat, jonka jälkeen neljä parasta pääsivät finaalikierroksille. Finalistit olivat Miika, Akseli, Frans ja Kirppu. Toveri Miika, joka teki varsinaisen jymypaukun ottamalla keihäänheiton hopeamitalin heti Kirpun kultamitalin jälkeen, valitteli jälkeenpäin kuten Seppo Räty aikoinaan: Perkele, heitin sormi murtuneena. Fran Franssila nappasi tästäkin lajista pronssimitalin. 

Makkaranpaisto ja levähtäminen olivat vuorossa seuraavaksi. Kilpailijat omaksuivat suhteellisen nopeasti miten urheilujuomat kumotaan kurkusta alas ja otetaan uusi lasi eteen.

Kolmas laji: 60 minuutin pilkki. Tässä lajissa miteltiin henkisestä turnauskestävyydestä. Kenellä on voimia mennä istumaan järven jäälle vielä tunniksi. Kuten epäiltiinkin, aika monella oli takki aika tyhjä (ja lasi täynnä). Osallistujia oli tasan kolme. Enään piti vain laittaa urheat kilpailijat paremmuusjärjestykseen. Ensimmäisenä järvenjäältä tyhjin käsin tuli Toveri Miika. Pronssimitali oli varmistettu hänelle. Seuraavaksi jäältä tulivat tyhjin käsin Kirppu ja Brian. Allekirjoittanut taisi olla hieman tuiskeessa, koska ei muista miten voittaja ratkaistiin, vaikka toimikin virallisena tuomarina. Kuitenkin, voittajaksi selviytyi Kirppu. Brianin ollessa loistava hopeamitalisti. (Edit: Vedettiin korttia voittajasta)

Pilkkikisan jälkeen oli vuorossa, jo legendaariseksi muodostunut yhteisruokailu, tällä kertaa kun Keittiömestari Naama loisti poissaolollaan, joutui allekirjoittanut pyöräyttämään perinteisen JalluRokkaRollan. Niinhän siinä kävi, että onnistuin kuin onnistuinkin myös saamaan siihen sen jo tutuksi tulleen pohjaan palaneen maun. Ruokaupposi kilpailijoihin ilman suurempian naaman vääntelyjä. Toista olikin sitten tulossa mitaliviskikakkukahveissa.

Seuraavaksi olikin aika palkita mitalistit ja ottaa samalla mitaliviskikakkukahvit. Mitaliviskikakkukahvin salaisen reseptin voikin sitten samantien polttaa, ei ollut hyvää ei. Ei vaikka miten päin olisi sitä maistellut. Palkintojenjako meni käsikirjoituksen mukaan, kaikki ketkä ansaitsivat mitalin saivat sellaisen. Muistaakseni. 

Illanviimeisenä ohjelmana olikin Vapaa ohjelma. Ei ollut kahta kysymystä mikä olisi suuntamme. Se oli Pikku-Knalli Jämijärven "keskustassa". Jälleen yllätimme itsemme, ei minkään näköistä kahakkaa vaikka pubissa haastoimme paikallisia kädenvääntöön ja taisimme siinä sivussa muutaman karaokebiisinkin laulaa. Lopulta taksikuski hakikin loput porukasta pistoolin kanssa autoon, kun innokkaimmat olisivat vielä halunneet jäädä juhlimaan.

"Sillä juu-juu juustossa löytyy, sitä kaikki multa saa, sinä myös jos otat vaan"

Viikonlopun kuluessa tuli kehuja tapahtumasta, mikä on sinänsä mukava kuulla. Ensi vuodeksi on taas jotain uutta luvassa, kehitysideoita on keksitty/keksitään. Tänä vuonna homma todella toimi, iso kiitos siitä kaikille, eli ensi vuonna homma uusiksi vielä isommin kekkerein!

[terasvuori-blog]

Matkalla Talvikisoihin

Osallistuminen

Kuten kaikki tietävät, tie Teräsvuoren talvikisoihin on pitkä ja vaatii vuosien pitkäjänteisen työn. Nyt kun talvikisoihin on matkaa "knafti" pari kuukautta on syytä kerrata mitkä ovat ne tekijät, joilla urheilija pystyy saavuttamaan matkan talvikisoihin. Tien raivaaminen Teräsvuori - tiimiin ei ole helppoa, koska urheilijan tarvitsee omata niin fyysiset, henkiset, mentaaliset sekä emotionaaliset avut ja silti voi tie nousta pystyyn pyrkiessä joukkueeseen. Kuitenkin pääsy joukkueeseen takaa "koskemattomuuden", jonka turvin urheilija voi tulla, mennä ja osallistua miten haluaa, kuitenkin pois jäänti useista tapahtumista voi tiputtaa nopeasti urheilijan ulos "treeni ringistä". 

Jos taas ei kuulu ns. "wiseguys" porukkkaan, pääsy kisoihin on vaikeaa. Talvikisat ovat kutsukilpailut ja edellyttävät ulkopuolisilta urheilijoilta suosittelijaa sekä myös myöntävää päätöstä valitsijaraadilta. 

Joten todettakoon heti kättelyssä, että Te jotka olette kutsunne saaneet, olette sen ansainneet ja näin ollen myös etuoikeutettuja. Tervetuloa kisaamaan vuoden merkittävimmistä mitaleista kera loistavan seuran.

"Anybody who's anybody is going to be there" 

Valmistautuminen

Talvikisat vaativat turnauskestävyyttä urheilijalta, täytyy jaksaa olla hereillä, nousta aikaisin sängystä sekä valvoa pitkiä aikoja ilman lepäämistä. 

Teräsvuoren tapaan kaikki tehdään perusteellisesti mitään säästämättä. Edellisinä vuosina sekä tänäkin vuonna joukko urheilijoita tai urheilija lähtee ennen kisoja korkeanpaikanleirille ulkomaille maksimoidakseen kuntohuipun juuri kisoihin. Tämä tietysti antaa merkittävän edun urheilijalle ja viime vuoden mitalirohmukin tuli suoraan 4 viikon korkeanpaikan leiriltä Thaimaasta nappaaman kirkkaimmat mitalit. Kotomaassa treenaavat keskittyvät yleensä pitkiin viikonloppu treeneihin ennen kisoja.