Viikonkuva 31/2017
seen from China
seen from United States

seen from United States

seen from Israel
seen from United States
seen from China

seen from Italy
seen from Singapore

seen from China
seen from United States

seen from United States
seen from Italy
seen from United States
seen from United States

seen from Singapore
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from Türkiye
seen from India
Viikonkuva 31/2017
Viikonkuva 28/2017
#hyvääyötä #goodnight 💖😊 #salo #halikko #hylätty #juna #tunneli #abandoned #train #tunnel #steelwool #steelwoolfire #steelwoolspinning #steelwoolfirephotograhy #teräsvilla #teräsvillavalokuvaus
Kuvauspaikka 25.8.: Mäkelänrinteen tunneli
Tunnelissa on todella kylmä. Varaa mukaan oikeasti järkevät lämpövaatteet! Lounas on tänään myöhään.
Syö kunnon aamupala ja nappaa välipalaa cateringista niin, että jaksat läpi päivän!
Huolehtikaa jaksamisestanne tyypit! Kolme ihanaa välipäivää, otetaan niistä hyöty irti.
Tuottajat kiittävät uskomattoman hienosta tsempistä viimeisinä kuvauspäivinä ja toivovat rentouttavaa viikonloppua välille keskiviikko-perjantai.
-Iiris
"- ja voidaanko me mennä hitaammin?"
"On vain yksi nopeus", Lujahaka sanoi.
Matka jatkui entistä syvemmälle ja vauhti sen kuin kiihtyi. Ilma kylmeni kylmenemistään, kun he viilettivät yhä uudesta tiukasta mutkasta aina uuteen suuntaan. He mennä kolistivat maanalaisen rotkon yli ja Harry kumartui kurkistamaan, mitä rotkon pimeässä pohjassa oli, mutta Hagrid voihkaisi ja kiskaisi hänet niskavilloista takaisin.
Holvissa seitsemänsataa ja kolmetoista ei ollut avaimenreikää.
"Väistykää", Lujahaka sanoi tärkeänä. Hän siveli ovea hellästi yhdellä pitkällä sormella ja ovi yksinkertaisesti suli pois.
"Jos joku muu kuin Irvetan maahinen yrittäisi tuota, ovi imaisisi yrittäjän sisään ja jäisi loukkuun", Lujahaka sanoi.
"Miten usein te katsotte onko joku jäänyt sinne?" Harry kysyi.
"Noin kymmenen vuoden välein", Lujahaka sanoi häijysti hymyillen.
Jotain hyvin harvinaislaatuista oli varmasti sisällä niin huippuhyvin turvatussa holvissa, siitä Harry oli varma, ja hän nojautui innokkaasti eteenpäin odottaen näkevänsä vähintäänkin satumaisia jalokiviä - mutta ensin hän luuli holvia tyhjäksi. Sitten hän huomasi lattialla ruskeaan paperiin kääräistyn siivottoman pikku paketin. Hagrid otti paketin ja työnsi sen takkinsa uumeniin. Harryn teki kamalasti mieli tietää mitä siinä oli, mutta hän ymmärsi olla kyselemättä.
Hagrid näytti sangen vihertävältä, ja kun vaunu lopulta pysähtyi pienen käytävän seinässä olevan oven eteen, hän nousi ylös ja joutui nojaamaan seinään, jotta polvien tutina lakkaisi.
Lujahaka avasi oven lukon. Kammiosta pöllähti sankka vihreä savupilvi, ja kun se hälveni, Harry haukkoi henkeä. Kammiossa oli monta kumpua kultakolikoita. Roppakaupalla hopeaa. Kasoittain pieniä pronssisulmuja.
Lujahaka avasi heille oven. Harry oli odottanut lisää marmoria ja nyt hän ällistyi. He olivat kapeassa kiviseinäisessä käytävässä, jota valaisivat leiskuvat soihdut. Käytävä vietti jyrkästi alas ja lattiassa oli kapeat kiskot. Lujahaka vihelsi ja pieni vaunu viiletti kovaa kyytiä raiteita ylös heidän luokseen. He kiipesivät vaunuun - Hagrid melko vaivalloisesti - ja he lähtivät matkaan.
Aluksi he vain kiisivät mutkittelevien käytävien sokkeloissa. Harry yritti painaa mieleensä, vasen, oikea, oikea, vasen, suoraan, oikea, vasen, mutta se oli mahdotonta. Rämisevä vaunu näytti tuntevan tien, koska Lujahaka ei ohjannut sitä.
Kolea ilmavirta pisteli Harryn silmiä, mutta hän piti ne levällään. Kerran hän oli näkevinään tulenlieskan yhden käytävän päässä ja käännähti ympäri nähdäkseen, olisiko se lohikäärme, mutta liian myöhään - he syöksyivät yhä syvemmälle, ohi maanalaisen järven, jonka katosta ja lattiasta sojotti valtavia tippukivipuikkoja ja -pylväitä.