#vaakunat

[vaakkunarium]

Vaakunoita Warhammer -tyyliin, piirros Ropeconin esitelmää varten.

Coats of arms in Warhammer style, a drawing I drew for a Ropecon presentation

[vaaksart]

Four ink illustrations for a heraldic guide book.

1. Introduction

2. Structure

3. Charges

4. Crucible

[vaakkuna]

Mietin, et kun gradunteko lähestyy loppuaan, että tekisin siitä kuvitetun version. Se vaan, että pitäisi saada jokin syy piirtää kuvituksia suhteellisen tasaisella tahdilla niin ettei kuvitusprojekti jäisi tyngäksi.

Mun gradun aiheena on siis pohjoiskarjalaiset kunnallisvaakunat, niitä tutkiessa olen huomannut, että arkistojen kätköissä on yleisestä tiedosta unohtuneita, kauniita ja kekseliäitä vaakunaehotuksia.

[vaakkunarium]

Arms of Enonkoski municipality

The municipality of Enonkoski received three proposals for becoming the coat of arms of the municipality. These proposals were commissioned by a local family and Olof Eriksson drew them. All proposals have ordinaries or charges symbolising the lakes surrounding and lakes in the municipality.

The council ended up choosing the third one but with minor alterations. It depicts the shipping lanes and lakes of the municipality, local agriculture and the church boat accident of 1858.

Enonkosken kunnan vaakunanhankinta eteni poikkeuksellisesti, sillä aloite lähti paikalliselta suvulta. Se oli tilannut Olof Erikssonilta kolme ehdotusta kunnan vaakunasta ja lahjoitti sitten ne kunnalle. Kaikissa kolmessa ehdotuksessa näkyy paikallisten vesistöjen merkitys eri kanteilta.

Valtuusto päätti valita kunnan vaakunaksi ehdotuksen numero kolme muutamin korjauksin. Se kuvastaa paikallisia vesireittejä, maanviljelystä sekä vuoden 1858 kirkkoveneonnettomuutta, jonka seurauksena paikkakunnalle perustettiin itsenäinen kappeli ja kunnallinen kehitys alkoi.

[vaakkunarium]

The municipality of Kesälahti organised a coat of arms competition and it was held in 30.6.1955. 22 proposals had arrived before the competition.

The committee gave the first prize to Heikki Paaer and his proposal "Karjalan kukkia" (Flowers of Karelia). Second prize was given to Kajander's "Kesä-Lahti" (Summer-Bay) and third prize to Kimmo Kara's "Karjalan kauppatie" (Trade road of Karelia). Two additional prizes were given, first one to Paaer's "Kesälahdella kukkii" (Flowers bloom in Kesälahti) and second one to Kajander's "Vanhan kunnansinetin muistoksi" (For the memory of old seal of the municipality).

The Board of coat of arms recommended the municipality to choose the arms which won the competion. Council ended up choosing the winning arms after discussion.

Only one drawing and blazon has survived to this day. Currently local archivists are browsing through the archive before those can be moved to the new city hall of Kitee, so there's a chance the drawings and blazons still exists.

Today I got an email from the archive and it said that the archivist had found an uncatalogued folder which had several drawings, letters and minutiae of the coat of arms competition committee.

Kesälahden kunta päätyi hankkimaan vaakunansa kilpailun avulla. Kesälahden historiikissä yksi vaakunatoimikunnan jäsenistä muisteli, kuinka toimikunta oli lähtenyt paikallisella taksilla Helsinkiin kilpailua tuomaroimaan.

Kilpailu käytiin 30.6.1955 ja siihen oli saapunut 22 ehdotusta. Palkinnot jaettiin siten, että ensimmäiselle sijalle tuli Paaerin "Karjalan kukkia". Toiselle sijalle tuli Kajanderin "Kesä-Lahti" ja kolmanneksi Karan "Karjalan kauppatie". Lautakunta lunasti tavanmukaisesti kaksi ehdotusta: Paaerin "Kesälahdella kukkii" ja Kajanderin "Vanhan kunnansinetin muistoksi".

Vaakunatoimikunta suositti kuntaa valitsemaan voittaneen ehdotuksen. Kunnanhallitus asettui toimikunnan kannalle, mutta valtuustossa haluttiin keskustella asiasta. Keskustelun jälkeen valtuusto äänesti voittaneen ja kolmanneksi tulleen ehdotuksen väliltä. Paaerin ehdotus voitti 10-6.

Muista kuin voittaneesta ja kunnan valitsemasta vaakunasta ei ole säilynyt piirroksia eikä vaakunaselityksiä. Tai niin voi sanoa tällä hetkellä. Paraikaa Kesälahden kunnan arkistoa ollaan käymässä läpi, joten on mahdollista, että arkiston kätköistä voi löytyä piirroksia ja vaakunaselityksiä.

Tänään tuli parhainta mahdollista sähköpostia: Arkistosta löytyi kansiollinen piirroksia, kirjeitä ja vaakunakilpailutoimikunnan pöytäkirja!

[vaakkunarium]

It's gone... It's over.

Here are all the North Karelian arms which Ministry of Interior made official in alphabetical order. Some might look bit different than the original proposals. Also one can see that winning proposals did not always end up becoming the coat of arms of the municipality.

"No niin, Sam Gamgi, loppu tuli."

Tässä ovat kaikki sisäasiainministeriön vahvistamat pohjoiskarjalaiset kunnanvaakunat. Vaakunakilpailuissa voittaminen ei aina tarkoittanut sitä, että voittanut ehdotus päätyisi lopulta kunnan vaakunaksi. Joissain tapauksissa ehdotuksia muutettiin jonkin verran ennen kuin kunta alisti päätöksensä ministeriön käsiteltäväksi.

[vaakkunarium]

The last municipality of North Karelia was Kiihtelysvaara. Local historical society had made a proposition to the municipal leaders to acquire a coat of arms as soon as possible.

Municipal council decided to ask the Association of Rural Municipalities to commission an artist on their behalf. Association commissioned Ahti Hammar and he made three proposals for the municipality.

The Board of municipality suggested the municipality to choose the proposal #1 but with gules instead of sable. Hammar strongly disagreed altering the colours. The council respected both view points and chose the proposal #1 to its coat of arms. The Ministry on Interior made the council's decision official in 10.4.1962

North Karelia was the second province of Finland with all of its rural municipalities, market towns and cities having official coat of arms. (The province of Åland had made a false start in 1947, two years before the law was passed.)

Kiihtelysvaaran pitäjäseura oli päättänyt ehdottaa kunnanvaltuustolle, että kunnan pitäisi hankkia vaakuna kiireellisenä. Kilpailun järjestämisen sijasta kunnanvaltuusto pyysi Maalaiskuntien Liittoa välittämään tilaustyön sopivalle taiteilijalle. Taiteilijaksi valikoitui Ahti Hammar, joka laati kunnalle kolme ehdotusta.

Vaakunatoimikunnan mielestä ehdotus nro 1 olisi sopivin vaakuna kunnalle, joskin sen kentän väri voisi olla punainen. Hammar vastusti ehdottomasti värin muuttamista ja suositti kuntaa valitsemaan joko ehdotuksen nro 1 muuttamattomana tai sitten ehdotuksen nro 2.

Valtuusto keskusteli asiasta ja päätyi kunnioittamaan molempia tahoja valitsemalla muuttamattomana ehdotuksen nro 1. Sisäasiainministeriö vahvisti valtuuston päätöksen 10.4.1962. Pohjois-Karjalan läänistä tuli silloin toinen täysin vaakunallinen lääni. (Ahvenanmaa oli ottanut varaslähdön, kun maakunnan arkeologi Matts Dreijer alkoi suunnitella sen maalaiskunnille vaakunoita kaksi vuotta ennen kunnanvaakunalain voimaan astumista.)

[vaakkunarium]

The municipality of Värtsilä was the first municipality of North Karelia to commission an artist to design coat of arms to it. Olof Eriksson was chosen to complete the task and he made three proposition for the municipality.

The municipality's history is heavily entwined to Wärtsilä Corporation so they decided to ask then current general manager of the corporation Wilhelm Wahlforss what did he think of them. He responded that he was elated of the chosen theme of the coat of arms proposals.

Meanwhile the Board of coat of arms had formed it's own opinion and suggested the municipality ask the artist to alter the third proposal a bit. The blazon stayed the same, but the emblazon was altered a bit. The Board, the general manager and the municipality were happy with the altered proposition and it was chosen as the coat of arms of Värtsilä. The Ministry of Interior made the arms official in 1.10.1958.

Värtsilä oli ensimmäinen pohjoiskarjalainen kunta, joka päätyi kilpailun sijasta teettämään vaakunan tilaustyönä. Maalaiskuntien Liitto välitti tehtävän Olof Erikssonille, joka laati kunnalle kolme ehdotusta.

Värtsilän historia on tiukasti kietoutunut Wärtsilä-yhtiön historiaan, niin kuin nimestä voi päätellä. Siksi kunnanhallitus kysyi silloiselta yhtiön johtajalta Wilhelm Wahlforssilta tämän mielipidettä vaakunaehdotuksista. Wahlforss kertoi ilahtuneensa kunnan halusta kuvata yhteistä historiaa vaakunassaan.

Maalaiskuntien vaakunatoimikunnalta oli myös kysytty mielipidettä. Sen mukaan kolmas ehdotus olisi sopiva, kunhan liekki olisi piirretty toisin. Eriksson laati saman selityksen pohjalta hieman toisenlaisen vaakunan. Kaikki tahot olivat tyytyväisiä tähän muokattuun ehdotukseen ja kunta valitsi sen vaakunakseen. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan 1.10.1958.