#vanheneminen

[seppoverho]

[omenoidenunohtelia]

mä näin just videon missä fellow gen z ihminen meni naimisiin, sos en mä oo valmis siihen että mun ikäset alkaa perustamaan perheitä mitä vittua enkö mä enään ole nuori ja villi ja vapaa

[kattiperkele]

Warning: lähisuhderiippuvuus, ikääntymisasiaa, vanhempi ja aikuinen lapsi, Avautuminen isolla aalla koska missään muualla ei voi

Kauheesti puhutaan lapsista ja nuorista (ja siis hyvä niin), mutta kun yrittää etsiä tietoa vanhuksen/seniorin/ikä-ihmisen ongelmiin, tuntuu ettei niistä puhuta lainkaan.

Missä on uutiset siitä, miten selvitä ahdistuksesta kärsivän iäkkään vanhemman kanssa ja rakentaa silti jonkinlaiset rajat oman ja vanhemman elämän välillä. Tai kuinka johdatella iäkäs vanhempi terveyskeskukseen puhumaan ahdistuksesta/selkäkivuista/kuulon heikkenemisestä, silloin kun tämä ei ole siihen halukas.

Suurimpaan osaan ongelmista löytyy ratkaisuehdotuksia netistä, jos ikäryhmä olisi 0-17, mutta kun ikäryhmä on eläkeläiset, niin mitään ei ole. Koska onhan sillä vanhuksella itsemääräämisoikeus ja sitä täytyy kuunnella.

Mitä tehdä kun vanhempi soittaa 2-5 kertaan päivässä, ruoka ei maistu, sydän hakkaa rinnassa ja itkettykin on. Mutta lääkärille ei kehotuksesta voi mennä. Uutta harrastusta ei voi aloittaa. Jos jätän huoli-ilmoituksen, todetaan että kaikki hyvin ja kieltäytyy kaikesta.

Iskän kanssakin oli hankalaa, koska kaikki ne pässit niin osastolla, kotisairaalassa kuin kotihoidossa uskoi ne jutut. Niitä höpöhöpöjä sitten aika ajoin selvisi, kun mulle viitsittiin soittaa ja aloin korjailla että "eihän tämä nyt näin ole" ja "minä olen kuullut kyllä aivan toisenlaista versiota viimeisen kuukauden". Ja "kyllä olen tätä mahdollisuutta tarjonnut, mutta isä sanoi ettei tarvitse".

Kyllä, tiesin jo alun alkaen että iskä on Vanhus lvl 15 ja äiti tulee olemaan lvl 50. Mutta en nyt ihan oikeasti kuvitellut, että se alkaisi tähän heti perään.

Alkaa kaduttaa, että hain opiskelemaan. Pääsin opiskelemaan. Että ylipäätänsä olen täällä.

Jos asuminen äidin kanssa oli raskasta, niin kyllä tämä etähuolehtiminenkin on ihan jäätävän uuvuttavaa.

Pehmennyksenä vielä; äiti on ihan mahtava aina välillä ja meillä on kivoja keskusteluja (kuten täällä suosiota saanut kettujuttukin osoittaa). Mutta olisi vain kiva joskus elää ihan oikeasti ihan omaa elämää ja tehdä valintoja oikeasti sillä perusteella mitä itse haluaa, eikä aina miettiä että no kunhan äiti on tyytyväinen.