Flow 2013 - 1. päivän jazzit
Kahden miehen galaksi
Flown ensimmäisenä varsinaisena festaripäivänä tarjottiin heti kättelyssä hyvin jazzia kun jazzbändeille oli annettu kunnia, ja epäkiitollinen tehtävä, avata peli kahdellakin eri lavalla.
Heti ensimmäisten soittavien bändien joukossa Balloon 360° Stagen ohjelmiston avasi viideltä Kahden miehen galaksi, tuo ulkoavaruuden Nieminen & Litmanen. Festarialueelle pääsy oli aiemmasta aikataulusta viivästynyt ja portit avattiin vasta vähän ennen viittä ja lehdistön sisäänkäynnistä jonottamatta sisään luikahtanut ja välittömästi melko kaukana portista sijaitsevalle stagelle rientänyt Jazzpossu saavutti Balloonin juuri kun Seppo Kantonen ja Joonas Riippa aloittivat settinsä, joten kovin taivaallisesta slotista ei kaksikko päässyt nauttimaan, etenkin kun kyse oli vielä puolen tunnin lyhyestä setistä.
Harmi sinänsä, sillä heti alkuun kuultiin napakka ja dynaaminen versio Nahk-Attackista joka olisi ollut omiaan saamaan uusia eksoottisia musiikkielämyksiä Flow'sta etsivät höristämään korviaan.
Olosuhteisiin kyseenalaisempi valinta oli setin kakkosbiisi, pitkähkö versio fiilistelybiisistä Hairy Gun joka hieman liiaksi katosi ja laimentui ulkoilmaympäristössä.
Neljän biisin setin täydensivät bändin ydinohjelmistoon kuuluvat Look Out for Schrapnels, Charlie Brown ja Jazz 1 2 3.
Oli erittäin mukava nähdä ja kuulla Kahden miehen galaksia livenä uudestaan, onhan levyn julkaisusta ja sitä seuranneesta Suomen kiertueesta jo melkein puoli vuotta, mutta ankea slotti ei innostanut duoa huippusuorituksiin.
Monet joiden kanssa olen viime päivinä jutellut Flow'sta ovat nostaneet hienona asiana festivaalin humussa törmäämisen johonkin ennalta täysin tuntemattomaan kiehtovaan artistiin ja mielestäni Kahden miehen galaksilla olisi ollut tällaiseksi hyviä saumoja, mutta nyt galaksin oli aika poistua näyttämöltä ennenkun valtaosa festivaaliyleisöstä oli valmis edes lämppäreihin.
Dalindèo
Välittömästi Kahden miehen galaksin lopetettua perjantain Päälavan avasi Dalindèo, jolla oli edessään samansuuntaiset haasteet, sillä Valtteri Laurell Pöyhösen spiikatessa ensimmäistä biisiä oli päälavan edusta vielä käytännössä täysin tyhjä.
Dalindèon setti oli melko mielenkiintoinen kontrasti vain viikko sitten kokemaani Oulun Elojazzeilla, jossa Dalindèo oli sijoitettu jälkimmäisen festaripäivän viimeiseksi huipennukseksi ja niissä olosuhteissa pomminvarmaksi bilemeiningin nostattajaksi.
Nyt kotikentällään huomattavasti lähempänä uusimman menestyslevynsä Kallio keskeisiä paikkoja jäi bilemeininki odottamaan illan myöhempiä artisteja, vaikka ansiokkaasti setin aikana lavan edusta alkoikin täyttyä ja silminnähtävää jammailuakin tapahtui yleisön joukossa.
Tällä kertaa setti koostui kokonaan Kallio-levyn biiseistä eikä encoreille tai muulle fiilistelylle jäänyt aikaa vaan aika tiukassa 45 minuutissa pysyttiin. Parhaiten toimivat reteämmät menobiisit Kurvi-twist, Jäähyväiset Hesarille ja Pyöräily Hämeentiellä. Solisteista tällä kertaa ehkä suurimmat suosionosoitukset vei Rasmus Pailos bongoillaan, joten ehkä rytmihommiin ja tanssihengen luomiseen olisi pitänyt panostaa näissä olosuhteissa enemmänkin.
Kunnialla kuitenkin Dalindèo homman hoiti kotiin ja eiköhän tältäkin keikalta löytynyt bändille uusia ystäviä.
KOK Trio - 1. setti
Kiitos Dalindèon tiukan aikataulutuksen tähän väliin jäi aikaa tsekata Tiivistämössä KOK Trion ensimmäisestä setistä suurin osa.
Tiivistämö on musiikin puolelta kokonaan jazzille pyhitetty tila jossa We Jazz DJt spinnaavat levyjä ja joka päivä kuullaan kolme settiä livemusiikkia nuorelta suomalaiselta jazz-kokoonpanolta ja mukana on joka päivä myös kokeneempi vieras suomijazzin huipulta. Jazz-hommien mukaan Flow'taan aikatauluttavia voi kiinnostaa, että ainakin perjantaina vieraileva tähti, kitaristi Teemu Viinikainen, oli mukana vain kolmannessa setissä.
KOK Trion kokoonpano on rock-musiikin puolella useammin nähty voimatrio - sähkökitara, bassokitara ja rummut. Bändi soitti sekä omaa materiaalia, että lainabiisejä. Mentiin bändin oman kuvauksen mukaisesti amerikkalaisen mainstream-jazzin innoittamana, siten että jazzin konventioista ponnistettiin, mutta kitaristi Samuli Kivelän bändiä leimaava soundi oli reilusti rock/blues-puolella sen sijaan että olisi pitäydytty 60-luvun jazz-kitara soundeissa.
Skaalaa oli rock-henkisemmästä irroittelusta perinteisempään jazz-balladiin ja grooveen Scofield-jamitteluun.
Melko kaikuva Tiivistämö, jota etenkin myöhemmin illalla täyttää nälkäisten ja janoisten vähemmän ruokapaikan yhteydessä soitetusta musiikista kiinnostuneiden festarivieraiden mölinä, ei ole ihan joka jazzbändille venueiden parasta a-ryhmää, mutta KOK Trion sähköinen soundi täytti tilan mukavasti.
Timo Lassy Band
Ensimmäisen päivän jazz-tarjonnan kruunaamattomiksi kuninkaiksi nousi Timo Lassy Band, jonka setti alkoi Balloon 360° Stagella hieman ennen kahdeksaa.
Lassy on ollut syystäkin esillä eri medioissa hyvin ja yleisö oli pannut keikan merkille ja jo hyvissä ajoin ennen setin alkua Balloonin kaikki pyöreän lavan ympärille sijoitetut viisi istumakatsomoa täyttyivät kapasiteettiin asti ja sankka joukko seisovaakin yleisöä kerääntyi kuulemaan svengaavaa laatujazzia.
Tiukalla festariaikataululla oli Lassynkin bändi ja noin 50 minuutissa saatiin kuulla hieman totuttua napakampi setti. Matsku oli pääasiassa viime vuotiselta In With Lassy -levyltä, mutta vanhemmastakin ohjelmistosta kuultiin Lassyn ensimmäiseltä soololevyltä Sweet Spotista melko seikkailullinen versio.
Koko bändi oli rautaisessa vireessä, erityisesti yleisön suosiosta saivat nauttia rytmikaksikko Teppo Mäkynen/Mamba Assefa joiden lyömäsoitin ja rumpusoolot herättivät huomattavaa ihastusta. Georgios Kontrafouris Wurlitzerin takana ei tällä kertaa herättänyt aivan sellaista hysteriaa kuin joillain aiemmilla keikoilla, mutta hyvin svengasi kuitenkin.
Yksittäisistä biiseistä "singlehitit" Teddy the Sweeper ja erityisesti päätteeksi vedetty Where's the Man loistivat.
Olisihan tuota poppoota vielä pitempäänkin kuunnellut, mutta pahimpaan Lassyn nälkään auttaa se, että bändi vetää Flowssa vielä toisen setin (joka streamataan myös livenä nettiin) sunnuntaina Nokia Garagen intiimissä tilassa, tosin valitettavasti osittain päällekäin sekä Black Motor & Verneri Pohjolan että Ricky Tick Big Band & Julkisen Sanan settien kanssa.
KOK Trio 3. setti feat. Teemu Viinikainen
Jazz-päivän päätteeksi oli vielä aiheellista palata ruokailun ja muiden genrejen fiilistelyn Tiivistämöön kuuntelemaan KOK Trion illan viimeinen setti jossa siis kitaristivieraana Teemu Viinikainen.
Viinikainen toikin mukavasti lisäpotkua jota kaivattiin yleisesti nousseen hälinätason peittoamiseksi. Pääosaan nousivat kahden kitaristin vuorottelevat soolot. Erityisen paljastavia KOK Trion Kivelän kitarataustasta tuntuivat olevan setin päätteeksi vedetyt standardit What a Wonderful World ja On the Sunny Side of the Street jotka näyttivät, että Kivelältä irtoavat erinomaisesti modernit blues-lickit ja sähkökitaran blues-henkinen fraseeraus siinä missä Viinikaisen tyyli on tiukemmin sidottu jazz-kitaran historiaan.
Hyvää ja kaikinpuolin uskottavaa modernia sähköistä kitarajazzia joka tapauksessa!
Lauantaina Flow'ssa on vähän iisimpi jazz-päivä. Isompana nimenä tarjolla Teppo Mäkysen johtama Serenity Ensemble ja Tiivistämössä Trio Urho. Jääpähän siis aikaa muillekin genreille!
