Aug 25, 2022
Bride, 1876
Ylikiiminki, Finland
seen from Japan
seen from Netherlands
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from Malaysia
seen from Germany
seen from Russia
seen from United States
seen from India
seen from Malaysia
seen from United States
seen from Singapore
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from Italy
seen from United States
Bride, 1876
Ylikiiminki, Finland
Ylikiiminki - Finland
Late summer's night on the farm fields in Ylikiiminki, Finland. Photo taken on August 13th, 2013, 11:37 PM.
Pöpö on selätetty!
Voiton puolella ollaan. Milli on viimeisen kerran oksentanut eilen illalla. Tänään on syöty lattialta "saaliita" (huijattiin Milliä syömään edes jotain, joten laitettiin nappuloita pitkin lattioita) ja lopulta kelpasi jauheliha kupista. Tyttö on ollut koko päivän virkeä ja leikkinyt ja lenkilläkin pisti jopa hulinaksi. Ja tutkimustyön tuloksena selvisi, että kakkakin on ihan normaalia ja kiinteää, joten suurin hätä on nyt ohi. Mamma ehti jo kovasti huolestua.
Haluan ehdottomasti kiittää kasvattajaamme Tuijaa, joka on ollut aina tavoitettavissa, kun on tarvinnut neuvoja ja Tuijan ansiosta pääsimme nopeasti eläinlääkäriin. Hyvä kasvattaja on korvaamaton apu matkan varrella ja siinä meillä on käynyt kyllä hyvä tuuri. Joten terveisiä Tuijalle; iso kiitos, olet kyllä aivan ihana ihminen! :)
Tultiin tänään käymään Timon kotona Ylikiimingissä. Automatkalla laitoimme Milsun eka sikaosastolle (miksi tuota varmarin takakonttia sanotaan? :D) ja sielläkös se kauhea huuto alkoi. Ei auttanut luu, ei lelu, ei emännän käsi, ei puhe, ei ihan yhtään mikään. Sitten otimme Milsun takapenkille minun kanssani. Aikansa se pyöri milloin missäkin ikkunassa ja vähän piti kätistä, lopulta se meni omaan petiinsä (joka siis oli matkassa koko ajan) ja pisti nukkumaan. Ja meidän kaikkien iloksi rupsutteli melkoisia leijoja koko matkan! Perille kun päästiin, tultiin kiltisti sisälle, tutkittiin jokainen huone ja vähän ehkä ihmisiäkin, sitten oltiin jo kuin kotonaan; anopin lankakerät sai kyytiä, pöytäliina meinasi lähteä nostelemmaan olohuoneen pöydältä ja keittiö lattia tutkittiin tarkkaan murusten toivossa. Sitten koluttiin vähän luuta ja lopulta mentiin nukkumaan. Meidän hurja soturikoira otti melko rennosti.
Vaan nyt meinaa loppua veto emännästäkin. Kohta suunnataan nokka kohti kotia ja huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet!
~Teresia~