Puutarhan "aarteita" ja pala. Palalta pienenevä leivinuuni.
Misplaced Lens Cap
ojovivo
almost home
🪼
Stranger Things
"I'm Dorothy Gale from Kansas"

Origami Around
Sweet Seals For You, Always
NASA
YOU ARE THE REASON

ellievsbear

if i look back, i am lost
Sade Olutola

No title available
🩵 avery cochrane 🩵
tumblr dot com
he wasn't even looking at me and he found me
macklin celebrini has autism
let's talk about Bridgerton tea, my ask is open
we're not kids anymore.

seen from Malaysia

seen from Saudi Arabia

seen from Bangladesh

seen from India
seen from Argentina
seen from Singapore
seen from United States

seen from United States
seen from United States

seen from Malaysia
seen from New Zealand
seen from Argentina
seen from United States

seen from India
seen from Tunisia
seen from United States
seen from Canada
seen from United States
seen from United States
seen from United States
@terveisiatorpasta
Puutarhan "aarteita" ja pala. Palalta pienenevä leivinuuni.
Kevät tuli, lumi suli
Mutta ojapa ei sanokaan puli puli, sillä pieni sementtinen rumpu on vielä jäässä. Sen sijaan perhoset ja sisiliskot ovat herännet horroksistaan ja rientävät pitkin pihaa. Ja arvatkaas mitkä muut?
No tietenkin keittiön kekomuurahaiset.
Hermoni paloi kertaheitolla, en millään olisi uskonut mokomien vielä tunkevan jostain kolmannen myrkytyskierroksen jälkeen. Vaan sieltäpä ne vilistivät kiven alta kenkiini ja myrkkypullossa oli jäljellä vain pieni tuoksahdus. Eipä muuta kuin uutta ostamaan. Taas.
Nämä tyypit ovat paljon hauskempia:
Minulla on vihdoinkin työmies joka todellakin tietää mitä tekee, haluaa tehdä, haluaa tehdä hyvin ja on kaiken lisäksi mukava. Halvalla ei tietenkään saa hyvää, ja niinpä tämä mies on maksullisten kalliimmasta päästä, mutta olkoon. Ammattilaisen palkkaa minäkin nostan silloin harvoin kun teen ammattiani vastaavia töitä. Ja tyyppi on oikeasti todella pro.
Toinen miellyttävä juttu tällä viikolla liittyy viemäriin, nimittäin kuulin kohtuuhintaisesta pienpuhdistamosta. Oikeasti olen ollut siinä käsityksessä, että biopuhdistamojen hinnassa on se neljä nollaa, mutta niissäpä onkin vain kolme. Tosin ihmisten mielipiteitä ja käyttökokemuksia lukiessa en ole kovin vakuuttunut kovasti mainostetusta varmatoimisuudesta, saati takuuasioiden pelittämisestä mikäli jotain meneekin vikaan. Huoltovapain lienisi edelleen se umpisäiliö, 10t litran purkki maksaa nelisen tonnia, mutta keskimääräisellä vedenkulutuksella (150 litraa vuorokaudessa) se pitäisi tyhjentää kahden kk välein. Herranjumala, käyttävätkö ihmiset OIKEASTI vuorokaudessa noin tolkuttomasti vettä? Minäkin? Oikeastaan ahdistukseni asian tiimoilta ei vähentynytkään, vaan kasvoi.
Koska ilmat ovat nyt oleet varsin keväisiä ja lämpimiä, olen mieluummin ulkona kuin sisällä. Siispä laahustelen ympäri puutarhaa keräilemässä roskia, joita tuntuu riittävän loputtomasti. Odotan tosissaan roudan sulamista, jotta kaivinione saadaan tontille ja piha sellaiseen ojennukseen, että puutarhan toteutuksen voi aloittaa. Kaivinkoneen muistilista:
Tie
Oja
Paskapurkki (mikä se sitten ikinä onkaan)
Kaivon putket
Pihan hulevedet
Maakellarin sisäänkäynti
Lipputanko
Taidan paeta vuorille. Siis siksi aikaa kun piha myllätään, en oikeastaan edes tiedä haluanko tietää miltä se näyttää sen jälkeen.
Kaivaa pitäisi myös sisällä - tulevan työhuoneeni lattian alta pitäisi saada pois kuutiotolkulla kamaa. Ongelmana on vanha salaoja joka kulkee talon alla - kiviä on enemmän kuin laki sallii ja lapio kilahtaa joka lyönnillä. Työmieheni on tehnyt sielläkin ihan uskomatonta aherrusta - perustuskivet on kaikki kaivettu kauniisti esiin. Minun pitäisi jaksaa huhkia loput. Yläpohjan tyyhjennystä en halua edes ajatella.
Myös valu edistyy, tupa nousee, ja hirretkin korjaantuvat kuin itsestään. Ai että 💙
Ai mikä laho? Täällä on asunut joku talttahammas, jonka talvivarasto oli kuulemma täynnä auringonkukan siemeniä.
Huh, olenpa ollut laiska päivittäjä. Ei sillä, olen ollut aika laiska torpparikin. Ensiviikolla minun pitäisi saada työmies. OIKEA työmies. Sellainen joka siis tekee asioita ja vieläpä oikein. Hovipuutarhurini kävi kaatamassa pellosta kaikki turhat koivut ja haavat, ja minä sain tehdä riukuja! Tiedän kyllä, että aitariu'ut pitäisi tehdä kuusesta, mutta nyt ei juuri ole valitettavasti kuusta tarjolla. Nättejä sorjia koivuja kyllä. Ai että, en malttaisi millään odottaa, että pääsen kasaamaan aidan. Vielä on pohdinnassa sopivat tolpat - perinteiset riukutolpat eivät oikein inspiroi, mutta voi olla että sellaiset ne sitten kuitenkin lopulta ovat. Pitää ostaa iso kaasupoltin että saa päät hiillettyä, ajattelin upottaa ne betonipalkkeihin, koska inhoan vinksin vonksin hetken päästä kallistelevia tolppia. Riukutolppahan on kaksiosainen: aitariu'ut tulevat tolpan osien väliin. Mitähän käsittelemätön puutolppa sanoisi halkaisusta? Sen voisi sitten hiiltää ja tervata. Leivinuunikin on jo aika pieni, mutta alan olla vakuuttunut siitä, että se kasvaa yön aikana takaisin ne tiilet jotka olen jo purkanut. Eihän mihinkään keittiön nurkkaan voi millään mahtua seitsemää eurolavallista tiiliä, eihän? Tsiisus. Pihalla ei kohta muuta olekaan. Kaivinkonetta odotellessa...
Hajosin tyystin tuohon muumi-memeen joten jaan sen teillekin. Ja taas vähän pienentyneen leivarin (joka on itseasiassa jo paljon pienempi kuin tuossa kuvassa, vaan eipä tullut tänään otettua uutta😊
Siitä se pienenee. Uskomatonta että tuota seinäpaneelia on muuraustenkin takana. Taisin olla oikeassa kun sanoin että se on vanhinta näkyvissä olevaa osaa...
Lunta tupaan
No ei onneksi ihan tupaan sentään, mutta eipä tässä ihmeitä ole tapahtunut viimeiseen kuukauteen. Minulla oli hetken jopa työmies, mutta siitä syntyi lähinnä sotkua... Valan loput perustuksenkorotukset itse, niin ei ota niin paljon päähän jos joku menee pieleen.
Eikä ole tietysti reilua sanoa etteikö mitään tapahtuisi, sillä innokas tiilien hakija on purkanut jo melkein puolet leivinuunista, mikä on ihan valtava työ. Minä olen vain apuna heitellyt tiiliä ikkunasta pihalle. Kaikkea tekemistä vain jarruttavat nämä kammottavat kelit: kun joka päivä sataa niin ei voi edes avata betonisäkkiä pihalla. Ja ihan joka ainoa päivä sataa. Toinen ongelma on se, että aurinko laskee kolmelta iltapäivällä, ja jos allekirjoittaneella on huono päivä, ei se pääse pelipaikalle ennen kahta. No, ehtii siinä sitten tunnin kärrätä purkujätettä pihalle.
Jaa että miltä siellä nyt näyttää? No tältä (edelleen). Jos työmies ehtii paikalle kerran kuussa niin kovin äkkiä ei mitään tapahdu... Käsittääkseni betonia ei kuitenkaan pakkasella valeta, joten voisi olla jo vaikkapa vähäsen hoppu. Ei sillä, äkkiä se sitten tapahtuu kun se tapahtuu.
Imurilla, lapiolla, ämpärillä ja kottikärryillä
Lapioita on kolme erilaista. Kaikkia muitakin yllä mainittuja on käytetty alapohjan tyhjentämiseen. Lisäksi talikkoa, kahta erilaista haravaa, harjaa ja paljaita käsiä. No hyvä on, ei paljaita, vaan hanskojen peittämiä - mutta käsiä kuitenkin. Lisäksi hyvästä yrityksestä bonuspisteet ansaitsee lehtipuhallin, jonka fiksumpi käyttötarkoitus lienee villan puhaltaminen, mikäli siihen joskus päästään.
Hesarissa oli juttu tamperelaisesta jugend-talosta, joka on myynnissä, mutta näyttää hirveältä. Siis oikeasti hirveältä. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005389859.html Asumattomassa rakennuksessa puuhastelleet oliot (jotkut nuorison ja rikollisten tapaiset) ovat jättäneet jälkeensä hävityksen kauhistuksen, mutta ei se mitään. Sen sijaan se kyllä mitään, että hirsirungossa on reikä. Ylhäällä. Päivä paistaa sisään yläpohjan katonrajan lahosta. Ja talon tutkinut perinnerakentaja-asiantuntija sanoo jutussa, että ei se mitään. Helppo homma.
Todettakoon siis, että oma hommani on oikeasti todella helppo, sillä hirsitalojen alahirret on tehty vaihdettavaksi, mutta jostain keskeltä seinää ylhäältä niitä on hieman haastavampaa ruveta korvaamaan. Seuraavaksi tarvitsen vain jonkun vähän istumaan pitkän kankilankun päähän, jotta saan lyötyä alahirret pois kolostaan. Niitä on yhteensä 2x(12+6) eli 36 metriä. Samasta mittatuloksesta saa laskettua huoneiden pinta-alan, eli 12mx6m = 72m2. Se on myös yläpohjan pinta-ala, joka vielä jollain konstilla pitää ajaa tyhjäksi hiekasta. Kuistia ei ole laskettu.
Jutun talon T-ikkunat lienevät myös oman julkisivuni tulevat ikkunat, sillä sellaiset ne hyvin luultavasti ovat joskus olleet. Työhuoneen korkeaksi tulevalle päätyseinälle haluaisin myös korkeat ikkunat tai ikkunaparin, mutta saa nyt nähdä päästäänkö sinne asti edes. Kun tämä lapioiminen on joskus ohi, en halua nähdäkään kuivaa sammalta.
Unohdinko riemuita siitä, että sähköt viimein saatiin sisälle asti!
Kerros kerrokselta
Tänään tehtiin hommia ihan hurjasti, vaikka välillä tuntuu, että se ei edes näy missään. Olen useamman viikon yrittänyt kehittää jotain koneellista systeemiä, jolla saisin hiekat ja sammaleet ulos talon alapohjasta. Ostin tuhkaimurinkin, mutta sen pikkuruinen letku menee helposti tukkoon ja imurointi on hidasta. Koitin myös uudelleen rakentaa lehtipuhaltimesta lietsoa, mutta se ei toiminut edes välttävästi. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tarttua lapioon ja narskutella pölyä hampaissa.
Etenkin tuleva työhuoneeni on täysin toivoton: sammalta kymmenisen senttiä, hiekkaa parikymmentä ja sammalta vielä toinen kymmenen sentin kerros. Ainoa hyvä puoli sammalissa on keveys: ne kun eivät kottikärryissä paljoa paina, vaikka kärry olisi kuinka täynnä. Sen sijaan niitä ei meinaa saada irti lattiasta tai toisistaan. Paras ase tähän mennessä on ollut rautaharava. Talikko on käynyt mielessä myös useaan otteeseen, mutta sellaista ei ole ollut käden ulottuvilla. Pölyn lisäksi hommassa pahinta on se, että se ei tunnu edistyvän. Kaksi kärryllistä pihalle, eikä mitään näytä tapahtuneen, vaikka henki on loppu ja hiki virtaa. Taisin jaksaa loppujen lopuksi jotain kymmenen paikkeilla, ja löysin lopulta rossipohjan, johon kantapääni välittömästi upposi. Koko huone on vähän vinksallaan, en tiedä onko koko rossi edes ehjänä, kun hiekka tuntuu reunoilla varsin liukkaasti liikkuvalta. Huomenna päivänvalossa näkee sitten mitä tulikaan tehtyä. Nyt olen kuolemanväsynyt.
Työmiehiä
Hurraa ja eläköön! Kaksi päivää on tontilla touhunnut maksullisia miehiä ja niin paljon on tapahtunut ettei koko kesässä yhteensä. Ainakin melkein. Tänään lähtivät piiput ja katto, keittiön paneelit ja kaapit. Sammalen alta paljastui lisää hiekkaa.
Kysyin ihan vaan referenssiksi imuauton hintaa, kun sitä moni on suositellut. Kaksi tonnia. Kaksi-helkkarin-tuhatta-euroa siitä hyvästä, että säiliöauto on pihallani muutaman tunnin. Ei kiitos. Sillä hinnalla lapioin aika monta kottikärryä. Mutta se tuntuu ihan käsittämättömältä ettei koko valtakunnasta tunnu löytyvän lehtipuhallinta joka olisi imuri - polttomoottorilla. Sähköön tuli takaisku - sen saamiseen menee vielä ainakin kaksi viikkoa.
Bensa loppuu
Tai se ajoaine millä me kuljemme. Löysin vihdoin maksullista apua (luojille kiitos), sillä en meinannut enää kyetä nostamaan sorkkarautaa, siitä jumalten hylkäämästä moottorisahasta nyt puhumattakaan. Jumalat ovat hylänneet myös lattiat, sillä pakotin itseni viimeinkin viimeiseen huoneeseen, josta nostelin (kyllä, harvinaisen helposti) sinivihreät siistit ponttilankut ikkunasta pihalle. Vain löytääkseni aivan hillittömän paksuja, leveitä ja painavia, oikein todella vanhoja kunnon lattialautoja. Siis jättimäisiä. Ihania. Teen niistä väliovet.
Jättilankkujen alla ei ollutkaan hiekkaa, vaan sammalta. Sammalessa oli asunut hiiriä, sillä eristekerros näytti enemmän labyrintilta kuin eristeeltä - jotain hyviä puolia kuivassa hiekassa: siihen ei saa tehtyä käytäviä.
Kävin myös vihdoin kirjaston arkkitehtuurikokoelmilla, mutta vedin vesiperän: luetteloituna ovat vain kantatilat 1900 luvun alusta, ja torppa on lohkaistu aiemmin. Joten ei edelleenkään piirroksia, saati rakennusvuotta.
Muistinko jo kertoa, että löysin takaoven? Eräs ikkunoista onkin uloskäynti.
Uusia reikiä putkahtelee seiniin tuhkatiheään. Ja niistä tulee ulos hiekkaa. Ja hiekkaa. Ja hiekkaa.
1. Murkut pihalle. Hiekat pihalle. Kaikki samasta rööristä. 2. Toinen rööri tuloillansa toiseen kohtaan. 3. Sormipaneeli on inhokkini. Se vaan on rumaa. 3. Tämä alkuperäinen sisäänkäynti sen sijaan on varsin komea.
Häätöjä
Eilen tyhjentyi neljännes vinttiä tavaroista. Kenkiä, paitoja, takkeja, liinoja, matonkuteita, lasimaljakoita, pulloja, housuja, vihkoja, kirjeitä, paperinpaloja, käsilaukkuja. Ja pahvilaatikoita. Heittelin tavaraa ensin ikkunasta, mutta totesin nopeasti, että on huomattavasti kätevämpää laittaa pressu keittiön lattialle ja tunkea kamaa keittiön oven yläpuolella olevasta lahoaukosta. Laho osuu vähän ikävästi keittiön kattohirsiä roikottavaan palkkiin, toivottavasti ongelma ei muodostu ylitsepääsemättömäksi. Nyt vintin lattia on tyhjä palkkiin asti, eli noin neljännekseltään. Lukuunottamatta jotain hetekan rungon tapaista, joka ei mahtunut ikkunasta eikä aukosta ja muutamia lasinpaloja vanhoista ikkunaruuduista. Niitä en viitsi heitellä enkä pudottaa. Tänään sain tarpeekseni muurahaisista, jotka eivät koko purkillisesta myrkkyä huolimatta suostu myrkyttymään. Niinpä tein sen mitä olin ajatellutkin, eli muurahaispesän kohdalle hirteen reiän, josta on hyvä lapioida myös erikoisen eristysratkaisun hiekkaa. Reikä oli muurahaisten myötävaikutuksesta oikeastaan jo olemassa. Koitin tehdä vastaavaa myös lyhyen sivun ikkunan alle, mutta koska moottorisaha unohtui, pelkkä akkupora ei oikein jaksanut. Nykyiset vintin rappuset ovat entisen pääoven eteisessä, josta on tehty kaksi komeroa. Kammottava sormipaneeli sai kyytiä ja alta paljastui vanhat vihreät vuorilaudat ja ulkolaudoitus. Mystistä on se, minne pikkuisesta eteisestä on päässyt, sillä ei ainakaan tupaan. Makuuhuoneestakaan ei paljastunut eteiseen vievää ovea, joten ainoa vaihtoehto lienee viimeinen huone, jonka ovi kuistille on tällähaavaa ummessa. Vanhasta sisäänkäynnistä tulee upea kaksiovinen hirsiseinäinen säilytystila komeine vuorilautoineen, sillä vintin raput siirtyvät viimeiseen huoneeseen. Mikäli oven leveää päälistä ei pysty säästämään, teen uuden samanlaisen ja kirjoitan siihen talon valmistumisvuoden jollain kauniilla 20-luvun fontilla (mikäli koskaan saan sitä selville). Se on nyt sovittu.
Tänään löytyi lisää lahoa. Ja yksi vitsikäs seinän paikkaus.