Sen seittemän sorttia hommaa
Viikko ennen talvilomaa oli hajanainen tiimin jäsenten ollessa vuoronperää sairaana tai (kuten allekirjoittanut) kuskaamassa kersoja päivystyksessä. Jollain tapaa saatiin kuitenkin pistettyä tapahtumat nippuun ja oli tiedossa kenen tapahtuma on milloinkin ja niin edelleen.
Lomaviikolla en taaskaan osannut lomailla, vaan tiistaina olin oppimassa tietokoneen äärellä Rakennetaan nuori vahvaksi-verkkokoulutuksen webinaarin tiimoilta. Kahdeksas ja viimeinen webinaari kasasi yhteen koko positiivisen pedagogiikan aiheen ympärille rakennetun webinaarisarjan ja olen taas hitusen viisaampi. Tai ainakin taskussa on vino pino harjoitteita ja ideoita sekä tiukkaa teoriaa. Tämän kuun aikana kirjoittelen vielä kurssista oppimispäiväkirjan ansaitakseni yhden opintopisteen verran faktaa paperille.
Keskiviikkona pureuduin seksuaalikasvatuksen aihealueeseen ja torstaina painelin töihin palaveeraamaan tulevasta Koko kylä kasvattaa-häppeningistä. Nupan väen kanssa mietittiin teemoja minkä ympärille nuoreet ja vanhemmat yhdistävä ilta voitaisiin rakentaa. Esiin nousi mm. some, pelaaminen, päihteet, nuorten vastuut ja mistä lapsi/nuori saa päättää. Katsellaan. Kutosluokkalaisten Valintojen polku olisi jo parin viikon päästä.
Loppulomasta perehdyin lääkelupakoulutuksen materiaaliin ja ilokseni huomasin, että suurin osa asioista on tuttua huttua klinikkaeläinhoitajan opinnoista. Paniikissa kuitenkin laittelin sähköpostia tenttiä valvovalle opettajalle ja kysyin olisiko tenttejä ennen huhtikuuta vielä toistekin ettei heti loman jälkeen tiistaina tarttis...
Lomalta paluu alkoi kohtalaisen reippaasti. Olin maanantaiaamuna ysiltä tiiminvetäjien palaverissa Kaizua sijaistamassa ja ilahduin tajutessani, että meidän tapahtuman järjestäminen on aika hyvällä mallilla. Funtsin, että kokoustaitoja täytyisi päästä treenaamaan jossain. Maanantaina päästiin myös kuuntelemaan Intian tytsyjen kerrontaa heidän reissustaan. Matkakuume kasvaa... Iso osa päivästä meni jotenkin meikämartan ohi, kun keskittymiskyky lähenteli jo puoliltapäivin ameeban tasoa. Oli tarkoitus kirjoittaa blogi ennen koulusta lähtöä, mutta oli ihan mahdotonta keskittyä luokassa ja unohdin sitten koko blogin mystisesti matkalla kotiin...
Tiistaina jäin aamusta kotiin, muun tiimin oli tarkoitus mennä Nuoria varten-tiimin tapahtumaan apukäsiksi ja dokumentoimaan. Tästä saatiin aamupäivästä whatsapp-keskustelua aikaiseksi, kun kaikki eivät ihan olleet perillä missä ja mitä ja miksi ja niin edelleen. Käytin aikaani kelan hakemusten täyttelyyn ja muuhun mukavaan. Puoliltapäivin menin töihin ja työpäivä sujui puolikuntoisenakin ihan ok. Leikattiin ja liimattiin kartongeille positiivisia ja hyvän mielen aiheisia tekstejä ja kuvia lasten kanssa, juteltiin, tehtiin läksyjä ja pelattiin. Työpäivän jälkeen kauhealla kiireellä taas hain mukulan hoidosta ja kotiin koneen ääreen kuuntelemaan webinaaria. Kuuden jälkeen olin jo ihan valmista kauraa painumaan sänkyyn.
Keskiviikkona oltiin aamusta luokassa kuuntelemassa työhönvalmennus(?)asioita ja infoa tiitus-sovelluksesta. Marianne ja Kaitsu poissa (toim.huom.). Saatiin aika kiivastakin keskustelua aikaiseksi opiskelusta ja työelämään astumisesta. Heräsi paljon ajatuksia siitä, kuinka koulutusta voisi parantaa niin, että se ehkä ohjaisi opiskelijoita paremmin työelämään suoraan koulusta. Pohdittiin mm. sitä, että voisiko tähänkin koulutukseen saada jonkinlaisia suuntautumisvaihtoehtoja. Nyt tämä pari vuotta on pitänyt sisällään vähän sitä ja vähän tätä ja vähän tuota, mutta syventyminen joihinkin tiettyihin asioihin on jäänyt kenties hiukan vajaaksi. Jos tässä henkilökohtaistamisen aikakaudella olisi mahdollista opinnoissakin valita sellaisia opintoja, mitkä ohjaisivat sinne suuntaan mihin kukin opiskelija tahtoo. Esimerkiksi voisi suuntautua vaikka etsivään työhön, lastensuojeluun, nuorisotalotyöhön, lapsiin, vanhuksiin tai mikä nyt olisikaan se juttu. Sen pohjalta sitten, mihin tavoitteeseen (työ) opiskelija tähtää, valittaisi sitä tukevia opintoja. Toki pitäisi myös huomioida ne, kenellä ei ole selkeää ajatusta ja monta muuta asiaa. Käytännössä en tiedä miten sen saisi toteutettua niin, ettei kukaan jäisi rannalle ihmettelemään, että sinne se botski katosi horisonttiin ja tässä minä vaan pönötän. Juu, tästä saisi yhden blogin täyteen tavaraa, kun kunnolla lähtisi ruotimaan.
Aamupäivän jälkeen lähdettiin Lauran kanssa Miralle syömään ja puimaan asioita sekä odottelemaan Lystilohkon tapahtuman alkamista. Jossain vaiheessa lystilohkolaiset kyselivät wapissa jeesiä Trioon ja Lauran kanssa lupauduttiin hommiin (ullatuuuus...). Trioon päästyä alkoi kovasti kaduttamaan, sillä selkeästi ärsyketulva oli ihan liikaa ja sosiaalisen kanssakäymisen mittari täysi. Yritin olla reipas ja sosiaalinen huolimatta siitä, että en pystynyt enää siinä vaiheessa päivää keskittymään enää mihinkään enkä saamaan selvää ihmisten puheista. Pää alkoi tuntua tosi raskaalta ja pakoreaktio ei ollut kaukana. Hieman piristi vierailu Triplassa, missä pitkästä aikaa näin Teaa (oikeasti en voi olla ilahtumatta siitä ihmisestä!) ja Anukin paukahti paikalle. Alkoi kovasti tosin harmittamaan etten ehdi joka paikkaan työssäoppimaan, kun se Tripla houkuttais edelleen.
Kierreltiin Triossa ja yritettiin saada ihmisiä osallistumaan seppo-peliin, mutta viime keväänä jo totesin, että Trio on aika hankala paikka vaikka viliseekin ihmisiä. Kaikilla on kiire ja kaikenkarvaiset kaupustelijat on saaneet vakitriolaiset kavahtamaan lähestyviä heppuleita. No juu. Jossain kohtaa oli poistuttava, koska olin luvannut ystävälle mennä auttamaan auton käyntiin saamisessa ja onneksi menin, sillä hän ei kuulemma mistään muualta olis apua saanut. Kurjaa.
Tapahtumaprokkiksen kanssa ollaan oltu hissuksiin, tiimissä on ollut kovasti vajetta ja yhteinen aika kortilla. Luojan kiitos kaikki on kutakuinkin selvillä ja ensi viikko on vielä aikaa hioa viimeisetkin terävät kulmat sileiksi. Tänään naputeltiin projektisuunnitelmaa sitten niiiin viimisen päälle että! Mariannea lukuunottamatta koko tiimi oli paikalla ja pössis oli hyvä aamusta asti. Kirjoittelin vielä pikapikaa jonkinnäköisen markkinointisuunnitelman ennen lähtöä. Laura soitteli ravintolapäällikölle Asikkalaan ja ilmoitti ruokailijamäärän ja meikämartta yritti soittaa matkalla töihin Asikkalan kampuksen sihteerille pelastussuunnitelman ja karttojen tiimoilta, mutta kukaan ei vastannut. Jätin viestin vastaajaan. Höh.
Töissä taas torstaiseen tapaan rauhallista, nuokun tabletti kettuili, opeteltiin kirjautumaan logbookiin ja käyttämään sitä vähän enempi kuin ennen. Jatkettiin positiivisuuspostereiden askartelua ja mietin mitä opiskelisin jatkossa jos töitä ei löydy. Kotiin en tasan varmana jää!
Vielä huominen ennen viikonlopun hulinoita. Soronoo!
