Vivan matkassa

"Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea"

[vivanmatkassa]

Joo-o.

Photo copyright belongs to my friend.

[vivanmatkassa]

<3

[vivanmatkassa]

On se vaan helpottanu tuon pienetki ongelmat sterkkauksen jälkeen.

Sitä on ihanku ois saanu alta 2v Vivan takaisin. Hirveen nulikkamainen töhö, työmoottori kasvanut ja no, kaikin puolin koira muuttunu arjessa rennommaksi ja treenatessa tehokkaammaksi. Koirapuistoilu sujuu jo isompienkin koirien kanssa, resurssien takia älämölöäminen on vähentynyt ja miehetkin ovat kivempia mitä ennen. Lenkkeily maistuisi vähänku siihen malliin että ulkona saataisiin olla niin kauan ku hihnan toisessa päässä vaan jaksetaan töpöttää menemään. Samaan aikaan tuolle on tullut kanttia perseillä ja esim rähähtää kunnolla sitten kun rähähtää, ja paimentyyppisiin suhtautuminen on vaan entistä aggressiivisempaa ohittaessa ja nyt jo kunnolla räkäsesti louskuttaa hihnaan nojaten eikä väistä kun jonkun juopon sakemannimix tms tempoo hihnassa kohti. Käsissähän tuo pysyy, mutta esim puistoon en kehtaa viedä jos siellä on ennestään paimentyyppisiä koiria vaikka kilttejä olisivatkin. Ollaan päästy puistoileen mudin kanssa (lähistöllä asuvalla pariskunnalla muutaman kuukauden ikänen pentu <3) ja siitä Viva on tykänny hirveesti. Ei ota tosissaan pikkusen tiuskimisia ja ainakin valtaosan ajasta osaa ottaa kokoeron huomioon etenki jos saavat olla puistossa kahestaan.

Lihomaanhan tuo on ruvennu. 250g raakaa ja 1½dl raksuja päivässä on sellanen että ei ole lihava mutta saisi edelleen hoikistua. Nyt kun saa osana päivistä kalkkunaa on linjat pysyny vielä paremmin kuosissa.

[vivanmatkassa]

"Onko koirilla vähemmän energiaa skitsoilla höpöjä, jos niitä on kaks huushollissa? Entä onko niillä yhtä paljon energiaa hästätä kouluttaessa jos kokoajan on leikkikaveri?"

Voisin itkeä.

[vivanmatkassa]

Kuvat: @pienilahjottuystavamme/A.T.

[vivanmatkassa]

Ulkona oli pakko käyä muttei menny ihan niinku strömsössä. Ihan kotitien päädystä ammuttu vitun iso raketti oli Vivalle liikaa, eipä sitten käyä pissakiekalla enää rakettienampumisajan sisällä. Ulisee ja kiskoo ulkona takasi kotia. Eipä ihme, täällä ammutaan raketteja muutenki eksponentiaalisesti enemmän ku Rovaniemellä.

Miua ei oikeestaan yhtään ressaa tollanen. Sisällä tuo sentään on ihan normaali ittensä, syö ja nyt makoilee taju kankaalla sängyllä vaikka musiikin läpi kuuluukin selkeesti välillä räiskettä ja pauketta, että ei sentään tarvinnu alkaa miettiä missä päin Oulua ois päivystävä apteekki että hakis calmexia tms.

[vivanmatkassa]

Susu tuli palvelijansa kanssa kylään, ja päästiin ottamaan kunnon kuvat viimeaikojen tuotoksista, aww yiss.

[vivanmatkassa]

Ayyyy, uus panta! Heijastintere on painajaismaista ommella, mutta oon ihan semi-tyytyväinen tähän pantaan noin yleisesti ottaen. Alla punainen nylonremmi jonka alla vielä heijastintere, sitten ruutukuvioinen ripsinauha ja päällä tähtiniitit. Pehmusteena musta polarfleece.

[vivanmatkassa]

On kans aikalailla meikäläisen tuuria että kävin kuvaamassa semi-hämärässä ettei keli ehi mennä huonoksi nii nyt tuonne on tulossa maailman kivoin sää.

Aika jepa. Uutta kuvausreissua en ole tekemässä, arvon karvasankarikin vain kuorsaa sängynpohjalla tyytyväisenä.

[vivanmatkassa]

Vedin allnighterin ompelukoneen ääressä. Että silleen.

Tein ensin tuon puolikuristavan “Lumisydän”-pannan ku halusin kehitellä jotain tuolla turkasen sydännauhalla. Ideahan siinä on se, että ne sydämet on reikiä. Ja vaikka kuinka on joustamatonta materiaalia, reiät kuiduissa aiheutti sitä että ommellessa tuo sinkui sitten hieman vinoon ja voi ietuna ku otti pattiin. Kaikkein eniten tuossa nauhassa miulla on pidättäny se, etten oo tienny mitä tekisin niiden reikien kans; joku nätti taustanauha, jonka vielä nirsona tekijänä kelpuuttaisin, vaikoeikö hä.

Itteäni selkään taputtaen laittelin sinne taakse heijastinnauhan. Nyt näkkyy. Tein tosin sen virheen että ompelin heijastinnauhan tuonne väliin vinoon ja sen alareuna tursusi ulos yhestä noista sydänrei’istä. Sitä ei saanu pysymään paikallaan kangasliimallakaan eikä oikeen huvittanu purkaa koko loppua pantaa että saisin yhen törröttäjän ommeltua piiloon. Joten tekasin tollasen heijastinsydämen, törsäsin rumiluskohan superliiman peittoon ja voilá, etten sanois. Lumisydän-pannassa käytin mustaa polypropeeninauhaa, valkoista sydän-ripsinauhaa, valkoista polarfleeceä ja heh, teurastetun huomioliivin heijastimen. Kuristusosa on ketjua.

-

Sangen viiksiaiheinen huomioliivi-pantasetti valmistui loppuun kans. Tuon liivin tein koneen vielä kenkkuillessa enkä vaan saanu laitettua siihen heijastimia ko koko operaatio otti niin pahasti aivoon. Sain nyt sitte sen vihdoin ja viimein tehtyä, ja tekasinpas samaan syssyyn setin täytteeksi tuon puolikuristavan pannan. En nyt millään muista mitä turkasta tuo oranssi kuorikangas on tarkalleen, mutta muutoin käytin heijastin-polypropeeninauhaa sekä tarra- ja kuminauhaa liiviin, ja sitte samaa mysteerikangasta, polypropeeninauhaa, ja polarfleeceä pannan pehmusteen toppaukseksi pantaa tehessä. Pannassakin komeilee hieno iso heijastin-moustache. 

[vivanmatkassa]

Juhlan paikka: mie sain ompelukoneen yhteistyökykyiseksi ja pääsin tekemään Vivalle pitkästä aikaa pannan! Oon kyl ruosteessa edelleen mut phhh, kyllä tää tästä. Parempi kuva vaan pitänee ottaa sitte ku panta on koiran kaulassa. Mie tarviin kyl parempia pehmustekankaita, etenkin oranssia. Tarra on irrotettavissa ja miulta löytyy mm myös “superdog”-tarra.

[vivanmatkassa]

Otin riskin ku vein Vivan koirapuistoon kun heti ekana näkyi kultsu-uros vastassa portin takana. Kyllä kannatti. Ossi-poika, 6kk vanha tapaus on Vivaa jo isompi, eikä kertaakaan edes haistellu takapäätä tms vaan halusi pelkästään leikkiä. Vivalla oli harjas aluksi pystyssä muttei alkanut kiljumaan tai antamaan hammasta vaikka selkeesti oltiin jännän äärellä. Pistivät ihan painiksi ja kaikkee, isoin ongelma koko reissussa oli että sen kultsun omistaja oli tuonut kolme alta 10v penikkaansa puistoon ja a) yks vaelteli missä sattuu ja mie vähän jännäsin että onnistuuko Viva jyräämään sen nurin jonneki sinne pöpelikköön b) isoin niistä ois halunnu roikkua koirissa siis silleen että jalat on maassa mutta koko painolla ois halunnu koiran selällä nojata c) yks kiljui rattaissa jatkuvasti. Kukaan lapsista ei kuitenkaan sen ikäsiä että viittis yksin kotia jättää, ja puheista päättelin kyseessä olevan yksinhuoltajaäiti.

Viva ei tätä roikkujaa arvostanu ollenkaan ja väisti heti ku se yrittikään koskea ja onneksi se sitten luovutti tuon suhteen etenki ku sanoin että miun koiraan ei kosketa ellei se ite tuu hakeen huomiota. Ossi seuras sitten Vivaa eikä jääny lääpittäväksi ja pari kertaa tää nulikka sitten rämähti turvalleen ja rupesi kiukutteleen ku koirat ei ala häntä. Mie laskeskelin muutaman kerran kymmeneen siinä vaikka tekiki mieli nakata koko penikka ulos koirapuistosta opetteleen käytöstapoja.

Jos aatellaan vaan koirien osalta niin tuo reissu onnistu hyvin. Viva oli alkujännien jälkeen Ossin kaa tosi rennosti ja paini/juoksi sen kanssa ilman turhia ölinöitä.

[vivanmatkassa]

Tämä on jo tekstipostauksen arvoinen juttu.

Oon miettiny pääni puhki miten saisin tuotua Vivalle positiivisia kokemuksia uroksista. Se huutaa niille koirapuistossa, hätäkiljuu enemmänkin, eikä haluaisi päästää lähelle pyllyä edes haistelemaan vaan nakkaisi mielummin hammasta palautteeksi, kun monesti tämä on puistossa mennyt siihen että Vivalla onkin perässänuohooja-selkäänhyppijä sitten kintereillä koko loppupuistoilun ajan (Kyseessähän nyt on ihan se että en ole osannut hoitaa tilannetta oikein ja koira siis kokee tarpeelliseksi korjata tilanne itse kun mie en sitä kerran osaa tehdä. Koirapuistossa se vain on vaikeeta jos koirat sählää toisella puolen puistoa. Se, että en kävisi Vivan kanssa koirapuistossa taas ei olisi kuin ongelman välttelyä ennemmin kuin sen korjaamista. Ite en jaksa vältellä peiliin kattomista, oma on ongelmani kun en koiran luottamusta ole ansainnut.)

Tänään otettiin yksi askel parempaan suuntaan.

Lähettiin kaheksan aikoihin aamulla käymään vapailemassa lähialueen pururadalla. Mentiin ilman kiinnilaittoa lenkkeilijästä ohi kun se tuli yllättäen vastaan lenkkipolulta ja huikkaisi vaan että antaa koiran tulla tervehtiin jos tulee. Eipäs mennyt, nakit kiinnosti enemmän. Takaisin kääntyessä tuli irtokoira vastaan ja otin Vivan kiinni. No se koira ei tullu luokse mutta katteli kauempaa ja omistaja tuli perässä kauheesti pahotellen, ja mie rohkaistuin sitten kysyyn että onko koira uros vai narttu ja onko se kiltti. Omistaja sanoi Kassun olevan tosi kiltti uros, ja koska se oli vaan vähän Vivaa isompi, kysyin että voisiko koiria näyttää toisilleen ja mahollisesti päästää irti leikkimään. Sopihan se. Vivaa selkeästi nättissi muttei samalla tavalla mitä puistossa yleensä ilmenee.

Viva antoi Kassun haistella ja tulla iholle tutustuun, kerran älähti ja antoi hammasta josta Kassu uskoi saman tien ja ne spurttaili sitten yksissä tuumin. Viva rentoutui tosi hyvin ja painiksikin pisti Kassun kanssa, eikä Kassu yrittänyt selkäänhyppimistä ollenkaan. Muutoin Viva ei huutanut Kassulle ollenkaan. Yli tunti lenkkeiltiin lähialueella ja Jaana näytti miulle uusia reittejä. Se asuu meistä parin kilsan päässä ja juttua riittää, joten vaihdettiin sitten yhteystietoja lenkin lopuksi että käydään toistekin yhdessä vapailemassa. Hirveen hyvä mieli jäi tuosta. Lisää tällasia kokemuksia, kiitos!

-

Jos uroksia kohtaan ilmenevä yleinen epävarmuus saataisiin vähemmälle, jäljelle jäisi isojen koirien pelko selätettäväksi. Viva kun pelkää niitä rauhallisimpiakin tapauksia ja hätäisenä kiljui läheisessä koirapuistossa yhdelle nuorelle groenendael-urokselle vaikka se pisti ihan makuulle maahan ja hirveen alistuvasti yritti lähestyä Vivaa. Se ei auttanut että menin väliin, olin rauhallinen ja sain hankittua Vivalle tilaakin ihan ongelmitta, vaan piti johkun ajan päästä lähteä pois koko puistosta että tää lakkasi jännittämästä korvat niskassa ja häntä koipien välissä kun ei sitä tullu mitään. Kotimatka meni siis hermostunutta koiraa rentouttaessa. Naapurin bullmastiffiuros Vallua Viva ei ainakaan pelkää pihalla kohdatessa eikä toisen naapurin pyreneittenmastiffinarttu pelota ollenkaan kun ohitetaan, mutta toisessa talossa asuvan miehen sakemannille taas tämä rupesi pitämään älämölöä yksi ilta. Puistossa Viva on tiedetysti pelänny kans mm bernejä ja tanskandoggeja.

[vivanmatkassa]

On se aika dorka.

Tämä blogi on ollut ihan täysin jäässä nyt jo pitkän aikaa. Ajattelin siivota tekstipostaukset pois ja laitella tähän nyt vaan kuvia ja katsella jatkanko samalla linjalla vai yrittäisinkö kirjoitteluakin uudelleen. Ainakin releistä ja sen sellaisista ajattelin tehä päivityksen jossain vaiheessa.

[merkillisenpilkullista]

Mietelauseita koirista :)

[vivanmatkassa]

Kiitokset Susun emännälle kivoista talvikuvista!

[vivanmatkassa]

Keharikollaasi siitä kun Susu emäntineen kävi kyläilemässä Rovaniemellä!