Annikki

henkisesti mummoutuneen jorinoita, kirjalainauksia ja ehkä omia tekstejä

[annakirjali]

Vain etäisenä ukkosena erotamme rintaman kumean jyminän. Ohipörisevät kimalaisetkin tekevät sen kuulumattomaksi.

Ja ympärillämme leviää kukkiva niitty. Ruohojen hennot haituvat huojuvat, kaaliperhoset liihottelevat esille piiloistaan, leijailevat pehmeässä, lämpimässä syyskesän tuulessa. Me luemme kirjeitä ja sanomalehtiä ja poltamme tupakkaa, otamme lakin päästä ja asetamme sen viereemme. Tuuli leikittelee hiuksillamme, se leikittelee sanoillamme ja ajatuksillamme.

-Erich Maria Remarque, Länsirintamalta ei mitään uutta

[annakirjali]

trying to convince myself

i am allowed

to take up space

is like writing with

my left hand

when i was born

to use my right

-the idea shrinking is hereditary

-Rupi Kaur, milk and honey

[annakirjali]

Nimittäin kauneus, kuten Briony oli saanut huomata, ilmeni kovin ahtaissa rajoissa, mutta rumuus sen sijaan oli loputtoman monimuotoinen

-Sovitus, Ian McEwan

[annakirjali]

"Lapset ovat toukkia ja aikuiset perhosia. Eikä perhonen muista millaista on olla toukka"

-Rosvoruhtinas

[annakirjali]

Kevät saapuu aina huomaamatta. Se hiipii hiljaa ja yllättää tavallisena lauantaiaamuna kun avaa ikkunan tuulettaakseen ja siinä se on, linnun kujerrus ja laulu. Ja sitten tuntuu taas siltä, että on elossa eikä toivo kuolemaa.

[annakirjali]

Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan. Tähtiä ei vielä ole, vain pimeää.

Tove Jansson