Blondi yrittää

Kirjoittaja on tarpeeksi vanha tuottaja, suunnittelija ja tarinankertoja niin konsepteille, elokuville, ohjelmille kuin muille sisällöille. Uskoo asiakasymmärrykseen ja ottaa uusia haasteita vastaan sitä mukaa kun niitä tulee. Bloggaan elämästäni yrittäjänä. Jos tarvitset vertaistukea rämpimiseen, täältä löytyy. Mutta se ei ole nättiä. Blogi jatkuu myös Instassa @blondiyrittaa.

[blondiyrittaa]

Koti

Tähän ne lukuisat Fiverr-keikat sitten veivät.

Jo pitempään olen miettinyt ja ihmetellyt workshop-suunnitelmieni asiakaskuntaa. En olisi ikinä arvannut, miten laajaa kysyntä voi olla! Erikoisemmasta päästä ovat olleet erään lääkärin tilaama kunnilingus-työpaja, esiintyvän taiteilijan haluama työpaja tulikävely-harjoituksen ympärille, tai chakra- ja aura-työpaja eräälle jooga-opettajalle - mutta mukaan on mahtunut lukematon määrä perinteisempiä johtajuuden (itsensä ja muiden), myyntityön, HR:n ja muun työpajoja. Jos alkuun kuvittelin suunnittelevani työpajoja, joiden kaltaisia olin vetänyt konseptihommissa, niin erehdyin. Tilatuista töistä ideointi- ja tuotekehitys-työpajat ovat olleet vain pienenpieni osa.

Parasta on ollut huomata, että osaan auttaa kaikkia - oli aihe mikä häröpallo tahansa. Niin se ammattitaito venyy ja perusasiat pysyvät samana - ja kun siihen päälle vielä kuuntelee ja ammentaa asiakkaasta, niin muuta ei tarvita. Siitä se ajatus sitten lähti. Mitä, jos tuotteistaisin suunnitelmat oikeasti ja alkaisin myydä ja markkinoida niitä ihan tosimielellä? Hauduttelin ideaa, ja koodailin viikonloppuna verkkosivun - nyt ollaan livenä!

(Miljoonasta kesä-proggiksesta 1/9 toteutettu)

[blondiyrittaa]

Sata kesää, tuhat yötä - ja miljoona proggista

Kesän työkuviot ovat vielä auki - voi olla, että keikkaa pukkaa enemmänkin, mutta toisaalta voi olla, että edessä on vapaudesta nautiskelua. Tuttuun tapaani olen miettinyt, mihin kaikkiin omiin juttuihin on aikaa lomalla.

Olin etukäteen suunnitellut, että satsaan kesällä Masterclassin all access -tunnuksiin, jolla pääsen sukeltamaan huippumielenkiintoisiin verkkokursseihin kirjoittamisesta, komediasta jne. Ju nou - kun on aikaa. (Tätä kirjoittaessani huomasin, että hinta on muuten noussut 150 eurosta 210 euroon - paska!)

Mutta niinköhän tässä on aikaa. Päässä pyörii lukuisia omia proggiksia, joita olisi kiva saada vihdoin eteenpäin. Jos pääsisin epäonnistumaan nopeasti niiden kanssa, ne lakkaisivat ehkä kummittelemasta päässäni ja jäisi tilaa taas jollekin uudelle. On niin vaikeaa, kun keksii kaikenlaista helmeä koko ajan - mitään niistä ei raaski haudata kokeilematta ja kasa ‘pöytälaatikossa’ vain kasvaa. Kirjoitin niitä yhtenä päivänä paperille - nopeasti riipustettuna yhdeksän isompaa ja pienempää juttua. Monta oppia opittavana!

Sunnuntain ahkeroituani, ensimmäisen saan jo julkistettua tällä viikolla - hyvä minä!

Sitten varmaan seuraavan kimppuun. Mulla taitaa olla tänä kesänä ihan oma Masterclass menossa - hyvä niin, sillä käytin rahat tänään tankotanssistudion anytime-kesäkorttiin...

[blondiyrittaa]

Moi!

Se olen minä täällä - vieläkö muistat?

Yli vuosi edellisestä päivityksestä. Muutaman kerran olen jo luovuttanut ja miettinyt virallisen ‘hyvästi’-postauksen kirjoittamista, mutta enpäs vielä luovutakaan.

Olen taas omillani. Tuotantoyhtiössämme yhteistyö on päättymässä ja olemme päättäneet lopettaa sen. Se tuntuu aika isolta epäonnistumiselta ottaen huomioon, että olen kuitenkin toimitusjohtaja.

Nyt pitäisi miettiä, mitä ihmettä seuraavaksi. Haluanko palkkatöihin? Pois tästä kaiken vastuun kantamisesta ja jatkuvasta epävarmuuden tunteesta, kun koko ajan pitäisi tehdä päätöksiä asioista, joita olet vasta opettelemassa. Päästä keskittymään siihen, missä on hyvä. Joo - haen töitä. Saa nähdä, haluaako kukaan palkata.

Freelancer-hommat on toinen vaihtoehto. Olen jo perustanut toiminimen (Ja saavuttanut muuten yhden unelmani - pari kuukautta olen sarjayrittäjä!! Jipii! En ihan kuvitellut sen tuntuvan tältä...), jonka puitteissa toimin yhdistyksen osa-aikaisena toiminnanjohtajana ja teen palvelumuotoilu-, suunnittelu- ja konsultointihommia silloin, kun niitä eteen tulee. Mutta jos se olisi se suunta, johon haluan juosta, pitäisi luoda nettisivut, portfolio jne. ja panostaa. Ja koska en saanut edellistä(nykyistä) yritystä menestymään, miksi tämän uuden?

Mutta nyt on edessä kesä. Olen miettinyt, millainen olisi unelmieni kesä. Viime kesä oli synkkä - olin niin lopussa ja masentunut, etten oikein pystynyt nauttimaan mistään. Oli täysi työ kaivautua sieltä kuopasta. Nyt kuitenkin, kun päätös lopettaa yritys on tehty, on ollut helpompaa.

Tervetuloa takaisin tarinaani :)

[blondiyrittaa]

Tricks for Combatting Procrastination | Tim Ferriss

Tim Ferriss shares a bounty of strategies to help you really and truly overcome procrastination. And if it doesn't do it for you, hey, at least you just kill...

Taas pyörin tässä samassa limbossa kasvavan todo-listan ja yhä pahenevan YouTube-fiksaation kanssa. On niin paljon tekemistä ja erilaisia projekteja, että muserrun niiden alle. En osaa päättää, mitä pitäisi tehdä, jokainen tuntuu kokopäivätyöltä itsessään, en saa pahimmillaan edistettyä päivän aikana niistä mitään, ja pakenen Netflixin tai videoiden maailmaan. Valvon liian myöhään, en saa kunnon starttia aamuun, olen väsynyt koko päivän, enkä taaskaan saa mitään aikaiseksi. Päivä päivältä olen pettyneempi itseeni - joka vain pahentaa kierrettä entisestään.

Timin videossa on hyviä vinkkejä, joista useamman olen itsekin todennut toimivaksi. Kun tuska käy kovaksi ja päässä pyörii ihan liikaa ihan liian isoja asioita, pysähdyn usein tyhjentämään mielen kaikesta muusta ja kysyn itseltäni: “Mitä voin tehdä juuri NYT asian hyväksi?”. Se selkiyttää hyvin konkreettisesti ja vähentää angstia.

Tykkään myös “Teen tätä nyt puoli tuntia, vaikka tiedän, ettei se valmistu siinä ajassa”-tekniikkaa. Kun todo-listassa lukee “suunnittele konsepti”, aloittaminen usein siirtyy ja siirtyy ja siirtyy... Siihen on hyvä lääke vain aloittaa, vaikka vain vähäksi aikaa. Tekeminen kun selkiyttää aina ajatuksia.

Odotusten madaltaminen on yksi lempitekniikoistani. “Vain pari riviä” kirjoittamista, “pari minuuttia” meditointia, “muutama” leuanveto päivässä (niinniin, en ole ikinä elämässäni kyennyt vetämään yhtään leukaa), “yksi” kotityö päivässä... Kun tekee onnistumisesta helppoa, on helpompaa onnistua. 

Mutta niin lujasti kuin uskonkin mikrotekemisen voimaan, olen huomannut myös sudenkuopan. Jos on liuta mikrotekemistä kahlattavana, ei ehdi tehdä mitään muuta. Ja siinähän se idea vähänniinkuin sitten menikin. Eli kohtuus kaikessa.

Uusinta tässä puheenvuorossa - ja hyödyllistä - itselleni oli kysymys: “Mikä näistä tekemisistä on sellaista, jonka tekeminen joko helpottaa muiden tekemistä tai tekee muut tekemiset tarpeettomiksi?” Menenkin nyt laatimaan huomisen tavoitelistaa juurikin se kysymys mielessä.

[blondiyrittaa]

Seliseli

Kaikille sattuu mokia. Mä en ole niitä asiakkaita, jotka ei tätä ymmärrä tai hyväksy. Mä olen aina valmis antamaan aika paljon mennä sormien läpi, koska yleensä kyllä kaikki aina yrittää parhaansa ja elämä on. Kaikki me vaan yritetään pärjätä.

Niin paljon saa anteeksi oikealla palvelulla - sillä, miten suhtautuu omaan (tai yrityksensä) mokaan ja hoitaa siitä seuranneen huomautuksen.

En kestä sitä, että yrityksen edustajat rationalisoivat mulle omia mokiaan ja kertovat, miten ymmärrettävää tapahtuma oli. Sä et sitä mun puolesta määritä - pahoittele ja jatketaan eteenpäin.

Viimeisin tilanne oli aamulla, kun kerroin vakuutusyhtiön edustajalle, että peräämme ei ollut soitettu, vaikka luvattiin. Totesin asian ihan rauhallisesti, selittääkseni puhelun taustoja, sillä hän oli juuri maininnut, ettei tiennyt, miksi häntä oli pyydetty soittamaan. En ollut lainkaan vihainen, päinvastoin oli kiva, että asiaa oltiin nyt saamassa eteenpäin. En siis vaatinut selityksiä, hyvitystä tai änkyröinyt mitään muutakaan. Silti miehen oli pakko ehättää sanomaan: “Meillä on nyt ollut täällä kauhea kiire näin vuodenvaihteen jälkeen. Ehkä jollain on sitten jäänyt...” Ihan sama! Miksi, oi miksi, asiakasta kiinnostaisi teidän kyvyttömyytenne?

Selittelyllä kaivaa vain omaa kuoppaansa. Teillä on “kiire” - Siis uudet asiakkuudet eivät kiinnosta tai niitä ei pystytä hoitamaan? Miksi mun sitten kannattaisi olla teidän asiakkaanne - onko palvelu tällaista jatkossakin? Ja jollain oli “ehkä” jäänyt. Mähän just sanoin, että jäi - Tehdäänkö niin, että et ala kyseenalaistamaan tai vähättelemään mun kokemusta ennenkuin muste on kuivaa sopimuspaperissa? Helkkari.

Jokainen mokaa, hyvät tyypit osaavat kantaa siitä vastuun.

[blondiyrittaa]

Haluan, haluan, haluan

Kävin viime viikolla aamiaisella yhden media-alan konkarin kanssa. Kokenut, palkittu (ei minua juurikaan vanhempi) käsikirjoittaja ja showrunner. Juttelimme niitä näitä ja sain ammentaa hänen viisaudestaan ja kokemuksistaan.

Puhe kääntyi siihen, että ns. ‘showrunnerin’ toimenkuva on mun mielestä erittäin kiinnostava - yhdistää käsikirjoittajan ja tuottajan tekemisiä mielenkiintoisesti ja on tavallaan TV-tuotannon ‘brand manager’ ja konseptipäällikkö.

Multa kysyttiin, haluanko siis kirjoittaa. Ja kuulin itseni änkyttävän jotain joomuteimutjoomut-tyylistä. Jo sanoessani, ärsytti.

Homman nimi on se, kuten aamiaiskaverillenikin selitin, että haluan kirjoittaa. Haluaisin osata kirjoittaa. Se on minusta paitsi hieno taito, myös kivaa. Kirjoitus’lomien’ pitäminen ja kirjoittamaan vetäytyminen on päässäni hyvin romanttinen ajatus, josta haaveilen usein. Mulla on myös monta tarinaideaa Ihmeipanoista draama-komediaan, joita haluaisin edistää. Eli tarinoita kerrottavana.

Mutta. Aina mutta. Käsikirjoittaminen on taito, jota en ole (juuri) koskaan harjoittanut. Eikä hyvä voi olla harjoittelematta. Enkä jaksaisi tätä harjoitella. Haluaisin olla heti hyvä.

Päässäni käsikirjoittaminen vaatii paljon harjoitusta, jotta voisin olla varteenotettava tekijä. Ja mulla on niin paljon muutakin tekemistä, että voisin ehkä puristaa aikaa itse kirjoittamiselle, mutta en ehdi paneutua sen harjoitteluun. Onnistumiseen ja epäonnistumiseen.

Pääni sisälläkin tajuan, että keksin vain tekosyitä. Mutta kun tuli sanottua vielä ääneenkin - se tuli hyvin selväksi. Oli pakko myöntää jo paikan päällä, että ei mulla ole mitään syytä olla kirjoittamatta. Ei ollut Ihmeipanat-tarinoiden kanssa, ei ole nyt. Jos käyttäisin sen ajan kirjoittamiseen, jota nyt käytän sen voivotteluun, että en jaksaisi harjoitella kirjoittamista... No, sanotaan vain, että voi olla, että olisin jo aika paljon pidemmällä.

Se on niin sitä itseään. Älä venkuloi. Vaan tee.

[blondiyrittaa]

Aaaaargh-palaverit

Oletteko olleet sellaisissa palavereissa, jotka venyvät ja paukkuvat, vaikka yrität päättää niitä kerran toisensa jälkeen?

Hitto, että viime aikoina olen istunut sellaisissa. Ongelmaa varmasti pahentaa (pään sisällä) se, että mielenkiintoista tekemistä olisi paljon. Haluaisin saada asioita eteenpäin reippaasti ja tehokkaasti - ja päättää palaverit, kun asiat on saatu käsiteltyä. Ja päästä tekemään muuta.

Aina silloin tällöin pöydän toisella puolella sattuu kuitenkin olemaan ihmisiä, joilla ei ole kiire mihinkään. Jotka tykkäävät jutella rauhassa - asiasta ja sen vierestä. Ja aidanseipäistä. Ja kukkaruukuista. Ja minä pyristelen jossain kohteliaisuuden ja epätoivon välimaastossa.

Avuttomuuden tunne on siinäkin tilanteessa pahinta. Koska mitä siinä voi tehdä? Oli kyse asiakkaasta tai muusta yhteistyötahosta, en mä voi heittää ketään ulos. Ja toisaalta onhan se kiva, että viihtyvät. Mutku...

[blondiyrittaa]

Kaikenlaista

Mielenkiintoinen viikonvaihde. Perjantaina alkoi vahvasti näyttää siltä, että firman pitkäaikainen (no, kaikki on suhteellista) haave omasta escape roomista toteutuu - ja vieläpä tämän kevään aikana! Kaikki lävähti syliin niin yhtäkkiä, etten vieläkään osaa uskoa sitä todeksi, vaikka kaiken pitäisi olla selvää. Kai. Mietin ensin, kannattaako tästä vielä edes kirjoittaa, koska “katotaan nyt, tuleeko tästä...” Mutta sitten tuumin, että hitot. Odotusarvoahan pitää alkaa luoda saman tien! Ja jos suunnitelmat jostain syystä kuitenkin menevät myttyyn (koska, ju nou, elämä), niin kirjoitetaan sitten siitäkin. Nyt eletään tätä hetkeä. Escape room taitaakin olla elämyssuunnittelun hierarkiapyramidin ylin porras..

Viikonlopun kun sitä sulatteli, niin tänään oli taas mielenkiintoinen palaveri. Lounaalla piti miettiä KutriSukkulaani, mutta tulikin tehtyä pohjustusta kokonaiselle uudelle firmalle! Ei siitä sen enempää vielä, mutta innostusta ja jännittävyyttä kuitenkin.

Samaan aikaan toisaalla, Fiverrista tuli käännöskeikka, jossa oli ohjeet, muttei itse käännettävää tekstiä. Aika raksuttaa, mutta asiakas ei vastaa. Että näin sitä - isoja ja pieniä.

[blondiyrittaa]

Kukaan ei osaa mitään

“Nobody knows anything” sanoi kirjailija-käsikirjoittaja William Goldman Hollywoodista joskus.

Mä vien homman pidemmälle. Kukaan ei osaa mitään. Oikeasti. Kukaan ei osaa mitään niin ainutlaatuista, etteikö sitä voisi itsekin osata. Joo, on lahjakkuutta ja taipumuksia. Jotkut asiat on toisille helpompia kuin toisille ja tulevat kuin luonnostaan. Mutta kaiken voi opetella. Kaiken. Voi. Opetella.

Väitän myös, että useimmissa jutuissa asiat eivät edes ole niin vaikeita kuin miltä ne etäältä ehkä näyttävät. Perusteet pystyy opettelemaan nopeasti ja yksinkertaisillakin kikoilla saa usein hyvää jälkeä aikaiseksi. Pitää vain vähän keskittyä.

Mä aina sorrun tähän - vieläkin. Kuvittelen, että muut osaavat paremmin, ja että on parempi luottaa kokeneisiin asiantuntijoihin. Ja yhä uudelleen huomaan, että jos olisi itse ottanut lusikan kauniiseen käteen, olisi saanut vähintään samaa tasoa aikaan. JA olisi jäänyt paljon aikaa tuhlaamatta.

Milloin sitä oppii?

No, ei tämä nyt kaikkeen tietenkään päde - että itse tekisi paremmin. Mutta on se niinkin, että ainakin itse näyttäisin käyttävän muiden ‘asiantuntijuutta’ tekosyynäkin vältellä asioita, joihin ei ehkä jaksaisi niin paneutua. Lopputulos on sellaisissa tapauksissa ikävän usein se, että lopulta päätyy kuitenkin aina itse tekemään hommat.

[blondiyrittaa]

Palkkaaminen perstuntumalla

Tässä yrittäjyystaipaleella olen vähän ehtinyt maistaa myös rekrytointia.

Työntekijöiden palkkaaminen on iso juttu, johon kannattaa ehdottomasti suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Pahimmillaanhan virhe voi olla tosi kallis.

Vaikka kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä, eikä meillä tällä hetkellä ole työntekijöitä, mitään katastrofeja emme ole kokeneet. Nämä opit ovat tulleet suht. edullisesti.

En usko muodollisuuksiin kovin paljoa, mutta intuitioon sitäkin enemmän. Minua ei kiinnosta työajan seuranta, eikä kontrollointi, vaan haluan johtaa luottamalla. Uskon lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää ja uskon, että kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ollaan rehellisiä ja hyväntahtoisia toisillemme, kaikki voittavat. Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka tuovat mukanaan oman osaamisensa ja näkemyksensä tiimiin. Arvostan oma-aloitteisuutta ja rohkeutta sanoa sanottavansa. En todellakaan kaipaa nyökyttelijöitä.

Mua on monesti sanottu pelottavaksi. Sitä on ollut vähän vaikea ymmärtää, koska kunnioitan aidosti ihmisten osaamista, enkä pidä konflikteista ollenkaan. Oli miten oli, minussa tuntuu olevan jotain. Ja siksi olen joskus huolissani seurassa siitä, mitä ja miten asioita ilmaisen, jotta en vahingossakaan ‘tallo’ ihmisiä. Mutta omassa yrityksessäni ja omassa ympäristössä, haluan voida olla oma itseni. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että saan kohdella ketään huonosti, vaan sitä, että saan kohkata ja vaahdota ja väitellä omalla tyylilläni. En halua kuluttaa energiaani sen miettimiseen, mitä uskallan sanoa kenenkin seurassa. Vaikka vieläkin uskon intuitioon rekrytoinnissa, niin olen kyllä laittanut muistiin muutamia kysymyksiä, mitä jatkossa pitää muistaa kysyä. Ensimmäisissä haastatteluissa en aikanaan oikein edes keksinyt, mitä voisi kysyä. Jätin kysymättä kielitaidon, enkä osannut/älynnyt selvittää valmiuksia ongelmanratkaisuun, en selvittänyt työtapoja jne. Kaikki asioita, joilla oli kuitenkin lopulta iso merkitys - en vain älynnyt sitä siinä rekryvaiheessa.

Onneksi tähän asti intuitio on palvellut - tai on vain käynyt peikkomainen flaksi. Joka tapauksessa, jatkossa olen valmistautuneempi. Ketään ei kannata kuitenkaan palkata silläkään mentaliteetilla, että “ei kai siitä mitään haittaakaan ole”.

[blondiyrittaa]

Takaisin töissä

Noniin! Koulujen joululoman jälkeen, palasin minäkin rikospaikalle. Myönnettäköön heti kärkeen, että en ollut kovin tyytyväinen saavutuksiini loman aikana. Menin siihen samaan vanhaan halpaan, että ajattelin tekeväni kahden viikon aikana paljon kirjoittamista ja suunnittelua - pyhinähän on hyvin aikaa, kun myynti ja muu tulipalojen sammuttelu ei vie kaikkea huomiota.

Mutta... Juuei. Olin vähän lopussa ilmeisesti, koska aika paljolti aika meni lähinnä hengaillessa. Toinen juttu on tietenkin se, että ehkä tähän ikään voisi oppia, ettei kotona voi lasten kanssa ajatella. Etätyöt, jotka ovat rutiinia tai vaativat puheluita, maileja tms. suorittamista, pystyn hoitamaan. Mutta mikään kirjoittaminen, suunnittelu, strategiat... Ei toivoa. En pysty keskittymään muiden ollessa kotona. Vaikka lapset eivät olekaan enää niin pieniä, että vaatisivat jatkuvaa hyysäämistä, kysymyksiä, tarinoita ja muita keskeytyksiä piisaa.

Toimistolle oli siis hyvä päästä - ja arkirutiiniin pitkästä aikaa. Sain vihdoin tutustua uuteen harjoittelijaammekin, ja koko viikko on muutenkin solahdus suoraan virtaan. Ei lempeää laskua enää tässä kohtaa vuotta.

Tuleva vuosi on varmasti työntäyteinen. Pitää ottaa uutta suuntaakin. Kun mietin, miten jaksan tehdä vielä kovemmin töitä tänä vuonna, kun viime vuosikin väsyttää vielä, aloin listata työmatkalla autossa ihan ääneen itselleni motivaation ja innon lähteitä:

Suunta - Kun tiedän, mihin haluan mennä ja pääsen tekemään asioita sen eteen, motivoidun. Vasta paikallaanolemisen kurjuus halvaannuttaa ja masentaa. Maali siis kirkkaana mielessä ja tasaisen tappavaan tahtiin jalkaa toisen eteen.

Fyysinen hyvinvointi - Riittävä uni pitää mielen virkeänä ja positiivisempana, liikunta tuo mielihyvää, toimii irtiottona työasioista ja parempi kunto auttaa jaksamaan - ja tietenkin hyvä ruoka ja säännöllinen ruokailurytmi ovat viimeinen silaus. Nämä toimivat kaikille, nämä toimivat minulle. Kun pitää itsestään huolta, jaksaa vaikka mitä.

Henkinen hyvinvointi - Meditointi ja päiväkirjat pysyvät ohjelmistossa ja auttavat käsittelemään fiiliksiä. Ehkä myös enemmän kontaktia uusien ja vanhojen ystävien kanssa -ja vähemmän omaan maailmaan uppoamista.

Näillä eväillä tiukka, hellä syleily jälleen uudesta vuodesta :)

[blondiyrittaa]

Ei tänäkään vuonna

Näin vuodenvaihteessa ihmisillä on tapana tehdä tiliä menneestä vuodesta. Vaikka somesta ja blogeista onkin kiva lukea, miten hienosti toisilla yrittäjillä vuosi on sujunut - ystävien onnesta nyt puhumattakaan - vastapainoksi itsellä on vähän vaisumpi fiilis. 2016 meni miten-kuten. Kesällä oltiin ihan kyykyssä, mutta vuoden loppua kohden hommia on onneksi saatu huomattavasti piristettyä. Monia pieniä onnistumisia ja ilon aiheita on ollut ja paljon on opittu. Mutta niin monta kauppaa ja lupaavaa juttua on mennyt sivu suunkin. Yhtä kituuttamista taloudellisesti ja isompi menestys antaa vain odottaa itseään. Vie-lä-kin. On se uskomatonta, että niin velho kuin joka asiassa olenkin, en näköjään osaa kääntää sitä tulovirraksi, en sitten millään. Ensi vuosi huolettaa. Kaksi vuotta on käytännössä tiristetty ilman tuloja, ja nyt laiva kääntyy, mutta hitaasti. Ja jos suoraan sanon, niin pikkupalkka ei enää riitä. Parin vuoden aikana kertyneet lainat alkavat pikkuhiljaa erääntyä, joten summien pitäisi olla sellaisia, että jotain saisi säästöönkin. Aika menee sitä paitsi nopeasti. Sitä kun jää miettimään, on kuukausi poikineen äkkiä kulunut. Mikä on se kohta, jolloin antaa periksi ja ottaa uuden suunnan? Mistä tietää, milloin vielä kannattaa jatkaa, panostaa ja uskoa? Mä kuitenkin haluan olla se, joka antaa naistenlehtiin haastatteluja ja kutsutaan pitämään puheenvuoroja siitä, miten pohjalta ponnistettiin tähtiin. Haluan. Huokaus. Mulla on todella monta syytä olla kiitollinen, tiedän sen. Ja olenkin. Just nyt taas vähän masentaa, kun ei ole selvää suunnitelmaa jatkoon eikä kirkasta valoa tunnelin päässä. Ei muuta kuin skumppa auki ja raketteja katsomaan. Vaikempi pitää leukaa rinnassa :)

[blondiyrittaa]

Mä olen aika puhdasverinen "tiedustelija". Jos mua joku tässä maailmassa v*tuttaa (no myönnetään - ei ihan ainoa asia), niin ihmiset, jotka eivät näe mitään ongelmaa tai ristiriitaa tuomitessaan toisia täysin samasta käytöksestä, johon omalla kohdalla löytyy aina tosi hyvät perusteet. Mutta jos se todella on ihan tiedostamatonta... Niin ehkä sitä vois harkita suhtautuvansa vähän suvaitsevaisemmin sellaisiinkin kanssaihmisiin...

[blondiyrittaa]

Halvalla saa huonoa tai rajallista

Mä olen saanut idean. Yksinkertainen kampausten yksityiskohtien tekemistä helpottava työkalu, ei mitään kummallista. Mutta mulla on suunnitelma, ja mä oon tulessa.

Kaipailin KutriSukkulalleni logoa (koska kunhan saan mallikappaleet, pitkäaikainen unelmani joukkorahoituskampanjasta on niin tulossa) ja ajattelin, että Fiverristahan sellaisen voisi saada. Mulla on siellä saldoa ja välillä on kiva olla ostavallakin puolella. Ei siis mitään hävittävää. Laitoin ilmoituksen sivustolle, etsien logolle tekijää.

Valitsin yli 30 tarjouksen antaneen joukosta kaksi erityylistä tekijää. Ei mennyt kovin hyvin. Ei tapahtunut ihmettä, enkä saanut vitosella timanttia.

Mulla on sen verran kokemusta suunnittelun ostamisesta, että tiedän. Hinnassa voi säästää, jos itsellä on alueen osaamista. Jos ymmärrät hyvin, mitä tilaat, osaat ohjeistaa heikompaakin tekijää tuottamaan toivotun lopputuloksen. Luova työ vaatii näkemystä. Jos toimittajalla ei ole sitä, sinulla täytyy olla. Muuten lopputulos on aivan kauhea.

Pienellä rahalla saa paljon huonolta toimittajalta. Hyvältä suunnittelijalta saa pienellä rahalla vain vähän - jotain hyvin spesifiä, jonka toteuttamiseen häneltä menee hyvin pieni aika. Molemmissa tapauksissa, sinun täytyy itse tietää, mitä haluat, jotta voit toivoa olevasi tyytyväinen lopputulokseen. Jos taas tarvitset näkemystä, sitä löytyy vain hyviltä. Se ottaa aikaa - ja se maksaa.

Kahden ensimmäisen tekijäni kanssa ongelma oli se, että riippumatta (mielestäni) tarkoista ohjeista, korjatut versiot menivät vain huonompaan suuntaan. He eivät ymmärtäneet, mitä hain, eikä heillä ollut kiinnostusta, halua tai osaamista tuottaa aitoa näkemystä vastaamaan tarvettani. Niiden kokemusten jälkeen ymmärrän, miksi itse olen saanut niin hyviä palautteita...

Omalla tarinallani on kuitenkin onnellinen loppu. Otin Fiverrissa suoraan yhteyttä parempitasoiseen, etabloituneempaan suunnittelijaan ja tilasin häneltä parilla kympillä logon (aiempien viitosten sijaan). Ensimmäiset versiot eivät säväyttäneet, mutta muutaman revision jälkeen rakastan lopputulosta:

[blondiyrittaa]

Parasta on...

...asiakkaat.

Tietenkin siksi, että he tuovat leivän pöytään. Mutta myös siksi, että ehkä mä sitten kuitenkin olen vähän sosiaalinenkin eläin. Musta on ihanaa ratkaista asiakkaiden ongelmia, jutella, vitsailla, vääntää ja pähkäillä heidän kanssaan asioita. Oppia uutta - mutta myös tehdä vaikutus, yllättää iloisesti ja huomata kerta toisensa jälkeen osaavansa auttaa.

Ja ihan parasta on tietenkin, kun he tulevat takaisin :)

[blondiyrittaa]

Verkot liekeissä - eiku...

Terveisiä peiton alta. Yritän kyllä oikeasti ryhdistäytyä, mutta näköjään bloggaustaukoja tulisi harva se päivä, jos jätän kahdeksan (kymmenen) jälkeen aina kirjoittamatta. Ehkä pitäisi alkaa ajastaa. Olen monta kertaa varmaan aiemminkin tuskaillut täällä verkostoitumisesta. Se tuntuu välillä vaikealta - mieluusti tulee piilouduttua puhelimen taakse johonkin sijaistekemiseen ja uskottelee itselleen jälkeenpäin, ettei halunnutkaan tavata ketään. Eilen ja tänään olin kuitenkin liekeissä - monta uutta tuttavaa (joka on muuten mulle tosi helppoa alan tilaisuuksissa, koska en tunne ke-tään) ja ihania, vilkkaita keskusteluja. Rankat, mutta antoisat ja iloiset päivät. Tekemättömät työt ja väsymys vähän varjostavat loppuviikkoa, mutta kyllä kannatti. Muutama vinkki muuten verkostoitumiseen, jotka itselleni olen kokenut toimiviksi: Aseta tavoite. Tavoite voi olla esim. "esittäydy vähintään yhdelle uudelle ihmiselle", "sovi yksi tapaaminen" tai "jaa kolme käyntikorttia". Tavoitteellisuus pakottaa katsomaan tilannetta uusin silmin. Valmistaudu. Jos keskustelunaloitukset eivät suju luontevasti, harjoittele niitä etukäteen. Oikeasti! Olen itse alkanut mielikuvaharjoitella tilanteita etukäteen ja miettiä esim. kysymyksiä ja juttuaiheita, jotta jännitys ei ota itse tilanteessa valtaa. Mielikuvaharjoittelu toimii myös silloin, kun uusien ihmisten seuraan hakeutuminenkin on joskus liikaa. Tositilanne tuntuu tutummalta, kun sitä on kelannut mielessään ennakkoon. Avoin ja utelias mieli. Tämä on se vanha klassikko. Mutta kiellä itseltäsi puhelin ja läppäri, jolloin olet edes avoimempi muiden lähestymisille. Ota muiden aloitteet innokkaasti vastaan useamman lauseen vastauksilla ja vastakysymyksillä. Ole kiinnostunut. Myönnän heti, että tällä kertaa jäivät tavoitteet asettamatta, mutta asenne kompensoi ja olin aktiivinen. Hyvä fiilis. Näitä lisää!

[blondiyrittaa]

Rahastusta

Nyt on kokeiltu sekin. Mulla oli hetken aikaa enemmän ja rahakkaampia keikkoja Fiverrissa. Yleensä alustan kautta myydään tuotteita ja palveluita - keikkoja - viiden dollarin hintaan, mutta isommista ja mittatilaustöistä voi pyytää enemmänkin. 'Tililleni' oli kertynyt jo useampi satanen ja halusin testata, miten tuottojen kotiuttaminen onnistuisi (ja tarvitsin rahat). Fiverrissa on tällä hetkellä mahdollisuus ottaa rahat Paypal-tilille tai suoraan pankkitilille. Jos ostelee paljon netissä, Paypal on hyvä vaihtoehto. Mutta mulla menee rahat lähinnä perusmenoihin, joten halusin koittaa pankkitiliä. Tilin rekisteröintiin kuului monta askelta, vahvistusta ja mailia, mutta ohjeita noudattamalla se onnistui muutamassa päivässä. Rahat siirtyivät lopulta yhdessä päivässä, joka yllätti positiivisesti. Kuluja perittiin kiinteä 3 dollaria - jos tulkitsin loppulaskelmaa oikein. Kurssivaihdos vähän hämäsi. Kaikenkaikkiaan siis oikein hyvä kokemus! Jatkossa rekisteröintiinkään ei kulu enää aikaa. Mietin myös, miten moiset tulot ilmoitetaan verotuksessa, kun yksityishenkilönä tekee hommaa ilman verokorttia. Verottajan sivuilta en löytänyt äkkiseltään vastausta, mutta Google ei petä. Kaunis päivä -blogista (http://kaunispaiva.net/tienaakotona/tag/fiverr/) löytyi tieto, että tulot ja palkkiot korjataan veroilmoituksen "Muut tulot"-kohtaan. Sekin selvisi.