Diginatiivin elämää

#diginatiivi

[diginatiivi-blog]

Digitalisaatioon liittyvää sanastoa

Some – Sosiaalinen media

Digitalisaatio - Digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa.

Vloggaaminen - Videobloggaaminen eli vloggaaminen tarkoittaa videoiden kuvaamista ja niiden lataamista nettiin.

Tubettaminen - Tubettaminen tarkoittaa sitä, kun videoblogeja ladataan youtube-videopalveluun.

A.I. - Artificial Intelligence (Tekoäly)

A.I. Hackathon – Tekoälytapahtuma, jossa julkisesti kilpailutetaan eri tekoälyä tuottavia toimittajia ennalta määritellyllä tehtävällä.

5G - Viidennen sukupolven matkapuhelinverkkoja ja langattomia tietoliikenneyhteyksiä, jotka otetaan laajamittaisesti käyttöön 2020-luvun alussa.

Algoritmi - Algoritmi on tietokoneohjelma, joka tekee asioita tietyssä järjestyksessä.

Koneoppiminen - Koneoppiminen tarkoittaa algoritmeja, jotka käyttävät tilastollista päättelyä parantaakseen toimintaansa.

Somevaikuttaja - Sosiaalisen median profiili, jonka ääni ja tekeminen kuuluvat isolle ihmismassalle.

Influencer – Some vaikuttajan kaltainen vaikutusvaltainen somettaja.

Chatbotti – Tekoälymallilla ohjelmoitu ohjelma, joka keskustelee ihmisten kanssa.

WIFI/WLAN – langaton lähiverkko (netti)

[diginatiivi-blog]

Digitaalinen markkinointi ja kaupalliset yhteistyöt

Digitaalinen markkinointi on markkinoinnin osa-alue, joka sisältää sähköisessä muodossa olevan markkinoinnin sisällön. Tähän kuuluvat siis esimerkiksi yrityksen nettisivut, mobiilimarkkinointi, hakusanamainonta ja sähköpostimarkkinointi. Digitaalinen markkinointi on tuonut paljon erilaisia markkinoinnin mahdollisuuksia yrityksille. Yritykset tekevät nykyään paljon kaupallisia yhteistöitä henkilöiden kanssa, joilla on paljon seuraajia sosiaalisessa mediassa. Heidän avulla yritykset saavat tavoitettua kohderyhmäänsä nopeasti ja helposti.

Kaupallisessa yhteistyössä sosiaalisessa mediassa markkinoivalle henkilölle annetaan ilmaiseksi tuotteita tai mahdollisesti myös maksetaan siitä, että hän julkaisevat kuvia/videoita tuotteista/palveluista ja kertovat niistä omissa sosiaalisen median tileissä. Yhteistyöstä seuraajille kertomisen tavat eroavat toisistaan, koska yhteisiä käytäntöjä ei ole vielä ehditty luoda. Merkintätavat kuitenkin tarkentuvat koko ajan esimerkiksi vaikuttajien työtä valvovien Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä Mainonnan eettisen neuvoston lausuntojen ansiosta.

Tällä hetkellä säännöissä on muun muassa se, että kaupallisesta yhteistyöstä tulee kertoa selkeästi sosiaalisen median kanavassa, jossa kaupallisen yhteistyön markkinointia tehdään. Yhteistyömerkintä tulee myös tehdä tyylillä: ”Kaupallinen yhteistyö: Mainostaja ja/tai tuotemerkki”. Mikäli kaupallisesta yhteistyöstä tehdään video, Yhteistyöstä on kerrottava myös suullisesti videon alussa, ennen yhteistyön aiheiden käsittelyä.

Olisi kiva saada nähdä jotain dataa siitä, että mitä tulosta kaupalliset yhteistyöt ovat tuoneet yrityksille. Yhteistyötä tehdään sellaisten sosiaalisen median vaikuttajien kanssa, joilla voi olla satoja tuhansia seuraajia. Tämä varmasti tuottaa tulosta tuotteiden/palveluiden myynnin osalta. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, minkälaisia summia tunnetuimmat somevaikuttajat saavat kaupallisista yhteistöistä.

[diginatiivi-blog]

Onko tavoitteena paperiton elämä?

Maailma on kokoajan menossa kohti paperitonta elämää. Kaikki yritykset puhuvat paperittomuudesta. Olen töissä vakuutusyhtiössä, jossa täytetään paljon virallisia papereita ja tehdään korvauspäätöksiä perustuen lakeihin ja ehtoihin. Tällä hetkellä työssäni liikkuu vieläkin paljon paperia, mutta jo pitkään sana *paperittomuus” on pyörinyt konttorillamme. Tähän pyritään monissa yrityksissä. Halutaan luoda omia verkkosivuja ja sovelluksia, joiden kautta asiakkaan ostaisivat tuotteita/palveluita, ilmoittaisivat tietojansa ja hoitaisivat yhteydenpidon yritykseen.

Itse olen sitä mieltä, että paperittomuus olisi hyvä asia. Verkkolaskut ovat muun muassa lemppareitani. On raivostuttavaa käydä läpi paperisia laskuja ja miettiä, että mikä niistä nyt olikaan maksettu ja mikä ei. Lisäksi tällaisten papereiden säilyttäminen on raivostuttavaa. On helppoa, kun esimerkiksi E-laskut näkyvät niin kauan avoimina, kun ne ovat maksettu. Laskujen tilanteen näkee suoraan verkkopankista yhdeltä sivulta, mitkä ovat menossa maksuun ja mitkä ovat vielä hyväksymättä.

Vakuutusyhtiössä työskennellessäni olen ollut tekemisissä paljon hoitokertomusten kanssa. On erittäin kätevää, kun kunkin henkilön hoitokertomukset ovat saatavilla kanta.fi palvelussa, johon ihmiset voivat kirjautua omilla verkkopankkitunnuksilla. Täältä he saavat kätevästi lähetettyä pyydetyt hoitotiedot suoraan vakuutusyhtiöön. Ennen tätä palvelua ihmiset joutuivat tekemään hoitolaitoksiin paperitse pyynnön, jotta he saivat hoitokertomukset käsiinsä myöhemmin postitse ja tämän jälkeen vielä toimittamaan ne vakuutusyhtiöön postitse. Ajallisesti tässä on huima ero ja tämä nopeuttaa henkilön tärkeän ja mahdollisesti arkaluontoisen asian käsittelyä esimerkiksi vakuutusyhtiössä.

Saa nähdä tuleeko meihin kaikkiin joskus jotkut sirut, joiden avulla henkilöllisyyden voi todentaa. Tällöin ei tarvitsisi kantaa mitään henkilökorttejakaan mukana. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tätä ennen uskon, että kehitetään digitaaliset henkilökortit, joita säilytetään älypuhelimissa.

[diginatiivi-blog]

Sosiaalisen median vaikutus nuoriin

Sosiaalinen media on melkein jokaisen ihmisen arkipäivää nykyään. Jopa yli 80 vuotias mummini omistaa Facebook tilin ja tekee siellä omia päivityksiäkin. Ikäraja sosiaalisen median sovelluksille Instagramille ja Snapchatille on 13 vuotta. Ikäraja tulee Yhdysvaltojen lainsäädännöstä, jonka mukaan henkilötietoja ei saa kerätä alle 13 vuotiaalta. Teini-ikä eli ikähaarukka 12 – 15 välillä on kriittinen ikä ihmisen mielen ja kasvun kannalta.

Sosiaalisesta mediasta on muodostunut yhä merkittävämpi identiteettiä muovaava tekijä. Etenkin nuorille Instagramin, Snapchatin, Facebookin ja muiden sosiaalisen median välineiden kautta tuleva palaute on merkittävä osa oman identiteetin rakentamista. Kaikki ihmiset, jotka päivittävät sosiaaliseen mediaan mitä tahansa sisältöä haluavat varmasti hyvää palautetta. Positiivinen palaute vahvistaa itsetuntoa. Sosiaalisessa mediassa jaettu sisältö on osa ihmisen identiteetin rakentumista.

Nuoret seuraavat sosiaalisessa mediassa useita julkkiksia ja niin kutsuttuja some vaikuttajia ja näkevät siellä kaikenlaista materiaalia. Sosiaalisessa mediassa julkaistaan paljon bikinikuvia ja muutenkin paljasta pintaa. Tämä vaikuttaa myös nuorten seksuaaliseen kehitykseen ja minä-kuvaan. Nuoret vertaavat omaa peilikuvaansa sosiaalisessa mediassa julkaistuihin muokattuihin kuviin. Tämä aiheuttaa paljon riittämättömyyden tunnetta.

On hyvä asia, että nykyään useat some vaikuttajat ovat julkaisseet kuvia ennen ja jälkeen muokkauksen, jolloin todellisuus muokkaamattomasta kuvasta käy ilmi. Kuitenkin mielestäni näitä voisi olla vielä enemmän. On mahtavaa, että muokkausohjelmilla ja eri kuvakulmilla saa aikaiseksi hienoja kuvia, mutta on harmillista, että ei tajuta tämän huonoja vaikutuksia.

[diginatiivi-blog]

Digitalisaation aikaansaama työntekomuoto - “Tubetus”

Videobloggaaminen eli vloggaaminen tarkoittaa videoiden kuvaamista ja niiden lataamista nettiin. Videoita tehdään esimerkiksi omasta arjesta tai jostain tietystä mielenkiinnonkohteesta kuten urheilusta. Tubettaminen tarkoittaa sitä, kun videoblogeja ladataan youtube-videopalveluun. Henkilöä, joka tubettaa sanotaan tubettajaksi. Tubettajilla on oma kanavansa youtube-videopalvelussa, johon he lataavat aina halutessaan uusia videoita. Tilaajat ovat tubettajien YouTube-kanavan seuraajia.

Tubettajat voivat tienata “työstään” vuositasolla huimia summia. Esimerkiksi talouselämän 15.2.2018 uutisen mukaan tradenomi tienaa kuukausitasolla keskimäärin 3661 euroa eli vuositasolla noin 44 000 euroa. Savonsanomien 1.11.2018 uutisen mukaan tubettajat voivat tienata jopa yli 100 000 euroa vuodessa. Toki he voivat tehdä myös muita töitä tubettamisen lisäksi. Tässähän sitä alkaa miettimään, josko itsestäkin tulisi tubettaja, kun noita ansiotuloja katselee. :D Tienistin suuruus riippuu seuraajien määrästä. Mitä enemmän on seuraajia, sitä paremmalla todennäköisyydellä tubettamisesta voi tulla harrastuksen sijaan ansiotyötä.

Tubettaminen on melkein jokaisen nuoren arkipäivää nykyään. Suurin osa lukeutuu seuraajien joukkoon ja vain pieni osa itse tubettaa. Nykynuorisosta todennäköisesti jokainen osaa nimetä ainakin jonkun tubettajan. Tubettajista voi tulla hyvinkin suosittuja ja tätä kautta julkisuudenhenkilöitä. YouTube-videopalvelun ikäraja on 13 vuotta. Varmaan jokainen aikuinen ymmärtää, että jos tämän ikäinen nuori päätyy julkisuudenhenkilöksi, elämästä voi tulla vaikeaakin, joten totta kai tälläkin mielenkiintoisella työnmuodolla on toinenkin puoli. Tämä on aikuisista ja etenkin lasten omista vanhemmista joltain osin myös huolestuttavaa.

Itsekin seuraan satunnaisesti joidenkin tubettajien videoita, mutta en ole kenenkään varsinainen tilaaja, eli säännöllisesti ketään ei tule seurattua. Jotkut tekevät kyllä hyvinkin mielenkiintoisia videoita, joita on kiva katsella. Mahtavaa, että digitalisaatio on saanut aikaiseksi tällaisenkin työntekomuodon, jota kuka vaan voi lähteä yrittämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhempien pitää olla hyvin tarkkoja ja seurata tarkoin mitä kaikkea oma lapsi Youtubesta katsoo. 

[diginatiivi-blog]

Digitalisaatio vuodesta 1994

Ajattelin kertoa teille lapsuudestani eri aikakausilta mieleen jääneitä asioita, joihin digitalisaatio on vaikuttanut merkittävästi. Alle kouluikäisenä lapsena elokuvat katsottiin kaseteilta. Meillä oli laatikollinen kasetteja ja elokuvat katsottiin uudestaan ja uudestaan samoilta kaseteilta. Muistan esimerkiksi katsoneeni ”Ötökän elämää” elokuvan kasetilta muutaman kerran vuodessa muutaman vuoden ajan. Silloin ei todellakaan ollut mahdollisuutta valita Netflixistä yli 2000 elokuvasta haluamaansa. Silloin ei olisi voinut kuvitellakaan, että tällainen mahdollisuus 20 vuoden päästä tulisi.

Olen syntynyt vuonna 1994 ja muistan myös lapsuudestani sen aikakauden, kun kodin toisesta päästä huudettiin toiseen päähän: ”Kuka käyttää nettiä?”, koska mitä useampi käytti sitä pöytäkoneella samaan aikaan sitä hitaammin se toimi. Tässä vaiheessa olin alakouluikäinen. Meillä oli kotona kolme pöytäkonetta ja ne olivat silloin todella uusia ja hienoja kapistuksia. Nykyään voit tehdä samoja asioita läppärillä, tabletilla tai älypuhelimella. Silloin ei olisi voinut edes ajatella, että voit mennä esimerkiksi kahvilaan tekemään samoja asioita läppärillä, joita silloin hoidettiin pöytäkoneella.

Sain ensimmäisen puhelimeni vuonna 2004 alakoulussa neljännellä luokalla. Puhelin oli värinäyttöinen, vedenkestävä Nokia 5100 (alla kuva puhelimesta). Kyseinen puhelin oli silloin erittäin hyvä. Muistan, kun isäni laittoi veljelleni ja minulle kiellon tilata puhelimella mitään. Silloin piti tilata ja maksaa taustakuvista sekä soittoäänistä. Muistan joskus, kun isäni antoi luvan tilata sitten jonkun hienon taustakuvan ja soittoäänen. Nykyään käytössäni on Samsungin älypuhelin. Kontrasti näiden kahden puhelimen välillä on valtava. En olisi ikinä voinut kuvitella vuonna 2004, että 25 vuotiaana minulla on tuollainen älypuhelin kaikennäköisillä toiminnoilla.

Tässä vähän digitalisaation konkreettisia muutoksia minun elämästäni. On hauska miettiä niitä aikoja, kun digitalisaatio ei ollut edennyt tähän pisteeseen, jossa nyt ollaan. Tämän perusteella voi vain kuvitella, että mitä tapahtuu seuraavan 20 vuoden aikana. Sitä jään innolla odottamaan.

[diginatiivi-blog]

Verkkokauppa jakaa mielipiteitä

Minä itse olen verkkokauppojen suuri kuluttaja ja pidän niistä todella. Itselläni ei ole autoa ja asun Tikkurilassa, joten lähin kauppakeskus on Jumbo. Jos haluan sinne lähteä, minun pitää joko pyöräillä tai mennä bussilla. Mieluummin jätän matkustamisen väliin ja shoppailen verkossa, jolloin saan haettua tuotteet helposti läheiseltä R kioskilta, Prismasta tai Postista. Lisäksi pidän siitä, että tuotteet voi maksaa laskulla, jolloin niitä ei tarvitse maksaa etukäteen, vaan vasta sitten, kun selviää pidänkö tuotteen vai palautanko sen.

Tosin verkkokaupassa minulle on tärkeää, että myös palauttaminen on helppoa. Joissain verkkokaupoissa palauttaminen on todella kallista esimerkiksi ASOS verkkokaupassa palautus maksaa noin 10 euroa. En ollut ottanut tästä selvää alun perin ja tämä tuli aikamoisena yllätyksenä, kun tuotteita piti ASOS verkkokauppaan palauttaa. Ilmainen palautus on minulle siis hyvin ratkaiseva tekijä kunkin verkkokaupan käyttämisen osalta.

Kyselin hieman kavereiltani mielipiteitä verkkokaupasta ja nostaisin esiin kaksi vastausta verkkokaupan puolesta ja vastaan. Uskon, että moni voi samaistua jompaankumpaan näistä mielipiteistä. Toinen vastaajista on 25-vuotias (kanssani saman ikäinen) nainen. Hän kertoi pitävänsä verkkokaupoista, koska oston voi tehdä helposti kotoa eikä tarvitse mennä ihmisten ilmoille. Vaatteiden sovittaminen on mielekkäämpää hänen mielestään kotona normaalissa valaistuksessa. Hänen kokemuksensa mukaan vaatekaupoissa valaistus ei ole hyvä. Hänkin korostaa sitä, että ilmainen palautus ja postitus ovat plussaa, koska tällöin voi ottaa useamman koon kokeiluun.

Toinen vastaajista on 31-vuotias nainen. Hän on sitä mieltä, että usein verkkokaupassa shoppaileminen tuottaa pettymyksen. Hänen mielestään vaatteiden mallit, materiaalit, koot tms. eivät vastaa ostajan odotuksia tai sitä, miltä ne verkkokaupan kuvissa näyttää. Hän tarvitsee usein useamman koon tuotteista, jolloin palautus on aina edessä. Palautuksessa on hänen mielestään liikaa vaivaa, vaikka se olisikin ilmainen. Hän liputtaa normaalin kauppakeskus shoppailun puolesta, koska shoppailu on myös sosiaalinen tapahtuma, jos tätä harrastaa kaverin kanssa.

Uskon, että aina verkkokaupan osalta tulee olemaan ihmisiä sekä puolesta että vastaan. Mielestäni digitaalisuus ylipäätään aiheuttaa mielipiteitä molempiin suuntiin. Itse diginatiivinä pyrin ajattelemaan uudet digitaaliset innovaatiot positiivisina.

[diginatiivi-blog]

AI HACKATHON

Hackathon (tai Hack) on tietyn teeman ympärille järjestetty tapahtuma, jossa kootaan ihmisiä yhteen ideoimaan ja työstämään ratkaisuja ennalta määritetylle haasteelle tai käyttötapaukselle. Samalla hackathon on kilpailu, jossa palkitaan paras ratkaisu. Hackathon on ketterä tapa kartoittaa yritysten kyvykkyyksiä konkreettisen haasteen kautta.

Olin mukana järjestämässä työpaikallani Hackia liiketoiminnan edustajana. AI Hackiin oli kutsuttu 5 eri toimittajaa joiden tuli ratkaista meidän määrittelemä haaste. Olimme koonneet heille paljon dataa, jonka avulla toimittajat lähtivät ratkaisemaan haastetta. Lisäksi heille annettiin testidata, jonka perusteella katsoimme lopuksi, että kuinka hyvällä prosentilla heidän ratkaisumalli onnistui haasteessa. AI Hackin tavoitteena oli arvioida tekoälyn potentiaalia toiminnan kehityksessä sekä kasvattaa yrityksemme omaa tuntemusta tekoälymarkkinoista, ratkaisumalleista ja toimittajista.

Tapahtuma keksi 2 päivää ja mielestäni se oli hyvin mielenkiintoista ja oli todella hauskaa olla tällaisessa mukana. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä tosissaan, että mitä käytännössä tapahtuu, kun suunnitellaan ja kehitetään tekoälyratkaisuja.

Pidimme aluksi liiketoiminnan edustajina koulutuksen Työtapaturma- ja ammattitautilaista. Tehtävä liittyi työtapaturmavahinkojen korvattavuuden ennustamiseen. Tapahtuma kesti yhteensä 2 päivää ja olimme koko tämän ajan toimittajien käytettävissä kysymyksiä varten. Oli hauska nähdä, kuinka osa toimittajista kysyi huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin toiset.

Tapahtuman lopuksi pääsimme vielä Juryn mukaan katsomaan toimittajien esitykset heidän ratkaisumalleistaan ja saimme myös olla mukana voittajan valinnassa. Voittajan julistamisen jälkeen pidimme vielä pienimuotoiset iltamat pelikonsoleiden merkeissä. Olimme hommanneet hyvin laajalla skaalalla pelikonsoleita hyvin vanhoista ihan uusimpiin keksintöihin. Iltatilaisuudessa pääsi kokeilemaan muun muassa vanhaa klassikko Nintendoa sekä uusia hienoja virtuaalilaseja.

Tapahtuma oli onnistunut ja voisin ehdottomasti olla mukana tämän tyyppisten tilaisuuksien järjestämisessä jatkossakin.

[diginatiivi-blog]

Pääseekö tekoäly lähellekään ihmisen aivotyöskentelyn tasoa?

Uskon, että sana ”tekoäly” jättää monen ihmisen mieleen ison kysymysmerkin. Mihin tekoälyä pystytään hyödyntämään? Miten se on käytännössä mahdollista? Digitalisaation aikakaudella saamme kaikenlaisista toiminnoista/prosesseista paljon enemmän dataa (tietoja) ylös kuin ennen digitalisaatiota. Kun mietitään vaikka kassakoneita, jotka antoivat ennen ulos sen paperisen kuitin, josta sai ostosten tiedot ylös. Jos näistä haluttiin jotain koottua tietoa, olisi kuitit pitänyt käydä käsin läpi ja kirjata yhtäläisyydet jne. Nykyään kassakoneesta kulkeutuu kaikki data sähköisesti raporteille. Kaupoissa voidaan jokaisen tuotteen osalta saada tuhansittain dataa helposti ja nopeasti sähköisessä muodossa. Tämä datan suuruus antaa mahdollisuuksia tekoälyratkaisuille.

Ari Hovin sivustolla kerrotaan tekoälystä seuraavaa. Sivustolle pääset tästä. Kaikilla toimialoilla mietitään tekoälyratkaisuja. Yritykset haluavat investoida tekoälyratkaisuihin. Moni maallikko ajattelee, että tekoäly tulee korvaamaan täysin ihmisen työn ja ajatellaan, että tämä vaikuttaa esimerkiksi työllisyystilanteeseen negatiivisesti. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä realistinen ajatus.

CGI on nettisivuillaan tiivistänyt tietoja tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksista. Kyseiselle nettisivulle pääset tästä. Tekoälystä käytetään termiä ”AI” (artificial intelligence). Tällä tarkoitetaan koneen kykyä jäljitellä ihmisen aivo toimintaa. Tekoälyä voidaan käyttää ihmisen toiminnan apuna/tukena älyllisissä prosesseissa tai automaatioon, joka korvaa ihmistyön. CGI kirjoittaa nettisivullaan näin: ”Tekoälyn avulla voidaan analysoida lähes mitä tahansa dataa, paikallistaa toistuvia ilmiöitä, kuten asiakaspoistumaa tai sairaslomien ajoituksia, ja hyödyntää tätä tietoa liiketoiminnan kehittämisessä.”

Tekoälyn mahdollisuuksista on tiedetty jo pitkään, mutta 2010-luvulla tekoälystä on tullut liiketoiminnassa suuri ilmiö. Uskotaan, että lähivuosina tekoälyn hyödyntäminen vaan kasvaa ja kasvaa. Minä olin työni kautta mukana tällaisessa tekoäly kilpailutuksessa, jota kutsuttiin AI Hackathoniksi. Tekoälyä tuottavien yrityksien tuli ratkaista meidän ongelma/tehtävä parissa päivässä ja myydä ratkaisu jurylle. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. 😉

[diginatiivi-blog]

Robotiikka maallikolle tutuksi

Maallikolle robotiikasta tulee varmaankin ensimmäisenä mieleen normaali arkea auttavat robotit kuten pölynimuri robotti ja ruohonleikkuri robotti. Minulle robotiikka on tullut tutuksi finanssialalta. Finanssialalla käytetään useita järjestelmiä, joissa ihmisten työpanosta käytetään järjestelmissä toistuvaan manuaaliseen klikkailuun.

Minun työssäni tietynlaisissa tapauksissa aivo työskentelyyn menee huomattavasti vähemmän aikaa, kun tähän manuaaliseen klikkailuun. Näihin klikkauksiin voidaan käyttää järjestelmässä toimivaa robottia. Määrittelen itse tällä hetkellä robottia tällaista manuaalista työvaihetta varten työssäni. Robottia voidaan hyödyntää tilanteisiin, joissa se toimii ilman ihmisen antamaa syötettä. Mikäli kuitenkin toimintaan tarvitaan osittain aivo työskentelyä, voidaan robottia käyttää järjestelmässä ihmisen apuna manuaalisen työn tekemiseen.

Määrittelen tällä hetkellä liiketoiminnan edustajana robotiikkaa tuottavalle yritykselle määrittelyjä tuotettavaa robottia varten. Voisi kuvitella, että tällainen määrittely olisi nopeaa ja helppoa. Näin ei kuitenkaan ole. Jokainen robottiprosessi tarvitsee kattavat business case laskelmat, jotta voidaan todeta olisiko suunniteltu robotti prosessi kannattava vai ei. Tätä laskelmaa varten tehdään paljon selvittelyä ja joissain tapauksissa ihmisen työtä kellotetaan, jotta tiedetään paljonko robotin manuaalinen työ tuottaisi hyötyä verrattuna siihen, että ihminen tekisi saman työn manuaalisesti. Jos suunniteltu robotti todetaan kannattavaksi, asiaa edistetään. Tämän jälkeen tehdään tiivistä yhteistyötä vuorovaikutuksessa yrityksen kanssa, joka tuottaa robotti ratkaisun.

Robotin toimintaa testataan ensin testijärjestelmissä ennen tuotantoon vientiä. Tätä varten liiketoiminnan edustajana minun tulee tehdä testitapauksia, joilla robotin toimivuutta testataan. Tämän lisäksi robotin toimintaan tulee määritellä toimintatavat, miten robotti toimii mahdollisissa poikkeustapauksissa. Esimerkiksi, jos järjestelmä alkaakin jumittamaan eikä robotti pysty tekemään sille opetettuja toistuvia klikkailuja.

Kun robotti on tuotannossa ja toimii siellä itsenäisesti, se vaatii kuitenkin ihmisen toistuvaa seurantaa. Järjestelmät ovat epävakaita ja niihin voi tulla suurempiakin ongelmia, jolloin robotin toiminta häiriintyy. Tällöin ihmisen tulee päästä ongelmaan nopeasti käsiksi. Tällaisissa tapauksissa saatetaan jopa sulkea robotti muutamiksi päiviksi.

Oman kokemukseni mukaan robotiikan työstäminen on mielenkiintoista, mutta myös haastavaa. Uskon kuitenkin, että robotiikasta on hyötyä, koska robotti ei tee manuaalisessa klikkailussa ihmisen tavoin muistin varassa olevia virheitä.