Opinnäytetyö - Miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?
------
Minulla oli kaksi mahdollista ideaa opinnäytetyöhön: terraarion rakentaminen vitriiniin tai jotakin nopeaa, kultaukseen liittyvää. Idea vitriinistä kaatui lopuksi omaan laiskuuteeni ja päätin mennä siitä, mistä aita oli jo kaatunut.
Idea työn takana
Inspiraatio työhön tuli japanilaisesta kintsugi-tekniikasta* joka assosioidaan pääasiassa keramiikkaan.
Kintsugi yhdistetään usein japanilaiseen wabi-sabi filosofiaan. Wabi-sabissa uskotaan epätäydellisyyden hyväksymiseen ja kauniina pitämiseen, ja sen yleisimpiä piirteitä ovat mm. epäsymmetria ja yksinkertaisuus. Vanha japanilainen estetiikka arvostaa kulumisen merkkejä esineessä ja esineen korjaaminen kintsugilla korostaa kulumia ja tekee niistä kauniita, antaen esineen palvella tarkoituksessaan vielä rikkoutumisen jälkeen lopettamatta sen elämää siihen.
Myös japanilainen mushin (kirj. "ei mieltä")-filosofia on usein rinnastettu kintsugiin, sillä se edustaa muutosten ja kohtalon hyväksymistä osaksi ihmiselämää. Kintsugia on käytetty symbolina ihmisen epätäydellisyyden ja elämän mukana tulevien muutosten arvostamiselle.
Halusin kokeilla, voisiko tekniikkaa soveltaa kehystykseenkin.
Suunnittelu
Varsinaista suunniteluprosessia en itse asiassa käynyt läpi missään välissä, sillä minulla oli suhteellisen selkeä visio siitä, mitä halusin tehdä. Muutamia kokeiluja tein kuitenkin saadakseni selville, mikä miettimistäni lähestymistavoista toimisi parhaiten työn kanssa.
Ensimmäinen kokeilu: Mustaksi pohjamaalattu kehys, josta on viilletty paloja pois puukolla. Lovet on kitattu, hiottu tasaiseksi ja kullattu vasta sitten. Lopputulos ei miellyttänyt.
Kolmas kokeilu. Listan väri on vaihdettu valkoiseen ja puukolla viillellyt jäljet on jätetty kittaamatta. Toimi paremmin, mutta viillot olivat liian isoja ja syviä tässä versiossa. Kulta ei tarttunut kunnolla kaikista syvimpiin viiltoihin ja lopputulos näytti mielestäni tökeröltä.
Toteutus
Työn lopulliseen versioon päädyin käyttämään kolmannessa kokeilupalassa käyttämääni tekniikkaa pitäen mielessä, että viilloista ei pidä tehdä liian leveitä.
Kehyslistaan halusin jotain leveää, mahdollisimman yksinkertaista listaa. Löysin tarpeeksi lähelle osuvaa jämäpaloista, vaikka väri olikin kulta-hopea. Maalasin listan valkoiseksi spraymaalilla, minkä jälkeen lähdin silpomaan sitä puukolla. Viiltoihin on sivelty mixtion-öljyä, jonka kuivuttua ne on päällystetty siirtokullalla. Jouduin tekemään tämän kahdesti koska öljy pääsi kuivahtamaan ensimmäisellä kerralla, jolloin kulta ei tartu pintaan.
Lähikuvaa osittain kullatusta viillosta. Listan alkuperäinen väri kuultaa hieman valkoisen maalin läpi. Pidin sen, koska se antoi kehykselle kuluneemman ilmeen, jota juuri tavoittelinkin.
Valmis kehys. Mixtionin hiomisesta jäi tummia jälkiä niistä kohdista, joista maali oli kulunut pois. Nekään eivät oikeastaan haitanneet.
En halunnut laittaa kehykseen mitään kuvaa sisälle, koska en alunperinkään ollut suunnitellut työtä käyttötuotteeksi. Halusin yhdistää sisällön itse kehykseen ja luoda niistä yhden, kokonaisen taideteoksen. Siksi valitsin peilin. Tosin peili itsessään olisi tylsä, joten päätin jatkaa kintsugi-tekniikkaa myös peiliin.
Kokeilin ensin erilaisia ratkaisuja 10x10 cm:n peilinpaloilla. Vasaralla murskaaminen ei toiminut; peiliä ei ollut mahdollista saada liimattua takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Lasiveitsellä leikkaaminen muutamaan pienempään osaan sen sijaan toimi.
Leikkasin peilin kolmeen osaan ja liimasin palaset uudelleen kasaan silikonilla, suunnitelmana kullata sauma.
Valitettavasti tekniikka ei toiminutkaan kuvittelemallani tavalla. Kulta ei tarttunutkaan kunnolla silikoniin ja jäljestä tuli epäsiistin ja ruman näköistä. Lisäksi kolme osaa oli liian vähän. Teos näytti tylsältä. Hylkäsin tämän peilin.
Seuraava idea oli piirtää “säröjä” peiliin apuviivoiksi ja kullata näiden päälle. Tämä toimi huomattavasti paremmin ja lopputuloksesta tuli siistimpi.
Tajusin öljyn levitettyäni, että punaisella tussilla piirtämiäni apuviivoja ei voi enää pyyhkiä pois ja peilistä näkee selkeästi niiden olemassaolon. Onneksi punaiset viivat eivät erityisemmin haitanneet lopputulosta, kuten aluksi pelkäsin. Ne tekivät jäljestä mielenkiintoisen näköistä.
Itsearviointia
En tapani mukaisesti tiedä mitä mieltä olisin lopputuloksesta. Pidän kovasti ideasta ja lähestymistavastani, mutta toteutuksen laadusta olen hieman epävarma. En tiedä, olisinko voinut tehdä työn vielä paremmin, enkä todennäköisesti koskaan tule tietämään. En asettanut itselleni muuta tavoitetta työn suhteen kuin sen, että saan työn valmiiksi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Tiesin korkeakoulujen ennakkotehtävien pitävän minut kiireisenä suurimman osan jaksosta ja mahdollisten jatko-opintojen asettaminen kaiken muun edelle oli minulle itsestäänselvää. Tavoitteeni työn kanssa olivat: jotain helppoa ja nopeaa, joka vaatisi silti vähän yritystä. Opinnäytetyöni vastaa mielestäni kuvausta riittävän hyvin. Tein työn alusta loppuun noin kolmessa koulupäivässä, yhden viikon aikana.
*金継ぎ, jossa 金 (kin)= kulta ja 継ぎ (tsugi), juontuu verbistä 継ぎ接ぎする (tsugiwagisuru) = paikata ja korjata. Verbi tekniikan käyttöön on kintsukuroi