Feigned Poetry

Kirjotan konsepteista ja vaihdellen näkökulmia. Reblogata saa (you can reblog)

[feignedpoetry]

Heitin lukon vastavirtaan

Positiivisuuden ajoittamista ja rajoittamista sopivaan hetkeen jota ei tule milloinkaan eteen Oletus siitä että toinen olettaa ei voi olla vastavuoroista jos toiselle ei anneta olettamisen mahdollisuutta Johtopäätöksenä puran lukon, heitän sen joen veteen ja se palaa virran mukana luokseni mutta yritän olla välittämättä kun se ajautuu ohitseni ja katson vastavirtaan, sinne mistä saan energiaa Sinne mistä sain voimaa, joka lopulta kuljetti lukon pois jonnekin kauas, mitä en aio paikantaa.

[feignedpoetry]

Silloin kun nukuin kääriytyneenä kevään lehtiin Jotka olivat vaaleita kuin vastakasvanut ruoho Silmäripsesi koskettivat kyyneleittesi vettä Missä olet nyt? Varjosi häviää muihin varjoihin puun alla Kun lepäät katselemassa maailmaa joka Sekä pelasti että tuhosi sinut.

[feignedpoetry]

Joskus mietin mitä olisi tapahtunut jos hän olisi ollut siellä Hän olisi voinut valita pelastavansa puolet uhreista Täysin puolueettomasti Tietäen että puolet joka tapauksessa, kaikissa mahdollisissa tilanteissa, kuitenkin kuolisi Tekisikö hänen osallistumisensa hänestä moraalisesti kunniakkaan Vaikka tulos olisi sama?

[feignedpoetry]

Kun tajuan muiden tuntevan minut Itken Kun muut kunnioittavat minua Itken Kun muut sanovat rakastavansa minua Itken Ensimmäisen kerran Itken kun tajuan Miten vakavasti otat minut

[feignedpoetry]

Kuljimme taskulampun valokeilan ohjaamina nuotion lieskojen laulun luokse Muistan selkeästi kuinka rannalla tuuli puhalsi pimeyden pois Ilotulitusten keskellä menneisyyteni häviää puhtaiden kyyneleiden virrassa

[feignedpoetry]

Ketä muistutan jos et muista heistä ketään Hapuilet tuhkaa tuulesta mutta silmiisi sattuu lopulta Odotat vain sanatonta sopimusta tulla lähemmäksi sitä mikä on unta

[feignedpoetry]

Ainoa asia millä nyt on merkitystä, on minulle niin suurta etten voi tehdä mitään Odotan vain, että jotain tapahtuu mutten tiedä odotanko sitäkään Positiivista tulosta ei ehkä enää tule joten odotanko todella mitään En halua kamaluuksia Haluan vain elää

[feignedpoetry]

Menimme sinne aavistamatta tulevaa jatkumoa joka seuraisi siitä pienestä hetkestä kristallikruunujen alla Ryysyissä verrattuna muiden hohtoon Pidimme matalaa profiilia

[feignedpoetry]

Jos tämä kestää näin kauan En jaksa odottaa vaikka tiedän että pitäisi Kaikki on kunnossa näennäisesti En saa sisäistettyä sitä että kaikki on periaatteessa hyvin Vai onko? Tavallaan Periaatteessa Oi miksi oi miksi Haluan olla yksin ja huutaa ja itkeä ja maata paljasta kiveä vasten ja toivoa että Jaksan olla sitkeä En kestä tätä miksi minusta on tullut kärsimätön Luulin pitkään että olisin ollut tällaisessa tilanteessa välinpitämätön

[feignedpoetry]

Vaikka kuinka monennen kerran jälkeen haluan huutaa ärsytyksestä Haluan uskoa pelkästä toivosta Odotan kolmea pistettä niin kuin ikuisuutta Olen epätoivoinen, välillä en kestä Entistä yhteyttä ei ole tai sitten se johtuu vain ulkopuolisesta linjan särinästä En kuule usein sinusta ja turhaudun kommunikaation vajeesta

Teetkö kaiken pelkästä kohteliaisuudesta?

[feignedpoetry]

Kosketan viileää ihoasi Kyynel kimmeltää silmäkulmassasi Värinä äänessäsi paljastaa jotain mitä en osaa kuvailla Maailma tuntuu tämän jälkeen helpolta Ikään kuin kaikki olisi mahdollista kokea Ensimmäisen kerran koen nihilismin passiivisena voimana Olen yhteiskunnan normeille sokea Mikään luotu käsite ei määrittele minua Olen oman itseni tukena Kaiken voi toisin käsittää riippuen tilanteesta Muiden ajatukset ovat vain oletuksia ja voin olla välittämättä mistään Luopumatta silti kenestäkään Ja rakastaen jokaista

[feignedpoetry]

Sydän juosten Lähestyn sinua paeten Tuntematonta Aaltoja kantavaa merta Ei voi kukaan peittää alleen Tulit syliini vasta kun olimme erossa Käythän täällä välillä minua katsomassa

[feignedpoetry]

Päivän peili ennustaa aurinkoista

Ja kertoo menneisyyden suruista heijastimen kautta

Mikään ei ole puhdasta kun kosketan peilin pintaa

Jätän sormenjälkeni maailmaan

Kukaan ei tunnista kuka sen on jättänyt ellei ryhdy kunnolla tutkimaan

Peili huurtuu kun siihen hengitän

Suihkun höyry kosteuttaa sen pinnan

Kyyneleeni koskettaa peilin lasipintaa

Kaikki kulminoituu mutta huippua ei tule ollenkaan

Vaan paluu ja rutiini kietoutuvat toisiinsa ja lomittautuvat

Turvallisesti yhteen

Päivittäin aina palaan peilin viereen heijastamaan itseäni

Tulen aina samaan paikkaan paljastamaan sisimpäni

[feignedpoetry]

Puistossa voi istua käsi toisen ympärillä Tuntea olevansa kamalan lähellä Kuunnella ääntä joka tulee vain hänen huuliensa välistä Kaivertaa mieleen jotain todella pehmeää ja utuista Juoda kylmää jääteetä pahvimukeista Kumpikaan ei halua tätä unohtaa muistoista

[feignedpoetry]

Takkini oli painava ja lämmin peitto Seisoessamme pitkään hiljaisuuden lämmössä vierekkäin Purppuranpunainen, talvinen taivas meitä ympäröi Taajaman kerrsotaloy muistuttivat kotiinpaluusta Tulen aina muistamaan tämän hetken kun puhun kaipuusta

[feignedpoetry]

Näen unta jossa Istun auringonvalossa Ja näen sateenkaaren Ja tämän sateenkaaren vuoksi Nukahdan Unen absurdius naurattaa Enkä osaa vielä aavistaa Että menneisyyden minuudelleni Joskus vielä naurahdan

[feignedpoetry]

Mielessäni elää verso Jonka sinä sinne istutit Siitä kasvoi korkea puu Jonka oksilla lauleli lintuja Oksilla lauleli lintuja kunnes Puutarhuri tuli ja koputti puun kaarnaa Olen sitä mieltä että tämä puu tulisi kaataa Se oli hankalaa aikaa Muistan vieläkin kun Linnut jouduin patistamaan pois Vastentahtoisesti en kävellyt enää puuta turhaan kastelemaan Puutarhuri tuli viimeisenä kevään päivänä uudestaan Katsomaan oliko puu onnistunut kuolemaan Kyllä tämä vaikuttaa nyt melko kuolleelta Ei tarvitse tehdä enää mitään Antaa sen pikkupuun luhistua rauhassa Olin niin paatunut että aistini olivat kadonneet Vasta puutarhurin lähdettyä huomasin lintujen laulaneen Puun ympärillä Odottaen hetkeä jolloin voisimme viettää aikaa yhdessä Linnut jäivät mieleeni Jatkoivat ilonsanomaa jonka puu oli mielelleni luonut En kuitenkaan halua paljastaa puutarhurille Että annoin mahdollisuuden linnuille Että puu oli minulle rakkauden suonut