Vanheneminen kultaa, nuoruuden ihannointi roskaa
Heti alkuun haluan muistaa mitä runsaimmin ja lämpimin kiitoksin kaikkia teitä jotka muistivat vanhenemistani. Kiitos kaikille teille rakkaille!
Näin vanhenemispäivän kunniaksi päätin pistää vanhan blogini uuteen uskoon ja katsotaan jaksanko myös ylläpitää sitä, sillä kuten otsikossa lukee, sanottavaa riittää. Jääköön nähtäväksi riittääkö into kirjoittamiseen. Pitkään jo olen tuntenut luissani että minulla on tarve luovaan toimintaan valokuvauksen lisäksi, joten sitä nyt täyttämään.
Syntymäpäivän lähestyessä ihmisille tuntuu hiipivän aina tuska päälle siitä mihin vuosi on taas vierähtänyt, olenko saanut mitään aikaiseksi, minne se aika kuluu? Lainaten lukion rehtoriani: ”Kellä näin?” Minulla ainakin näin! Mistä tämä turhautuminen ajan kulumiseen oikein kumpuaa, sillä onko sillä mitään merkitystä?
Ajatellaanpa asiaa hieman suuremmalla mittakaavalla. Ajanlasku on täysin ihmisten keksintöä niin kuin koko ajan käsite, joka on sidottu maapallon pyörimiseen auringon ympäri. Mitä jos asuisimme vaikka Jupiterissa. Sen kiertoaika auringon ympäri on 11 vuotta 315 päivää ja 1,1 tuntia, jos ollaan aivan tarkkoja. Näin ollen karkeasti laskien olisin nyt 2,8 vuotta vanha.
Kuten aina työkavereille mainitsen, ikä on vain numero, mitä siitä. Se saa vasta merkityksen kun me annamme sen sille ja on täysin itsestämme kiinni vaikuttaako se meihin vai ei. Tosin kaiken tämän yhteiskunnassa vallitsevan individualismin ja ulkoisen kauneuden markkinointi tekee vaikeaksi ummistaa silmät omaa vanhenemista kohtaan. Koittakaa kuitenkin muistaa että nuoruuden ihannoin taustalla pyörii ainoastaan raha. Minä en edes halua ajatella sitä kuinka paljon rahaa liikkuu kauneudenhoitoalan ympärillä, hyi olkoon. Mutta en mene siihen sen tarkemmin, note to myself, tämä voi olla aihe toiselle kirjoitukselle.
Se siis siitä, ikä on vain numero, älä välitä siitä. Tärkeämpää on se mitä ikääntyminen sinulle merkitsee. Tarkoittaako se sitä että olet kypsynyt viisaammaksi ja varmemmaksi vai onko se vienyt sinut taas askelta lähemmäksi hautaa? Kuolema koittaa kuitenkin aina lopulta, sen me hoitotyön ammattilaiset joudumme oppimaan ja se tekee meistä myös vahvempia, näin minä näen asian. Kuolevaisuuden kanssa on itse asiassa helpompi elää, kun vain myöntää asian itselleen rehellisesti, kuin että yrittää sysätä sen pois mielestä. Mitä siitä, se on osa elämää, learn to live with it.
Mitä sitten elämällä pitäisi tehdä? Darwinismia mukaillen olemme täällä vain lisääntyäksemme. Uskonnoilla on sitten taas mitä ihmeellisempiä selityksiä tarjottavana, mutta niiden taustalla taas on yllätyksellisesti raha ja sen kautta valta. Aika kyyniset vaihtoehdot tarjottavana vai loistaako tässä vain oma kyynisyyteni? No tehkää itse oma tulkintanne.
Sanotaan että etsivä aina löytää, mutta elämän tarkoitukseen tämä sanonta ei mielestäni ole kuitenkaan sovellettavissa. Vai onko vastaus puhtaasti vain se 42? Oman elämän tarkoitus selviää vasta kun olet matkasi kulkenut. Eli sanonta ”Tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka.” on mielestäni se oikea vastaus tähän ongelmaan. Tuskastuttavaa ihmisen näkökulmasta, mutta tämäkin on vain ainoastaan hyväksyttävä. Tai kerro minulle mitä mieltä sinä olet.
Näin meidän ihmisten on vain opittava kantamaan oma taakkamme elämässä, kuten Frodo kantaa sormusta Mordoriin. Jokainen löytää sen oman tapansa eikä tähän löydy oikeaa tai väärää tapaa. Tosin meillä ihmisillä on tapana tuomita toisten tavat ja keinot ja todeta oma tapamme ainoaksi oikeaksi, mutta sekin tuntuu liittyvän ihmisyyteen lähtemättömällä tavalla. Tästäkin saisi aikaiseksi pitkän kirjoituksen.
Älä siis mieti sitä mitä on jäänyt tekemättä vaan keskity siihen mitä olet saanut tehtyä ja missä onnistunut. Sanotaan myös että elämänsä ehtoopuolella olevat katuvat ainoastaan niitä asioita jotka on jäänyt tekemättä, mutta se on minusta aivan yhtä kukkua kuin se että asia olisi toisinpäin. On varmasti syynsä miksi jotkut asiat on jäänyt tekemättä ja toiset tullut tehtyä vaikka ihminen ei itse syy-seurausyhteyttä ymmärtäisikään.
Tärkeintä kaikkinensa on siis itse elämä ja uskalla olla juuri oma itsesi niin hyvine kuin huonojenkin piirteittesi kanssa; kaikkia tarvitaan. Ja lopuksi vielä nostattamaan ilmapiiriä vaikeiden ja sekavien ajatusten päätteeksi pari lainausta J.R.R. Tolkienin saagoista; kyllä Frodon mainitsemiselle oli syynsä.
Frodo: ”I wish the Ring had never come to me. I wish none of this had happend.”
Gandalf: ”So do all who live to see such times. But that is not for them to decide. All we have to decide is what to do with the time that is given to us.”
Galadriel: ”Why the halfling?”
Gandalf: ”I do not know. Saruman believes that it is only great power that can hold evil in check. But that is not what I have found. I’ve found it is the small things, everyday deeds of ordinary folk that keeps the darknes at bay. Simple acts of kindness and love.
Näihin ajatuksiin ja mietelmiin. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka :)