Huo(/ie)no puutarha

Mielentila / sielun tila / pihamaan tila

[kattivain-blog]

St. Gertrude of Nivelles, an icon painted by me.

[bigboppa01]

[auto-photo]

Eco-boost, via bigboppa01

[kattivain-blog]

Valamo

Uuden Valamon luostari Heinävedellä (Suomen ainoa ortodoksinen miesluostari) ei ollut minulle alkuun helppo paikka käydä. Vieras tapakulttuuri ja joutuminen pois omalta mukavuusalueelta olivat yksiä tekijöitä. Hankaluus rauhoittua ja vain olla toinen. Silti olen erinäisten, vaihtelevien syiden takia käynyt uudelleen ja uudelleen, viipynyt puolesta tunnista joihinkin päiviin. Hiljalleen se on alkanut tuntua tuttavammalta.

Vanha kuusikuja vie keskelle luostarialueen pihaa, sitä kulkevat vain jalankulkijat.

Luostarin hautausmaalla lepäävät Talvisodan jaloista Laatokan luostarisaaresta evakuoidut munkit, ilmeisesti joitakin Lintulan naisluostarin nunnia sekä joitakin maallikoita.

Täällä on myös Pentti Saarikosken hauta. Hänet haudattiin tänne, vaikkei hän ortodoksi ollutkaan. Haudalla kävijöillä on tapana jättää haudalle kynä.

Hautausmaan tsasouna kätkeytyy kauniisti kasvavan puuston lomaan. Perinne on sellainen, että ortodoksinen hautausmaa saa olla varsin luonnontilainen.

[kattivain-blog]

Kaanista

Yhden viikonlopun verran tuntui kesältä. Kylmän kevään ja vielä toukokuun lopulla sataneen rännänkin jäljiltä tuntui ihanalta, kun lämpömittarissa oli yli semmoiset 25 astetta lämmintä. Ahh.

Mikä ihana ajoitus ajaa vanhempieni nurmikko, joka oli kasvanut turakkeeksi, ja johon ei leikkuri ollut koskenut vielä tänä kesänä.

Paras osuus nurmikosta oli pienten, sinisten kukkien peitossa. Kuin paksuna ja pehmeänä mattona se levisi, syrjäyttäen paikoin nurmikon. Jätin pienen läntin ajamatta niiden kohdalta ja mietin, miten haluaisin sellaista leviämään omallekin pihalle. Tuttu tiesi kertoa, että kasvi on nurmitädyke. Toinen kertoi, miten he lapsena kutsuivat sitä linnunsilmäksi.

Kaunis.

[drakontomalloi]

Михаил Нестеров - Всадники (Легенда). 1932

[kattivain-blog]

Minulla on ongelma

Kuten sanottu, minulla on ongelma.

Meillä on aivan hirvittävästi kotiloita. Niitä on kukkapenkeissä, niitä on reunuskivien alla. Niitä on kasvimaalla, ja niitä on myös isommissa kasvulaatikoissa myöhemmin kesällä (vaikka joku lavaviljelyn guru sanoikin, etteivät ne yleensä niihin mene). Kaikkialla.

Pihalta kuuluu siis melkoinen, vaikkakin hiljainen mussutus.

Ongelma ovat ehkä kotilot, joo. Mutta isompi ongelma on se, etten hennoisi tehdä niille mitään. Ne ovat suloisia ja eihän niitä edes huomaa. Paitsi syötyinä herneenversoina ja ylläreinä salaatissa.

Kamalan epäloogista. Syön kyllä puolestani tapettuja eläimiä, mutta en kykene tekemään valintaa kotilon ja kasvimaani välillä. Kuvassa olevan kaunokaisen löysin kukkapenkistäni samalla kun revin sieltä irti villisti valloittautunutta elämänlankaa (mistä hiideksestä sekin sinne tuli?!). En tarkistanut, onko toveri hengissä vai ei. Jos on, niin kotilomääräni moninkertaistunee kesän mittaan.

[post-impressionisms]

The Holy Trinity (1410), the Virgin of Vladimir (1400), and Christ as Savior (1410). Andrei Rublev. (Click for enlarged image.)

[kattivain-blog]

Kukka kengässä

Samettikukka kotiutui kesäksi huonoksi todettuihin vanhoihin popoihin.