Moi Ville! Haluisin semmoista kysyä kun itselläni ei ole kovin hyvät välit miun isän kanssa ja on jo kauan harmittanut tämä asia. Olen homo ja minuu ei oikein hyväksytä täällä kotona ja on turvaton olo.. Välillä itkettää tämä ja tuntuu etten jaksaisi nousta sängystä aamuisin. Niin sitä vain halusin kysyä että oliko sinulla hyvät välit isäsi ja muun perheen kanssa? Oikein hyvää jatkoa sinulle Vilho ja terveisiä varsinkin Hietaselle sinne ❤️
Onpa ikävä kuulla, että sinulla on tämmönen tilanne. Se pitää ajatella niin, että tämä on isäsi menetys, ei sinun. Sinä et kumminkan ole mitään väärää tehny.
Vaikka tietysti se isän suhtautuminen sattuu.
Kun kotona on ikävä olla, onko sinulla jotain muuta paikkaa, jossa viettää aikaa? Jos on oma huone, niin voit yrittää tehdä siitä mahdollisimman mukavan paikan juuri sinulle.
Minä en tiedä, minkä ikänen sinä oot, mutta kumminkin ilmeisesti joku, joka asustaa vielä kotonansa. Jossakin vaiheessa sinä pääset muuttamaan pois sieltä.
Jos äite on kuvioissa ja myötämielisempi, puhu sille. Meitin aikanamme äidet usein toimivat puhenaisina lasten ja isän välillä.
Jos äitelle ei voi puhua, niin olisikohan siellä joku muu aikuinen, jolle jutella. Kummi, sukulainen tai ihan vaikka opettaja. Ja vaikka olisit jo aikaihminen, niin silti on välillä mukava jutella jonkun vielä aikuisemman kanssa.
Onko teillä päin mitään sateenkaariväen järjestöä, joka pitää nuorteniltoja tai muita juttuja, joihin voit mennä tapaamaan ihmisiä? Se auttaa, jos pääsee tapamaan muita samanmielisiä ihmisiä tai samanlaisessa tilanteessa eläviä.
Minulla on ja oli jo eläessäni ihan hyvät välit isän ja perheen kanssa. Olihan niitä kahnauksia aina välillä ja kun meitin perheessä ei oikein puhuttu, niin ne lakaistiin maton alle.
Ei mikään hyvä keino se. Kyllä puhua pitäis osata.
Isä on ankara ja tarkka mies ja sillä on vahvat käsitykset siitä, millanen miehen pitää olla. Sen mielestä miehet ei ikävöitte, itke tai ole muuten tunteellisia.
Miehen pitäs kuitenki saada ikävöitteä, itkeä ja olla tunteellinen. Niin siinä mielessä aika huonoo miehenmallia isä meitille näytti. Mutta olosuhteisiinsa nähden se oli minusta ihan hyvä isä.
Mutta sen se kotona vallinnu jäykkyys aiheutti, että tulin masentuneeksi, eikä tehny mieli sinne jäädä. Ahdisti se ajatus, että pitäis joskus ruveta Koskelaa pitämään ja perhettä perustamaan. Se oli meitin perheen mielestä selvä asia ja minusta jotenki vastemielinen, kun en tahtonu sitä perhettä perustaa.
Niin minä kyllä ymmärrän sen, ettei aina jaksais nousta sängystä ylös, kun kotona on kurjaa.
Parempi se on kumminkin nousta ja tehdä jotain mielekästä tai niitä asiallisia hommia. Saa ajatukset muihin asioihin. Muista myös levätä.
Hietanen lähettää sinulle oikein rakkaita terveisiä ja muu kookoo kanssa.
Meitillä oli siinä niin moninainen joukko, että ne kyllä ymmärtää, mitä sinä nyt käyt läpi.
ellievsbear
vaporwave
dededos
discoholicmusic
theartofmadeline
annaxmalina
