[kuunliljat]

kävelin yöllä keskustaan sain tuntemattomalta rahaa bussiin takaisin pispalaan. mulla ei ollut bussikorttia mukana, mulla oli kylmä, en ollut valmistautunut lähtemään kauemmaksi. bussiin oli kymmenen minuuttia, suututti ettei ollut paperia mukana eikä kynää eikä akkua; minulla ei ollut mitään; kevyt olo. kylmä kun ei ollut hattua tai huivia, istun bussissa kädet reisien alla. suutuin kun kukaan vastaantuleva henkilö ei ollut kiinnostava. mietin kuinka kiintyisin ensimmäiseen mielenkiintoiseen henkilöön jonka tapaan ja istuisin sen vieressä bussissa. on kummallisen valoisaa, juoksin bussipysäkiltä kotiin koska halusin sen tuntuvan, halusin hengästykseni kaatavan minut maahan, kylmyyteni leviävän käsistä ylös ja alas. en ehtinyt hengästyä, käteni olivat kohmeessa, ajattelin ajatuksia jotka tuntuivat turvallisilta paitsi pelottavilta. halusin kiintyä seuraavaan ihmiseen joka tulee vastaan, petyin kun kukaan ei ole kiinnostava

sinä huokaiset sinun kädet on minun alla minä pidän kiinni mekkosi kankaasta etten kaatuisi  sinun pääsi on minun jalkojen päällä ja minulla on eriparisukat eikä sinulla sukkia lainkaan

on kuin olisi lakannut olemasta lakaissut itsensä johonkin joksikin aikaa ja nyt olen taas tässä  on kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla jonkin aikaa ja nyt olisi palannut takaisin yhtäkkiä alkaa olemaan se tuntuu auringolta kasvoilla kuulostaa erilaisilta soittimilta

tiede vaatii tiedeyhteisön mitä se tiede on        tiede etten tiedä mitään missä on paras ajatus siitä miten asiat on  sanat suovat sekavuuden päissään päälle. en osaa vieläkään olla, olla, olen ja samalla en ole tiede perustuu invariansseihin ei mitään! öisin en kuulu mihinkään öisin en kuulu mihinkään heräsin ja olit lähtenyt

kuulostin puhelimessa kipeältä, ääneni varisi lattialle, kello oli varmaan viisi. olin jättänyt puhelimeni toiselle puolelle huonetta, toivoin jonkun soittavan että heräisin mutta pelkäsin että sinä heräisit

  bileissä ajattelin tanssissa käsillä musiikin muotoa, pidin silmiä kiinni näin silti valot. joku tarttui minuun kiinni ja mainitsi minun menevän vaarallisesti tai jotakin. se joutui huutamaan sen kun musiikki oli niin luja. vähän ajan päästä se luuli etten huomaisi kun se matkii mua sen ystävälle. siirryin klubin yläkertaan, en saa ihmisistä kuin pintoja. haluaisin oppia asioita elämisestä, rentoudesta, siitä miten annetaan ja otetaan vastaan. toivoin yöllä että heräisit, koitin tahallani kolistella ja olla hiljaa ettet heräisi hereille

väsyttää enkä tiedä montako tuntia aamuyössä on ja on ollut olin keittiössä. olin ollut välihuoneessa, olin ollut keittiössä, olen nyt keittiössä. ulkona jokin näyttää romanttiselta ja oksettaa sen sanominen  odotan ja vain odotan sitä, jota, mietin olenko vain ja jatkan olemista. on kuitenkin eritavalla kuin jos olisi niin. se on omituista enkä oikeastaan ymmärrä. sormenpäissä tuntuu hyvältä ja uskon sen olevan tärkeintä jos hyppisin se roikkuisi jaloissani sen olisi vaikea nousta se vitkuttelisi, se ei haluaisi keittää kahvia vaikka oikeastaan haluaisi, sillä ei ole energiaa se haluaa kietoutua ja olla turvassa, olla sellainen joka selviytyy ja haluaa selviytyä. sellainen joka yöllä on ja sitten kun jossain ja siellä ja sitten täällä. täännöimmin olen tajunnut tarvitsevani monia

[kuunliljat]

yöperhoset tms yökköset öykköset leikkii kodin terassin valossa ja välillä pelästyvät savua mitä ne tekee kun menen takaisin sisälle ja suljen valon?   pidän vaimeista äänistä joita kuulen; pisaroiden tippumisesta vaikkei sada ja sisältä kylpyhuoneesta kuuluvasta pyykinpesukoneen kolinasta

istun maassa syvennyksessä asfalttisen baarin edessä katselen parveke-elämiä ja kun joku avaa ikkunan ja ravistelee kangasta outoa olla näin aikainen entä jos joku on ollut baarissa yötä ja avaisi nyt oven jonka edessä istun

olen aivan autioirna autioirta tullut liisa ihmemaassa leikkinyt    ruutukuvioisten lattioiden sieniä mmmmmm Syksyt vähän pelottavia leikkejä ja lauluja  mustelMilla kieritän hiuksia sykkerö sykkyrämykkyrälle hykerrän aivan hykerryksissä sun syleilyssä oi! hauska nauru    kädet sydämiä täynnä tanssii satiini-iholla tapasin aleksis kivessä ville vallattoman   tällä kertaa vähän jäinen miksi        aina      tapaan näitä jäisiä ville vallaton poikia

sydän hakkaa aika aivan vallattomasti    uhkaat kantaa mut sohvalle eikä täällä ole sohvaa

hämeenkatuun jää kolo jos siinä lukee saarikoskea jää jää jää marraskuu , ei vielä jäinen kuitenkaan.    katu pulputtaa oranssihtavaa valoa asfaltissa sih juomaa ilman maljaa  lähetit minulle sopivan ryhmän: “kommuunit koolle” luin että kommunistit koolle ja liityin

auringonsäteet karkeloivat kasvoillanne aamurappusilla. mulla oli aivan liian isot kengät jaloissa ja se oudon hyvä olo: darra-aamun lumo?

krapulassa voi tapahtua kaikenlaista       aurinko paistaa sulosti pihallasi, maa on kuiva! kaikki mun tavarat ihan kaljassa. "joo mä olin ihan hukassa siellä raiteilla.. mut tuu nyt käymään sisällä"      en muista kuinka nukahdin mutta muistan heräilleeni musiikkiin ja kuulemma soi lujaa         olo etten voi pysyä paikoillani ihanan kevyttä, päällä ainoastaan sinun musta satiinimekko huone on täynnä sellaisia kasveja joita joskus varastin taidemuseosta    kun nukut aurinko osuu välkkyen kasvojesi ihoon tekisi mieli juosta jotkut rumat lenkkitossut jalassa tätä nyt kuivaa katua eteenpäin paljain säärin, mutta ei saa auringon antaa juksata kun on vielä pakkasta. ja juosta niin kauan että hengästyy ja hengästyy ja hengästyy niin että ei voisi enää olla hengästyneempi ja on pakko jo pysähtyä vaikea kuvailla tätä olon keveyden kepeyden määrää ja tunnetta tuntuu kuin olisin vähän korkeammalla mitä yleensä ja päässä tuntuu pehmeältä

[kuunliljat]

kylpyhuoneen lattia lainehtii kuin sydämeni rakkaudesta ja ajoittain tästä haikeudesta huomaan etten oikein osaa olla

puut havisevat, valkoviiniä juodaan ruusukuvioisista laseista vahingossa paljastan asioita tässä viinihumalassa joita olen itselleni luvannut olla paljastamatta

luulin että sopulit oikeasti juoksevat mereen iltaisin tekee mieli juosta mereen aamuaurinko on polttavan kuuma kunnes huomaan kellon olevan jo kaksi

taivaanranta näyttää maalaukselta , ilma on tyyni ja makaan veden pinnalla

En oikein tiedä mikä se tunne on kun ikävä yöllä iskee outoja juttuja ja kauniita hetkiä kohtaan Sä et osaa muodostaa kauniita hetkiä ja se sattuu eniten melankolinen ajatus että kaikki oli ennen parempaa ja hetket kauniimpia se iskee jokaisen suhteen ja vuoden jälkeen riippumatta ja vahvempana Tuntuu että se repii kaikkialle

jotenkin oksettava kohta elokuvassa kun mies polttaa valokuvan jättää tuhkat lavuaariin ja lähtee

kasvoilta tippuvat kyyneleet ovat valkoisia ja edessä istuva nainen katsoo oudosti, aurinko paistaa suoraan silmiin    istun kadunreunalla asfaltilla lauantaina sammun lattialle, mutta viideltä herään kun itket ja kuuntelen keskustelua kun en enää saa unta. sitten laitat kauko röyhkää soimaan ja vaikken oo koskaan tykännyt siitä se kuulosti hyvältä ja nukahdan siihen

pisarat katulamppujen valoissa ja raitiovaunuvesialtaissa aalloin aaltoisa altaissa niin niin, aaaltoilen vesisateessa nöyrtö täyttyy pisaroista Silti vaikea! pul pul pul pul pul pul sormet osuu pisaroihin, pisaroin kalliossa kallioillakin mmmmm!!! tassut tassuttelee kahdeksanteen kerrokseen (ei hissiä!) hiisi hisisee hississä mutta entä jos hissiä ei ole komeron luvaton käyttö on kielletty piiloudun komeroon enkä todellakaan konmarita mari asuu jyväskylässä, ei mun päässä! sä oot vähän päätön mutta päissäsi

alkuillan alkuhumala huuma alkoi liian kalliilla oluella ja liian pimeä liian aikaisin pispalan portaat ylös niin niin sumeassa suussa riisipiirakka  Tanssin niin lujaa että jalkoihin sattuu ja kengännauhat ui kaljassa koitan kovin kovasti tanssia samaan tahtiin kuin sä mutta en onnistu ja lyön vahingossa meidän päät yhteen   sitten ryömitään häkäisen metsän läpi kaatuillen nukkumaan jollain on joku joose keskitalon biisi herätysäänenä. mua sattuu jalkoihin

[kuunliljat]

kesäkuun viileänä yönä tölkit kilisee tuulessa kurkkuun sattuu flunssan hivuttautuessa

huomaan että edelleen muutut siksi ihmiseksi johon takerrun jos ollaan yhdessä jossain se johtuu kai tavasta josta en osaa päästää irti Kaikki puhuu aina ylitse pääsemisestä. mutta en mä tule koskaan pääsemään mistään yli enkä oikeastaan ehkä haluakkaan? halua menettää kosketusta niihin tunteisiin

varpukasvit havahtuu liikkeisiin meininki maistuu musiikin sykähdyksissä ja kylmät väreet tuntuu helpommin viileässä säässä aallot soljuvat musiikin tahtiin solisti laulaa: its so easy to fall in love niinpä. mulle ainakin musiikki kantaa täältä kauas aaltoja pitkin

hammaslääkärissä soi the cure   sinä iltana itkin yhtä paljon mitä seuraavana aamuna satoi ja sä makasit minttupellossa keho täynnä omia viinintuoksuisia synkkiä ajatuksiasi etkä edes haistanut mintun tuoksua juhannusruusut ovat hurmiossa kosteana ja lämpimänä kesäyönä äänet veden soljumisesta asfaltilla rauhoittavia

ootko huomannut, sun sydän on väärinpäin?   iskelmän soidessa meininki ei-niin-lohduton eikä kukaan meistä ole ehjä persoona. niin kuin myöskään mun kultareunaiset viinilasit

auringon säteet sivelevät kasvoja ja kallioita puut heiluu musiikin sykkeessä, linnut lentävät pelottavan läheltä ohi yhä uudestaan ja uudestaan  kello ainakin kuusi illalla ja edelleen tuntuu aamulta sydämien sykkiessä aurinko laskee ja oikeastaan tehdään kaikki silleen, niin, sydämien sykkeiden tahdissa ja pienien intohimojen vuoksi

ruttopuisto kaikuu ääniä kesäyössä on keskikesä ja jalat kananlihalla susta saat mun jalat väreilemään uudestaan ja uudestaan takerrun suhun kuin öljyvärit mun ranteille

[kuunliljat]

kiviset parvekkeet kesällä kuumia öisinkin. tänne voisi nukahtaa korkealta kallion päältä näkee koko kaupungin ja auringonlaskun pitkin horisonttia sä kerrot mulle sumusta horisontissa. kerrot sen sekoittuneen pilviin kaipaan kaikkea kaunista..minä rakastan kauneutta ajatukset soi niin kovaa päässä ettei huomaa olleensa useitakin tunteja vain hiljaa vaikka porukassakin korvakorut ja kyyneleet kimaltelevat auringonsäikeissä kesässä kaikki on niin räväkkää ja selvää että vaikea kirjoittaa mistään kimaltavat sukkahousut! ja lakkasin kynnet vahingossa pinkeiksi pitäisi koittaa olla joutumatta paniikkiin niin kuin alzheimerpotilaat

kaikki muistot sumussa oikeastaan ihan kaikki tuntuu sumuiselta, niin kuin eläisi usvaverhossa, häkelmöiden auringon alla kuin olisi morsian huntu naamalla sääkin jatkuvasti kuin morsian ​vihaan omia oloja enemmän kuin mitään muuta mutta silti mielin olla omissa oloissa unessa joku pistää nukutuspiikin selkääni ja samassa herään. haluaisin olla nukutuksessa kaksi viikkoa tai niin kauan että nämä olot ovat unohtuneet  haaveilen kylpyammeesta, parvekkeesta, kallioista ja kaikki scifielokuvat ahdistaa edelleen

the cure soi. lämpöhalvaus hiipi ihan huomaamatta kyynelkanavat tulehtuneet, tummat kyyneljäljet poskipäillä linnut valssaavat auringonlaskun pilvissä. lentävät yksi yhdeltä pois ja pian niitä ei ole yhtäkään lokit rakastelee kerrostalojen katoilla siinä auringonlaskun aikana auringonlaskun valossa     mä etsin uusia uusia uusia rakkaustarinoita lohduttomia mutta kauniita

[kuunliljat]

hengitys tuntuu niin raskaalta etten mä jaksaisi kantaa sitä ja juoksen ihan pimeässä katulamppujen alla ja ohikulkijat tuijottaa kun mä juoksen mut mä vaan juoksen. pakkasyö ja valot kimmeltää kaikkialla

kaikki iholle jääneet runot humalassa kirjoitettuja   mä kirjoitin sun käsivarteen: pisamat tanssivat valssia poskipäilläsi on keskiviikko ja tuntuu kuin olisi mennyt nukkumaan ja herännyt humalassa enkä tiedä miltä mikään tuntuu. kuin olisi sumussa tai unessa. vaikea eläytyä

se haikeus valtaa ihan yhtäkkiä ja ihan pienistä asioista. tekstiviesteistä maisemasta tai säästä. Se on surumielisyyttä sekä romanttisuutta ja kauneutta yhdessä, omassa kuplassa kyynelien seassa. päätin lähteä kaupunkiin

herätessä huulet näyttävät verenpunaiselta suudelmien ja punaviinin jäljiltä

ne heittää mun kaikki runot paperiroskikseen ja kaadan taas kuumaa vettä päälle ne on sun kyyneleet mun poskipäillä heinä on kuivaa ja rimpuilee jo lämpimissä huhtikuun tuulenvireissä samoin kun mä ihmiset nauttivat jo valkoviiniä ulkoilmassa perjantai-iltaisin, hymyillen

sä olet harrastanut seksiä shamppanjalla täytetyssä ammeessa Leningradissa 80-luvulla sä sanot itkeväsi krokotiilinkyyneleitä mä itken sun kyyneleitä

oopperan seinille heijastuu teksti: surullisia aavistuksia siitä mitä on tulossa Synkkä olo iskee aina humalassa ja illalla  oopperan kaiut lihaksissa sisäelimissä iholla tekee mieli rakastua uudestaan uudestaan uudestaan rakastella uudestaan uudestaan uudestaan

aamuyön melankoliset ajatukset Herätessä mulla oli kyyneliä poskipäillä   enkä mä osaa enää edes suudella liukuportaissa pyörryttää tukahdutan kurkussa kuohuvat tunteet pitämällä itseni jatkuvassa kiireessä ja musiikkia kovalla soittamalla ettei kuule ajatuksia ja esittelen mun mustelmia sulle

[kuunliljat]

vielä kello viideltäkin on valoisaa! tuntee kuinka se onnen tunne hiipii kehoon taas auringon valon mukana niin kuin aina keväisin.   paljaiden puiden varjot osuu tiilitalojen seiniin Nää talotkin ovat aika paljaita täällä  vuodenajat todella näkyy ihmisistä ulospäin Sinä sanoit että olen suloinen rakastuneena

älä tavoittele onnellisuutta se on aivan turhaa. ne onnentunteen pilkahdukset tulee aivan vahingossa  kuuntelen taas kaikkia kevätlevyjä, Aurinko välkkyy ja mulla on koko ajan kiire kaikkialle miltä tää tuntuu? en oikeastaan tiedä itsekään. kun on liikkeessä ahdistus ei iske

tuntuu ihan keväältä! kun juoksee bussiin aamulla aurinko kasvoilla sun luota pakkanen kimaltelee kaikkialla Munkin sydämessä kimaltelee. nyt jopa ilman pakkasta, niin lämpimänä Aurinko on ihan punainen heti nousun jälkeen ja juuri ennen laskua kuulokkeista raikaa badding samaan aikaan kun bussin kaiuttimista

seison ortodoksisessa kirkossa ja tuijotan ylös kattoon niin että pyörryttää. Kynttilät heijastuvat ortodoksisen kirkon marmorisesta lattiasta. liekit tanssivat ja näyttävät marmorilattian kautta soihduilta. niitä on 23. Kaikki tuntuvat ajattelevan lähinnä jeesusta. ajattelen lähinnä sua ja tätä kroonista oksetuksen ja pyörtymisen oloa. ei jeesuskaan voi auttaa mua. täällä on kaikkialla tulppaaneja joiden varjot heijastuvat seinille tanssien, niin kuin tän tosi oudon musiikin sävelet jotka raikaavat mun luiden kautta seinille kaikuen. ne tanssivat tangoa ja jotain kreikkalaista erikoista tanssia

Kerubeilla on kuusi tai kahdeksan siipeä Ihminen voidaan julistaa pyhäksi 50 vuotta kuoleman jälkeen puiden oksien varjot välkkyy paksuun lumikerrokseen vuoden kylmimpänä aikana sekä vaaleanpunaisen rakennuksen seiniin kaikki munkit on alkoholiongelmaisia joku laulaa oopperaa viereisessä huoneessa Tänään tuntuu kaikkialla kimaltelevan ilmassakin maassa sussa nautin auringonsäteistä sun kasvoilla kun makaat siinä mun edessä tässä yksiössä. auringonlasku on kirkas, vaaleanpunainen ja melko suloinen. on täysikuu! juoksen juuri auringonlaskun jälkeen lumisessa maassa, koitan päästä näistä ajatuksista eroon mutta joka kerta ne mut yllättää pahassa paikassa tai kompastuttaa mut

kaikki scifielokuvat ahdistaa kaikki scifielokuvat ahdistaa kaikki scifielokuvat ahdistaa

en oikeastaan osaa sanoa meneekö mulla tosi hyvin vai tosi huonosti hetket joita vietän kotona lyhyitä mutta aurinkoisia ja hyviä alasti itken vaaleissa lakanoissa   sun paljaalla vaalealla rintakehällä sun hiukset on kyyneleistä kosteat, en tiedä onko ne sun vai mun kyyneleitä meikit kyyneleiden seassa sun poskipäilläsi

[kuunliljat]

tanssin tosi maanisesti aamuyöllä ja yksin, vahingossa kaadan tavaroita Vihaan asioita jotka muistuttaa vielä susta Hyi vittu! alkaa oksettamaan ihan henkisesti sekä fyysisesti. Mun kissa pitää iskelmästä. Tuntuupa siltä että aikaisemmin mulla oli jotenkin aivan väärä käsitys kaikesta! mutta tämäkin on vain ajatus aamuyöllä melankoliassa humalassa yksin tanssiessa

Kaupungissa kävellessä näen tuttuja ihmisiä siellä missä niitä ei ole. ehdin aina jo innostua kunnes tajuan ne aivan tuntemattomiksi havahdun useita kertoja yössä siihen että etsin raivokkaasti sua mun sängystä kunnes tajuan ettet oo täällä. viime yönä selitin innokkaasti ääneen jotain juttua sulle kunnes tajusin että olet muualla ja sitten se haikeus ja tyhjyys valtaa

pakkanen kimaltelee maassa kuin tähdet kovin pimeänä yönä Lunta on paljon ja olo yhtä kuumeinen. kaikki näyttää kirkkaalta hengästyn helposti auringon keltaisen valon välkkyessä silmissäni siristän silmiä pitkästäaikaa Unessa yritin ostaa alkosta 1,5€ maksavaa viinipulloa mutta jotenkin mun kaikki rahat katosivat ja päädyin varastamaan viinin ja juoksemaan. seuraavaksi lensin meren yllä

kun mä alan puhumaan näistä tunteista tuntuu kuin pään sisällä olisin ihmisjoukossa hälinässä se tuntuu siltä kuin sinfoniaorkesterin jokainen jäsen soittaisi eri kappaletta samaan aikaan mun pään sisällä se tuntuu siltä kuin olisin jalkapallo-ottelussa kuumeessa

puoli vuorokautta, niin kuin sä sanoit, mä rimpuilin sun käsivarsien sisällä lakanoissa ja tunnen sun kylkiluut mua vasten! sä oot niin laiha mutta hyvännäköinen Se oli mun parhaan ystävän syntymäpäivä kun me rakastuttiin tää euforiantunne mitä saan susta on jotenkin niin suuri etten vaan uskalla lopettaa susta puhumista ja ajattelemista

kuulen mun pään sisällä jonkun nyyhkytyksen koko ajan ja tää alkaa olla aika outoa. istun bussissa ja oon niin rakastunut! nojaan huuruiseen ikkunaan. edessä istuva mies nukkuu ja meininki on haikea. ulkona sataa isoja lumihiutaleita

oikeastaan tuntuu kuin olisi unessa koko ajan. kaikki tuntuu niin epätodelliselta, niin paljon ettei pitkään aikaan ole tältä tuntunut Mua pelottaa se herääminen tästä unesta kaikista eniten

istutaan auton takapenkillä musiikki raikaa ja Tän ison autotien valot välkkyvät sun silmissäsi

nää ison tien valot huutaa meille jotain mut ei kukaan tiedä mitä ne koittaa sanoa koko sen ajan mitä ollaan tunnettu on ollut pakkanen. ja lunta sataa aina vain lisää ja mä liukastelen enemmän kuin koskaan, jalat mustelmilla

mulla oli joskus suunnitelmana jäädyttää itseni hengiltä En mä siitä paljoa puhu mutta kylmästä nautin edelleen tätä onnellisuutta huojentaa vain fakta siitä että tää loppuu ja tulee haikea olo

[kuunliljat]

kaipaan kun kaikki oli niin miellyttävän valoisaa ja romanttista  joululoma tulee joka vuosi oikeaan aikaan. pitää unohtaa, rauhoittua, nukkua ja maalata Suhteet arkipäiväistyy ja kaikki kaunis katoaa siinä samalla    niinhän mulle sanottiin, runotyttö tarvitsee sydänsuruja ravinnokseen

naapurissa asuvalla papalla on pakkomielle meidän kissaan. kissa karkaa rappukäytävään ja hipsuttelee, kipittää, tassuttelee rappusissa, haistelee ihmisten hajua ja jalanjälkiä, joskus se menee uloskin. kerran se työnsi tassun naapurin postiluukusta sisään, iäkäs naapurin rouva sairasti sepelvaltimotautia ja sai sydäninfarktin säikähdyksestä. Rouva kuitenkin selvisi ja myöhemmin soitti poliisit. kertoi että naapurit juhlii liikaa, soittaa musiikkia liian kovalla ja niillä on hullu kissa. Mutta se pappa, niin, se pappa leikkii Topi-kissan kanssa rappukäytävässä ja ulkona. se on kalastaja ammatiltaan, kalastanut koko ikänsä, se käy ovelta ovelle myymässä niitä kaloja, polkee polkupyörällä jonka varasti rommipäissään vanhan kauppakeskuksen laidalta. niitä kaloja se tuo topille. se asettaa niitä autojen konepeltien päällä niin että topi hyppii siellä kaloja kalastamassa ja topin kynsistä jää naarmuja autojen maaliin. on siitäkin meille valitettu

valkoisissa lakanoissa jalat kananlihalla kylmillä väreillä kuunnella iskelmää täysillä kuulokkeista, juoda punaviiniä pidän punaviinilasia sängyn reunalla sängyllä, lakanalla

olen alkanut nähdä painajaisia joka toinen yö ja joka toinen yö herään sängystä väärinpäin ja kurkku kipeänä. Aamuisin makaan pitkään sängyssä rimpuilen lakanoissa kahvin tuoksu leijailee sieraimissa ja kuulen taas ääniä. ajattelen lähinnä painajaisia seksiä sekä sinua

huomaan että olen alkanut taas puristamaan hampaita yhteen maanisesti ja ihan huomaamatta. joskus havahdun ja leuat ja hampaat on kipeät

missä vaiheessa tää ahdistus humalaisiin vanhempiin on syntynyt

saan pelon sekaista nautintoa siitä äänestä kun lasi särkyy lattialle siihen liittyy traumoja ja euforian tunnetta raivosta ja rikkomisesta. se on nautinto joka kestää sadasosasekunnin

tuntuu että vielä kahdenkin päivän jälkeen tuoksun sulta. painajaisten jälkeinen uupunut olo jatkuu vielä aamullakin Korva sun rintaa vasten kuulen kun sydän lyö tosi lujaa

jännän melankolinen olo viikko pelkkää lakanoissa rimpuilua, päänsärkyä Suklaakonvehteja ja liian paljon kahvia niin että on tosi uupunut olo koko ajan, kuulen mun sydämen sykkeen tosi lujana. kuudelta aloitan maalaamaan, yhdeksältä yksi tauko, kolmelta yöllä lopetan. Yritän saada unta mutta ajatukset juoksevat ravihevosten lailla. Ajattelen pakkomielteitä ongelmia sairautta likaisia lakanoita. sitä kuinka sinä neuvot merkata kuukautiskierron ylös ja pelkoa syömisestä tääkin on vaan lomaromanssi

kaikki on niin eritavalla yhtäkkiä ja se tuntuu niin oudolta        Sain sulta t-paidan. olen pitänyt sitä päällä ainakin 72 tuntia putkeen. haisen sinulta hajuvedeltä shampoolta ja bileiltä

on jo kylmä. pakkasessa suihkunmärät hiukset jäätyy, kyyneleet pakastuu poskipäillä ja sydänkin pakahtuu "Muistot tuhoavat meidät" niinpä. nää kaikki muistot saa mut itkemään nää kaikki biisit saa mut itkemään nää kaikki kuvat saa mut itkemään

Miksi kaikki tykkää sunnuntaista? vihaan sunnuntaita olo on haikea, krapulainen, vaikea saada kosketusta todellisuuteen, vaikka siitä kieltämättä pidän. ettei saa kosketusta aftat voi johtua traumoista. mutta ne eivät voi tarttua suudelmilla, mulle ne tarttuvat kuitenkin, ehkä sekin johtuu traumoista

kyyneleet silmissä masturboida kulta sä saat mut voimaan niin pahoin

[kuunliljat]

lyhytelokuva syksystä. sen valoisista hetkistä

[kuunliljat]

joka vuosi sama kaava: elo- ja lokakuu menevät hyvin, marraskuussa kaikki alkaa menemään huonosti, joulukuut helvettiä. keväät elän pilvilinnoissa Muistikuvia ei myöhemmin ole

mä oon kuin mun kasvit: kuolemaa haluava     baddingin tahdissa me tanssimme. pidän pojista jotka tanssivat, etkä sinä koskaan suostunut tanssimaan minkä biisin tahtiin sä haluaisit kuolla? miksi sanalla elämä on positiivinen merkitys lauseessa Tämä se vasta on elämää sun unet on todellisempaa kuin sun jokapäivänen elämä ,heti ton lauseen ääneen sanomisen jälkeen näin koko yön unia joissa mua yritettiin kuristaa hengiltä ja ostin 11 grammaa kannabista

tuntuu että kaikki aistit toimii hajanaisesti unohdin taas syödä punaviini coka cola pari palaa kurkkua omenasiideri ja oksennus suihkussa pyörrytti ja vuorotellen tuntui siltä että kaatuu lattialle ja että oksentaa suihkun märälle lattialle    kaakeleiden rajat eivät ole enää symmetrisiä

sun luona oleminen tuntuu siltä kuin olisi sairaalloisen rauhallista ennen myrskyä mulla on jalat mustelmilla ja joskus salaa odotan myrskyä

sä todella rakastat naisia sekä musiikkia sussa suloista on intohimo välillä mietin pidätkö musta edes vai vain naisista ylipäätänsä   Sä silität mua ja kerrot kuinka mun paskat temput tulee mieleen arctic monkeysin kappaleista

äiti keitti mulle teetä että rauhoittuisin ,kahden tunnin tärinästä mutta tärisin vielä yöllä nukkumaan mennessä keltaisissa ruusulakanoissa

itkemisen jälkeiset hetket kun kurkussa tuntuu vielä pala ja hengittäminen on raskasta ja vaivalloista  Sellainen olo tulee mulle vähän väliä ihan yhtäkkiä vaikken olis itkenyt. bussissa illalla sängyssä aamulla liikenteessä

mun suhde suhun oli niin vaikea. Mä keitin kahvia joka oli joka kerralla sun mielestä paskaa, ja me juotiin sitä ja istuttiin ja poltettiin paljon tupakkaa kevään valossa meidän takapihalla. Sä sanoit, ettet tarvitsis mitään muuta kuin mut, rakkautta ja tupakkaa. Aurinkoisina iltapäivinä, kun oli jo aika lämmin kylmän talven jälkeen, me istuttiin rannalla. Kuunneltiin kaikkia sun kappaleita ja oltiin tosi hiljaa. Mä istuin sun jalkoja vasten, maassa, kun sä istuit penkillä. Aurinko välkkyi puiden läpi oranssina mun kasvoille, ja mulla oli tosi lämmin. Otin takin pois. Sä et koskaan kyennyt näkemään kauneutta tälläisissä hetkissä. Sä rakastit kylmyyttä, lunta, talvea, sitä kuinka lumi toi valoa.   Sä rakastat kylmyyttä kaikissa muodoissa paitsi silloin kun se on mussa.

joskus tulee pakottava tarve muuttaa Ouluun en tiedä mikä siinä on ,ehkä se on se yksi kauko röyhkän romaani. tuntuu että päässä olisi koko ajan kiire jonnekkin. ulkona on kylmä, mielessä koko ajan jokin vitutus ja on niin vaikea rauhoittua välillä tuntuu että sulla on yhtä kova kiire Autot ajavat lujaa pimeässä, toisaalle toiseen kaukaisuuteen. katselen niitä tästä yläpuolelta  Dingon nahkatakkinen tyttö tulee aina olemaan mun lempikappale muutaman viikon ajan vuorotellen helpotuksen tunnetta ja sydänsuruja. kaipaan kun kaikki oli valoisaa ja romanttista se pääsi yli sydänsuruista kuuntelemalla the smithsiä seitsemän päivää putkeen

miten darrapäivinä olo on aina jotenkin zen vaikka onkin tosi huono olo ja kaikki on tosi auki. kaikki aistit auki  Sulla on uusi sormus sormessa, kadonnut kuukoru niin kuin minullakin, oranssit hiukset ja taito nähdä kauniit asiat Sä oot ihan hurmiossa.....mut mä en oo yhtään vähempää juoksen kengännauhat auki, yrittämässä olla kompastumatta, katuvalot välkkyen silmissäni, ja kuulemma herätän paljon huomiota. punainen baskeri päässä ja tekoturkis olalla en ehtinyt mennä kylpyyn!välillä vahingossa rakastan kylpyjä enemmän kuin itseäni

Lehtien sekaan siniselle roskalavalle. luvattiin tehdä se kaikki uudestaan samalla roskalavalla heti ensi kesänä. kesä oli mulle hyvä ja lempeä, ja sun kädet hyvät ja lämpimät mun kylmällä iholla, niskassa ja hiuksissa.  puut olivat vihreitä ja vehreitä, aurinko paistoi pitkään. vaikka se päivä olikin tuulinen. ,ja mulla oli kylmä mun sateelta tuoksuvassa farkkutakissa, niin kuin sinä tapasit sanoa. Nirvana soi ja mies tahtoi lahjoittaa vaaleanpunaista kuohuviiniä sen tähden.

ennen kotiin lähtöä suudeltiin olin SuudelMilla ja sinä suutelevana, mietin pitäiskö soittaa Millalle mietin oliko suudelma samanlainen kuin siinä sun unessa

[kuunliljat]

ajatuksissa ruuhkaa

ja minä en syönyt yli vuorokauteen  kuvitelmissani sinulla oli rakkaudenpuutetta mä suhtaudun ilmastonmuutokseen, paremmin kuin sun rakkaudenpuutokseen, litku sanoi, minä ajattelin oksensin vaaleanpunaista oksennusta sinun kellarisi vessassa. olisit halunnut huolehtia minusta mutta olit ulkona tupakalla. myöhemmin juoksin sänkyysi, nukahdin kahdessa sekunnissa ja unissani olin sinulle vihainen. tulit kuitenkin viereeni nukkumaan, selkä selkääni vasten, ja nukuitkin todella pitkään.        Päivällä lähdin oulunkylästä, kyyneleet, räkää poskilla, oksennuksen haju nenässä. ehdin jo ajattelemaan eroa. tärisin kylmästä ja krapulasta. Multa on kysytty nyt vuorokauden aikana neljä kertaa onko kaikki ok näytänkö siltä ettei olisi? kieltämättä näytän Voisiko elämä olla vain yhtä rakastumisentunnetta tarkoitan sillä sitä hetkeä kun vieras mies junassa suloisessa humalassa kysyy, onko minulla kaikki hyvin, ja sitten ottaa minua kädestä kiinni

menen suihkuun oksettaa, henkeä ahdistaa istun suihkun lattialla ja koitan keksiä jotain romanttista tästäkin hetkestä Käynnistäisitkö suihkun? kiitos. lämmin vesi kylmillä varpailla ja kaakelilattioilla liplattelemassa auttaa paniikkiin kyllä tätä jo muutaman tunnin päästä pystyy ajattelemaan romanttisesti. pelkään aina että joskus tämäkin taito katoaa

tulin töistä. on vasta lokakuu, on jo lunta. seison jäisessä tuulessa valkoiset housunlahkeet lepattaen odottaen bussia joka myöhästelee enemmän kuin minä eilen vielä seikkailin sisäpihan auringonpaisteessa. seinäkasvit olivat syksyn punaisia ja ikkuinoilla näkyi kuihtuvia kasveja

Saanko pitää mun kättä tässä? paljaalla iholla. iho tuntuu hyvältä

käännän suihkun kuumimmalle jotta tuntisin tuskan iholla vaikkei se sillä sydämestä lähde. kyllä tiedät sen Juoksen kotona huoneesta toiseen alasti, pitsiset alushousut yllä mä oon oksennukseen kaatunut prinsessa valkoiset vaatteet yllä. paidan kauluksessa jälkiä verestä ja lahkeissa mutaa pidän öistä näistä suloisista tytöistä jotka pukeutuu baskeriin

kämmenieni arpiset haavat Niitä tulee koko ajan vain enemmän, ne tulevat salaa ja huomaamatta badding sanoi: anna niiden olla romantiikka, erotiikka, rakkaus (kolme lempiasiaani) pyörin silkkilakanoissani, näissä on ruusuja. vaikka sinä sanoisitkin näitä vain ryysyiksi Lähdetkö kanssani madagascarille? voin näyttää sen karttapallostani lupaan tuoda postikortin tuliaiseksi hyviä matkakohteita (itsemurhapaikkoja): Kanpur, Indore, Xining, mun sydän, San Salvador, Brunei

ruusunpiikit repivät jalkojeni ihoa ja minä, turkis päällä heitän viinilasin lattialle vahingossa astun sirpaleiden päälle, en muista siivota niitä Sukkahousut jalassa, mielessä vain viini viininsirpaleet ja vitutus

päässä pyörii vain värejä ei todellisuus sinä otat kädestäni kiinni ja katsot silmiin: sä niin kovin koitat herättää mua Joskus todellisuuskin näyttäytyy sekunteina ja pahana kahvina rikkonaisena sydämenä

sä kysyit: miten sun sydän jaksaa? vaihtelevasti, viinipalkalla mua alkaa jo hävettää kun liian usein mut löydetään sängystäni, itkemässä, jazz soi

Sinussa on jotain salaperäistä, tummine hiuksinesi tanssit, pidät tanssimisesta. kertaakaan illan aikana en näe sinua istumassa

[kuunliljat]

makuuhuoneessani soi nirvana, tänään aurinko ei paista, minä keitän kahvia keittiössä       keitän kahvia maailman väsyneimmälle tytölle

teen samaa mitä kesäisin: kaadan kahvit ja kauramaidot isoon mukiin, sytytän tupakan, laitan musiikin täysille ja sitten kirjoitan paskaa runoutta       vahingossa poltan palan lakanaani    kun tuhkaa tippuu Ja viikonloppuisin käyn teattereissa. teatterin henkilökunta pitää päällään keltaisia kravatteja

syksyisin kuitenkin usein Keitän kahvin sijasta teetä, unohdan ikkunan auki ja näen sinut suloisempana kuin koskaan MIKSI se syvenee joka syksy niin kuin ruger hauer miksi sinä näit unta että hengattiin teillä ja suudeltiin olen ajatellut sitä paljon ja sinua suloisena minä näin unta että ostin uuden hienon kitaran ja esittelin sitä sinulle     tuntuu että voin edelleen tuntea sun kosketuksen iholla ,tuntuu keuhkoissa asti hengittäessä ja kurkussa kipuna

olin Etelä-Savossa (lähinnä itkemässä) toit minulle hunajavettä sekä särkylääkettä   ja valehtelin nukkuneeni kun kysyit. vaikka et tietenkään ansainnut sitä Täällä puut ovat jo tiputtaneet lehtensä ja ne jotka eivät; niiden lehdet ovat aivan keltaisia

kuumeisessa kehossani tuntisin kylmiä väreitä helposti kaulallani väreilisi viivoja kun suutelisit minua hiljaa, hieman epävarmasti kuten aina, poskelleni ja sitten kaulalleni

Junan ikkunasta näkyy paljon koskia, puroja, järviä (olemme saimaalla, se muistuttaa sinusta) sekä havupuita! niitä tässä maassa on paljon

Hyvät matkustajat,   siirrymme sivuraiteille tämän ei pitäisi aiheuttaa muutoksia aikatauluun, eikä haavoja kenenkään sydämeen

MIKSI mä tuun heti kuumeeseen kun olen yli kolmesataa kilometria kaukana susta ,näin on käynyt jo useasti!

olet niin kaunis kaunein koskaan ostettiin oliiveja ja syötit niitä minulle suuhuni ja sitten niistä levisi öljyä kaikkialle reppuuni mutta ei se sitten oikeastaan haitannut    Kauniin kirjan sivut olivat öljyä täynnä luit sitä minulle sängyssäsi lakanoissasi  toivon että tuoksun lakanoissasi vielä pitkään

kukaan ei ota kädestäni kiinni niin kuin sinä

[kuunliljat]

on hyvä silloin kun musiikki on kovalla ettei kuule ajatuksiaan        useasti meinaan hukkua niihin

viikot kuluu nopeasti mutta silti niin hiljaa itkettää useasti päivän aikana; aamuisin päivin iltapäivin kaikkina kellonaikoina ja niin edelleen!

nyt on sinun rakastamasi syysiltapäivä puiden lehdet ovat vaihtaneet väriään: punaisiksi, oransseiksi, suurimmaksi osaksi keltaiseksi kaislikko heijastuu lampeen, hyvin hiljaa, liikkumatta, tyyneen veden pintaan Luonto todella reagoi tunteisiin!        tälläisellä rauhallisella säällä kyynelehdin paljon, myrskyn aikana itkettää sitäkin enemmän, en saa kyyneliä ulos     tänään aurinkokin paistaa. leikin olevani mukana eläkeläisten kylpylämatkalla niin kuin siinä kappaleessa sanottiin: kuka palelis mun luona?

ulkona haisee jo syksyltä     on jo pimeääkin kaupungin valot heijastuvat vesilammikoista             koko sairaala haisee sinulta vai haisetko sinä vain sairaalalta                           tärisen kylmyydestä, kyyneleet poskilla, räkä leualla nykyään yhdistän sairaalan hajun sinuun

ja olet tärkeämpi kuin koskaan (tahtoisin vain painaa pääni kiinni sinuun, sinun sormesi tanssisivat valssia ihollani ja lukisit minulle raakoja runoja sekä kauniita kirjoja kertoen rakkaudesta)

ja sinä aamuna kahvi oli vahvempaa kuin koskaan          minä ajattelin lähinnä kuolemaa ja sinua ja luin runoja jotkut viiltävät ihoaan veitsillä minä viillän sisäelimiäni raaoilla runoilla, pistävällä ikävällä sekä rakkaudella joka ei anna armoa!

  oirekuvaan kuuluvat lähinnä tunne-elämän vaikeudet, kykenettömyys pysyviin suhteisiin

        Miksi maailman tunteellisimmalla ihmisillä on tunne-elämän vaikeuksia (olen aina joko aivan liian tunteellinen tai täydellisesti tunteeton)

    Tahdon kokea raivon! näin unta jossa huusin ja raivosin sinulle!se tuntui hyvältä!Pian kuitenkin jo makasin vieressäsi, minun on vaikea myöntää kuinka ikävöin sinua

[kuunliljat]

syystuulet

kyllä jo elokuussa olin surullinen

pienenä aina mietin mikä se pala on kurkussa kun itkee         Nyt tiedän! se on tuskaa baby!

..ja siellä ojissa maitohorsmat kukkivat varsin Sanoisinko Loisteliaasti,               vailla tietoa kuinka joku rakentaa moniakin ihmissuhteita niiden ympärille    Mutta sinä olet tyttö johon maitohorsmat eivät liity millään lailla! Ja sinä olet tyttö joka todella pysyy liikkeessä! Eikö välillä olisikin hyvä pysähtyä katselemaan mutta pelkäät liikaa heiluvaa maata jonka tunnet ainoastaan pysähtyessäsi                  Miksi olet humalassa kaikissa mielikuvissani?

ja ulkona Töölönrannassa oli hieno, aurinkoinen Sää, todellakin aurinkoinen ja lämmin päivä monien sateistan keskellä, keskellä elokuuta. Ruusuja oli monissa väreissä: tummanpunaisina, kirkkaanpunaisina, oranssihtavina, valkoisina, aniliininpunaisina.         makasin siinä keskellä puutarhaa, vailla kiinnostusta juurikaan mihinkään, päivänpaisteessa (pidän päivänpaistattelusta) lepuuttamassa jalkojani ja oikeastaan myöskin kaikkia ajatuksiani! ja sinä poimit ruusunnupun, tummanpunaisen, joka myöhemmin kuihtui kirjoituspöydälleni, ja asetit sen korvanlehdelleni. siinä hetkessä todella tunsin onnellisuutta juuri siitä hetkestä, sinusta, minusta.

sä olit punahiuksinen tyttö vailla murheita       kuiskailit ranskan kieltä mun korviin tapasin monta porvoolaista tyttöä,    mutta se tyttö teki valokuvia kynällään

     olen nähnyt paljon auringonkukkia auringonkukkia muovipusseissa matkalla maljakkoihin auringonkukkia heiluen tuulessa pihan laidalla         ja ympärilläni heiluen                                 kokeile mua mä oon pehmee

tytöillä joita suutelen on kylmät kädet                ja sinulla kaikista kylmimmät, mutta lämpimimmät ajatukset ja korvaansattumiset vain jatkuvat myöhään iltaisin, aikaisin aamulla heti herätessä

en toivo bussimatkojen auringonlaskujen aikaan päättyvän koskaan      ja harmaista piipuista tuprutti sinertävää savua ilmaan, vaaleanpunaisen taivaan sekaan tanssimaan tangoa vesihöyryn kanssa!           JOS vain saisin, juoksisin lastenlehtoon valkoisen ruusupensaan sisään heittäytyisin maahan itkemään ja samalla alkaisi soimaan se Kappale jonka nimeä en koskaan muista, se kappale jota sinä tapasit soittaa!

nämä virkkeet kertovat lämpimistä syyspäivistä

monet kukat ovat kuolleet takiasi mutta se on sen arvoista ,onko?

et ollut vieläkään ymmärtänyt kuinka romanttista epätäydellisyys on     tiesitkö että epätäydellisyys on romanttista? kirsi kunnas alkoi kirjoittaa runoja jottei valehtelisi päiväkirjassaan

kannoin huonon mankkani kylpyhuoneeseen, kuuntelin hyvää musiikkia Otin pieniä tanssiaskelia harmaalla vaahtoisella kivilattialla. olo todella oli blues! ja sinä todella olit mies vailla armoa!

se suudelma kesti neljäkymmentäviisi minuuttia koskin punaisia hiuksiasi lämpimillä käsilläni ja pehmeää ihoasi älä käsitä väärin, en ottanut aikaa

nyt seison auringossa, nostan kädet ilmaan ja lennän tuulessa

vaikka tänään ei tuule

[kuunliljat]

paras kaveri ala-asteella sanoi että korvan kuumotus johtuu siitä että joku ajattelee sinua eilen herätessä mun korvaa sattui suuresti, kovasti, kirotusti

en koskaan uskonut siihen juttuun mutta nyt uskon

Juicen biisi Syksyn sävel on hyvä                   siinä lauletaan että: nyt on elokuu ja minä olen viljaa

nyt viedään elokuun viimeisiä päiviä        ja sun hiukset on ihan viljapellon väriset sä olet viljaa viljaa viljaa      niin kuin runossasi kerroitkin

         elokuu ei ole ollut kaunis elokuu on ollut sadetta ja sateessa kastumista ja vilustumista                             kyllä kauniita ovat olleet aurinkoiset hetket sateen jälkeen ja aurinkoiset päivät monien sateisten keskellä

Ansaitset lämpimiä syysiltoja olet mun mielessä, unissa, sydämessa, mun huulilla

haluan että sun sisällä kukkii auringonkukkia, neilikoita, mutta suurimmaksi osaksi punaisia ruusuja Oot ruusuinen tyttö      mut kyl vähän Lady of pain niin kuin se Juicen biisi

aina kun me nähdään sataa vettä                     koskaan en ole pakannut sateenvarjoa reppuun mutta menneiden kahden kuukauden aikana olen tehnyt niin ainakin kymmenesti

mä oon niin kuin se tyttö kauko röyhkän kirjasta               joka oli yksin isossa puutalossa ja vain maalasi tauluja täynnä kasveja ja paljasta ihoa kuunteli vinyylilevyjä ja unelmoi rakastajista kädet täynnä öljyväritahroja

olin kartanossa täynnä ihmisiä mutta silti niin yksin katsoin kun aurinko osui puulattiaan ja läikytin viiniä          se oli kaunis aurinkoinen päivä monien sateisten keskellä kauneinta oli kun aurinko osui heinään maassa ja puihin sekä niiden lehtiin

nyt istun ulkona hieman hyytävässä ilmassa mutta aurinko paistaa ja osuu kasvoilleni puiden lävitse Säikeinä, sirottuen lehtien läpi

äitini mietti että näkeekö runoilijat maailman virkkeinä                       minä näen mutta vain siinä haikean surullisessa olotilassa näen maailman valokuvina, virkkeinä, öljyväreillä maalattuna ja sinut kauniimpana kuin mikään

       sä olet            silittämässä mun käsiä aivan vierellä               kyynelinä mun poskilla                  ikävänä rinnassa

nyt ajan ouluun luen kirjoja joissa puhutaan paljon ranskalaisista parvekkeista                                matkan varrella on paljon ojia joissa kasvaa maitohorsmia tunsin kerran pojan joka piti erityisesti maitohorsmista harmitteli aina kun näki maitohorsmia jotka eivät saaneet tarpeeksi valoa se poika oli suloinen ja todella voimakas mutta herkkä kiharineen hiuksineen avasi kauluspaitansa nappeja minut kainalossaan

ja se mustahiuksinen tyttö - jota muistutin aina omasta suloudestaan hänelle sanoin että Voisin tuoda sulle horsman! rentunruusun ja sitten suudeltiin

näin ikkunasta laakean aukion joka oli täynnä kukkia vaikka on jo syyskuu ne kukkivat purppuran värissa purppura oli suosikkini väreistä pienestä asti nykyään se on punainen punainen merkitsee: erottikkaa, rakkautta, voimaa Punainen on himon ja vaaran väri!

Mä kirjoitan paljon rakkaustarinoista vaikka niihin kaikkiin ei liity rakkaus

ja pian saavuin ouluun                        hotellihuoneeseen jossa on ranskalainen parveke

[kuunliljat]

lyhytelokuva joka kertoo syksyn tulosta

heinäkuu-elokuu 2017