#7.5.2019

[shu-rooq]

Ramadan day 2 crescent 🌙

[melodies-of-the-melancholy]

A hyena

scavenges for leftovers,

and fills itself with rotting meat

You

devour the corpse of the past

as if you hunted it yourself

[theimperialistichouseofprayer]

[theimperialistichouseofprayer]

[wakingfromcursedslumber]

everyone is in pain. everyone’s confused. only I know what I need and that’s such a good thing because i don’t have to wait or ask anyone. it’s all right here with me, within me, hidden or not.

[prosy-days]

May 7, 2019 - Day 322

Wine for my roommate’s birthday!

[kuunliljat]

kävelin yöllä keskustaan sain tuntemattomalta rahaa bussiin takaisin pispalaan. mulla ei ollut bussikorttia mukana, mulla oli kylmä, en ollut valmistautunut lähtemään kauemmaksi. bussiin oli kymmenen minuuttia, suututti ettei ollut paperia mukana eikä kynää eikä akkua; minulla ei ollut mitään; kevyt olo. kylmä kun ei ollut hattua tai huivia, istun bussissa kädet reisien alla. suutuin kun kukaan vastaantuleva henkilö ei ollut kiinnostava. mietin kuinka kiintyisin ensimmäiseen mielenkiintoiseen henkilöön jonka tapaan ja istuisin sen vieressä bussissa. on kummallisen valoisaa, juoksin bussipysäkiltä kotiin koska halusin sen tuntuvan, halusin hengästykseni kaatavan minut maahan, kylmyyteni leviävän käsistä ylös ja alas. en ehtinyt hengästyä, käteni olivat kohmeessa, ajattelin ajatuksia jotka tuntuivat turvallisilta paitsi pelottavilta. halusin kiintyä seuraavaan ihmiseen joka tulee vastaan, petyin kun kukaan ei ole kiinnostava

sinä huokaiset sinun kädet on minun alla minä pidän kiinni mekkosi kankaasta etten kaatuisi  sinun pääsi on minun jalkojen päällä ja minulla on eriparisukat eikä sinulla sukkia lainkaan

on kuin olisi lakannut olemasta lakaissut itsensä johonkin joksikin aikaa ja nyt olen taas tässä  on kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla jonkin aikaa ja nyt olisi palannut takaisin yhtäkkiä alkaa olemaan se tuntuu auringolta kasvoilla kuulostaa erilaisilta soittimilta

tiede vaatii tiedeyhteisön mitä se tiede on        tiede etten tiedä mitään missä on paras ajatus siitä miten asiat on  sanat suovat sekavuuden päissään päälle. en osaa vieläkään olla, olla, olen ja samalla en ole tiede perustuu invariansseihin ei mitään! öisin en kuulu mihinkään öisin en kuulu mihinkään heräsin ja olit lähtenyt

kuulostin puhelimessa kipeältä, ääneni varisi lattialle, kello oli varmaan viisi. olin jättänyt puhelimeni toiselle puolelle huonetta, toivoin jonkun soittavan että heräisin mutta pelkäsin että sinä heräisit

  bileissä ajattelin tanssissa käsillä musiikin muotoa, pidin silmiä kiinni näin silti valot. joku tarttui minuun kiinni ja mainitsi minun menevän vaarallisesti tai jotakin. se joutui huutamaan sen kun musiikki oli niin luja. vähän ajan päästä se luuli etten huomaisi kun se matkii mua sen ystävälle. siirryin klubin yläkertaan, en saa ihmisistä kuin pintoja. haluaisin oppia asioita elämisestä, rentoudesta, siitä miten annetaan ja otetaan vastaan. toivoin yöllä että heräisit, koitin tahallani kolistella ja olla hiljaa ettet heräisi hereille

väsyttää enkä tiedä montako tuntia aamuyössä on ja on ollut olin keittiössä. olin ollut välihuoneessa, olin ollut keittiössä, olen nyt keittiössä. ulkona jokin näyttää romanttiselta ja oksettaa sen sanominen  odotan ja vain odotan sitä, jota, mietin olenko vain ja jatkan olemista. on kuitenkin eritavalla kuin jos olisi niin. se on omituista enkä oikeastaan ymmärrä. sormenpäissä tuntuu hyvältä ja uskon sen olevan tärkeintä jos hyppisin se roikkuisi jaloissani sen olisi vaikea nousta se vitkuttelisi, se ei haluaisi keittää kahvia vaikka oikeastaan haluaisi, sillä ei ole energiaa se haluaa kietoutua ja olla turvassa, olla sellainen joka selviytyy ja haluaa selviytyä. sellainen joka yöllä on ja sitten kun jossain ja siellä ja sitten täällä. täännöimmin olen tajunnut tarvitsevani monia