#13.2.2018

[prosy-days]

February 13, 2018 - Day 239

I’m rereading A Wrinkle in Time before the new movie... because I definitely don’t have enough books to read.

[phototagebuch]

365/317: Naschmarkt

[godsnameisjoy]

13 February 2018

13 February 2018

36 minutes

That thing happened again. The estimated time to close the uncounted mental chant and the ringing of the 36 minute buzzer happened simultaneously. And I can bet on it that this perfect tuning in with meditation happens to me now only when I meditate right before sleep. The after sleep meditation doesn’t have this kind of magical coincidence to it. Not for me. Not yet.

This night session was better than the night before. The pauses in the breath arrived at the maximum that I have experienced so far. Many times before have I experienced this. Due to the experimenting with the shifting of the meditation hour, I had not experienced a single extra long pause for weeks now. It happened during this session and I am feeling grateful about it.

The mind continued to struggle with memory images from the conscious and absurd images from the subconscious. I could not chance on that crack in the film of subconscious which opens up to peace. Unfortunately, despite the breathing pauses stretched extra long, I could not experience a single moment’s pause in the mind churning out images.

[kuunliljat]

tanssin tosi maanisesti aamuyöllä ja yksin, vahingossa kaadan tavaroita Vihaan asioita jotka muistuttaa vielä susta Hyi vittu! alkaa oksettamaan ihan henkisesti sekä fyysisesti. Mun kissa pitää iskelmästä. Tuntuupa siltä että aikaisemmin mulla oli jotenkin aivan väärä käsitys kaikesta! mutta tämäkin on vain ajatus aamuyöllä melankoliassa humalassa yksin tanssiessa

Kaupungissa kävellessä näen tuttuja ihmisiä siellä missä niitä ei ole. ehdin aina jo innostua kunnes tajuan ne aivan tuntemattomiksi havahdun useita kertoja yössä siihen että etsin raivokkaasti sua mun sängystä kunnes tajuan ettet oo täällä. viime yönä selitin innokkaasti ääneen jotain juttua sulle kunnes tajusin että olet muualla ja sitten se haikeus ja tyhjyys valtaa

pakkanen kimaltelee maassa kuin tähdet kovin pimeänä yönä Lunta on paljon ja olo yhtä kuumeinen. kaikki näyttää kirkkaalta hengästyn helposti auringon keltaisen valon välkkyessä silmissäni siristän silmiä pitkästäaikaa Unessa yritin ostaa alkosta 1,5€ maksavaa viinipulloa mutta jotenkin mun kaikki rahat katosivat ja päädyin varastamaan viinin ja juoksemaan. seuraavaksi lensin meren yllä

kun mä alan puhumaan näistä tunteista tuntuu kuin pään sisällä olisin ihmisjoukossa hälinässä se tuntuu siltä kuin sinfoniaorkesterin jokainen jäsen soittaisi eri kappaletta samaan aikaan mun pään sisällä se tuntuu siltä kuin olisin jalkapallo-ottelussa kuumeessa

puoli vuorokautta, niin kuin sä sanoit, mä rimpuilin sun käsivarsien sisällä lakanoissa ja tunnen sun kylkiluut mua vasten! sä oot niin laiha mutta hyvännäköinen Se oli mun parhaan ystävän syntymäpäivä kun me rakastuttiin tää euforiantunne mitä saan susta on jotenkin niin suuri etten vaan uskalla lopettaa susta puhumista ja ajattelemista

kuulen mun pään sisällä jonkun nyyhkytyksen koko ajan ja tää alkaa olla aika outoa. istun bussissa ja oon niin rakastunut! nojaan huuruiseen ikkunaan. edessä istuva mies nukkuu ja meininki on haikea. ulkona sataa isoja lumihiutaleita

oikeastaan tuntuu kuin olisi unessa koko ajan. kaikki tuntuu niin epätodelliselta, niin paljon ettei pitkään aikaan ole tältä tuntunut Mua pelottaa se herääminen tästä unesta kaikista eniten

istutaan auton takapenkillä musiikki raikaa ja Tän ison autotien valot välkkyvät sun silmissäsi

nää ison tien valot huutaa meille jotain mut ei kukaan tiedä mitä ne koittaa sanoa koko sen ajan mitä ollaan tunnettu on ollut pakkanen. ja lunta sataa aina vain lisää ja mä liukastelen enemmän kuin koskaan, jalat mustelmilla

mulla oli joskus suunnitelmana jäädyttää itseni hengiltä En mä siitä paljoa puhu mutta kylmästä nautin edelleen tätä onnellisuutta huojentaa vain fakta siitä että tää loppuu ja tulee haikea olo

[knajfu]

Boję się. Boję się konsekwencji. Braku możliwości. Boję sie że moje emocje są normalne i że każdy tak się czuję. Boje sie tego ze to jest naturalne. Ni powinno byc jeżeli jest. Nie podoba mi sie to ze musze czekac do maja aby sie dowiedzieć. Nie chcę być rozczarowaniem. Źle się czuję dzis. Jak płacz i porażka, jakby nie powinno mnie tu byc i boję sie ze cos sie stalo kacpiemu. Przepraszam