Välihuutoja vaikuttamisen hiekkalaatikoilta

Opiskelijapolitikoinnille sydämensä menettänyt Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja, työelämä-, talous- ja sidosryhmäyhteistyövastaava sekä Oulun Kokoomuksen Nuorten hallituksen jäsen.

[laurapistemaa]

Heittäkäämme hittihatit hissikuiluihin?

Kuten varmasti moni tietääkin, taustaryhmänäni toimii TeTa - Tekniikan ja Talouden edustajistoryhmä, joka koostuu sitoutumattomista teekkareista ja taloustieteilijöistä. Olemme tällä hetkellä edustajiston suurin ryhmä 14 edustajallamme.

Kuten aina edustajistovaalien alla, on nytkin jyllännyt keskustelu siitä, kannattaako äänestää sitoutumatonta vai puoluepoliittisesti sitoutunutta ryhmittymää. Molempia tarvitaan, sillä tämänhetkisellä äänestysprosentillamme emme voi karkoittaa äänestäjiä ainakaan sillä, että “taistelemme” keskenämme asiasta. Toimimme sulassa sovussa edustajistossakin.

En oikeasti usko, että tämä asia on se, jolla kannattaa lähteä vaalien alla ainakaan pitämään mielenkiintoista, opiskelijaa kiinnostavaa, keskustelua yllä. Osa opiskelijoista äänestää sitoutumattomia, osa sitoutuneita, that’s the way it’s gonne be. Oulun Keskustaopiskelijat ovat mallikkaasti pistäneet keskustelua pystyyn näin vaalien alla, kiitos heille siitä. Vielä kun julkista keskustelua yritettäisiin pitää yllä niistä oikeasti opiskelijaa kiinnostavista aiheista myös vaalien välillä, niin luulisi näkyvän myös äänestysprosenteissa. Lupaan kantaa korteni kekoon tähän, mikäli edustajistoon pääsen. Luultavasti osallistun, vaikken edustajistossa olekaan.

Politiikka ei meille TeTalaisillekaan ole kirosana, enkä ole niitä, jotka väittävät, ettemme tee politiikkaa ylioppilaskunnassa. Nykyään kaikki on poliittista: pitääkö Ylkkäriä painaa lehtenä, mistä päästä lukuvuotta jatketaan, ostatko kaupasta reilun kaupan kahvia, suositko lähiruokaa. Yhtälailla meidän porukkaa toimii myös puoluepoliittisissa yhdistyksissä kuten myös muissakin järjestöissä.

Se, että “et muka tietäisi mitä saat kun äänestät sitoutumatonta listaa”, ei pidä paikkaansa.  Me TeTassa pohdimme asioita monelta eri kantilta ja mietimme sitä, miten päätettävät asiat vaikuttavat oululaisten teekkareiden ja kauppatieteilijöiden kantilta asioihin unohtamatta tietenkään kokonaiskuvaa. Meillä ei ole ryhmäkuria, mutta yleensä kyllä äänestystilanteissa toimimme ryhmänä, kunhan olemme ensin asiasta päässeet yksimielisyyteen ryhmässämme. Eihän puolueissakaan olla kaikesta samaa mieltä.

Etsi siis äänenkannattajasi, olipa hän sitoutumaton tai sitoutunut. Pääasia, että äänestät.

[laurapistemaa]

Yrittäjyyshenkisyyttä herättelemässä!

Järjestötoiminnassa on aina palkitsevia hetkiä, jolloin tuntee onnistuneensa. Tänään oli sellainen, kun kaupungin ja OuluSES:n kanssa yhteistyössä järjestämämme opiskelijafoorumi oli käynnissä. Foorumin aiheena oli varsin mediaseksikkäästi Yrittäjyys, paikalla oli useampi kymmenen kuuntelijaa, tunnelma oli rento, ohjelma inspiroiva ja keskustelu aktiivista. Paikalla oli niin yrittäjyyttä harkitsevia kuin sitä jo harjoittaviakin.

Kokosimme ohjelman alkuun vajaan kymmenen yrittäjyyden tukipalvelun pitch talkit, jotka olivatkin aikamoinen tietopläjäys. Kehotan käymään tutustumassa www.businessoulu.fi, sieltä löydät niin kyseiset tukipalvelut kuin myös esimerkiksi yrityshakemiston tueksesi esimerkiksi harjoittelupaikan haussa!

Myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie piti puheenvuoron Oulusta yrittäjien kaupunkina. Tiesitkö esimerkiksi, että Oulussa suunnitellaan Oulu-Tromssa- ja Oulu-Moskova-välien lentoreittejä?

Helmenä pohjalla oli kolmen nuoren yrittäjän tarinat. Mikään ei ole yhtä inspiroivaa kuin kuulla nuoren yrittäjän sanovan, että “Tarinani alkoi kolme vuotta sitten vähän samankaltaisesta tilaisuudesta kuin tämä”. Kolme puhujaa lähestyivät yrittäjyyttä hieman eri lähtökohdista, mutta yhteneväisyyksiä oli silti havaittavissa. Jos et vielä ole tarpeeksi kuullut mantraa ‘Verkostoituminen on tärkeää’, niin käyhän joskus kuuntelemassa yrittäjien tarinoita!

Itseäni kiinnosti kovasti nuorten yrittäjien näkemykset yhteiskunnan asettamista haasteista. Paljon keskustelua herätti esimerkiksi Brani Oy:n Mikael Mäkisen esiintuoma vanhemman ja uudemman yrittäjäsukupolven välinen kuilu. Ihmeissäni hieman olin verokannoista, jotka olivat Mäkisen mielestä ihan kohdillaan, vaikka yrittäjien suusta kuulee paljon päinvastaista. Pitänee jatkaa aiheeseen perehtymistä.

Pahinta (jos näin voi sanoa) näissä hetkissä on, että saa lisää uusia ideoita. Mitähän sitä seuraavana lähtisi kehittämään tällä saralla…? Palautteesta päätellen ainakin tiedän, että tämänkaltaisille on tilausta.

PS: Pakko vielä kertoa tarina yhdestä omista yrityksistäni: Pistin ala-asteen ekoilla luokilla pystyyn katukioskin naapurin Essin ja pikkuveljeni Juhan kanssa, myynnissä oli mm. kinder-yllätyksiä ja oma leipomaa mustikkapiirakkaa. Isän pyysin leivospalkalla rakentamaan puitteet. Kauppa kävi ihan hyvin, mutta pian huomasin, että kaikki eivät panosta samalla tavalla yritykseemme. Yrittäjän on pakko tehdä kovia päätöksiä ja lopulta ostin hieman laiskanpuoleisen pikkuveljeni ulos yrityksestämme kolmella kymmenellä markalla. Oma tienestini oli lopulta moninkertainen. 

[laurapistemaa]

Terveisiä edustajiston kokouksesta!

Edustajiston vuoden kuudes kokous järjestetään kello neljä alkaen Kontinkankaalla lääketieteellisen tiedekunnan tiloissa. Edaattori Pitkänen kertoilee heti alkuun lääkisläisten tiloista ja saamme kokea sen, ettei tiivistunnelmaisessa luentosalissa ole mahdollista esimerkiksi ladata tietokoneita. Syyksi toki lääkisläiset toteavat, että heillä kaikilla on macit, joiden akku kestää pitkätkin luentopätkät. Harmi, että minulla on Samsungin vehkeet. Ruumishuonekin sijaitsee vain 20 metrin päässä, hrrrr.

Perinteisen nimenhuudon ja eronpyyntöjen jälkeen päästään asiaan.

Asialistalle edustajisto voi nostaa siinä vielä olemattomia asioita ja tällä kertaa sinne hypähtää Saku-Matti Mäen varsin hyvin valmisteltu aloite, jonka hyväksyessään edustajisto velvoittaa  ylioppilaskunnan hallitusta tekemään julkisen kannanoton vastuullisen sijoittamisen puolesta yliopiston hallitukselle. Pääpointtina on saada yliopiston sijoitukset pois fossiilisia polttoaineita käyttävistä tai sellaisiin yrityksiin edelleensijoittavista yrityksistä. Keskustelu pomppoilee ylioppilaskunnan ydintoiminnasta fossiilisten polttoaineiden rooliin yhteiskunnasta. Nyt on aikaa kulunut puolitoista tuntia ja alunperin lyhyeksi povattu edari näyttää venyvän, jälleen kerran. Pöydällä on lopulta hallituksen pohja aloitteen hylkäämisestä ja Heikkisen muutettu esitys. Lopulta aiheesta äänestetään ja se päättyy äänin 17-14 hallituksen pohjan hyväksi. Näyttää kuitenkin siltä, että ylioppilaskunnan sijoitusstrategia tullee käsittelyyn lähitulevaisuudessa.

Kello on kymmentä vaille seitsemän ja vihdoin päästään kokouksen varsinaiseen aiheisiin. Valitaan ehkä tärkein henkilövalinta, mitä edustajisto pääsee päättämään, nimittäin opiskelijaedustajat yliopiston hallitukseen. Ehdolla on kahdeksan tyyppiä, joista kuutta esitetään edustajiston kokouksessa. Kisa on todella tiukka enkä ole ikinä nähnyt, että arvalla tällaisia ratkotaan, mutta tällä kertaa näin käy. TaTKilaisten oma kova kopomies Jonne Kettunen menee suoraan läpi, mutta pääsihteerimme Ilari Nisula ja hallituksen jäsen Jaakko Mäki-Petäjä jäävät tasaääniin ja sääntöjen mukaan suoritetun arvonnan jälkeen toiseksi opiskelijaedustajaksi valitaan Ilari Nisula. Monta hyvää ehdokasta jäi ulos, mutta todella oiva kaksikko tuli valituksi!

Kello alkaa olla sen verran, että Salkkarit pyörivät telkkarissa ja seuraavaksi valitaan yliopistokollegion opiskelijajäsenet. Kisaa ei oikeastaan ole, sillä paikkoja on tarjolla 7 varsinaista ja 7 varapaikkaa ja hakijoita 10. Jälkivaalia siis tulossa kolmelle varaedustajan paikalle. Allekirjoittanutkin paikan varsinaiseksi jäseneksi saa ja seurakseni saan kuusi muuta varsin mainiota kollegaa.

Loppukokous sujuukin lähinnä liittokokousedustajien valinnan merkeissä. Liittareita on tulossa kaksi, joista ensimmäinen on Opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokous parin viikon päästä ja Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen marraskuun lopusta. 

Ilmoitusasioissa EJ Tikkala esittää huolensa vaalitoimitsijoiden kriittisestä tilanteesta ja ehdottaa viimeistään seuraaviin vaaleihin, että kaikki ryhmät valtuutetaan hommaamaan suhteessa ryhmänsä kokoon vaalitoimitsijoita. EJ Karjalainen oli taas huolissaan hallintovaalien äänestysinnokkuudesta ja pääsihteerimme pystyi valaisemaan, että äänestysprosentti ennakkoäänestyksen jälkeen pyörii parin prosentin paikkeilla. Aika surkeaa, miten saamme aktivoitua opiskelijoita äänestämään heidän edustajiin tärkeisiin opiskelijaedustajapaikkoihin?

Loppuun vielä todella tiivis hallituksen tilannekatsaus, jossa hallintojargonin lisäksi kutsutaan edustajistoa tuleviin tapahtumiin. Kello lyö kahdeksan ja suuntaamme edustajistokaljoille lähipubiin jatkamaan keskustelua.

[laurapistemaa]

Äänestitkö jo hallintovaaleissa vai onko äänesi vielä käyttämättä?

Hallintovaalien ennakkoäänestyksessä on käynyt ennätyksellinen määrä porukkaa ja vilskettä on riittänyt ihan jonoiksi asti! Ennakkoäänestää voit vielä koko tämän viikon ajan klo 10-16 ylioppilaskunnan toimistolla.

Mistä on siis kyse? Käynnissä on tiedekuntahallitusten vaalit. Lähestulkoon kaikista uudesta yhdeksästä tiedekunnasta käydään vaali, koska innokkaita näille tärkeille vaikuttamispaikoille riittää. Opiskelijat pääsevät äänestämään opiskelijajäsenistä, joita valitaan yhdestä kolmeen tiedekunnasta riippuen.

Tiedekuntahallituksen opiskelijajäsenen tehtävänä on pitää huoli siitä, että opiskelijan ääni kuuluu tiedekunnan tasolla. Tiedekuntahallituksen tehtävänä on miettiä, mihin tiedekunnan rahat käytetään ja mitkä ovat ne parhaat keinot edistää opiskelun sujuvuutta. Paikalle tarvitaan siis innokas ja opiskelijan arjen asiantuntija, joka on valmis oppimaan uutta. Vaikka tiedekuntahallitusten tehtävistä löytyy haastavaltakin tuntuvia tehtäviä, ei opiskelijajäsenen tarvitse olla rautainen hallinnon asiantuntija, sillä ylioppilaskunta pitää huolen, ettei kukaan joudu tyhjin käsin tiedekuntahallitukseen menemään.

Jos et vielä ole käynyt äänestämässä, tee se siis joko tällä viikolla ennakkoäänestyksessä tai ensi viikolla varsinaisena suurena vaalipäivänä 31.10. Ehdokkaisiin voit tutustua osoitteessa http://www.oyy.fi/oyy/organisaatio/hallintovaalit/yliopistokollegion-ja-oulun-yliopiston-hallituksen-opiskelijajasenten-valinta/hakijat/

Käy siis tsekkaamassa ehdokkaat, valitse oma lemppariedustajasi ja käy antamassa äänesi!

[laurapistemaa]

Kun hyvä läppä muuttuu kiusaamiseksi

“Ajattelin, että kun tulen yliopistoon, täällä on vain aikuisia ihmisiä ja kiusaaminen loppuu. Ei huvita enää käydä yhteisissä bileissäkään”, totesi yhtenä iltana eräs ensimmäisen vuoden opiskelija minulle häneen kohdistuneesta naljailusta. Niinhän sitä luulisi.

Vaikka olen kauan opiskelijapiireissä pyörinyt ja auttanut opiskelijaa jos toistakin yhtä sun toisessa ongelmassa, ei tällaista ole tullut vastaan. Olin todella surullinen, mutta samaan aikaan vihainen, että itselle niin rakas opiskelijayhteisö aiheuttaa jollekin toiselle suurta ahdistusta. Opiskelijayhteisön tulee tehdä opiskeluaika mukavaksi ja tukea alamäissä, ei aiheuttaa yliopiston vaihtohaluja.

Kiusaamisesta varmasti tapahtuu enemmänkin, tai ainakin sitä koetaan paljon, mutta sitä ei tunnisteta kiusaamiseksi tai siitä ei puhuta. Ei tämänkään opiskelijan uudet opiskelijakaverit olleet tarkoittaneet sitä kiusauksena vaan varmaan “hyvänä läppänä” kuten monesti tämänkaltaiset naljailut kuitataan. Hyväntahtoinen huulenheitto on hyväksyttävää ja hauskaakin siihen asti, kunnes joku sen ottaa pahalla. Silloin on menty yli ja yhteisön kulttuurin on muututtava. Yksikin kiusattu yhteisön jäsen on liikaa.

Ollaan kavereita toisillemme ja aikuisia käytökseltämme. Muistetaan, että eri ihmiset suhtautuvat eri tavalla toisen sanomisiin. Ja kaverit, huomataan kun se kuuluisa hyvä läppä ei saa sen kohdetta nauramaan, löydetään sana Anteeksi sanavarastoomme ja siistitään suutamme.

PS. Tämä tapaus vietiin tottakai heti eteenpäin ja toivottavasti näen kyseisen fuksin käytävillä ja bileissä tulevaisuudessakin. :)

[laurapistemaa]

Terveisiä työelämävaliokunnasta!

OYY järjesti viime viikolla koulutus- ja sosiaalipoliittisen valiokunnan yhteistyönä yhteisvaliokunnan teemalla Työelämä. Keskustelua alustamassa oli Anita Perttunen ohjaus- ja työelämäpalveluista, jonka lisäksi osallistujat pääsivät brain stormaamaan annettuja aiheita work shop-työskentelyssä. Kiitos kaikille osallistujille!

Perttunen kertoi työllistämispalveluiden historiaa niiden alkuajoista alkaen vuodesta 1995 ja päätyen nykytilanteeseen, joka näyttää jo hyvältä, mutta resurssien puute estää antamasta ohjausta niin suurelle opiskelijajoukolle, mikä sitä tarvitsisi. Valiokuntalaiset pääsivät myös miettimään yhdessä työpajassa, mikä on hyvää ohjauspalveluissamme ja mikä vaatisi kehittämistä. Opiskelijat ovat tyytyväisiä oma opettajiin järjestelmän toimiessa, pienryhmäohjaukseen, ohjauspalveluiden keskitettyyn fyysiseen sijaintiin, opintopsykologin palveluihin, cv-ohjaukseen ja harjoittelusivuihin. Kehitettävää löysimme resurssipulaan, keskitettyjen tietolinkkien keräykseen koulutusaloittain ja tiedotukseen, sillä opiskelijoiden tulee tietää tarjotuista palveluista. Tunnetko sinä nämä kaikki palvelut? Entä tiesitkö, että keskiviikkoisin yhdeksästä kahteentoista ohjauspalveluissa on avoin aika, jolloin voit mennä apua hakemaan ilman ajanvarausta?

Workshop-työskentelyn ensimmäisessä pisteessä pohdittiin sitä, että mikäli yliopistolle tulisi kurssi työelämästä, millainen sen tulisi olla. Valiokuntalaiset tulivat siihen tulokseen, että minkämuotoinen kurssi ikinä olisikaan, sen tulisi olla ehdottomasti olla koulutusalakohtainen. Päädyimme myös siihen, että mikäli kurssista saisi opintopisteitä, ne pitäisi pystyä sisällyttämään kandin tutkintoon, jolloin sen pitäisi olla opintojen alkupäässä. Aiheiksi pohdimme ammatti-identiteetin muotoutumista, työnhaun asiakirjoja, ammattikuvauksia, alumnien uratarinoita ja työelämään siirtymiseen liittyviä asioita. Ratkaisua vaativia ongelmia kuitenkin löytyy: olisiko kurssi pakollinen? Jos kurssi järjestetään opintojen alkupäässä, miten se palvelee juuri työelämään siirtyviä gradun kimpussa paiskivia opiskelijoita? Lopputulema keskustelussa kuitenkin oli se, että työelämäasiaa pitää pystyä valamaan opintoihin saumattomasti muutoinkin, kurssi vain tukisi sitä.

Paljon keskustelua muutoinkin aiheuttanut työelämän ja opintojen yhdistäminen oli toisena aiheena. Valiokuntalaiset peräänkuuluttivat yritysyhteistyötä kursseilla, ryhmätöiden tähdentämistä tavoitteellisina projekteina, mentoroinnin jalkauttamista nykyistä laajemmalle, vierailevia luennoitsijoita, opiskeluaikaista työntekoa, oman alan keskusteluun osallistumista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja työelämässäkin käytettävien työskentelymuotojen hyödyntämistä kursseilla. Aiheesta keskustelu varmasti jatkuu niin ylioppilaskunnan, yliopiston kuin kaupunginkin puolesta.

Lopuksi pohdimme työelämään liittyviä odotuksia ja jännityksen aiheita. Työelämältä odotetaan hyvää ja innostavaa työilmapiiriä, motivoivuutta ja vaihtelevuutta. Työajalle oli monenlaisia odotuksia, mutta pääasia oli se, että töitä ei tarvitse enää tehdä vuorokauden ympäri kuten opiskeltaessa. Pelot liittyivät lähinnä elinikäisen oppimisen toteutumiseen: pystyykö työelämässä jatkokouluttautumaan? Mitä jos lähdinkin väärälle alalle? Mikä on alani tulevaisuus ja yleinen työmarkkinatilanne? Heittipä joku huolen siitäkin, että mitä jos ei rinnalle löydy rakasta ennen työelämään siirtymistä, mikä onkaan tämä tarjonta työelämässä.

Ensi viikolla työelämäsektorimme menee keskustelemaan yliopiston väen kanssa työelämäkurssista ja sen mahdollisuuksista. Millaiselle kurssille tai luentosarjalle sinä olisit valmis menemään? Kerro se meille, niin viemme sanaa eteenpäin!

[laurapistemaa]

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa

Perustin tuossa taannoin facebook-ryhmän Oulun poliittiset nuoret, joka on tähän mennessä kerännyt reilut sata jäsentä. Ryhmän tarkoituksena on kerätä samaan foorumiin Oulun alueen politiikasta kiinnostuneet ja siinä jo vaikuttavat nuoret. Tänään sitten kolmisenkymmentä nuorta ja opiskelijaa eri puoluekirjat taskussaan saatiin saman katon alle tutustumaan ja miettimään, mitä yhteistä meillä on ja mitä voisimme yhdessä Uudessa Oulussa tehdä.

Ilta sujui varsin leppoisissa merkeissä varsin kokousmaisesta tilasta ja tyylistä huolimatta, ideat lentelivät ja yhteneväisyyksiä löytyi. Päällimmäisenä meillä pyöri mielessä se, miten voisimme nuorina kantaa kortemme kekoon siihen, että nuoret kiinnostuisivat yhä enemmän politiikasta. Rakastamani sana, verkostoituminen, pomppasi myös vahvasti esiin pidetyissä puheenvuoroissa.

Olisi tehnyt mieli plagioida Oulun Opiskelijoiden Sosiaalidemokraattisen Yhdistyksen puheenjohtajan Lauri Hietalan blogin otsikko ”Erilaiset ja silti samanlaiset”. Se oli osuvasti sanottu, sillä erilaisista taustoista ja aatemaailmoista huolimatta meissä kaikissa poliittisissa nuorissa on paljon samaa. Eikä ihme, olemmehan sentään kaikki Uudessa Oulussa asuvia nuoria ja opiskelijoita, me emme voi olla kaikesta eri mieltä!

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa – siksi sitä pitääkin hoitaa yhdessä. Tämä ilta oli osoitus siitä, että me nuoret pystymme ja haluamme sen tehdä, hyvässä hengessä. Unohdetaan piikittely ja sormella osoittelu; mietitään mieluummin, mihin pystymme yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa.