Lukumiehiä

Kirjablogi muuttui heti kättelyssä blogiksi tulossa olevan vauvan synnyttämistä mietteistä. Kirjoihin kajotaan aina tilaisuuden tullen. Elämänmuutoksen laskettu aika 09/2014. (function(i,s,o,g,r,a,m){i['GoogleAnalyticsObject']=r;i[r]=i[r]||function(){ (i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o), m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m) })(window,document,'script','//www.google-analytics.com/analytics.js','ga'); ga('create', 'UA-48139510-1', 'tumblr.com'); ga('send', 'pageview');

[lukumiehia]

Massakausi

Melko yksinkertaista on ihmisen elämä alussa: vaativin tehtävä on painon lisääminen. Sekin näyttää vaativan vain syömisen ja nukkumisen yhdistämisen sopivassa suhteessa.

Kun vauva syö, pystyn tarkkailemaan pullon takaa näkyviä silmiä sekä näitä.

[lukumiehia]

Viikko kotona

Kotiuduimme Naistenklinikalta viikko sitten tiistaina, kun kokeiden (hyvät) tulokset olivat tiedossa ja paino saatu pieneen nousuun. Olisi voinut arvata, että viikko tulee pyörimään tytön ympärillä eikä blogiin juuri kuulumisia raportoida.

Syntymäpäivän aamuna ajelimme siis Töölöön yhdeksän aikaan. Muutaman odotushuoneessa istutun tunnin jälkeen lähdimme seuraamaan kätilöä pian puolenpäivän jälkeen. Odottamassa oli kaksi muuta paria, joista toinen jäi vielä istumaan meidän jälkeemme. Panin hyvilläni merkille, että kumpikin näistä toisista pareista liikkui myös myöhemmin osastolla vauvojensa kanssa.

Jännitys oli ehkä korkeimmillaan silloin, kun leikkaussalissa ryhdyttiin valmisteluihin puudutusneulojen ja muiden kanssa. Tilanne tuntui helpottuvan, kun lääkäri pääsi aloittamaan oman osuutensa verhon takana. Vain joitain minuutteja myöhemmin verhon takaa kuului ensimmäinen parkaisu. Sillä hetkellä silmät kostui.

Tyttö nostettiin sivupöydälle putsattavaksi, ja pääsin siihen viereen katselemaan häntä tarkemmin. Yritin asettua niin, että äidilläkin olisi näköyhteys leikkauspöydältä. Melko pian lähdin kuitenkin kätilön kanssa viemään lasta vastasyntyneiden valvontaosastolle mittauksia varten. Kun olin muutamaan kertaan kuullut henkilökunnan onnittelut, aloin  ymmärtää että tämä on nyt oikeasti iso juttu. Mieli ei tuntunut osaavan sitä ilman apua aluksi hahmottaa.

Äidin jäätyä vielä leikkaussaliin sain vauvan rinnalleni kenguruhoitoon. Muistan puhuneeni samassa huoneessa raporttiaan kirjoittavalle kätilölle, mutta en muista mitä. Jossain vaiheessa kävimme katsomassa vaimoa heräämössä, kunnes siirryin vauvan kanssa osastolle 52. Sinne vaimokin lopulta tuotiin ja pääsimme perhehuoneeseen aloittelemaan elämää vanhempina.

Naistenklinikalla vietetty aika tuskin unohtuu koskaan. Henkilökuntaa tuli ja meni, mutta kiitokset osoitan etenkin kätilö Tuulalle ja sairaanhoitaja Liisalle. Olen lukenut, kuinka synnytyssairaalassa voi mennä monikin asia pieleen myös henkilökunnan suhteen, mutta meillä kävi mielestäni tuuri. Toki henkilökunnan vaihtuvuus ja kiire saivat aikaan sen, että samoihin kysymyksiin ehdittiin saada useampia ei välttämättä samansuuntaisia vastauksia.

Ehkä sitäkin voi pitää valmennuksena elämään sairaalan ulkopuolella.

[lukumiehia]

Välietappi, n. 3,6 kg

Tyttövauva syntyi ilman suurempia hankaluuksia tänään, ja koko perhe voi hyvin! Tytölle maistuu sekä maito että uni. Vauvasta ei tule kasvokuvia välttämättä yleiseen jakeluun senkään vertaa kuin J. D. Salingerista löytyy. Jonkun varvaskuvan tulen ehkä laittaneeksi kunhan ehdin. Tarkempaa analyysia viikonloppuna. :)

[lukumiehia]

Huomenna hän tulee

Tänä aamuna vielä neuvolassa vaihtamassa viime hetken kuulumiset. Illalla viedään koirat hoitopaikkaan ja tarkistetaan Töölöstä mihin aikaan sinne kannattaisi huomenna suunnata.

Käytin ennen työpaikalle lähtemistä vielä koirat ulkona ja juttelin tutun koiranulkoiluttajan kanssa. Hän oli tullut isäksi ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kertoi silloisessa puolivallattomuudessaan tajunneensa asian vasta laskettuaan kotona vauvan korissa sängylle. Tajuntaan oli silloin iskenyt ajatus, että tuohan muuttaa tänne asumaan!

***

Koirat vietiin hoitopaikkaan. Kokosin iltapuhteina vielä Ikean kirjoituspöydän. Naistenklinikalle pyydettiin saapumaan heti aamusta, mutta saatetaan siellä silti joutua synnytystä jonkin aikaa odottelemaan.

Tuntuu että alan tajuta nyt jollain aivan eri tasolla, mitä huomenna on tapahtumassa.

[lukumiehia]

Ajanlaskumme

Koko vuosi on seurattu sikiön kasvua ja laskettu viikkoja. Nyt kun vauva syntyy, laskeminen alkaa alusta ja seurataan päiviä, sitten viikkoja ja kuukausia.

Aivan kuten nytkin elämme vuotta 2014.

[lukumiehia]

T minus 2 and counting

Kaksi päivää perjantaihin.

Vauvasta tulee säidenkin perusteella syysvauva. Olen itse syntynyt samoihin aikoihin. Muutenhan vuodenajalla ei tässä asiassa merkitystä mielestäni ole (tiedän kyllä syntymävuodenajan merkitystä tieteellisestikin tutkitun), mutta joskus olin kyllä kateellinen tammikuussa syntyneelle kaverille, joka ehti minua ennen autokouluun, baariin ja viinakauppaan.

Tosin siellä baarissa tulin käyneeksi tämän saman kaverin Kela-kortilla jo ennen kuin itsellä tuli vuodet täyteen.

Kehnoimpana mahdollisena syntymäpäivänä olen aina pitänyt jouluaattoa.

[lukumiehia]

Paljastus

Voin paljastaa, että lapsi on melko suurella todennäköisyydellä tyttö. Asia on todettu kahdessa ultrassa, joiden välillä ehti kulua jonkin verran aikaa. Jos meidät yllätetään perjantaina pojalla, se edellisen kirjoituksen aiheena ollut nimivalinta menee ainakin uusiksi.

Tämän oletetun tytön kotiuttamisvaatteet päätettiin äsken hänen puolestaan ja pakattiin sairaalakassiin. Toivottavasti kelpaavat.

[lukumiehia]

Rakkaalle lapselle yksi nimi

Monella vauvalla on odotusaikana joku lempinimi. Pirpana, Vääky ja mitä näitä nyt on. Meillä on kutsuttu häntä oikealla nimellä jo monta kuukautta. Nythän on kyllä niin, että se nimi ei välttämättä enää tunnukaan oikealta, kun lapsi on nähty. Muuten tuota nimenannon problematiikkaa tuli jo pohdittua aikaisemmassa postauksessa.

Olen kyllä aika vahvasti tykästynyt tämänhetkiseen nimeen. Sitä ei löydy lähipiiristä eikä vähän kauempaakaan, mutta ei se erikoisuuden tavoittelu ole se pointti. Se on hyvä nimi, ja sen avulla lapsesta on ollut helppoa muodostaa mielessä kuva.

Yritän silti totutella ajatukseen tämän nimen väliaikaisuudesta. Vähintään se saa jäädä muistiin nimenä, jolla häntä nämä kuukaudet odotettiin.

[lukumiehia]

Melkein tavallinen viikonloppu

Eilen, perjantaina, käytiin minun työpäiväni päätteeksi pyörähtämässä Naistenklinikalla. Saimme privaattikierroksen osastolla 52, jonne ollaan menossa uudestaan ensi perjantaina. Sillä reissulla on tarkoitus viipyä muutama vuorokausi ja tulla lapsen kanssa kotiin. Eilinen käynti oli hyvin positiivinen kokemus. Siellä oli ehkä tavallista rauhallisempi hetki, mutta silti vähän ihmettelin kuinka yksi hoitajista otti meidät vastaan ja kierrätti osastolla niin kuin ei olisi kiire mihinkään.

Eilen tuli mieleen, että nyt vietetään viimeistä viikonloppua ilman lasta. Pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä, mutta enemmän tässä miettii kyllä jo sitä, että seuraava viikonloppu on ensimmäinen viikonloppu lapsen kanssa. Se tässä nyt tuntuu isommalta asialta.

Luettiin taas eilen Kallellaan-kirjasta, kuinka Kalle Tervo kävi Naistenklinikalla syntymässä viitisentoista vuotta sitten.

Ja vauva sai eilen Sophie-kirahvin.

[lukumiehia]

Odottavien aika ei ole kovin pitkä enää

Laskettuun aikaan on vähän yli kolme viikkoa, ja suurella todennäköisyydellä ei tarvitse niinkään pitkään odotella. Itse asiassa päivä on jo alustavasti tiedossa. Hankinnat ja remontit on saatu jo melkein siihen pisteeseen kuin oli tarkoitus. Puiden tarinoita -kirjakin on jo hyllyssä.

Viime viikolla käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan: synnytyssaliin ja -osastoon ja perhehuoneisiin. Taitaa silti käydä niin, että synnytyssairaala tuleekin olemaan ihan toinen kuin mihin tutustuttiin. Eli Naistenklinikalla täytyy ehkä käydä vielä pyörähtämässä.

Ulko-ovi on laputettu muistettavilla asioilla.

Autossa on turvakaukalon telakka kiinnitettynä.

Kaverille on annettu vara-avain, jotta pääsee hoitamaan koirat ja kissat.

Ja omiin työmenoihin aikataulutan parin viikon hiljaisempaa jaksoa.

Paremmin tähän on valmistauduttu kuin useimpiin muihin asioihin elämässä.

[lukumiehia]

Lapsi seisoo päällään

Tänään oli taas neuvolakäynnin aika. Perusjutut käytiin läpi ja todettiin, että vauva oli kääntynyt päälleen, mikä oli raskausviikot huomioiden ihan oikein tehty. Ammattilaisten arvion perusteella on enää noin kuukausi odotusaikaa jäljellä. Liikehdintä on välillä niin kiivasta, että voi jäädä lyhyemmäksikin. Näihin helteisiin ei kyllä kannattaisi kiirehtiä.

Nopeasti hän tänne joka tapauksessa tulee, koska nämä noin seitsemän kuukautta tietoisuudessa hänen olemassaolostaan ovat nekin vilahtaneet hetkessä ohi.

Helsingin Sanomissa julkaistiin eilen kolumni otsikolla Ihminen ei valitse aikaa johon hän syntyy. Otsikon innoittamana ajattelin laatia ja tallettaa jonkinlaisen uutiskoosteen maailman tapahtumista tämän raskauden aikana. Hakematta tulee mieleen lähinnä huonoja uutisia, mutta tänään sentään kerrottiin Itämeren veden vähän puhdistuneen.

[lukumiehia]

Vuodet

Heinäkuu meni ilman ainuttakaan blogikirjoitusta. Taidan tiivistää sen kuukauden kertomalla vain, että siihen mahtui pari viikkoa kesälomaa, kylpyhuoneremontin valmistuminen, muuta remonttia ja järjestelyä, hankintoja (mm. pinnasänky) ja odotusta. Yhden vauvankasvatusoppaan luin ja toista aloitin.

Saatiin uusi kirjahylly pystyyn ja kirjat siihen. Äsken sattui silmään yksi niistä kirjoista, jotka muistan hankkineeni opiskeluaikana. Tajusin samalla, että 20 vuotta sitten odotin yliopisto-opintojen alkamista. Ja vauvan laskettu aika on syyskuun alussa, kun tulee 20 vuotta niiden opintojen alkamisesta. Noihin kahteen vuosikymmeneen mahtuu aika paljon kaikenlaista. Ajoittain uskoin tulevani isäksi aikaisemmin kuin nyt, mutta toisaalta: pitkiä aikoja ajattelin, etten välttämättä koskaan.

Jos 20 vuotta sitten olisin kyennyt näkemään juuri tähän hetkeen, olisin todennäköisesti ymmärtänyt olla hyvin tyytyväinen.

[lukumiehia]

Blogikirjoittelusta

Viimeiset 1,5 viikkoa on menneet kavereiden luona remonttia paossa. Kaverit on olleet suurimman osan ajasta itse poissa, joten samalla on voitu toimia talon- ja eläinten vahtina. Kaikki voittaa. Kaverit lähtivät eilen taas lomamatkalle, joten ollaan nytkin talossa omissa oloissamme. Me kolme ja omat ja talon eläimet, sisällä sadetta pitämässä.

Tänään ja eilen vauva on liikehtinyt todella ahkerasti, ja niitä liikkeitä on tunnusteltu ja katseltu varmaan enemmän kuin koskaan. Siihenkin nähden nämä jäljellä olevat pari kuukautta tuntuu pitkältä ajalta. Toisaalta tämä odotusaika on mennyt nopeasti, kun blogin aloittamisestakin on kohta viisi kuukautta.

En ole varma, kuinka tiheään ajattelin blogia silloin kirjoittavani. Ehkä vähän tiheämpään kuin olen toistaiseksi kirjoitellut. Tämä kuitenkin vaatii oman aikansa, vaikkei kovin pitkästi kirjoittaisi. Ja aikaa on tuntuneet vievän monet muut asiat. Ensi viikon alkuun tulee taas parin päivän työmatka.

Tulin vasta vähän aikaa sitten ajatelleeksi, että lapsi saattaisi jossain vaiheessa itse lukea näitä kirjoituksia. Siksi olisi hauska ehtiä kirjoittamaan enemmän. Mietin sellaista kunnianhimoista tavoitetta, että viimeisen kuukauden ennen laskettua aikaa ja syntymään asti kirjoittaisin jotain joka päivä. Edes lyhyen tiivistyksen kuluneesta päivästä pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Vaikkei tuollaisella tiheällä päivitystahdilla ketään teitä muita palvelisikaan, niin itselle ja lapselle siitä voisi olla iloa myöhemmin.

Vieläköhän Tumblr on olemassa, kun lapsi on lukuiässä? Varmuuden vuoksi täytynee tallentaa sisältö johonkin, kun lopetan blogin kirjoittamisen.

[lukumiehia]

Viikkokooste

Menköön päivitys nyt tuollaisella nimellä.

Remontti oli eiliseen lounasaikaan mennessä (ollaan pääosin evakossa, mutta toissayö kotona) edennyt sen verran, että vanhat kalusteet ja laatat on poissa. Pientä kuivatustarvetta remonttimiehen mukaan on, mutta luultavasti se ei kovinkaan pitkää viivästystä aiheuta.

Perhevalmennuksen jälkimmäinen osa oli viime keskiviikkona. Käytiin vielä vähän läpi synnytystä sekä imetystä, lopuksi makoiltiin neuvolan lattialla kaikki. Aika perinteinen lähestymistapa neuvolassa tuntuu asioihin olevan. Tiettyjä asioita pidetään normina, ja kaikki muu kuitataan ohimennen.

Vauva liikkuu nykyään siihen malliin, että minäkin näen liikkeet. Ja eihän tässä nyt ole enää laskettuun aikaankaan kuin reilut pari kuukautta, joten kokoa ja voimaakin alkaa tietysti olla.

[lukumiehia]

Remonttipäivitys

Remontti alkoi tänään, kun ryhdyin purkamaan saunaa. Remonttimies saapuu keskiviikkoaamuna ja käy kylpyhuoneen kimppuun. Ellei kuivatustarvetta tai muita yllätyksiä ilmene, ainakin kylppärin puoli on uudessa kuosissa 4-5 viikon kuluttua. Siinä vaiheessa on enää 1,5 kuukautta laskettuun aikaan.

Nyt ei olekaan muuta vauva-aiheista asiaa mielessä. Täytynee palata saunaan.

[lukumiehia]

Perhevalmennus 1/2

Eilen oltiin neuvolassa parin tunnin perhevalmennuksessa. Jälkimmäinen kerta on viikon päästä. Paikalla oli kahdeksan pariskuntaa (sellaisiksi tulkitsin), meidän lisäksi yksi toinen pari tästä taloyhtiöstä. Heidän ei tiedetty vauvaa odottavan, ja sama varmaan toisinpäin.

Ainakaan tällä ensimmäisellä kerralla ei tainnut tulla mitään aivan uutta infoa raskaudesta ja synnytyksestä. Katsottiin lyhyt video synnytyssairaalasta, joka meillekin varmaan lähimpänä vaihtoehtona valikoituu. Siellä pitäisi kaiketi käydä tutustumiskäynnillä, vaikka kyseisestä sairaalasta muuten onkin jo kokemusta. Elämäni tähän asti ainoa leikkaus tehtiin siellä.

Valmennuksessa tunnuttiin pitävän alatiesynnytystä itsestäänselvyytenä. Sektioon viitattiin pari kertaa sivulauseessa, mutta muuten vauvan syntymä käytiin hyvin tarkkaan läpi juuri alatiesynnytyksenä. Kai se tilastollisesti perusteltua onkin. Silti vähän ihmettelin, että vaihtoehdosta puhuttiin niin vähän.

[lukumiehia]

Valmistumisesta

Laskettuun aikaan on nyt tasan kolme kuukautta. Se ei ole paljon. Ollaanko me valmiita? Ja kuinka valmiiksi voi tulla ennen vauvan syntymää?

Tässä on jo jonkin aikaa valmistauduttu myös kylpyhuoneremonttiin, josta joskus kerroin. Viimeksi eilen käytiin ostoksilla: suihkusetti, hana, seinä-wc ja loputkin laatoista (joista suurin osa haettiin viime viikonloppuna). Remonttifirman kanssa on sopimus tehtynä, ja aloittamaan on tarkoitus päästä juhannusviikolla. Kaikki tämä on tietysti ensisijaisesti valmistautumista remonttiin, mutta siitähän oli jo päätetty, että se pitäisi saada alta pois ennen laskettua aikaa.

Vauvaa varten on nyt ne vaunut, vaatteita, tällä viikolla saapunut äitiyspakkaus (jossa myös vaatteita), ja ainakin yksi lelu, jonka ostin pari viikkoa sitten työmatkalta. Neuvolakäyntejä takana useampia, jonkin verran aiheesta lueskeltu.

Valmistautumista on varmaan ollut sekin, että vauvasta on vähitellen ilmoiteltu muille. Esimiehelleni kerroin pari viikkoa sitten, mutta osa lähimmistäkin kollegoista on (tietääkseni) vielä pimennossa. Ja suurin osa Facebook-kavereista. Ihme kyllä kukaan ei ole vielä tipauttanut uutista jossain status-päivityksen kommenteissa. Voisin hyvin ilmoittaa asiasta vasta vauvan synnyttyä.

Kerroin eilen neuvolassa, kuinka lähinnä työkiireiden takia pitää aina välillä oikein pysähtyä miettimään tätä vauva-asiaa. Se on taustalla toki koko ajan mielessä, mutta liian suuri osa ajasta menee tarjouksia ja erilaisia projekteja miettiessä. Heinäkuussa tulee sentään pieni pätkä kesälomaa, toivottavasti työasiat siirtyvät viimeistään siinä vaiheessa vuorostaan taustalle. Onhan tämä kuitenkin hyvin mahdollisesti ainutkertainen tilaisuus kokea tämä koko odotusaika, joten kai siitä kannattaisi ottaa kaikki irti.