[sorbusgalleria]

Sorbus

New Sorbus website is at www.sorbus.fi ! This Tumblr page will no longer be updated.

[sorbusgalleria]

MSHR (US) – Swamp Matrix, 10.6.–1.7.2018

Exhibition open 10.6.–1.7.2018 Thu–Fri 15–19, Sat–Sun 14–18 Sorbus will be closed during the Midsummer week Thu–Sun 21.–24.6. Welcome to the opening on Saturday 9th of June at 6–8 pm!

[Suomeksi alempana]

As the blossoming of the rowan trees nears an end and berries begin to build up, Sorbus presents a meditation labyrinth by the art collective MSHR of US artists Birch Cooper and Brenna Murphy. Since Brenna Murphy’s 2014 solo show Sentient Sequence at Sorbus and MSHR’s performance at Sorbus' open air event Veranda last year, we have been waiting for an opportunity to host an exhibition by the collective. Now, as Cooper and Murphy will be in Helsinki for a residency at HIAP, the opportunity was seized.

MSHR is the art collective of Birch Cooper and Brenna Murphy. Their work meshes digital sculpture, analog circuitry and ceremonial performance. They construct and perform cybernetic compositions using synthesizers of their own design. For exhibitions, they install macro-arrangements of these sculptural instruments to create immersive light-sound-scapes. In their performances, they engage the systems through a series of unique interfaces. They also work with 3D modeling programs to design virtual reality spaces, embedded with generative computer music systems. MSHR's sculptural, musical and electronic work inform each other deeply, creating the meta-form that is their collaborative practice. MSHR emerged from the art collective Oregon Painting Society in 2011. They were artists in residence at Sonoscopia, 2014; Eyebeam, 2014; Pioneer Works, 2016; Signal Culture, 2016. They are represented by Upfor in Portland, US.

In May 2018, Sorbus interviewed MSHR about their upcoming show via email.

*

SORBUS: Last summer, you performed at Sorbus as a part of Veranda open air festival and now we are very happy to have you back! What can we expect from your exhibition at Sorbus? You are also doing a three month residency at HIAP in Suomenlinna. Do you already have some plans for your time in Finland?

MSHR: Yes, we are so happy to be in Helsinki for the summer! We had such a great time with Sorbus last year, thank you for having us back :) For this show we are working on a piece that combines generative music system with a meditation labyrinth. These are all familiar themes in our work, but this show will be sort of a testing site for moving them forward in new directions. It's cool to have this show at the beginning of our HIAP residency, because it will jump start our work in this arena. We'll be spending the summer experimenting and developing new work at the studio on Suomenlinna and hopefully learning some technical skills.

S: You've been travelling a lot lately, playing shows and taking part in exhibitions. How do you think exhibiting your works in various different places during a fairly short time affects the works?

MSHR: When we go on tour, we like to do it with a musical performance and some kind of installation work. That way we can present either, or ideally both as the circumstances allow. When we tour with an installation series, the different iterations of the piece will reveal different aspects of the work. The recent installation work that we've been touring with has involved a sort of nesting of spaces using virtual reality, generative/interactive spatialized sound and light and diagrammatic prints and sculptures. One of the main principles of the work is that each aspect of the piece is informed by the other aspects, so in developing the piece, all the elements emerge rhizomatically. We often structure formal elements to reflect the structure of feedback systems used in the piece. In the end, installing a piece many times in different circumstances gives us a lot feedback that informs our next approach.

S: You've been collaborating for over ten years now, first as a part of Oregon Painting Society and, from 2011 onward, as MSHR. Can you tell us something about your working method as an art collective? Does it differ from when you're working alone?

MSHR: We're really interested in collaboration and in thinking about what goes into an art collective. OPS was our first art collective, but the fact that many of us had been in bands for a long time provided a smooth transition into that style of working.

One of the main ways that we find collaborating to be different from working alone is that you have a greater chance of doing something that you'd never think of, which for us is often a goal in art making. The emergent group mind takes its own form and direction – the individuals just need to nurture it and enjoy the ride.

On a practical level, erasing the idea of individual authorship is really useful in art collectives.  We try to operate in a mental environment where any idea/object/technique etc. can be edited or used in a different way by any other person. This speeds up iteration and mutation significantly, increasing your chances of finding novel creative situations. Having a shared creative world is also really nice on a social level. We often envision an art practice as a spaceship… There's a better chance of survival with more people on board.

S: What does MSHR mean and how do you pronounce it? MSHR: The name MSHR was designed to be an open acronym and an adaptable container for our practice as it develops over time. Its form is meant to reflect the modularity of our practice, allowing different ideas to be plugged into it.

We started with the intention of assigning specific words to the acronym for different projects, for instance (this time in reverse) Resonant Hyper Symbol Modulator. We rarely do this though – the unassigned container seems to work best.

MSHR can be pronounced "mesher" as in something that meshes, or just by saying the letters, like the name of an institution.

S: Last August (2017), a video work by MSHR was shown on multiple screens in New York Times Square from 11:57 pm to midnight as part of Times Square Art's Midnight Moment programming. In the interview done about the project you talk about overstimulation as a thread in your work and a tactic through which one can achieve a meditative zone. At first, sensory overload and meditation feel contradictory to each other, maybe since overstimulation is nowadays so often paired with the ‘excessive’ use of internet and digital technology. Somehow it also feels that now, maybe more than ever, we are growing less and less sensitive to stimuli and actually craving it more as our attention span keeps on getting shorter. Saying this, there is something very pleasureful and luscious in the rich, visually/sensorially complex universe created by MSHR (that appeals to us stimuli junkies too). On the other side, the work makes you think about the intricate diagrams, charts or geometric patterns used in various spiritual traditions as a guidance tool to focus attention as part of meditation or trance induction. Your work seems to function very well in the contradiction of these two parallel worlds. What do you think about this?

MSHR: It seems paradoxical to talk about working towards a meditative state through over stimulation, but the type of stimulation that we're talking about has less to do with a constant stream of images and content, (though it is also not the opposite). It has more to do with the over stimulation that one can feel in a non-human constructed area (aka "nature").  In places like this, you can feel intensely stimulated by looking at the highly mathematical yet chaotic forms of rocks and the interaction between water and mud at the edge of a shallow lake, or by being surrounded the dense, growing mesh of fractal life in a forest.  We're very inspired by natural systems – which to us includes any emergent system: ecological, geological or social for example. These systems often appear chaotic, but from another perspective they are the most highly orders structures imaginable – the distinction seems to break down. These forms can act as diagrams for meditation as well as anything, which is why we are interested in creating generative structures in our music and visual art (often using "synthetic" materials like synthesizers and digital sculpture). These forms can feel overwhelming, but being surrounded by a feedback system of flashing lights and sound can also provide a unique sense of clarity. It's like standing in a river.

*

Näyttely avoinna 10.6.–1.7.2018 To–Pe 15–19, La–Su 14–18 Sorbus on suljettu juhannusviikolla to–su 21.–24.6. Tervetuloa avajaisiin lauantaina 9.6. klo 18–20!

Pihlajankukkien varistessa Vaasankadulle Sorbuksessa avautuu taiteilijakollektiivi MSHR:n (Birch Cooper ja Brenna Murphy) näyttely Swamp Matrix. Vuosi sitten MSHR esiintyi Sorbuksen Veranda-ulkoilmatapahtumassa ja vuonna 2014 järjestimme Brenna Murphyn soolonäyttelyn Sentient Sequence. Nyt HIAP:n residenssiohjelmaan valittu taiteilijakollektiivi toteuttaa MSHR:n ensimmäisen näyttelyn Suomessa. Swamp Matrix on generatiivista musiikkia hyödyntävä meditaatiolabyrintti, jonka kautta MSHR myös etsii uutta suuntaa käsittelemilleen teemoille.

Sorbus haastatteli kollektiivia toukokuussa sähköpostin välityksellä. Haastattelu on luettavissa englanniksi.

*

MSHR on yhdysvaltalaisten Birch Cooperin ja Brenna Murphyn muodostama taiteilijakollektiivi, jonka teoksissa yhdistyvät digitaalinen kuvanveisto, analogiset mikropiirit ja seremoniallinen performanssi. He soittavat kyberneettisiä sävellyksiä itse rakentamillaan syntetisaattoreilla. MSHR:n installaatiot koostuvat usein näiden veistoksellisten soittimien muodostamista immersiivisistä valon ja äänen maisemista, jotka toimivat myös performanssien näyttämöinä. MSHR muodostui Oregon Painting Society -taidekollektiivista vuonna 2011. MSHR on ollut taiteilijaresidensseissä Sonoscopiassa 2014, Eybeamissa 2014, Pioneer Worksissä 2016, ja Signal Culturessa 2016. Heitä edustaa Upfor-galleria.

[sorbusgalleria]

Harrie Liveart: ‘Collective Perversion – Proposal for Revaluation’, 29.–30.5.2018

[Please scroll down for English]

Jaksoittain tämän vuoden mittaan taiteilijaduo Harrie Liveart toteuttaa Sorbuksessa taiteellisen tutkimusprojektin Collective Perversion – Proposal for Revaluation. Projekti lähestyy puhtaan juomaveden pulaa WC:n kautta. Työpajoissa ja keskustelutilaisuuksissa hahmotellaan uutta ulostuskulttuuria sekä ulosteen uudenlaista käsittelyä ja hyötykäyttöä. Tutkimusprojekti alkaa kaksipäiväisellä tapahtumalla toukokuun lopulla.

Ensimmäinen tapahtuma 29.–30.5.2018 Avoinna klo 11–17

ASS (Artengineers of Sanitary Systems) on johtava ekologisten saniteettifasiliteettien ja uudistuksellisten jätteenkäsittelyjärjestelmien parissa työskentelevä yhdistys. Sen pyrkimyksenä on synnyttää luovia ratkaisuja terveyden, ravitsemuksen ja biomimeettisen jätteenkäsittelyn edistämiseksi.

Tervetuloa tutustumaan tulevaan vallankumoukselliseen keksintöön, SAMPOON! Toimistomme on avoinna vain kaksi päivää, älä hukkaa tätä tilaisuutta!

Harrie Liveartista

Vuodesta 2008 lähtien toiminut yhteistyö kuvataiteilijoiden Saija Kassisen ja Meri Linnan välillä kulkee nimellä Harrie Liveart. He ovat tuottaneet performatiivisia kuvia, videoteoksia, tapahtumia ja performansseja, joissa kehollista läsnäoloa sovelletaan yleisön ja taiteen vuorovaikutuksessa. Helsingissä työskentelevän Harrie Liveartin teoksia on ollut esillä mm. Kiasmassa, Taidehallissa, Galleria Forum Boxissa, Maarianhaminan Kaakelihallissa ja Mäntän Kuvataideviikoilla, sekä Korean EMAP-festivaaleilla ja Uruguayn Museo Nacional de Artes Visuales -museossa. Heidän teoksensa puhuttelevat laajaa yleisöä huumorin kautta ja tavoitteena on käsitellä aiheiden moniulotteisuutta rakentavalla tavalla. Koneen Säätiön työskentelyapurahan tukemana vuonna 2018 alkanut taiteellinen tutkimus nimeltä Collective Perversion – Proposal for Revaluation sukeltaa puhtaan juomaveden pulaan wc-pöntön kautta.

Harrie Liveart Collective Perversion – Proposal for Revaluation

Artist duo Harrie Liveart's artistic research project, Collective Perversion – Proposal for Revaluation, will be arranged periodically throughout the rest of the year at Sorbus. The project approaches the shortage of clean water through the toilet bowl. Harrie Liveart's workshops and conversational events will aim to outline new defecation culture and new processing and usage of excrement. The research project starts with a two-day event in the end of May.

Opening event on 29–30 May, 2018 Visiting hours: 11–17

ASS (Artengineers of Sanitary Systems) is a leading innovative society dealing with ecological sanitary facilities and transformational waste management. The priority is to perform creative solutions towards health, nutrition and biomimetic waste treatments.

You are welcome to preview the new revolutionizing invention SAMPO. Don't miss the opportunity, our office is open only for two days!

About Harrie Liveart

The collaboration under the name Harrie Liveart has evolved from the shared mind of artists Meri Linna and Saija Kassinen. Since 2008, they have been creating performative images, video works, events, and performances where bodily presence is used to engage the public. The duo has been exhibiting their works in Finland and abroad in places such as Kiasma, Kunsthalle, Gallery Forum Box, Kaakelihalli Maarianhamina, Mänttä Art Festival, EMAP-festival Korea and the MNAV-Museo Nacional de Artes Visuales in Uruguay. Their strength springs from the ability to take light things serious and serious things with constructive lightness. By support of Kone Foundation the duo has initiated an artistic research project, Collective Perversion – Proposal for Revaluation that dives into the fresh water supply through the toilet bowl.

[sorbusgalleria]

LIVE: Heta Bilaletdin, Mikko Ensio Lehtonen, Reijo Pami, Regular Dog, 3.5.2018

Livemusaa ja lausuntaa Sorbuksessa! Live music and reading at Sorbus!

HETA BILALETDIN (MYTTYS, Olimpia Splendid) Muhjuisia biittejä, hajoilevaa nyyhkypoppia, nauhatrikkejä, dubia, parodisia sooloja, mutinaa ja äkkikäännöksiä. MIKKO ENSIO LEHTONEN Mikko Ensio Lehtonen lukee omia tekstejään lievästi eläytyen. REIJO PAMI Roland 505 Pami REGULAR DOG Regular Dog soittaa kitaraa. Klo 18 alkaen, liput 5€, tervetuloa! Starting at 6 pm, entrance 5 €, welcome!

[sorbusgalleria]

Ylioppilaslehti vierailee Sorbuksessa 12.–16.2.2018

Ylioppilaslehti julkaisee toukokuussa antologian, jossa vierailevien kirjoittajien tekstit pohtivat median ja journalistisen valinnan suhdetta taiteeseen, talouteen ja tieteeseen. Valtaamme ennen keväistä h-hetkeä Sorbus-gallerian viikoksi. Tule kanssamme hengailemaan, pohtimaan journalismia ja sen kipukohtia sekä kuuntelemaan kiinnostavia keskusteluja. MAANANTAINA 12.2. klo 18 puhutaan taiteesta mediassa. Onko taiteilijoiden paljon puhuttu köyhyys poliitikkojen vika, vai ovatko taiteilijat edes köyhiä? Onko median rakastama taide nykyään mietoa hyötytaidetta? Tai oikeamielisen osoittelevaa eikä vahingossakaan moraalitonta? Keskustelemassa muun muassa tutkija Pauli Rautiainen ja kuvataiteilija Anna Tuori. Keskustelun vetää Ylioppilaslehden toimitussihteeri Veera Jussila. KESKIVIIKKONA 14.2. klo 18 puheenaiheena on tieteen ja journalismin suhde. Onko ristiriitainen terveysjournalismi yksi syy siihen, että luottamus lääketieteen asiantuntijoihin tuntuu heikentyneen? Onko suomalainen tiedepolitiikka todella niin kehnoa kuin negatiivisen uutisoinnin perusteella näyttäisi? Keskustelijoina ovat muun muassa tietokirjailija Tommi Uschanov, tiedetoimittaja Niko Kettunen ja Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi. Keskustelun vetää Ylioppilaslehden toimitussihteeri Anni Pasanen. PERJANTAINA 16.2. klo 18 puhututtaa talous. Mistä kaikesta media kertoo meille talouden kielellä? Onko talouden kielestä oikeastaan tullut uusi tapa puhua mistä vaan? Entä miksi keskiluokka ja sen asema ovat talousuutisoinnin keskiössä – vai ovatko ne? Keskustelijoina ovat muun muassa toimittajat Minea Koskinen ja Mari Uusivirta, ja sitä johdattelee Ylioppilaslehden päätoimittaja Robert Sundman. Päivitykset ja lisätiedot tapahtuman Fb-sivuilla. Antologia ja keskustelutilaisuudet toteutetaan Helsingin Sanomain säätiön tuella.

[sorbusgalleria]

Charlène Darling (FRA) & Sara Milazzo, Saturday 3.2.2018

CHARLÈNE DARLING Charlène Darling plays in various French free-rock bands (Rose Mercie, La Ligne Claire), ranging from emotional lo-fi songs to no wave anthems. When playing alone, her songs get even more minimal than the usual, and speak of love in every obsessional forms. Influences : Ann Briggs, Shirley Collins, Harry Nilsson, Robert Wyatt, Brigitte Fontaine, Alain Bashung, Wendy René, Gary Panter, Regis Turner. https://charlenedarling.bandcamp.com/ https://soundcloud.com/charleene-darling https://www.youtube.com/watch?v=elesnPl8cmo

SARA MILAZZO Artist, musician & electric wizard Sara Milazzo will open the evening with her hand-build & out of garbage reborn instruments. 

Slow space disco melancholy, endless alien boogie, field swings. https://www.youtube.com/watch?v=Mlt7K_zz2CM

Saturday 3.2.,18–20, tickets 5€

[sorbusgalleria]

Hellä mutta päättäväinen, 24.–28.1.2018

KUVA/IMAGE: Elatu Nessa | yksi tukitapahtuman esiintyjistä | one of the performers in the event

[Please scroll down for English]

Sorbuksen tukiviikko

Hellä mutta päättäväinen on Sorbus-galleriassa järjestettävä tapahtumaviikko, johon sisältyy Sorbus-kollektiivin myyntinäyttely sekä sarja konsertteja.

Näyttelyssä on esillä Sorbus-kollektiivin uusin teos ‘Sorbus’. Se on kunnianosoitus Vaasankadulla kasvaville pihlajapuille, joiden mukaan galleriakin on nimetty. Teokselle ominaisia piirteitä voisi luonnehtia vaikkapa rap-lyyrikko Dxxxa D:n ilmauksella "hellä mutta päättäväinen". Sorbus-teoksen neljänkymmenen kappaleen numeroitu editio on myynnissä näyttelyn ajan.

Konsertti-iltoina näyttelyssä esiintyy Sorbukselle läheisiä musiikintekijöitä ja esiintyviä taiteilijoita, kuten lähitienoon ug-rap-ryhmä BMXT, second-hand-kitaraesoteerikko Elatu Nessa, laulaja-lauluntekijät Islaja ja  Milena Solomun, runoilija–esitystaiteilija Sini Silveri, sähköisen musiikin tutkimusmatkailijat Samuli Tanner ja Kuupuu sekä jo aiemmin mainittu Dxxxa D. Alempana lisää tietoa esiintyjistä sekä viimeisimmät lisäykset.

Teosmyynnin ja konserttien tuotot käytetään Sorbus-gallerian toiminnan rahoittamiseen. Tällä hetkellä Sorbus-gallerian tulevaisuus näyttää epävarmalta heikon rahatilanteen takia. Hellän mutta päättäväisen tuotoilla pyritään kattamaan galleriatilan vuokra- ja sähkökuluja tammi- ja helmikuun ajalta. Tämän jälkeen Sorbus-gallerian jatko riippuu mahdollisen apurahan toteutumisesta tai mahdollisista muista ratkaisuista.

Tammikuussa viisi vuotta täyttävä Sorbus-galleria on voittoa tavoittelematon ja taiteilijoille maksuton taidetila, jota pyörittää taiteilijoista koostuva Sorbus-työryhmä.

* Näyttely on avoinna 24.–28. tammikuuta ke 15–19, to–la 14–16, su 14–18

Sorbus-teoksen hinta: à 30–100 € (perushinta tai korkeampi tukihinta) Ennakkotilaukset ja lisätiedot: sorbusgalleria (at) gmail (dot) com

Konsertit ym. esitykset (lisäykset ja muutokset ovat mahdollisia, viimeisimmät tiedot päivitetään tälle sivulle): To 25.1. klo 18–21 Islaja, Kuupuu, Elatu Nessa Pe 26.1. klo 18–21 Milena Solomun, Sini Silveri, Dxxxa D La 27.1. klo 18–21 Samuli Tanner, BMXT, Pieni Poika Caleb Liput: 5–20 € / ilta (perushinta tai korkeampi tukihinta)

Kiitos esiintyjät ja Timo Vaittinen / Rooftop Press!

Tietoa esiintyjistä (linkkien kera):

BMXT on Bemböle–Sörnäinen-akselilla operoiva ug-rap-joukkio, josta on Sorbuksessa paikalla Gabriel Hirmu, Ikonico, Radam, Rapala, Silmälappu-Steve ja Skeletoni.

Dxxxa D on Helsingissä asuva rap-lyyrikko, joka on ollut esillä Sorbuksessa paitsi esiintyvänä taiteilijana, myös kuvataiteilijana näyttelyllään ‘Keskimääräinen rakkaus’, vuonna 2013.

Islaja on berliiniläinen intiimiä elektronista musiikkia tekevä artisti, jonka seitsemäs albumi ‘Tarrantulla’ julkaistiin viime kuussa.

Kuupuu on Sorbus-Jonnan sooloprojekti, lähes tanssittava ja mässy in-house-band.

Elatu Nessa tekee kaikille avointa, salaisesti valittua uutta musaa ja ääntä.

Pieni Poika Caleb on helsinkiläisen Marble Gang -trap-ryhmän jäsen, joka nähtiin Sorbuksen Veranda-ulkoilmatapahtumassa viime kesänä osana Versace Henrikin keikkaa. Nyt Pieni Poika Calebilta kuullaan kokonaan oma keikka.

Sini Silveri on Helsingissä asuva runoilija ja esitystaiteilija. Silverin ensimmäinen runokokoelma ‘Muovailen muovipussista kaunista kahvaa’ ilmestyi elokuussa 2016.

Milena Solomun esittää runollista rock'n'rollia numeroista, vampyyreista ja ihmissuhteista.

Samuli Tanner tekee omituista musiikkia analogisilla ja digitaalisilla soittimilla ja on äskettäin julkaissut levyn nimeltä ‘Music For 1- Yr Old Samuli Tanner’ losangelesilaisen Sun Ark Recordsin kautta.

Gentle but determined

Sorbus support week 24.–28.1.2018

Gentle but determined is a series of events including concerts and an exhibition by the Sorbus-collective with their new work that will be on sale during the show.

The collective’s new piece ‘Sorbus’ is an homage to the rowan trees of Vaasankatu, from which the name of the art space also derives from. ‘Gentle but determined’ ("Hellä mutta päättäväinen"), is a phrase by the Finnish poet-mc Dxxxa D, that we find to well describe the character of this artwork. The work consists of a numbered edition of 40 pieces that can be purchased during the opening hours and the events.

The concert evenings include live acts by artists who share common history with Sorbus, such as the local undergound rap group BMXT, second-hand guitar esotericist Elatu Nessa, singer-songwriters Islaja and Milena Solomun, poet Sini Silveri, explorers of electronic music Samuli Tanner and Kuupuu and the previously mentioned Dxxxa D. More information about the performers and the latest additions can be found below.

All profit made from the artwork sales as well as the concert tickets will be used to help maintain the gallery. At the moment the future of Sorbus gallery is unclear due to a difficult financial situation. With the profits made thru Gentle but determined, we aim to cover the electricity costs and rent for January and February. From there on, the continuation of Sorbus gallery is dependent on possible new funding or other alternative solutions.

Turning five years old this January, Sorbus-gallery is an artist-run non-profit art space in Helsinki. Unlike most galleries in Finland, Sorbus does not charge its artists with exhibition fees and it works for raising discussion to change this questionable Finnish custom.

*

The exhibition is open 24.–28. January Wed 15–19, Thu–Sat 14–16, Sun 14–18

Price of the 'Sorbus' artwork: à 30–100 € (basic price or higher support price) Pre-orders and more information: sorbusgalleria (at) gmail (dot) com

Live performances (additions and changes are possible, latest info will be updated on this page): Thu 25.1. at 18–21 Islaja, Kuupuu, Elatu Nessa Fri 26.1. at 18–21 Milena Solomun, Sini Silveri, Dxxxa D Sat 27.1. at 18–21 Samuli Tanner, BMXT, Pieni Poika Caleb Entrance: 5–20 € / evening (basic price or higher support price)

Thank you!: performers, Timo Vaittinen / Rooftop Press

About the performers (with links):

BMXT is a ug-rap-gang operating in the Bemböle–Sörnäinen axis. The members performing at Sorbus are Gabriel Hirmu, Ikonico, Radam, Rapala, Silmälappu-Steve and Skeletoni.

Dxxxa D is Helsinki based poet-mc, who has been introduced at Sorbus as a live performer and also as a visual artist, with his exhibition ‘Average love’ in 2013.

Islaja is a Berlin-based artist making intimate electronic music. Her seventh studio album ‘Tarrantulla’ was released last month.

Kuupuu is Sorbus-Jonna's solo project, an almost danceable in-house-band.

Elatu Nessa makes esoteric secret contemporary sounds and music open to everyone.

Pieni Poika Caleb is a member of Helsinki-based trap-crew Marble Gang. Last summer, he made a short appearance at Sorbus’ Veranda event as a part of Versace Henrik’s show. Now he is back with a set of his own.

Sini Silveri is a poet and a dance artist living in Helsinki. Silveri’s first collection of poetry ‘Muovailen muovipussista kaunista kahvaa' was published in August 2016.

Milena Solomun performs poetic rock'n'roll about numbers, vampires and relationships.

Samuli Tanner makes weird music with analog and digital electronic instruments. His new album ‘Music For 1- Yr Old Samuli Tanner’ was recently released on LA-based Sun Ark Records.

[sorbusgalleria]

Videonäytös + Sorbuskahvit, la 13.1.

La 13.1. klo 15: videonäytös: 'Hengailua Byssen kanssa' (1h 5min) klo 16: keskustelu

Tervetuloa Sorbuskahveille, taiteilijatapaamiseen ja avoimeen keskustelutilaisuuteen Jyrki Nissisen näyttelyssä "Hengailua Byssen kanssa". Keskusteluvieraana on kuvataiteilija ja musiikko Ville Vuorenmaa. Keskustelu käydään joko suomeksi tai tarvittessa englanniksi.

Ennen keskustelua videoteoksesta (nyt tekstitysten kanssa!) järjestetään erillinen näytös sisätiloissa.

Tervetuloa!

Video screening & Sorbus Coffee with Jyrki Nissinen and Ville Vuorenmaa

Sat 13 January 3 pm: screening of the video work: Hanging out with Bysse (1h 5min) 4 pm: discussion

Welcome to Sorbus Coffee, an artist meeting and open discussion in Jyrki Nissinen's exhibition "Hengailua Byssen kanssa" (Hanging out with Bysse). Artist and musician Ville Vuorenmaa will be taking part in the discussion. If needed, the discussion will be in English.

An indoor screening of the video work (with English subtitles) will be arranged before the discussion.

Welcome!

[sorbusgalleria]

Jyrki Nissinen: Hengailua Byssen kanssa, 20.12.2017–7.1.2018

[Please scroll down for English]

Näyttely nähtävillä vuorokauden ympäri ikkunan läpi Keskiviikkona 20.12. klo 21 alkaen

Vuoden vaihteessa Sorbuksessa nähdään Jyrki Nissisen videoteos Hengailua Byssen kanssa. Pohjoissavolaisen baarin varastotilassa kuvattu äänetön videoteos keskittyy Nissisen vanhaan koulukaveriin Bysseen.

Jyrki Nissisen taiteelliseen työhön kuuluu bänditoiminta esim. Seksihulluissa ja Jyrki Nissinen & Hot Visionsissa, joiden kappaleet hän pääosin sanoittaa, sarjakuvien tekeminen, sisältäen mm. laajan Borgtron-lehtien sarjan, albumit kuten Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät, Yli 10 000 koiran koiranäyttely, Viihdealus Dreamzone ja Kehittymättömät UFOt, sekä Auttaja Hai- ja Kosminen työtön -stripit. Hän tekee myös maalauksia, veistoksia, valokuvia ja installaatioita, joita hän on esittänyt näyttelyissä.

Sorbus haastatteli Nissistä sähköpostitse joulukuussa 2017.

Sorbus: Tänä vuonna olet pitänyt ainakin Orglory sekä Pitsaa ja maitoa -nimiset näyttelyt, julkaissut kahdeksannentoista Borgtron-sarjakuvalehden ja Seksihullut-bändisi täytti kymmenen vuotta. Sorbuksen kesäkuisessa Veranda-ulkoilmatapahtumassa Seksihullut soitti Nukkujat-nimellä keikan, joka vaikutti pikemminkin performanssilta kuin keikalta bändin maatessa lavalla makuupusseissa ja silmänaamioissa haukotellen ja soittimia hiplaillen. Mitä muuta monitaiteelliseen vuoteesi on mahtunut?

Jyrki Nissinen: Puuhaa on riittänyt edellisten lisäksi kuvitus ja opetustöiden parissa. Kaikenlaiset kriisit ja paranoijat alkaneet helpottamaan tässä loppuvuotta kohti ja saisivat hävitä entistä kauemmas. Vesivärimaalaukseen haluaisin enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Niitä pitää järjestää itselle.   

S: Mitä Sorbuksen näyttelyssä nähdään?

JN: Sorbuksessa nähdään ´Hengailua Byssen kanssa´ –video. Teoksessa oleillaan vanhan koulukaverini Ville Pyykön kanssa elävän kuvan keinoin. Katsoja istuu häntä vastapäätä. Videon staattisuudessa on samaa henkeä mitä esimerkiksi Skype-näköpuheluissa.  Kun tästä vanhenemme ja jonain päivänä sitten poistumme kuviosta kokonaan, voi tämän tallenteen avulla senkin jälkeen viettää aikaa Byssen seurassa. Tarkoituksena on jatkaa teosta nauhoittamalla mahdollisimman laaja valikoima hänen tarinoita, joita kokemusrikas ja osin nurjaakin puolta nähnyt elämänsä on tarjonnut. Poissuljettua ei ole DVD, jonka valikosta voi valita audioraidan kulkemaan kuvan päälle. En tiedä onko tällaista ideaa jo tehty ja missä yhteyksissä, mutta vaikka olisikin, ei se vähennä juuri tämän tapauksen arvoa.

Byssen nimi ei muuten tule hänen sukunimestään, kuten olettaa saattaisi, vaan on kotikuntansa nuoremman sukupolven hänelle antama. Ville oli pysäyttänyt porukan yhteisen kiljun käymisen omalla päätösvallallaan, jotta alkavaan viikonloppuun oltaisiin saatu ”oman panimon tuotteita” nautittavaksi. Tästä tempusta oli seurannut useita lempinimivariaatioita muun muassa Pysäyttäjä, Pysäytin-ukko, Pyssäätin, Pysse, joista jälkimmäinen oli nuorten kirjoituksissa (esim. Messenger, Whatsapp) tullut muotoon Bysse. Pysäytin-ukko nimen ukko-osasta on tullut myös omia liikanimiä kuten Man ja Mano, joista Mano on jäänyt Byssen kanssa luontevaan käyttöön.  

Kuvauspaikkana toimi vanha meijeri, joka on nykyään paikallisen baarin varasto. Tilassa ei ole lämmitystä tai kattovaloja. Käyttäessämme tilaa treenikämppänä tai työhuoneena saamme  silloin tällöin lainaan lämpöpuhallinta. Tällä kertaa se ei kylläkään onnistunut. Se selittää kuvassa näkyvän lämpimän vaatetuksen. Valoina toimii erilaiset taskulamput ja raksavalot. Ravintola on kuitenkin osoittanut myötämielisyyttä kulttuurityötä kohtaan, kuin Koneen Säätiö konsanaan. Halutessamme saamme maistella baarilta poistettuja Planter's Punch -liköörijuomia, joita tilasta löytyy laatikkotolkulla. Myös pari sohvaa on osoitettu käyttöömme ja kiinteästä lämpöpuhaltimesta on ollut vakaata puhetta. Paikan nimi on Löytö Kulma, eli Löytis. Meijeritoiminnan siirryttyä uusiin tiloihin rakennuksessa toimi tämän niminen kirpputori, jonka kyltti on edelleen ulkoseinässä kiinni. Käyttämämme sähkön maksaa kunta.

S: Taiteellinen tuotantosi on laaja ja monialainen. Soitat musiikkia ainakin Seksihulluissa ja Jyrki Nissinen & Hot Visionsissa, joiden kappaleet myös sanoitat. Olet julkaissut suuren määrän sarjakuvia, mm. mittavan Borgtron-lehtien sarjan, isoja albumeita kuten, Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät, Yli 10 000 koiran koiranäyttely, Viihdealus Dreamzone ja Kehittymättömät UFOt, joiden lisäksi olet tehnyt ainakin Auttaja Hai- ja Kosminen työtön -strippejä. Olet myös pitänyt näyttelyitä, joissa olet esittänyt mm. maalauksia, veistoksia, valokuvia ja installaatioita. (Tässä yhteydessä voisi ehkä mainita myös ohjaamasi fiktiivisen Seksihullut-yhtyeestä kertovan elokuvan, jota olivat tekemässä myös Sorbus-työryhmän Otto ja Tuomo.) Mikä mahdollistaa näin laajan tuotannon? Tuntuu siltä että avain piilee jollain tavalla ennakkoluulottomuudessasi tarttua melkein mihin tahansa ajatukseen. Minkälainen kynnys sinulla on siihen, mitä ideoita lähdet toteuttamaan ja mitä julkaiset? Entä kuinka kriittisesti suhtaudut vaikkapa vanhempiin julkaisuihisi tai muihin teoksiisi, mitä ajattelet niistä?

JN: If it feels good – do it. Runollisesti suomennettuna: kun innostun, niin onnistun. Kautta linjan suhtaudun aiemmin tehtyihin myönteisesti. Sieltä täältä löytyy seikkoja, joista koittaa oppia jotain tulevaisuuden varalle. Esimerkiksi joidenkin sarjakuvien juonet ovat lähteneet rönsyilemään väärällä tavalla liiallisesti alkuperäisestä ideasta tai musiikki puolelta joskus toivoo vaikkapa, että olisi noissa ja noissa sessioissa äänittänyt enemmän, ottanut määrällisesti enemmän irti studiosta tai silloisesta kokoonpanosta. Tällä viittaan lähinnä Roope Seppälän Pommari-studioon, johon minulla ja muutamilla muilla artisteilla oli periaatteessa avoimet ovet 2009–2012 välisenä aikana. Silloin en ymmärtänyt esimerkiksi siellä käytössä olevien hienojen syntetisaattoreiden ynnä muiden vimpstaakkeleiden kaikkia mahdollisuuksia, koska olin kiireinen saamaan Seksihulluista sen aikuisten viihderockbändin joka se nyttemmin on – asia josta olen ylpeä ja tyytyväinen, joten en kadu, mutta kaksi elämää olisi ollut tuolloin paikallaan.

S: Sinun voisi sanoa toimivan monilla taidekentillä, ainakin punk- ja muissa musakuvioissa, sarjakuvaskenessä sekä kuvataiteen piirissä. Näissä kaikissa on hieman erilaiset toimintakulttuurit. Nähdäksemme toimit yleensä jollain tapaa tällaisten "skenejen" marginaaleissa, ja tuntuu että taiteesi kumpuaa vastakulttuureista tai undergroundista. Millä taiteen kentällä tunnet olevasi eniten kotonasi? Mitä ajattelet semmoisista asioista kuin skenet ja taidemaailma ja niiden sisä- tai ulkopuolella oleminen, esim. Suomen tai Helsingin mittakaavassa?

JN: Jonkin aikaa sitten suunniteltiin radiokuunnelman tuottamista eräälle suomalaiselle valtiorahoitteiselle mediatalolle, jossa minua ja yhteyshenkilöäni vastassa oli vanhan liiton radiomies, olkoon nyt nimimerkiltään vaikka Karvinen. Ennen kuin pääsimme kunnolla esittelemään ideaamme Karvisen hälytyskellot alkoivat soida, tai ainakin vähän kilistä. Epäilystä aiheutti  liian laajalle levinnyt CV:ni. ”Hän on kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä, veistäjä, videomies, muusikko, sanoittaja ja nyt haluaa vielä tehdä radiokuunnelmaa. Miksi?” Ymmärsin kyllä Karvisen epäilykset. Hänen näkemyksensä asioiden tekemiseen oli erilainen: valitaan yksi asia, jota tutkitaan, työstetään ja vanhana sitten saa Mestarin arvonimen. Sekalaiset tekemiseni eivät herättäneet luottamusta. Ei ollut näyttöä omistautumisesta muulle, kuin (hänen silmissään) sekoilulle. Loppujen lopuksi projektille ei näyttänyt järjestyvän sitten aikaa omaltakaan suunnaltamme, joten se jäi vähän sivuun. Ehkä palaan vielä Karvisen juttusille ja saan hänen päänsä käännettyä.

Taideskenestä on vaikea sanoa. Mukavaa on tietysti nähdä hyviä ja inspiroivia töitä ja monesti sellaisen tekijäkin paljastuu kiinnostavaksi ja mukavaksi ihmiseksi. Kovistaiteilijoista en tykkää, liiallisesta provokaatiosta. Nämä elementit yhdistettynä vielä liialliseen vakavuuteen on luotaantyöntävää. Poikkeuksiakin tietysti mahtuu, mutta niinhän aina.

Taiteilijanuran tekeminen olisi hyödyllistä, mutta näyttää siltä, etten pysty siihen siten kuin jotkut. Minulla oli jo onnellinen lapsuus joten en ole pakkomielteinen onnellista tai arvokasta vanhuutta kohtaan. Jonkinlainen eläke ja lämmin ja kuiva sisätila olisi kiva. Kirjastokorttianikaan en myy.

Työn kenttäni makaa tosiaan täällä Suomessa. Ulkomaillakin on käyty periaatteessa jopa säännöllisesti, mutta lähinnä kokemusten perässä. Kivaa reissata. En ole siellä niin urakehitysmielellä liikenteessä. Tosin nyt Borgtron-sarjakuvista julkaistaan kokoelma tanskaksi Tanskassa ja toivon todella, että jotain tapahtuisi Ranskassa. Kävin vuosi sitten Marseillessa Le dernier Cri -serigrafiastudiolla viikon reissulla ja sinne olisi hauska päästä taas. Inspiroiva paikka. Ruuaksi ämpärillinen simpukoita ja kaksi pulloa viiniä. Paikan pomo Pakito Bolino on inspiroiva henkilö. Picasson ja Hulk Hoganin yhdistelmä.

Sarjakuvaskenessä ihmiset nörtimpiä, tavallaan helpompia, aktivismi ja erilaiset turvatilat tärkeitä monille. Taidepuolella on tämä pitkä länsimaisen taiteen historia, jota muistetaan parjata, mutta ehkä huomaamatta siitä otetaan myös ilo irti. Ollaan vakavasti otettuja ja arvonsa tuntevia, vaativiakin. Mikä tietysti erittäin hyvä mikäli on vakavasti otettava ja kunnianhimoinen. Musapuolella tuntuu, että siellä halaillaan ja tämmöstä… Oleillaan yhdessä enemmän. Tanssi- ja teatteriporukoissa varmaan vielä enemmän. Oletko käynyt koskaan esimerkiksi bileissä, joissa on ammattinäyttelijöitä? Se on kyllä menoa se. Voi kukkuluuruu sentään.

Opetustöiden kautta alkanut kiinnostamaan viimeaikoina miksi ihmiset esimerkiksi piirtää, ei niinkään mitä kuvia syntyy. Itse piirrän, koska olen omalla tavallani hyvä siinä. Toistuvaa onnistumista seuraa toistuva mielihyvä. Kelaillut myös mitä yhteistä on uskovaisten rituaaleilla ja piirtämisellä. Näitä tosiaan varmaan tutkittukin pitkin maailman sivua, mutta saa mieleisensä kun itse miettii asiat.

S: Mitä ovat kovistaiteilijat?

JN: Taiteilijoita jotka kovistelee turhanpäiten. Tylsä provosointi ja korostettu macho-käytös esimerkiksi. Niin miehillä kuin naisillakin siis.  Löytyyhän näitä hahmoja kaikista elämänpiireistä. Turhaa sohimista. Voi tosiaan olla, että itsekin olen kovistaiteilija hiukan. Yleensähän nämä menee niin, että olet yhdistelmä sitä mistä et tykkää yhtään ja sitä mistä todella pidät.

Alkuperäinen käsite tuli Turun koulusta, kun meitä vuotta ylemmällä luokalla olevat miehet alkoivat pelottelemaan meidän luokan poikia vähän samalla tavalla mitä vaikkapa armeijassa tai yläasteella saatetaan uhota vähän nuoremmille. Se oli kyllä huvittavaa. Muistan kun kävin niitten luokassa yksi aamu pyörähtämässä ja vaihtamassa pari sanaa yhden Annan kanssa, kun meillä oli ollut yhteisiä tuttuja Limingan taidekoulussa. Niin nämä äijäthän pelmahti siihen niin kuin tappelukukot paikalle pöyhistelemään. Kunnon primitiivistä toimintaa.

S: Sorbus-kollektiivi käytti Seksihullut-yhtyeesi musiikkia videoteoksessaan Fucked Up in a Bad Way. Tarinallisen videoteoksen käänteentekevässä kohtauksessa startup-työryhmä päätyy vahingossa punk-keikalle, jossa kuullaan Seksihullujen kappale Munamies on paska. Konserttikokemuksen myötä ryhmä kiinnostuu punk-kulttuurista – sen tavasta luoda omaehtoista yhteisöllisyyttä ja taistella ihmisyyden puolesta ja valtarakenteita vastaan kapitalistisen hegemonian ulkopuolella. Lopulta startup-porukan ainoa tapa hyödyntää punkin tarjoamaa inspiraatiota on kuitenkin tuotteistaa se. (He ideoivat luomutuotetun ruutanasta lypsetyn viinan kärsivän ihmiskunnan tarpeisiin.) Videoteoksen nimi, joka on lainattu helsinkiläisen Heartburns-yhtyeen EP:n nimestä, viittaa sellaiseen huonouteen, joka on niin mautonta tai kyseenalaista, että sitä ei voi kaapata valtakulttuurin käyttöön. Punkinhan voisi nähdä pyrkimyksenä luoda sellaista kulttuuria, jota kapitalistinen koneisto ei voi hyödyntää – tässä mielessä punk kai on epäonnistunut, kuollut. Sinun taiteesi tuntuu kumpuavan punkista, vaihtoehtokulttuurista, yhteiskunnan laitamilta, huonosta mausta ja kenties provokaatiosta. Miten itse koet omat tekemisesi suhteessa alakulttuurien hyödykkeellistymiseen?

JN: Niin, eihän se nyt mitenkään vaikeaa olisi keksiä jotain, mitä ei voi laittaa mainokseen. Esimerkiksi rasismi, luonnon saastuttamisen puolesta puhuminen, kovien huumeiden ylistys, "naiset on maailman rutto, etenkin rumat" -tyyppisiä mielipiteitä. Vaikeaa tehdä tuollaista uskottavasti, jos ei satu olemaan asioista tuota mieltä. Ne ihmiset jotka ovat, eivät yleensä toimi taiteen saralla.

Punk, mikä 70-luvulla lanseerattiin, niin oli alusta asti nuorisomarkkinoille suunnattua, mutta onhan siellä aina myös toimijoita jotka on tehneet omaehtoisesti ja joiden jutut on vaan liian vaikeita laittaa laajemmille markkinoille. Minä itse esimerkkinä tästä. Ei haittaisi, jos tässä vähän kaupallistuisikin, mutta kun ei vaan kauppa käy. Saan olla iloinen siitä, että on olemassa ihmisiä, joita tekemiseni kiinnostaa, mutta suuremmille massoille on vaikea tätä omaani lanseerata. Musta on aika vaikea kirjoittaa esimerkiksi henkilökuvaa lehteen, että mikä se on se perimmäinen pointti nyt tässä.

Tämä että elääkö punk, eikö elä, mitä on punk, niin ei kiinnosta itseä miettiä. Ei ole koskaan kiinnostanut. Vapaus oli se mikä siinä viehätti alunperin, eikähän se ollut mikään punkkareiden keksintö. Ranskassahan oli näitä avantgarde tyyppejä aikoinaan ja siitä pikkuhiljaa levisi 50-60 luvuilla New Yorkiin, tuli näitä beatnik juttuja ynnämuita, sitten Andy Warhol -jutut ja Velvet Underground. Sitten hippiliikkeelle vastalauseeksi nuoret alkoivat tekemään taas viiskytluvun rokkia tältä pohjalta. Sitten Lontoossa reagoitiin ja keksittiin että punkkarit näyttää tältä. En ole varmaan kauhean väärässä jos sanon, että tuo oli tämän modernin punkin esihistoria nopeasti kerrottuna? En tarkastanut Wikipediasta kun kirjotin, niin jää varmaan jotain oleellista puuttumaan.

Munamies on paska -biisistä puheenollen, olisin halunnut siinä haukkua sitä toista näyttelijää, sitä lörppänaamaa, mutta sekoitin vahingossa nämä roolihahmot, kun en seuraa niin tarkkaan suomalaista TV-viihdettä. Munamiehen näyttelijä tarjosi mulle Tampereella reiveissä pulloveden. Ei paska teko!

S: (PAKOLLINEN!) BONUS (min. 5000 merkkiä): Sanoit että taiteen tekeminen tuottaa sinulle hyvää oloa. Onko sinulla muita syitä tehdä taidetta? Mihin tarvitsemme taidetta?

JN: Kyllä taide on edelleen myös tapa vaikuttaa. Mutta vaikuttaa voi monella tapaa, kukin parhaaksi näkemällään tavalla.

Taide tarjoaa myös lohtua ja kivaa tekemistä. Aivan absurdi ajatus myös toisaalta, että taide jotenkin lopetettaisiin. Kyllä sekin jo kertoo, että sitä tarvitaan. Eikä ole pakko tietää, että mihin minun mielestä.

> Jyrki Nissisen Instagram > Borgtron Facebookissa

Jyrki Nissinen: Hanging Out With Bysse

20.12.2017–7.1.2018 The exhibition is viewable through the window at all hours On Wednesday 20th of December from 9 pm

As the year changes, Sorbus shows a new video work by Jyrki Nissinen. Hanging Out With Bysse is a silent video shot in the storage space of a small town bar, a former dairy, in Vieremä, Finland. The static camera focuses on Bysse, Nissinen's old school friend, allowing the viewer the experience of spending time with this man in his thirties, living in the North Savo town.

Jyrki Nissinen's artistic work consists of playing in and writing songs for bands such as Seksihullut (Sex Maniacs) and Jyrki Nissinen & Hot Visions, making comics, such as the vast series of Borgtron magazines, big albums, the titles of which would roughly translate as 'Horny road salt suckers', 'A dog show of over 10 000 dogs', 'Entertainment ship Dreamzone' and 'Undeveloped UFOs', among strips (also roughly translated) 'Helper shark' and 'Cosmic unemployed'. He also makes paintings, sculptures, photographs and installations which he has shown in exhibitions – previously 'Orglory' at Vitriini in Porvoo and 'Pitsaa ja maitoa' (Pizza and milk) at Kulttuuribingo in Oulu. Last June, Nissinen along with the rest of Seksihullut band performed at Sorbus' open air event, Veranda, as Nukkujat (Sleepers), who lied down on the stage in sleeping bags wearing eye masks, yawning, vaguely groping the rock n' roll instruments and singing about how they would rather sleep than perform.

An interview with Nissinen made by Sorbus in December 2017 can be read in the Finnish part.

> Jyrki Nissinen's Instagram > Borgtron on Facebook

[sorbusgalleria]

Josefin Arnell & Aapo Nikkanen – Smile and be happy because things could be worse, 25.11.–17.12.2017

(Suomeksi alempana)

Exhibition open 25.11.–17.12.2017 Thu–Fri 15–19, Sat–Sun 14–18 Welcome to the opening on Friday 24th of November at 6 pm

In their exhibition Smile and be happy because things could be worse, artists Josefin Arnell and Aapo Nikkanen will turn Sorbus into a bathroom containing different levels of privacy and embarrassment, curtains, horse rosettes, perhaps some moisture, and a new video produced in Helsinki starring a vacuum cleaner and a child.

Josefin Arnell (SE) is an Amsterdam-based artist working with video, performance and installation. She graduated with her MA from Dirty Arts Department in Sandberg Institute, Amsterdam in 2014. She was a resident at the Rijksakademie van Beeldende Kunsten Amsterdam between 2015-2016. Arnell holds an BA from Fashion Design, Beckmans College of Design, Stockholm from 2011. Arnell's film Mothership goes to Brazil was screened at Sorbus earlier this year. http://josefinarnell.se/ https://www.instagram.com/josefinarnell/

Aapo Nikkanen (FI) is an artist based in Paris. Nikkanen graduated with his MA from Fine Arts in Sandberg Institute in Amsterdam in 2013 after finishing his BFA-studies in Haute Ecole d’Art et de Design, Geneva, Switzerland (2011) and Tampere University of Applied Sciences, Tampere, Finland (2011). Since 2016 Nikkanen is part of a collective and a self-titled culture space The Community that works as a platform for art, fashion, design and publishing in Paris. http://www.aapoaapo.com/ https://www.instagram.com/aapoxaapo/

* * *

Sorbus interviewed Josefin and Aapo about their show via email:

SORBUS: We have been following both of your works individually until Sorbus bumped into a work online that you did together in Vilnus for CAC in 2016! (Before that you both studied in Amsterdam finishing your masters there.) How has it been now working together for a duo-show for Sorbus? Can you tell us what you'll be bringing to Helsinki in November?

JOSEFIN: At CAC we made a bar installation called Pacemaker that included mermaids, pacemaker surgery TV, and a mix between toxifications, antioxidants, holy water and a fully functioning fountain of eternal youth. For the show at Sorbus we wanted to go from life-prolonging devices into more cybernetic insideables that are implanted inside the human body for other than medical reasons. This has not really happened and at the moment our shared ground is more a bathroom. We will present individual works relating to embarrassment, but also death and progression. I will present images from a shoot I did with teenage dancers on a residency I recently did in South Korea. Girls and boys covered in syrup that looks like blood. We also aim to make a video in Helsinki that illustrate a conversation I heard on Swedish radio about a family that realise that their children were screaming and talking with no respect towards the families artificial intelligence device.

AAPO: Yes the idea of insideables came as continuation from our presentation in Vilnius, however I guess we drifted a bit further from that towards our individual practices of the moment, which then led us to a bathroom I guess (lol). I will bring new works from an ongoing series that took the difference between cognitive and digital memory as the starting point. For one piece I have downloaded my full facebook chat history for example. I really love the story of the Swedish family, it summarises one future problem we will have with (even not so) smart / antropomorphic machines. You know Amazon tried to get it’s AI assistant Alexa free speech rights earlier this year in a murder trial.

S: At first glance, your practices feel somewhat different from each other. Josefin’s work, especially with HellFun, seems to imply a distinct relation to camp, and to John Waters transgressive films from the 70’s. Aapo’s work, on the other hand, feels to have an indirect relation to camp, but it seems to be hidden there. What do you think about this? How would you describe your relation to camp? Could this be one integrative approach between you or is this too far out? :D

J: Yes I love John Waters, when I saw Pink Flamingos for the first time I was like aha it´s allowed to make works like this.

I never been busy with the term camp in itself. But I do share a lot of what I considering camp stands for, like challenging a norm build on cultural and social hierarchies, taste, knowledge, value and they way we perform.

In case of how our work relate to each other I don’t think Camp is our common ground. I think Aapo is often very fun, and we share a kind of dark humor.

A: I can see why you would bring up camp in relation to some of my pieces, but it’s not something that I really think about when I work tbh…more the dark humor like Josefin said. I also think that even if our output might be different our approach to making art and the process is very much the same.

S: Yes, the term camp is quite troubled. It easily carries too much retro connotations, even though camp is not about that. But, there are similarities between camp and (dark) humour; both could be seen as tool for challenging norms. As the term humour derives from Latin meaning “body fluids” it seems quite reasonable that you are now working on a bathroom exhibition :D

This story about Swedish kids made us think about the connection between embarrassment and the all-hearing AI that is looking and listening back from pretty much all the smart machines we have at home and carry around. It’s dangerous when people doesn’t understand and see the function of the algorithm they are interacting with. Feels that the threesome of embarrassment, death and progression is coming from the reality of accelerating technological progress and mental issues. How do you see this connection?

A:  >latin definition of humour :D

I had a google phone before and at some point I noticed that it had saved all my trips for six months to some Google website...all my movements (metro, walk, bike etc) were timestamped and recorded to a site that was on Google’s server. In this case it was exactly the question of knowledge of such “feature” - it was automatically enabled when I turned on the phone, but in no occasion was I informed that this was happening - I found out about it by pure coincidence. I bet that 90% of people never found out. But at the same time google maps was giving me great suggestions and advice and hell yes I will try that restaurant. In the court case involving Alexa, Amazon argued that if all the data would be given to the court, it would reveal much more in combination than a one isolated record.

While I’m sure Amazon makes a fair point, I am also disturbed by that it’s of course OK for Amazon to use this data for their gain, but when it’s given to the state it becomes a privacy question.

So to start with, we have a long overdue question of privacy contra benefits, which in my mind is the first problem to solve because both the data is racking up and algorithms are getting better exponentially.

And then in addition we’re starting to see different kinds of social changes when the thinking machines become more commonplace and anthropomorphic. Only few years ago the biggest trend was the fear of singularity and an AI that will make all humans slaves, but I’m really not sure if us treating machines as slaves will be a good option neither. And just look at how mad people get now when they have a bad 4G.

Kevin Kelly described the near future as a combination of heartbreak, conflict, and confusion in addition to incredible benefits, and I think you're both right.

Btw I am already embarrassed of one piece I’m showing, like I think it’s a great work but I hope my parents aren’t coming.

Example screenshot of the Google “feature” on my old Nexus 4.

J: I did not know the etymology of humor is connected to moisture, It makes sense, you can pee your pants, drool or loose other fluids when you laugh to much.

Embrace your embarrassment, it's important, sharing your uncomfortableness makes you more human and people feel connected to you and want to do the same. When not letting it out, embarrassment is toxic and make people repress all kinds horribleness and it becomes shame #metoo can hopefully slaughtering some walls of this shame.

Yes the smarter technology and the algorithms are getting, the smaller humans feel because we can never keep it up and need to cling on what we can control, like Bosse the cat. Yes totally embarrassment or shame is very linked with progression, or rather the desire of progression that turns to perfectionism that is constantly splashed onto you. I guess you can say progression feeds from the fear of death. It's a structure problem that everyone is depressed or have some sort of mental issue, but it’s projected as an individual burden. It's super scary, but the most scary is that it feels like everyone knows this but have just given in, it has become too big to hassle away from so the only thing you can do it to play along with it.

S: About a year ago, Henna from Sorbus visited Josefin’s installation What is the methadology of metabolism at the Rijksakademie Open. In the installation, the visitor was surrounded by a sweet, weirdly familiar smell of something reminiscent to the vague memory of strawberry cider-watermelon puke that was later recognized as the smell of caramel. The work was dealing with a.o. physical and mental cleansing rituals while having the act of puking, vomiting in the centre of the installation. In the description of the work the word ‘internal sculpture’ is being brought up and that brings us back to thinking of cybernetic insideables as maybe another form of an internal sculpture?

The idea about cybernetic insideables without designated medical purpose also brings up the thought of body modification in the form of subdermal implants pocketed underneath the skin versus biohackers. Even adopted former street cat Bosse that now has a radio-frequency identification (RFID) implant chip inserted between his shoulder blades containing his ID-number linked to an external database (national pet recovery database) so that he will never get lost again.

Is this something you mean by cybernetic insideables? Or are we actually talking about something closer to body art?

A: I didn’t see Josefin’s Rijks Open, but also Josefin didn’t tell me about the smell - I have what must be the exact same caramel smell in my studio !! It’s disgusting !! At some point I had an idea to make a smell piece with the perfume of sawdust, which I then ordered from this niché-perfumes site and for some reason they also send me the caramel one. The sawdust one didn’t smell anything like sawdust, after which I talked with a perfumist who said it’s not possible to reproduce the smell of sawdust unless you’re very rich. Then I thought of oil but someone told me (quite reasonably) that it’s probably not very safe. At this point my diffuser also broke so I thought maybe it’s not meant to be. But I’m very happy that Josefin did this piece because I didn’t dare to try the caramel one, and when it’s a friend you’re happy and proud, but when it’s someone else you’re kinda, fuck, why didn’t I do that? Also knowing the smell it makes a lot of sense in regards to her work.

This didn’t answer the question at all, did it? Well maybe it answered the question 2.

J: :) The smell was special mixture designed for me from a dear friend that I smeared on casted sugar sculptures in the shape of throwing stars. It had raspberry notes inside for example. Smell adds another layer of embodiment. I had a perfume brand for a very short while once long time ago. You should do a sawdust work anyhow Aapo, just saw a lot all the time to keep the smell, like live perfume.

After all I'm mostly hooked on the therapeutic orientation of insideables, subdermal implants to ornament your body without any function feels very out dated? like Lady gaga putting in a chicken bone or Orlan´s forehead bones or these donuts foreheads. Hehe. Activating puking is about mastering your body by control, in the video I made we are forcing constant laughing which release endorphins and tricked the mind to enjoy the puking much more. Internal sculpturing relating to this installation work was literally me eating special fossils as a way of consuming history, or that was the more poetic description of it. I relate to the intestine as a brain and during that time I needed to clean my intestines and the powder scrubs your inner walls, I'm very inspired by intestines because they are so smart and sensible. A horse needs to run everyday otherwise the 20+ meters intestines tangles up like a yarn ball and the horse dies. I'm very curious to that day when we can find new ways to communicate with our and also perhaps with others intestines in new ways. There is poop transplants but we are still missing super smart gadgets there. Like what if we could swallow a friendly cybernetic tapeworm to lick up bad bacteria. Poor Bosse being a target for humans control obsession, controlling your cat or controlling your intestines.

A: Yes I want some super smart insideables too, but I’m not sure if I could ever afford them? My initial interest came from seeing a sperm switch implant that looked like it had been done in East Germany, which made me ashamed, mad and sad that this is the level of (envisioned) contraception for men, but it made me look up more of the subject. I found out that that Motorola is developing neck implant to improve cell phone reception and Nokia something that seems like a vibrating tattoo. In reality it’s very hard to say where the development of these kinds of things is going since it’s all being done behind closed doors.

S: Josefin, you have previously studied fashion and on your website you ‘define your presentations like a fashion designer shaping a collection’ in terms of making a series of interconnected works that together create a greater whole. And Aapo, you are co-organising an artspace in Paris that functions in the field of art, design and fashion. How do you see this connection between fashion/design and art in general: do you feel that as an artist this has a big role in your work? If so, are there any particular designers that you follow that you feel have an influence on your work (at the moment or in general)?

A: After the show in Sorbus I will start a new project that deals with the grey area between art and design, as well as thinks how could art be both freely distributed on- and offline. I have become very interested in a possible utilitarian function of art, and for sure being part of The Community has broaden my scope of what a creative practice can be.

In regards to my upcoming project I am trying to imagine something in the lines of what would happen if Isamu Noguchi and Aaron Curry decided to make together a piece that  should have both an utilitarian function and sculptural (non)function, or what would a lamp made by Giacometti look like if it were made today, and how can I contribute to these lineages?

If I should list one thing that’s not maybe that known abroad, I’d say I’m a fan of Innolux and finnish lamp design in general, it’s something I’ve been lucky to live with in some form through all my life.

Fashion I follow through a fixed lense...which means that my general knowledge may not be that great, but rather seeing fashion as an exit strategy from fast consuming and instead trying to find garments that last long but also look good and in the best case have a third layer to them. But I also buy things from Uniqlo and wear Nike sneakers so I'm not trying to be no Jesus here. In terms of designers I am a big fan of the conceptual ideas of likes of MM (such an obvious answer), although I don’t own any of their clothes.

I think fashion is really tricky because it’s filled with a lot of bullshit, and those great universal creative ideas can easily get buried and lost under a thick layer of marketing and hype. In terms of fashion I’m privileged that through The Community I’ve met people who are more deeply invested to that world and can introduce me to interesting things and people that I would not find myself.

J: That's interesting, the utilitarian function of art, one of the reason I stopped fashion was because I just did very nonfunctional showpieces which kind of loses the whole point of doing fashion. At the same time I was also part of some sort of alternative fashion scene wanting to fight the system, but it felt so hopeless. It was a kind of dramatic decision to stop fashion, cos It burned me out, it literally made me crazy. I still have some trauma with it and it took me a while to start allow enjoying fashion again. I play with it a lot in my work for sure. Art is too, but high-end fashion is such an extreme privilege and the consuming industry around it is so awful, ok I will not even go there now. But then fashion plays on such strong desires that it even smears out your guilt. As distraction I can online search for discount high-end fashion pieces for hours, and this summer I bought my most expensive dress on 94% discount in Milan, it felt amazing, I can still imagine how the silk feels on my skin.

Actually my installation What is the methodology of metabolism (that you mentioned before) came out of a concussion caused by a stupid stumble over caused by my very heavy boots (that I ordered from Finland btw). Cos of pain and tiredness, I had to change my direction in my work and for several months and I was forced to take an extreme chill and a break from all kinds of screens, it was frustrating, that was when I was like ok I can not consume anything else then what I put inside my body, so I got obsessed with cleaning my intestines.

Yes I see my work as in seasons or collections, because I find it hard to relate to single pieces work, which is kind of what I'm doing for the Sorbus show though, so let's see how that goes. I learned a lot of methods of thinking and developing in fashion, a kind of collage making that I have continue to develop today, but now I'm more applying it to performance or video making. I feel like my video editing for example is very similar approach to the way I used to do textile patch working.

Now I did not answer the question of the connection of art and fashion in general..

Josefin Arnell & Aapo Nikkanen – Smile and be happy because things could be worse

Näyttely avoinna 25.11.–17.12.2017 To–pe 15–19, la–su 14–18 Tervetuloa avajaisiin perjantaina 24.11. klo 18

Näyttelyssään Smile and be happy because things could be worse taiteilijat Josefin Arnellin ja Aapo Nikkanen muuttavat Sorbuksen kylpyhuoneeksi. Näyttely tarkastelee häpeää, yksityisyyttä, kuolemaa ja teknologista kehitystä ja sisältää mm. suihkuverhoja, hevosten ruusukkeita, mahdollisesti jonkin verran kosteutta sekä uuden Helsingissä kuvatun videoteoksen, jossa esiintyy pölynimuri ja lapsi.

Josefin Arnell (SE) asuu Amsterdamissa ja työskentelee usein videon, performanssin ja installaation keinoin. Hän valmistui maisteriksi Amsterdamissa sijaitsevan Sandberg Instituutin Dirty Arts-laitokselta vuonna 2014. Hän oli residenssissä Rijksakademie van Beeldende Kunstenissa vuosina 2015-2016. Arnellilla on kandidaatin tutkinto Tukholmalaisen Beckmans College of Desiginsta vuodelta 2011. Arnellin videoteos Mothership goes to Brazil nähtiin Sorbuksessa aiemmin tänä vuonna. http://josefinarnell.se/ https://www.instagram.com/josefinarnell/

Aapo Nikkanen on Pariisissa asuva kuvataiteilija. Nikkanen valmistui maisteriksi Amsterdamissa sijaitsevan Sandberg Instituutista vuonna 2013. Hänellä on kandidaatin tutkinto Haute Ecole d’Art et de Designista Genevestä sekä hän on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa. Nikkanen on jäsen The Community kollektiivissa, joka pyörittäää muotia, taidetta ja julkaisutoimintaa yhdistelevää kulttuuritilaa Pariisissa. http://www.aapoaapo.com/ https://www.instagram.com/aapoxaapo/

Sorbus haastatteli Josefinia ja Aapoa sähköpostitse aikaisemmin tässä kuussa. Haastattelu on luettavissa englanniksi.

[sorbusgalleria]

Anna Torkkel: Present, To / Thu 16.11.

[Scroll down for English]

Anna Torkkel: Present Anna Torkkelin uusi teos Present pyrkii kohti sitä haurautta ja pehmeyttä, jota olemme. Esitys ehdottaa, että olennaisin on tässä, näkyvillä ja nyt-hetkessä. Teos jatkaa Torkkelin monivuotista työskentelyä läsnäolon ja yksinkertaisuuden parissa. Titanik-galleriassa Turussa kantaesitetyn teoksen jokainen esityskerta tapahtuu eri tilassa ja rakennetun näyttämön suojasta riisuttuna. Joka esitys on ainutkertainen, uusi ja ohikiitävä tapahtuma. Esitys on jo nähty Titanikissa ja Kutomolla Turussa, ja se tullaan vielä näkemään Sorbus-galleriassa ja Galleria SICissä Helsingissä sekä Wäinö Aaltosen museossa, Turussa osana Kehonkuva-näyttelyä. Sorbuksessa to 16.11. klo 18–20 järjestettävään esitykseen voi saapua milloin vain ja viipyä haluamansa ajan. Huomaathan, että tilassa on rajattu määrä katsomopaikkoja. Työryhmä: Tashi Iwaoka, Mira Kautto, Johanna Porola, Piia Rinne, Riikka Thitz, Masi Tiitta, Anna Torkkel Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Anna Torkkel Tukijat: Läntinen tanssin aluekeskus, Taiteen edistämiskeskus, TOP-Säätiö, Turun kaupunki

To 16.11. klo 18–20 Sorbus-galleria La 18.11. klo 15 Galleria SIC La 2.12. klo 15 Wäinö Aaltosen museo

Sorbuksen esitykseen on vapaa pääsy. SICin esitykseen voi ostaa lippuja Ehkä-tuotannon Holvista, liput: 15/10€. Wäinö Aaltosen museossa esityksen voi nähdä näyttelyn pääsylipulla.

Kuva: Hertta Kiiski annatorkkel.com Baltic Circle suosittelee esitystä

///

Anna Torkkel: Present

Anna Torkkel’s new piece Present aims towards the fragility and softness we are. The performance suggests that the essential is herein, visible and in the moment now. The piece continues Torkkel’s long-term working on presence and simplicity.

Every showing of the piece happens in different space and without the shelter of a constructed stage set. Each performance is unique, new and fleeting event. After its premiere in Titanik Gallery in Turku, the piece has been seen in Kutomo in Turku and it will be seen at galleries Sorbus and SIC in Helsinki. In December Present is shown at Wäinö Aaltonen museum in Turku as part of Bodybuilding exhibition. You can enter whenever and stay as long as you wish to the performance at Sorbus on Thu 16th of Nov. Please note that there's a limited amount of seats. Working group: Tashi Iwaoka, Mira Kautto, Johanna Porola, Piia Rinne, Riikka Thitz, Masi Tiitta, Anna Torkkel Production: Ehkä-production, Anna Torkkel Supported by: Regional Dance Centre of Western Finland, Arts Council of Finland, TOP Foundation, City of Turku

Thu 16.11. at 6–8 pm Sorbus Gallery Sat 18.11. at 3 pm Galleria SIC Sat 2.12. at 3 pm Wäinö Aaltonen museum

Performance in Sorbus Gallery is free of charge. Tickets to the show in SIC are sold on Ehkä-production’s Holvi store, prices 15/10€. The performance at Wäinö Aaltonen’s museum can be seen with the exhibition ticket.

Photo: Hertta Kiiski annatorkkel.com Baltic Circle recommends the performance

[sorbusgalleria]

Viktor Fordell – Inmost Light, 28.10.–12.11.2017

[Suomeksi alempana]

Exhibition open 28.10.–12.11.2017 Thu–Fri 15–19, Sat–Sun 14–18 Welcome to the opening on Friday 27th of October at 6 pm “It is said that everyone of us have a double. A mirrored image upside-down, following our footsteps on the other side of the ground. At dead of night one can seldom tell which one is leading and which one walks behind.” The idea of a mirrored world beneath our feet is a widespread belief. Though diverse as the depictions of this place might be, a recurring image is that of “the reflection of a forest in a lake at dusk.” Although some information of the route there can be gathered, most of those who end up there seem to have arrived by chance. An often mentioned way in is by “walking backwards round a forest lake at midnight. Round and round until the trees reach down from root to crown.” A common depiction of the way inside is as an “inwards spiralling, single path leading down into earth,” circling a tree. Walks such as these are usually completed with the wanderer falling into the lake. The mirrored world is claimed to have inhabitants of its own, but their nature is much disputed. It is told that among these creatures “no one looks familiar, yet no one seems a stranger.” Many regard these as the dead and therefore hold their world to be the “hereafter.” This assumption is supported by testimonies such as “the dead never turn away from the living, always walking backwards into the otherworld.” As is common with places rumoured difficult to find and perilous to reach, this inner world is said to hold great rewards for those who venture there. Stories of hollow hills filled with immeasurable treasures are commonplace, though many promise rewards of a less material nature. Mentions of “unearthly singing,” structures of “godlike geometry” and experiences of “limitless communion” tend to stick out. Statements about a “beauty so blinding it could never be described” are typical. Convincing as they may be, details such as these seldom convey any applicable knowledge. They mostly keep you awake at night. - Text by Jonatan Ahlm Brenander

* * *

Viktor Fordell lives and works in Stockholm. He has BFA from Konstfack, University College of Arts, Crafts and Design in Stockholm. Most recently his work has been shown in exhibitions including When I First Came to Town at Platform (Stockholm), Memory at Loyal Gallery (Stockholm), Friends In Need at Carl Kostyál (Stockholm), Grade /// Separations at Belenius (Stockholm) and he took part in New Scenarios Body Holes project.

> Viktor Fordell's website

Viktor Fordell – Inmost Light

Näyttely avoinna 28.10.–12.11.2017 To–pe 15–19, la–su 14–18 Tervetuloa avajaisiin perjantaina 27.10. klo 18

Sorbus toivottaa lämpimästi tervetulleeksi tukholmalaisen taiteilijan Viktor Fordellin! Ohessa Jonatan Ahlm Brenanderin kirjoittama, näyttelyn teemoja avaava kirjoitus.

* * *

Viktor Fordell on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi Tukholman taideteollisesta korkeakoulusta Konstfackista. Hän on ollut mukana muun muassa seuraavissa näyttelyissä: When I First Came to Town (Platform, Tukholma), Memory (Loyal Gallery, Tukholma), Friends In Need (Carl Kostyál, Tukholma), Grade /// Separations (Belenius, Tukholma) sekä Body Holes (New Scenario, Berliinin 9. biennaali).

> Viktor Fordellin nettisivut

[sorbusgalleria]

Olimpia Splendid, 14.10.2017

[kuva / photo: Laura Mainiemi]

Lauantai / Saturday 14.10.2017, 19–20 Lippu / Ticket 5€ OLIMPIA SPLENDID Päättymättömiä luuppeja, hypnoosibassoa ja vire sinnepäin-kitararökitystä, kuiskailua, kurittomuutta, huudahduksia ja roskiksesta kantautuvaa pauhua. Jonnan, Katrin ja Hetan trio on huhujen mukaan “best stoner shit” ja myös “hiukan maailmankuulu.” Olimpia Splendid is about endless loops, hypnotic bass and sort-of-tune guitar noise, whispering, unruliness, skrikes. Olimpia Splendid is rumoured to be “best stoner shit” and also “a little bit famous”. “Uptempo rattle of no-note guitar licks and no-brain bass riffs that kicks and jerks like a barracuda on a bait line. Most enticing of all is the feeling these riffs could endlessly spiral on and fill many hours of barbed and beautiful releases yet to come.” – The Wire “The effect is harsh enough that it would likely make Michael Gira pull his cowboy hat over his head in fear.” – Chris Collins

http://www.fonal.com/pressmaterial_olimpiasplendid.php

https://soundcloud.com/olimpia-splendid

[sorbusgalleria]

Musa Dwarf, Nuslux ti 3.10. klo 18–20

Tiistaina 3.10.2017, klo 18 –20, liput 5€  Tuesday 3.10.2017, 18–20, tickets 5€

Musa Dwarf Elektronisen musiikin jekkumestarit Antti Vuornos ja Hilma Camus (mm. G-Litter, Pyloris) vierailevat Sorbuksessa Musa Dwarf -duona. Heidän debyyttikasettinsa “Jäätelöö” julkaistiin Lal Lal Lal -levy-yhtiöllä heinäkuussa 2017. 

Musa Dwarf is a duo by Antti Vuornos and Hilma Camus (G-Litter, Pyloris). “Their music is fresh but timeless playful experimental electronics full of colors and surprises.”

https://soundcloud.com/lal-lal-lal/musa-dwarf-edit

Nuslux Roope Erosen (Avarus, Lal Lal Lal jne.) kokeellisen elektronisen musiikin soolo-projekti Nuslux syntyi vuonna 2006. Nusluxin äänimaailma on matkannut monien erilaisten vaiheiden läpi – itse tehdyistä laitteista analogisiin syntetisaattoreihin, kasetteihin ja looppeihin. Erosta kiinnostavat rajallisen välineistön tarjoamat mahdollisuudet ja näennäisesti sattumanvaraisten ja naiivien äänten syvempien nyanssien tutkiminen. Pacific City Sound Visions julkaisee Nusluxin uuden LP:n loppuvuodesta 2017. Eronen on myös aktiivinen sarjakuvataiteilija ja julkaisija.

Roope Eronen's (Avarus, Lal Lal Lal etc) solo project Nuslux started in 2006 as an experimental electronic music project. Nuslux has been going through many phases in his sound, starting from experiments with self-made gear to his current use of analogue synths, tapes and loops. His interests are in the possibilities of limited gear and in exploring the deeper nuances and potential of seemingly random and naive sounds. Pacific City Sound Visions will release his new LP in the end of 2017. Eronen is also active comic maker and publisher.

https://soundcloud.com/nuslux

[sorbusgalleria]

Screening on Wed 4th Oct - Mothership goes to Brasil & The End of the Road

Wednesday 4.10.2017

Timetable:  18.00 A Mothership goes to Brasil  *15min break* 18.45 The End of the Road 

Mothership goes to Brasil A film by Josefin Arnell 27min, 2016

From a Swedish burned down forest Josefin brings Mothership (her own mother) to the spiritual town Abadiania, Brazil to meet John of God, one of the most famous healers in the world. But when they arrive, John of God has been hospitalised. A mother daughter relation, infected by alcoholism, codependency and love. https://vimeo.com/190524916 http://josefinarnell.se/

The End of the Road A film by Tai Uhlmann & Theo Angell 112min, 2017

Take a ride to the End of the Road. From political upheaval, drugs, sex and folk music, American's fled Vietnam war era USA for Canada and encountered challenges of another kind. Struggling to live off the land, earn a wage and create new family, this community survived and continues to grow. https://vimeo.com/216040311 https://www.lundtheendoftheroad.com/

[sorbusgalleria]

Iltapäivämatinea Janne Laurilan seurassa, su 8.10. klo 17

Su 8.10. klo 17–18, liput / tickets 5€

Janne Laurila Sorbuksen tunnelmallisessa iltapäivämatineassa esiintyy laulaja-lauluntekijä Janne Laurila. Tervetuloa kuuntelemaan uusia hittejä sekä Office Building -klassikoita!

Singer-songwriter Sunday at Sorbus with Janne Laurila. Welcome to enjoy his new hits and Office Building classics!

https://www.facebook.com/jannelaurilamusiikki http://altagency.fi/artists/janne-laurila-tuhlaajapojat/

[sorbusgalleria]

Sorbuskahvit pe 8.9. Merja Kokkosen Onteloiset-näyttelyssä

Toivotamme kaikki tervetulleiksi Sorbuskahveille huomenna perjantaina klo 17–18. Sorbuskahvit on Sorbuksen näyttelyiden ohessa järjestettävä taiteilijatapaaminen ja kaikille avoin keskustelutilaisuus. Merja Kokkosen Onteloiset-näyttelyssä järjestettävässä tilaisuudessa kuvataiteilija Tellervo Kalleinen keskustelee näyttelyn taiteilijan sekä yleisön kanssa taiteesta ja onteloisista.