#1900-luku

[naapurinkissa]

Tämä Ruth Lindhofin käyttämä ruskea kirjailtu kesäviitta on yksi kauneimpia vaatteita, mitä Hovimäki-sarjassa nähdään. Haluaisin itselleni samanlaisen...

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 41: Kotiinpaluu

Joulukuussa 1904 Hovimäellä odotetaan innokkaasti Wilhelmin paluuta, sillä karkoitusmääräykset on peruttu. Felix, Marie ja koko joukko hirvikoskelaisia kokoontuu rautatieasemalle vastaanottamaan kihlakunnantuomaria, mutta hän saapuukin perille arkussa: Wilhelm sai sydänkohtauksen laivamatkan aikana mutta viesti ei päässyt perille talvisään takia. Hautajaisten jälkeen Felix saa Johanilta Lindhofien vaakunalla koristetun sinettisormuksen ja rohkaisevia sanoja. Alkuvuodesta 1905 Felix lähtee Helsinkiin edustamaan sukuaan säätyvaltiopäiville. Tällä välin Otto pitää metsässä harjoituksia ampumaseuran jäsenille, ja kun Väinö palaa kotiin kehuu hän Toivolle olevansa seuran paras ampuja.

Otto saapuu Helsinkiin Felixin pyytämänä ja toimittaa Lindhofien asuntoon Marien lähettämän talviomenakorin. Hän tiedustelee Ruthin perään, mutta Signe vastaa sangen kylmästi tyttärensä olevan yliopistolla. Illalla Otto ja Felix tapaavat kaksi aseellista vastarintaa edustavaa miestä luistinradalla: tekeillä on hanke saada Suomeen aseita. Ruth palaa myöhään kotiin ja huomaa omenat salin pöydällä. Kuultuaan äidiltään pehtori Haglundin tuoneen ne, Ruth kysyy miksei tätä kutsuttu illalliselle. Signe ei kuitenkaan ole kutsumassa Hovimäen palkollista ruokapöytäänsä, ja kun Ruth tiedustelee suoraan kysyikö Otto hänestä, vastaa Signe viileän kieltävästi. Seuraavana aamuna Otto kuitenkin nousee samaan raitiovaunuun sairaalaan matkustavan Ruthin kanssa, ja Ruth saa tietää että terveisiä on kyllä lähetetty ja Oton häneltä lainaan saama runokirjakin odottaa kyökissä.

Myöhemmin keväällä Felix palaa Hirvikoskelle ja menee tohtorilaan, missä hän kertoo valtiopäivien saaneen surkean vähän aikaan. Johanille hän kertoo vointinsa olevan entisellään, päänsäryt jatkuvat ja niveliä kolottaa. Katri lähettää Felixin mukana Marielle listan Marttojen kodinhoitokurssia varten tarvittavista tarvikkeista, ja Marie kertoo Felixille että kursseja aletaan pitää syksyllä kartanossa, jos se isännälle sopii. Myöhemmin Marie tarkastaa kartanon vanhaa kyökkiä ja paikalle saapuu myös Otto, joka on juuri lunastanut itselleen Virranniemen tilan, jonka päärakennus on tosin kehnossa kunnossa. Keittiö todetaan kurssinpitoon sopivaksi, ja Marie kertoo myös että Felix suunnittelee hoitavansa tilaa itse Oton lähdön jälkeen.

Elokuun 30. päivänä elonkorjuu on kartanolla täydessä käynnissä, kun Felix saapuu kertomaan Otolle että aselastin kanssa kulkeva Grafton on vaikeuksissa. Otto ei voi lähteä minnekään kesken töiden, joten Felix lähtee apuun. 19. syyskuuta Helsingissä santarmit hajoittavat kovakouraisesti perustuslaillisten kokouksen, ja Ruth saapuu kotiin tuohtuneena. Asunnolta löytyykin Felix, joka on reissussa rähjääntynyt ja loukkaantunut Graftonin ajettua karille. Laiva räjäytettiin ettei se jäisi venäläisten käsiin ja suurin osa lastista meni sen mukana. Syksyllä Hirvikosken ampumaseurassa saadaan kuitenkin ihailla uusia aseita, jotka saatiin pelastettua laivasta ennen sen uppoamista. Helsingissä Diakonissalaitoksella Alma saa kaukaa tulleen vieraan: Oskari on palannut Amerikasta Suomeen. Oskari sanoo Almalle että kunhan hän saa kunnon viran, he voivat mennä naimisiin, ja suutelee tätä. Vaivanpalkaksi hän saa läpsäisyn ja ärähdyksen: Alma ei ole lähdössä minnekään. Loukkaantunut Oskari sanoo ettei suinkaan palannut vain Alman takia: hän on tullut tekemään vallankumousta.

Historiaa

Elias ihmettelee Juhon kaupassa "Erkon ja kumppaneiden" uutta lehteä jonka nimi on Helsingin sanomat ja miettii mahtaako se ilmestyä muutamaa numeroa pidempään. Helsingin sanomat perustettiin tosiaan vuonna 1905 entisen Päivälehden tilalle, ja se on tälläkin hetkellä Suomen laajalevikkisin sanomalehti. Helsingin sanomien puuhamiehenä toimi alusta asti Eero Erkko, joka ehti urallaan myös politiikkaan.

Mikäli Wikipedia-artikkelia on uskominen, sarjassa esitetyt Grafton-laivan vaiheet ovat totuudenmukaisia. Aseellinen vastarinta ja siihen valmistautuminen ei kuitenkaan ollut aivan yhtä yleistä kuin sarja antaa ymmärtää: "Järjestäytyneempi aseellinen toiminta, kuten ampumaseurojen perustaminen, jäi loppujen lopuksi laimeaksi. Historiantutkija Seppo Zetterberg nostaa Eugen Schauman-elämäkerrassaan esiin intomielisten aktiivien toimet, jotka eivät oikein ottaneet tulta. Myös Schauman itse harmitteli, kuinka vähäistä ampumaharrastus oli ylioppilaiden joukossa ja kuinka tärkeää ampumataito olisi suomalaisille ollut. Kansan aseistautumiseen tähtäävän Suomen Metsästysyhdistyksen toiminta alkoi toden teolla vuonna 1903 ja sekin eteni tahmeasti." (Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa: Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa (2023))

Alma tuo opiskelijatoverilleen paketin, jonka sisällöksi paljastuu Johannes Linnankosken romaani Laulu tulipunaisesta kukasta. Se oli aikansa bestseller ja aiheuttipa hieman kohuakin rakkauskohtauksiensa vuoksi.

Muuta

Tähän jaksoon päättyy siis Wilhelm Lindhofin tarina. Wilhelm on ollut yksi Hovimäen tarinan kantavia hahmoja. Toisella kaudella hänen syntymänsä korjaa hänen vanhempiensa ongelmaista suhdetta ja ilahduttaa koko sukua, kolmannella kaudella hän nousee päähenkilöksi ja kasvaa kiivaasta ylioppilaasta arvonsatuntevaksi kartanonisännäksi, ja neljännellä kaudella näemme hänet suvun arvokkaana patriarkkana, hankalana isänä sekä vanhana miehenä, jota tulevaisuus huolettaa.

Jaksossa nähtävä kartanon vanha keittiö on se sama, jossa on monesti ensimmäisellä, toisella ja kolmannellakin kaudella laitettu ruokaa. Ilmeisesti tällä välillä itse kartanorakennukseen on rakennettu uusi keittiötila.

Mamselli Frieda mainitaan jaksossa kahdesti: ensiksi aivan alussa kun Marie kertoo Wilhelmin paluun kunniaksi leivottavasta kakusta, jonka resepti on mamsellin ajoilta, ja toisen kerran jakson loppupuolella, kun Otto hätkähtää Marie-neitiä vanhassa kyökissä ja sanoo arvelleensa Frieda-mamsellin kummittelevan. ("No se nyt on sellaista puhetta, jolla piiat pelottelevat toisiaan", sanoo Marie.)

Jaksossa on myös kaunis siirtymä diegeettisestä musiikista ekstradiegeettiseen: kun Wilhelmin arkku kannetaan rautatieasemalta pois, soittaa Hirvikosken torvisoittokunta surullista sävelmää, joka kuullaan seuraavassa kohtauksessa taustamusiikkina kun Felix seisoo isänsä haudan vierellä. Sävelmä lienee sarjan säveltäjän Jussi-Pekka Aukian käsialaa.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 40: Attentaatti

Hovimäellä 11. helmikuuta 1904 Felix on kutsunut Oton kartanoon puhuakseen sähkövalojen hankinnasta, mutta Otto ei ole innostunut ajatuksesta. Päivän lehdessä on Felixin mielestä sekä hyviä että huonoja uutisia: Venäjän ja Japanin välille on syttynyt sota, ja arvostelija on lytännyt Sibeliuksen uusimman teoksen. Turussa käydessään Otto ostaa tiskin alta venäläisen sotilaskiväärin, ja Hirvikoskelle palattuaan lähtee Juhon kanssa metsään harjoittelemaan ampumista.

Kesäkuussa Hovimäen torpparien toukotyöt keskeytyvät, sillä Felix valmistelee innolla kartanon puistoon kesäjuhlia pääkaupunkilaisille ystävilleen. Ruth on tullut viettämään kesää maalle ja lukee Marielle veljeltään tullutta kirjettä. Lennart voi hyvin mutta on huolissaan Wilhelm-sedän terveydestä. Felixin johdolla railakas juhlajoukko siirtyy puistoon huvittelemaan. Sepän perheen miehet saapuvat illansuussa myöhässä ruoalle, ja Toivo kysyy isältään onko reilua että heidän työnsä ovat vähemmän arvokkaita kuin Felix-herran juhlavalmistelut. Juhlaväki rellestää puistossa, ja Ruth ja Otto kuuntelevat pianistin soittoa terassilta käsin. Otto sanoo ettei kauaa kestä tällaista menoa, ja kertoo aikovansa yrittää ostaa hirvikoskelaisen Virranniemen tilan, joka on tulossa pakkohuutokauppaan. Tilanostohankkeeseen liittyy jokin Ruthia koskettava kysymys, mutta sitä Otto ei saa sanottua ennen kuin Väinö saapuu keskeyttämään: pehtoria odotetaan jo sovitusti. Ruth palaa sisälle ja saa Marielta moitteet ulkona seisoskelusta. Tietääkö täti että pehtori on lähdössä Hovimäeltä, tiedustelee närkästynyt Ruth. Tällä välin kartanon kivinavettaan on kokoontunut joukko luotettavia torpanpoikia, joita Otto opettaa ampumaan. Felix puolestaan on häipynyt omista juhlistaan anarkistitoverinsa kanssa sivurakennukseen rakentamaan pommia. Väinö palaa pikkutunneilla aittaan nukkumaan ja kertoo Toivolle ampumaseurasta, mutta Toivo yrittää taivuttaa pikkuveljeä sosialismin tielle.

Seuraavana aamuna Johan kutsutaan Hovimäkeen paikkaamaan Felixin haavat, sillä on on loukkaantunut yrittäessään muka järjestää pikku ilotulitusta. Johan puhuu suoraan ja sanoo Felixille tietävänsä tämän sairastavan kuppaa. Marie-neiti puolestaan menee tapaamaan pehtoria ja pyytää, ettei tämä jättäisi kartanoa ainakaan ennen sadonkorjuuta. Hän antaa myös ymmärtää, että pehtorin ei sovi olla liian läheisissä väleissä kartanontyttären kanssa. Kun Ruth ja Otto sitten sattuvat illansuussa vastakkain, on Oton käytös lyhytsanaista ja töykeää. Kun Felix löytää myöhemmin Ruthin allapäin terassilta hän pyytää puolivillaisesti anteeksi juhlafiaskoa. Silloin Ruth kiivastuu ja sanoo ettei aio jäädä katsomaan kun serkku, jota hän on ihaillut, tuhoaa kaiken joka on kaunista ja hyvää.

Seuraavana päivänä Ruth matkustaa junalla Helsinkiin ja saapuu Lindhofien tyhjään asuntoon. Iltamyöhällä sinne saapuu myös Felix, joka on tullut katsomaan että serkku on kunnossa. Felix sanoo Ruthille, että hänellä on suoritettavana tehtävä joka korjaa hänen tekemisensä, ja Ruth saa kyllä tietää siitä. Seuraavana päivänä, 16. kesäkuuta, Ruth menee Kirurgiseen sairaalaan etsimään sairastunutta Hilda-piikaa, mutta äkkiä sisälle tuodaan kenraalikuvernööri Bobrikov ammuttuna, eikä kukaan saa poistua. Ruth saa kuulla, että Bobrikovin ampuja surmasi itsensä, ja onnistuu iltapäivällä livahtamaan ulos. Tällä välin Felix odottaa puistossa turhaan pommin kanssa. Ruth suree kotona kuollutta serkkuaan, kun Felix livahtaa sisään häntä koipien välissä. Ruth iloitsee kuullessaan Bobrikovin kuolemasta ja yrittää suudella Felixiä, mutta Felix torjuu tämän ja kertoo sairastavansa tautia.

Historiaa

Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha on luultavasti tunnetuin suomalainen poliittinen murha. Bobrikovia oli kyllä yritetty ottaa hengiltä aikaisemminkin: "Murhayritys kariutui, mutta miehet tekivät kokeiluja dynamiitilla tarkoituksenaan rakentaa ajastettu pommi, jolla surmata vihattu kenraalikuvernööri Bobrikov. Vanha lato Oulunkylässä räjähti taivaan tuuliin harjoituksissa. Pommi oli tarkoitus laskea alas Bobrikovin makuuhuoneen savupiipusta, mutta palatsin katolle ei päässyt kiipeämään. Toinenkin pommiattentaatti epäonnistui, kun kenraalikuvernööri oli muuttanut päiväkävelyreittiään." (Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa: Venäjän sortokoneisten vastustus Suomessa (2023)) Kyseessä oli osa vastarintaa venäläistämistä kohtaan, tosin vain pieni osa sitä. "Väkivaltaiseen vastarintaan varustautuminen oli koko väestöön suhteutettuna kuitenkin edelleen melko pienten piirien työtä. Vielä näiden pienten piirien ulkokehällä kulki yksinään puolikuuro apukamreeri Eugen Schaumann, joka halusi jäädä historiaan. Kesäkuussa 1904 rakkaudessa pettynyt Schaumann teki laajennetun itsemurhan ampuessaan ensin Bobrikovia vatsaan ja sitten itseään rintaan." (ibid.)

Kuppa eli syfilis on seksitauti, joka on nykyään hoidettavissa antibiooteilla. Kuppa voi olla vuosia oireeton, ja se voi aiheuttaa ajan mittaan vakavia vaurioita keskushermostoon. Kuppatartunta oli tarinan tapahtuma-aikaan (ennen antibiootteja) verrattavissa nykyajan HIV-tartuntaan.

Muuta

Felixin kesäjuhlissa voidaan aamutuimassa nähdä kolme juhlijaa, jotka muistuttavat asetelmaa Edouard Manet'n tunnetussa Aamiainen ruohikolla -maalauksessa (Le déjeuner sur l'herbe, 1863).

Hilda-piian kohtalo jää jakson loppuessa arvoitukseksi, mutta koska hänet nähdään myöhemmässä jaksossa täysissä sielun ja ruumiin voimissa, voimme olettaa että hän selvisi vatsakipuongelmistaan.

Tämä on yksi suosikkijaksoistani neljännellä kaudella. Suurin osa jakson tapahtumista sijoittuu lyhyelle aikavälille, mikä antaa mahdollisuuden kuvata hyvin hahmojen välistä draamaa. Viimeisen kymmenen minuutin aikana tarina tempautuu taas tiukasti historialliseen kontekstiin, ja hovimäkeläiseen tyyliin aivan pääkallopaikalle ei päästä, mutta hahmot pääsevät kuitenkin seuraamaan historian muodostumista. Lisäksi näemme, että vuosikausia toistensa perään haikailleista Johanista ja Katrista on sukeutunut harmoninen ja rakastava pariskunta, vaikka Sofia selkeästi ärtyykin joskus kyyhkyläisten kujerteluun.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 37: Tuhlaajapoika

Helmikuussa 1900 Felixin taitelijaystävä on käymässä Hovimäellä, ja he päätyvät sepän torppaan etsimään perinteisiä kansan olkitöitä suurta maailmannäyttelyä varten. Juhon kaupassa puolestaan luetaan lehdestä buurisodan viimeisimmistä vaiheista. Muutamaa päivää myöhemmin Felix ryntää Marie-tädin puheille: Wilhelm on kirjeitse antanut luvan matkustaa Pariisiin ja neuvoo Marieta antamaan pojalleen matkarahat. Hovimäen torpparit ovat tällä välin metsäsavotassa, ja Oskarilta riittää sosialismia Toivolle puhuttuavaksi. Maanjakohuhuistakin hän mainitsee. Tällä välin Alma on Helsingissä Diakonissalaitoksella haastateltavana, ja hän pääsee opiskelemaan diakoniatyötä koska on uskova ja kova tekemään työtä.

Muutaman viikon kuluttua Marie ihmettelee, mihin on kadonnut toinen hopeisesta kynttilänjalkaparista. Aavistuksen vallassa hän menee Felixin huoneeseen, josta hän löytää Wilhelmin oikean kirjeen, jossa hän ehdottomasti kieltää poikaansa lähtemästä Pariisiin ja käskee tätä mieluummin miettimään velvollisuuksiaan. Kirjeen vieressä on Felixin itsestään maalaama omakuva, johon on kirjoitettu "Pardon". Helmikuun manifestin vuosipäivänä 1900 Helsingissä kansalaiset protestoivat eri tavoin, kuten kukittamalla Aleksanteri II:n patsasta. Ruth tuo Wilhelmille vesikannun ja päivän sanomalehden tämän vetäytyessä yöpuulle. Lehdessä on Felixin kirjoittama juttu Pariisista, ja niin Wilhelmillekin selviää hänen kovaksi harmikseen että Felix on karannut ulkomaille.

6. heinäkuuta Katri Seppä saapuu ostoksille veljensä kauppaan, ja Juho näyttää hänelle uusia painokuvia koulua varten: on sekä 1899 valtuuskunnan kuva, jossa Juhokin on mukana, sekä Saksassa painettu komea neitoa, kotkaa ja lakikirjaa esittävä painokuva. Helsingissä Lennart saattaa setänsä kotiin, sillä Wilhelm on saanut heikotuskohtauksen valtiopäivien päättäjäisissä. Wilhelm pääsee hoitoo Diakonissalaitokselle, ja tapaa siellä Alman. Muutaman päivän kuluttua kotona Hovimäellä Johan tarkastelee Wilhelmin lääkärin kirjottamia papereita, ja selittää Wilhelmille että hänellä on heikko sydän jonka pitäisi antaa levätä. Wilhelm ei kuitenkaan aio levätä, onhan maassa tapahtumassa vaikka mitä laittomia muutoksia. Tällä välin Otto ja Ruth, joka on äitinsä kanssa saattanut sedän kotiin, ovat puhelemassa kartanon terassilla. Ruth kertoo että nykyään naisetkin voivat opiskella yliopistossa, ja hän aikoo itse tavoitella lääkärinopintoja. Katri puolestaan kaatuu pyörällä ja menee Johanin luokse näyttämään ruhjeitaan. Johan kosii uudelleen ja pyytää Katria miettimään kunnolla ennen kuin vastaa.

Hovimäelle saapuu kirje Felixiltä Pariisista, ja Wilhelm suuttuu poikansa rahapyynnöstä. Hän pehmenee kuitenkin lopulta kun Marie muistuttaa että hän näki itse nälkää Pariisissa silloin kun Wilhelm löysi hänet sieltä vuosikymmeniä aikaisemmin: Pariisi ei ole rahattomalle armollinen kaupunki ja Felixkin on luultavasti ikävässä jamassa tyhjätaskuna. Surumerkillä varustettu kirje lähtee Hirvikoskelta mukanaan ohjeet mistä Felix saa liput kotiin, sekä hieman rahaa Marien omasta kukkarosta. Lokakuussa Johan ajaa koulun ohi ja ihmettelee miksi lapset ovat ulkona. Kouluun on tullut yllätystarkastus, ja koulutarkastaja on ankarana esillä olevien kuvien suhteen. Onneksi hän ei näe Hyökkäys-maalausta, vaikka hilkulla on, ja tarkastajan lähdettyä uupunut Katri suostuu Johanin kosintaan. Erään aamun hämärässä Felix saapuu kotiin venekyydillä mukanaan pakaaseja, jotka hän piilottaa venerantaan. Kartanon luona hän koputtaa pehtorinpytingin ikkunaan. Otto lupaa Felixin tuomat piilottaa kielletyt lehtiset ennen kuin joku löytää ne, lehtisten toimittaja Zilliacus on hänellekin tuttu. Aamiaispöytään ilmestyy väsynyt ja katuva Felix, ja isä ja poika pyytävät toisiltaan anteeksi. Pihaan ilmestyy kuitenkin nimismies, joka on kuullut salakuljettajien veneestä ja haluaa tutkia Felixin matkatavarat jotka Otto on tuonut pihaan. Felix väittää niiden sisältävän vain maalaustarpeita ja näyttää todisteeksi maalausta, jossa on alaston nainen. Nolostunut nimismies poistuu paikalta ja Lindhofit jatkavat aamiaista.

Historiaa

Jaksossa mainittu Buurisota on niistä jälkimmäinen, vuosina 1899-1902 käyty. Siinä vastustettiin Ison-Britannian imperialismia. Buurisodan merkitys liittyy yleiseen historiaan sikäli, että siellä käytettiin ensimmäistä kertaa suuressa mittakaavassa niitä aseita, joilla ensimmäinen maailmansota sodittiin.

Pariisin suuri maailmannäyttely vuonna 1900 oli aikansa tapaus, ja Suomen paviljongin puuhamiehenä toimi ennen kaikkea Akseli Gallen-Kallela. Suomella oli tosiaan oma, Venäjästä erillinen näyttely, joka sai paljon kehuja ja palkintoja. Ikoninen Eiffel-torni oli jo osa kaupungin siluettia, se rakennettiin vuosina 1887-1889 vuoden 1889 aikaisempaa maailmannäyttelyä varten.

Naiset olivat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vielä poikkeus eivätkä sääntö yliopisto-opiskelijoina (toisin kuin nykyään). Heidän piti tosiaan anoa erivapautta sukupuolestaan ennen kuin heidät hyväksyttiin opiskelijoiksi. Kysy kirjastonhoitajalta-palvelusta löytyy tällaista triviaa: "Tyttöjen mahdollisuudet jatko- ja yliopisto-opintoihin paranivat, kun marraskuussa 1890 annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn yliopistoon. Asetuksessa säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta. Liberaali varakansleri G. Rein puolsi siitä lähtien poikkeuksetta tyttöjen hakemuksia. [...] Kuten Heini Hakosalo on todennut, erityislupamenettely oli kuitenkin vallankäytön muoto, joka loi epävarmuutta ja jonka kohteeksi miehet eivät joutuneet. Erioikeuden hakemisvelvollisuus poistui tytöiltä kokonaan vuonna 1901. " Ruth on siis ollut lähes viimeistä sukupolvea naisopiskelijoita, jonka on pitänyt alistua tähän byrokraattiseen menettelyyn.

Maalaus, joka on saapunut Hirvikoskellekin kiellettynä painokuvana, on tietenkin Eetu Iston Hyökkäys, jonka kuva komeilee varmasti melkein kaikissa Suomen itsenäistymisen historiaa käsittelevissä oppikirjoissa. Taulun mallina ei tosin toiminut fiktiivinen Alma Seppä vaan Emma Kyöstäjä.

1900-luvun alussa liikkui todella huhuja maan jakamisesta maattomille, ja kyseessä oli Bobrikovin taktiikka, jolla saada erimielisyyttä eri yhteiskuntaluokkien välille. Erityisesti venäläisten kulkukauppiaiden eli "laukkuryssien" uskottiin levittävän maanjakohuhuja.

Muuta

Marien kaipailema kynttilänjalka on sama, joka toisella tuotantokaudella pelastui Turun palosta Wilhelmin äidin Hannan myötäjäisiksi.

Felixin suusta kuullaan lähes identtinen repliikki kuin kauden ensimmäisessä jaksossa: "Tarjoaako pappa minulle aamiaista, minä en ole syönyt moneen päivään." Ensimmäisessä jaksossa Felix kysyi päivällisen perään.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 43: Häätö

Huhtikuun 14. päivä 1906 Hovimäen torpparit konkoontuvat Oskarin aloitteesta ja aikovat perustaa torppariyhdistyksen. Felix ilmestyy paikalle ja häätää äristen kokoustajat takaisin töihin. Toivo käy Hirvikosken kaupassa ja tilittää Eliakselle siitä miten työt sujuisivat paremmin jos tehtäisiin uudistuksia. Elias lupaa toimia torppareiden sananviejänä ja menee puhumaan Felixin kanssa, mutta tämä ei aio suostua mihinkään vaatimuksiin. Torppariyhdistys perustetaan ja se alkaa suunnitella lakkoa. Marie yrittää puhua Felixille järkeä torppareiden käsittelyssä mutta hänen neuvonsa kaikuvat kuuroille korville.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä torpparit aloittavat lakon, ja Oskari ja Toivo toimivat lakkovahteina. Felix yrittää itse tehdä toukotöitä mutta homma ei oikein suju. Johan ja Katri ovat tulleet kartanoon lounaalle ja Johan yrittää hänkin takoa järkeä Felixin päähän. Parin viikon päästä Felix joutuu nöyrtymään lakon edessä ja suostuu torppareiden ehtoihin, mutta Oskarin hän häätää torpastaan torpankotrahdin rikkomiseen vedoten, ja samoin Sepän perheen kun Antti Seppä uskaltaa sanoa että lakon venyminen oli hänen oma vikansa, torpparit kun olivat jo aikaa sitten valmiita sopimaan. Tohtorilassa puolestaan vietetään Snellmanin satavuotispäivän juhlallisuuksia, ja sen kunniaksi Johanilla ja Katrilla on iso uutinen: he aikovat suomentaa nimensä Ingbergistä Intovuoreksi.

Elokuun toisena päivänä Sepän torpan väki on elonkorjuussa, kun Antille toimitetaan haaste käräjille torpankontrahdin rikkomisesta. Oskari puolestaan on Helsingissä punakaartin asioilla ja loukkaantuu ampumavälikohtauksessa. Hän menee kirurgiseen sairaalaan ja Alma paikkaa hänet kuntoon. 15. lokakuuta Oskari palaa Hirvikoskelle ja löytää torpastaan vieraita ihmisiä: uusi torppari on jo muuttanut sinne. Kartanossa Felix on aivan sekavassa mielentilassa. Johan antaa hänelle kipulääkettä ja uskoutuu Marielle Felixin sairaudesta. Kun Johan palaa kotiin, kertoo Katri hänelle Seppien häädöstä ja pyytää tätä tekemään jotain: hänen perheensä on sentään asunut tuossa torpassa parisataa vuotta. Johan lupaa sähköttää Lennartille Tanskaan.

Lokakuun 23. päivänä Seppien on määrä lähteä torpastaan, ja nimismies on kasakoiden kanssa saapunut toteuttamaan häätöä. Elias yrittää kertoa että häätö on laiton koska siitä on valitettu korkeampaan oikeusasteeseen, mutta häntä ei kuunnella. Lennart saapuu kartanoon ja murtautuu Johanin kanssa Felixin huoneeseen, josta Felix löytyy ihmisrauniona sängyn alta. Lennart saa Felixin allekirjoittamaan avoimen valtakirjan ja lähtee sitten estämään Seppien häädön, ja saapuu paikalle juuri ajoissa. Myöhemmin Johan lähtee viemään Felixiä hoitoon Helsinkiin, ja Lennart sanoo Marielle olevansa toistaiseksi Hovimäen virallinen tilanhoitaja.

Historiaa

Kuten muistamme, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaisuutta rakennettiin tietoisesti, ja yksi osa tätä rakentamista oli suomalaisen kielen ja kulttuurin ylösnostaminen monin tavoin. Tämä ilmeni muun muassa ruotsinkielisten nimien kääntämisenä tai suomalaistamisena. Marjo Vilkko kertoo aiheesta näin: "Erittäin tehokkaaksi suomalaistamiskeinoksi osoittautui nimien kääntäminen. 1800-luvun lopulla alkanut ruotsalaisten sukunimien suomalaistaminen kasvoi suoranaiseksi joukkoliikkeeksi 1900-luvun alkupuolella. Yksin vuonna 1906 sukunimensä vaihtoi lähes 25 000 suomalaista, ja 1930-luvun huippuvuosina nimenvaihtajia oli noin satatuhatta. Snellmanista tuli Virkkunen, Hellstenistä Paasikivi, Kihlmanista Kairamo, Jernbergistä Rautavaara, Heleniuksesta Helismaa ja niin edelleen." (Suomi on ruotsalainen, s. 25) Ingbergit eli Intovuoret eivät siis ole mitään poikkeuksia vaan päinvastoin seuraavat uutta trendiä. Lindhofeista ei sentään tule sarjassa Lehmushoveja, vaikka Felix niin leikkisästä Marielle ehdottaakin.

Torppariyhdistyksen ja Toivon esittämät vaatimukset/ehdotukset vaikuttavat nykynäkökulmasta aivan kohtuullisilta ja suorastaan itsestäänselvyyksiltä: päivätinki määritellään sen mukaan millainen hevonen torpparilla on käytettävänään, jos torpan nautintaoikeuksia pienennetään tulisi vuokrankin aleta, päivätöiden suorittamista ei saa sitoa urakoihin, päivätöihin osallistumattajättämistä ei pidä heti rangaista sakkopävillä vaan selvitetään mistä asia johtuu, ja taksvärkkipäivinä hevosten pitäisi olla kartanon ruuissa. Eli toisin sanoen työnantajan pitää kantaa oma vastuunsa työn sujumisesta.

Muuta

Toivo sanoo jaksossa ajatelleensa, että lunastaisi Sepän torpan jossain vaiheessa itselleen. Toivo ei pääse toteuttamaan tätä toivetta, mutta Ei muuta kunniaa-romaani alkaa vuonna 1920 siitä, että Väinö Seppä lunastaa Sepän torpan Lennart Lindhofilta itselleen.

Lennart on ollut sarjasta poissa useamman jakson ajan, ja ilmaistakseen ajan kulumista maskeeraajat laittoivat näyttelijälle siistin jakauksen ja viikset. Wilhelmiä vanhennettiin tismalleen samalla konstilla kolmoskaudella.

Toiseksi viimeinen jakso! Ensi viikolla luvassa finaali.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 42: Punaiset ja valkoiset

30. lokakuuta 1905 Oskari palaa Hirvikoskelle ja tervehtii tuttuja torppareita, jotka ovat parhaillaan rakentamassa telefonilinjaa Virranniemeen. Hän jatkaa sepän pajalle, jossa tapaa pitkästä aikaa Toivon. Sofia puolestaan palaa touhukkaana kotiin tohtorilaan ja kertoo olevansa lakossa. 2. marraskuuta Ruth ompelee punaisia rusetteja lakkolaisille ja osallistuu vapaaehtoisena muiden naisylioppilaiden kanssa lakon tukitöihin. Hän saa kuulla, että ylioppilaat ja työväki ovat eriytyineet omiksi kaarteikseen, ja päätyy avustamaan sidonta-asemalle, jossa on töissä myös Sepän Alma. Hirvikoskella Oskari järjestää tulitikkutehtaalla kokouksen, ja sen tuloksena paikalliset työmiehet ja torpparit perustavat yhdessä kansalliskaartin eli paikallisen punakaartin. Ylivoiman edessä nimismies luovuttaa hallussaan olevat aseet kaartille ja lähtee Hirvikoskelta. Rautatieaseman lennättimeen kaarti ei kuitenkaan pääse käsiksi, ja aseita ei riitä kaikille. Toivo mainitsee että ampumaseuralla on muutama kivääri, ja Oskari menee Virranniemeen vaatimaan aseita itselleen. Otto ei kuitenkaan luovuta aseita tuosta vain kenelle tahansa pyytäjälle ja käskee Oskaria poistumaan.

Helsingissä tilanne on kovin jännitteinen. Hilda tuo Ruthille kotoa ruokakorin ja kertoo samalla kuulemistaan huhuista. Lopulta lakko kuitenkin saatetaan päätökseen, mutta puhelin ei toimi eikä Ruth pääse kertomaan uutisia Hovimäelle. Uutiset lakon loppumisesta saavuttavat lopulta Hirvikosken silmäätekevät pastorskan veljen kautta, mutta eivät kaartilaisia. Oskari ja Toivo juonivat iltahämärässä kiväärien hankintaa pakkovoimin, ja sattumalta Vänö kuulee heidät. Hän vie uutisen ensin tohtorilaan ja sitten Virranniemeen, mistä hän ja Otto lähtevät heti Hovimäelle jonne kiväärit on piilotettu. Felix, Otto ja Väinö piilottavat aseet ullakolle ja linnoittautuvat kartanoon. Paikalle saapuu myös Johan. Kaarti saapuu kartanon pihaan, tosin ilman Toivoa, sillä tämä on huomannut että Väinö ei ole ollut yöllä kotona. Kun kaarti esittää vaatimuksensa aseista, antaa Felix heille ikivanhan musketin ja sulkee oven. Tilanne vaikuttaa jo uhkaavalta, kun Katri ja Elias saapuvat paikalle. Vanhan opettajaneidin auktoriteetilla saa Katri miehet kuulemaan järkipuhetta. Kaartilaiset lähtevät rauhassa kotiin.

15. maaliskuuta 1906 Felix on yhä Hovimäellä eikä aiokaan lähteä säätyvaltiopäiville, sillä hän ei usko että siellä saadaan mitään aikaiseksi. Felix lähtee sen sijaan valvomaan tukinajoa ja kiivastuu Toivolle, joka ei hänen nähdäkseen ole saanut tarpeeksi isoa kuormaa kuljetetuksi päivän aikana. Illalla Toivo kertoo kotona että hänen työpäivänsä on laskettu puolikkaiksi eikä kokonaisiksi, ja Antti-isä kiivastuu hänkin moisesta: ei kai torpparin väsyneellä hevosella muutenkaan ajeta yhtä paljon kuormaa kuin kartanon hyvin levänneellä juhdalla. Tohtorilassa paikallinen Marttayhdistys on kokoontunut puhumaan politiikkaa, ja Johan myöntää Marielle kirjoittaneensa Felixille sairastodistuksen säätyvaltiopäiville, koska tämän on parempi olla poissa kaupungin vilskeestä. Hirvikosken torvisoittokunnan iltaharjoituksiin saapuu Sepän veljeksistä vain Väinö, sillä Toivo ei ole jaksanut lähteä mukaan.

Historiaa

Suomen suurlakko 1905 oli itse asiassa osa suurempaa lakkotoimintaa, joka sai alkunsa Venäjältä. "Tilanne kärjistyi 1904, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Kaukoidässä ja löi Venäjän joukot. Hävitty sota murensi tsaarin ja virkamiesten arvovaltaa. Kansa alkoi liikehtiä ja vaatia kansankokouksen koollekutsumista. Väkijoukkojen ja sotilaiden yhteenotot kärjistyivät syksyllä 1905 yleislakkoon. Keisarin oli painostuksen edessä pakko säätää Venäjälle perustuslaki. Se siirsi lainsäädäntövaltaa kansanedustuslaitokselle eli duumalle. [...] Venäjän lakkoliike levisi lokakuussa 1905 Suomeen ja puhkesi suurlakoksi, johon ottivat osaa työläisten ohella muutkin kansalaispiirit. Poliisienkin ollessa lakossa maahan perustettiin järjestyskaarteja. Helsingissä ne jakaantuovat työläisten punakaarteiksi ja ylioppilaiden suojekaarteiksi. Kaartit ajautuivat myös keskinäisiin yhteenottoihin. [...] Tampereen ns. punaisessa julistuksessa vaadittiin ensimmäisen kerran julkisesti myös Suomen irtautumista Venäjästä. Tilanteen laukaisi keisarin marraskuussa antama julistus, jolla palautettiin Suomen vanhat oikeudet ja määrättiin senaatti valmistelemaan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvaa valtiopäiväjärjestystä. "(Heikkonen, Ojakoski & Väisänen: Muutosten maailma 4: Suomen historian käännekohtia(s.67-69))

Ensimmäinen sortokausi päättyi siis suurlakkoon vuonna 1905. Kuten nimi antaa ymmärtää, pian sen jälkeen seurasi toinen sortokausi, 1908-1917, joka päättyi Suomen itsenäistymiseen. Sortokausi ei ollut kuitenkaan kaikkien suomalaisten näkökulmasta sama asia, muistuttaa Reetta Hänninen: "Passiivisen vastarinnan toiminnasta ei tullut kansanliikettä, vaikka se sellaisena haluttiinkin esittää. [...] Taloudellisesti turvattua elämää viettäville ja yhteiskunnallista asemaansa vaaliville kansalaisille Suomen vaarantunut itsemääräämisoikeus näyttäytyi elämän ja kuoleman kysymyksenä, kun taas vähävaraisilla tähtäin oli konkreettisissa elämän ja kuoleman kysymyksissä. Sivistyneistö puolusti saavutettuja etujaan, kun suuri osa suomalaisista alkoi vasta tavoitella etuja, jotka olisivat puolustamisen arvoisia." (Kapinaa ja kiusantekoa: Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa.)

Muuta

Toivo sanoo Oskarille, ettei aio lähteä väkivalloin hakemaan kiväärejä koska uskoo Väinön olevan suojelemassa niitä: "Et sinäkään osoittaisi veljeäsi aseella", hän sanoo. Viidennessä Hovimäki-romaanissa, jossa kerrotaan neljännen tuotantokauden tarina ja lisäksi mitä sen jälkeen tapahtui, Toivo ja Väinö päätyvät lopulta eri puolille vuoden 1918 tapahtumien aikana. Toivo toimii paikallisessa työväenyhdistyksessä, kun taas Väinö menee jääkärikoulutukseen Saksaan. He eivät kuitenkaan päädy osoittamaan toisiaan aseella.

Vanha ase, jonka Felix luovuttaa kaartilaisille, on tietenkin vanhan Joonaksen musketti, joka nähtiin monta kertaa ensimmäisellä kaudella ja myös toisen kauden avausjaksossa.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 44: Hyvästi Hovimäki

Tammikuussa 1907 Lennart yrittää saada selkoa kartanon meijerin ja tulitikkutehtaan raha-asioista, mutta Felixin jäljiltä asiat ovat sekaisin eikä tilikirjojakaan ole. Marie ja Ruth istuvat yhdessä kutomatuvassa, ja Ruth kertoo että on ruvennut harkitsemaan opintojen lopettamista yliopiston naisia väheksyvän ilmapiirin vuoksi. Kun sisäpiika tulee ilmoittamaan että tilanomistaja Haglund on tullut tapaamaan Lennart-herraa, lähettää Marie Ruthin tarjoamaan heille kuumaa totia. Kun Lennart jättää Ruthin ja Oton kahden kesken puhuakseen Eliaksen kanssa, sujuu keskustelu hieman kankeasti. Elias pyytää Lennartia peruuttamaan Oskarin häädön, sillä vaalien edellä tätä kieltää kylillä agitoimassa ja käyttää omaa häätöään esimerkkinä. Lennart suostuu Eliaksen pyyntöön. Oskari kiertää ahkerasti työmailla puhumassa työmiehille vaaleista, mutta Toivo ei enää jaksa kuunnella hänen palopuheitaan. Torppaansakaan Oskari ei ota takaisin. Muutenkin vaalikuumetta on ilmassa. Marie on saanut Lilliltä kirjeen, jossa tämä kertoo olevansa raskaana ja toivoo äitiään vierailemaan luokseen kesällä.

15. maaliskuuta koko Sepän perhe Väinöä lukuunottamatta lähtee kansakoululle äänestämään eduskuntavaaleissa. Ääntenlaskenta jatkuu iltaan asti, ja sen päätyttyä Otto ajaa Hovimäkeen kertomaan Lennartille uutiset: sosialistit ovat saavuttaneet murskavoiton. Ruth on vielä kutomatuvassa töissä, ja Otto menee kertomaan hänellekin vaalituloksen. Ruth pettyy, sillä hänellä on vielä tuoreessa muistissa punakaartin riehuminen. Otto käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kertoo Ruthin olleen paljon hänen ajatuksissaan. Jonkun ajan päästä Ruth puikahtaa Lennartin työhuoneeseen kera uutisen: Otto on kosinut! Tämä on kuitenkin pyytänyt Ruthia ajattelemaan ennen kuin antaa vastauksensa. Oskari ilmestyy seuraavana päivänä Sepän torpalle ja kertoo lähtevänsä Helsinkiin puolueherraksi. Toivoa hän pyytää mukaansa, mutta tämä jää mieluummin sepän töihin. Muutaman päivän päästä Hirvikosken maakaupassa ruoditaan vaalien tulosta. Juho toteaa rauhallisesti, että sosialistien voitto ei ole lainkaan outoa kun ottaa huomioon miten moni tilaton on saanut äänioikeuden, kun taas Sofia iloitsee siitä että eduskuntaan valittiin peräti 19 naista. Ruth ja Otto sattuvat samaan aikaan paikalle, ja kaupan kuistilla Ruth antaa Otolle myöntävän vastauksen.

Kesällä Hovimäessä vietetään Ruthin ja Oton häitä. Pari vihitään Hirvikosken kirkossa, ja torvisoittokunta esittää oikean häämarssin. Hääjuhlien jälkeen Marie, Katri ja Sofia ihailevat parin saamia häälahjoja, kun taas nuori pariskunta ajaa vaunuilla Virranniemeen, jossa morsian kannetaan asianmukaisesti kynnyksen yli. Jonkin ajan kuluttua tohtorilassa ihmetellään uuden ajan keksintöjä: Hirvikoskelle on tulossa kinematografinen näytös. Näytöspäivänä koululle kokoontuukin katsojia eri kansankerroksista ihailemaan eläviä kuvia. Näytöksen jälkeen Toivo ja Väinö laittavat penkkejä paikalleen ja Toivo on kumman hiljainen: häntä mietityttää miten nopeasti maailma muuttuu. Myöhemmin kesällä Lennart menee Lapinlahden sairaalaan tapaamaan Felixiä kartanon asioissa. Felix on kuitenkin vaisu ja välttelevä, ja uskoo kartanon ja Lindhofien sinettisormuksen Lennartin haltuun. Viimeisessä kohtauksessa Felix seisoo sairaalan pihalla maalaamassa uutta taulua. "Se on kaunis. Mitä se esittää?" kysyy vartija. "Tulevaisuutta," vastaa Felix, joka on maalannut kankaan kokonaan valkoisella värillä.

Historiaa

Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1907, ja niissä saivat äänestää kaikki 24 vuotta täyttäneet eli täysi-ikäiset, mukaanlukien naiset, naimisissa olevat ja naimattomat. Marja Vilkko kuvaa tilannetta näin: "Ruotsin ajalta periytynyt säätyvaltiopäivälaitos pysyi Suomessa voimassa vuoteen 1906 asti - siis vielä 40 vuotta sen jälkeen, kun Ruotsissa oli luovuttu säätypohjaisesta edustuksesta ja siirrytty kaksikamariseen kansanedustuslaitokseen. Suomen valtiopäivälaitos olikin Euroopan vanhoillisin 1900-luvun vaihteeseen tultaessa, ennen kuin se vuonna 1906 muuttui eduskuntauudistuksen myötä Euroopan edistyksellisimmäksi naistenkin saadessa äänioikeuden." (Suomi on ruotsalainen, 2014) "Vaalien tulokset yllättivät, sillä vastoin odotuksia sosiaalidemokraatit voittivat ne. Eduskunnan 200 paikasta he saivta 80, vanhasuomalaiset 59, nuorsuomalaiset 26, RKP 24 ja maalaisliitto 9. Pieni kristillinen työväenliitto sai 2 paikkaa. Suomi harppasi kertaheitolla Euroopan moderneimpaan vaalijärjestelmään, joka muutti edustajien sosiaalisen jakauman vastaamaan väestökentän todellisuutta," toteavat puolestaan Heikkonen, Ojakoski ja Väisänen (Muutosten maailma 4: Suomen historian käännekohtia).

Vaikka naiset saivatkin luvan opiskella yliopistoissa, se ei tarkoita että naisten tie akatemiaan olisi ollut helppo. Jos aihe kiinnostaa enemmän, esimerkiksi Terhi Rannelan romaanissa Niin kuin muutkin herrat kuvataan ensimmäisen suomalaisen naiseläinlääkärin Agnes Sjöbergin kohtaamia vaikeuksia ja hankaluuksia eläinlääketieteen miehisessä maailmassa

Salaviinanpolttajat oli ensimmäinen suomalainen fiktioelokuva. Sille on käynyt kuten monille muille varhaisille filmeille, eli nykypäivään ei ole säästynyt yhtään kopiota. Juonitiivistelmä ja muuta tietoa elokuvasta on kuitenkin säilynyt.

Muuta

Wilhelmin muotokuva näkyy kartanon seinällä kohtauksessa, jossa Marie, Sofia ja Katri puhelevat keskenään häiden jälkeen.

Axel Ingbergiä ei nähdä tässä viimeissä jaksossa ollenkaan. Voimme toki olettaa, että korkean ikänsä vuoksi hän on kuollut, mutta sitä ei mainita millään tavalla.

Hirvikosken torvisoittokunta esittää kirkossa Wagnerin Lohengrin-oopperasta (1850) peräisin olevan Morsiuskuoro-osion, joka on tuttu häämarssi suomalaisissakin häissä.

Lennartin otsassa voi nähdä haalean arven siinä kohdassa, jossa hänellä oli haava viidennessä jaksossa. Erinomaista työtä maskeeraajilta.

Ja tämän jakson myötä voidaan todeta, että Hovimäen jokaisella tuotantokaudella on kohtaus, jossa ollaan saunassa.

Jakson nimessä on nähtävissä kaksoismerkitys: toisaalta me, katsojat, sanomme Hovimäelle hyvästit koska kyseessä on sarjan viimeinen jakso, mutta itse jaksossa sanotaan myös erilaisia hyvästejä.

[naapurinkissa]

Hovimäki: Päin nousevan Suomen rantaa

Jakso 39: Kunnianmies

24. elokuuta 1902 Wilhelm palaa Helsingistä Hovimäelle mukanaan Ruthin ylioppilaskuvat. Ruth esittelee ylpeänä valokuvat Felixille, joka ottaa mielellään itselleen muistoksi serkkunsa ylioppilaspotretin. Felix viihtyy myös piirtämässä elonkorjuuväkeä. Otto puolestaan pitää urheiluharjoituksia torpparinuorisolle kartanon takapihalla, mutta jostain kumman syystä hänellä riittää myös aikaa jäädä juttelemaan Ruthin kanssa, joka on keräämässä kasveja lääketieteen opintojen herbaariotaan varten. Lennart kirjoittaa Tanskasta harjoittelustaan maatilalla. Felix saa Helsingistä puhelimitse kutsun tulla juhlimaan, mutta matkarahojen puute on esteenä. Ruth antaa omista käteisvaroistaan Felixille, ja tämä puolestaan lahjoittaa Ruthille äitinsä vanhan helminauhan. Felix matkustaa Helsinkiin, myy yhden tauluistaan ja ryyppää taiteilijatovereidensa kanssa rahat samoin tein. Seuraavana päivänä Felix tekee toverinsa kehotuksesta vekselin, ostaa automobiilin ja ajaa sillä kotiin. Bentsiini kyllä loppuu kesken reissun, ja Wilhelm suuttuu pojalleen moisesta rahantuhlauksesta.

Jouluna 1902 Lilli ja Alexander ovat tulleen käymään Hovimäkeen. Lilli puolustelee enolleen aviomiehensä poliittisia näkemyksiä venäläistämistoimien tarpeellisuudesta. Wilhelm saa taas kohtauksen ja Johan soitetaan hätiin. Johan suosittelee eläköitymistä, mutta Wilhelm ei suostu: jos hän eroaa, hänen tilalleen nimitetään joku heikko myöntyväisyysmies tai Bobrikovin kätyri. Tällä välin Katri kertoo Lillille miten seuraavana kesänä Marttayhdistys aikoo pitää Hirvikoskella ensimmäiset kurssit ja pyytää tätä esiintymään varainkeruutilaisuuteen. Lilli kieltäytyy vedoten siihen, että ensi kesänä Alexanderilla on jo uusi virka Krimillä. Marieta hätkäyttää ajatus siitä, että tytär muuttaa niin kauas pois.

23. helmikuuta 1903 koko Turun hovioikeus erotetaan viroistaan keisarin käskyllä. Wilhelm palaa Hovimäelle ja on tästedes vain kartanonomistaja. Kevät vaihtuu hiljaa kesäksi ja Wilhelm ehdottaa Felixille että olisi jo aika puhua vakavasti kartanon asioista, mutta Felix välttelee aihetta. Toivo maakaupassa matkalla Forssaan työväenyhdistyksen kokoukseen Hirvikosken edustajana, kun nimismiehen piika ilmestyy kauppaan ja kertoo, että nimismies on juuri lähtenyt kasakoiden kanssa Hovimäkeen. Kartanoon soitetaan, ja Otto rientää kertomaan Wilhelmille että karkoitusmääräys on matkalla. Wilhelm ei aio paeta virkavaltaa, vaan piilottaa tärkeät paperit ja jää odottamaan nimismiestä. Karkoitusmääräys annetaan, ja Wilhelm pakkaa tavaransa. Hän hyvästelee perheensä ja kartanon väen, ja lähtee omilla vaunuillaan kartanon pihasta.

Historiaa

Erotettujen tuomareiden nimien joukossa on yksi, joka on katsojalle varmaankin tuttu: Per Evind Svinhufvud, josta tulee myöhemmin itsenäisen Suomen kolmas presidentti.

Muuta

"Pehtori on pihkassa Ruth-neitiin." 10/10 observaatio Väinöltä, erinomainen repliikki. :D

Felixin Ruthille antama helminauha on sama, joka nähtiin kolmannen kauden kolmannessa jaksossa, kun Vava harjoittelee oopperarooliaan ja haluaa lisätä äitinsä helminauhan rooliasuunsa.

Väitän, että tähän jaksoon on lisätty automobiiliepisodi nimenomaan sen takia, että tekijöillä oli mahdollisuus saada aito antiikkiauto käyttöönsä. Autoa ja sen kohtaloa ei myöhemmin enää koskaan mainita. Onhan antiikkikärryn puksutus maantiellä tosin komeaa katsottavaa.

Tämä on Lillin ja Alexanderin toinen ja viimeinen esiintyminen neljännellä kaudella. Lilli tosin kommunikoi äitinsä kanssa kirjeitse, kuten tuolloin oli tapana.

Kun Marie ja Lilli koristelevat joulukuusta, on koristeiden seassa Brandtin Marien lapsuudessa valmistama lasipallo, sekä Ester-mummin aikanaan Pietarista lähettämä lasipallo.

Wilhelm ja Otto piilottavat tärkeät paperit herrainhuoneen kaapin takana olevaan salahuoneeseen. Huone on sama, joka nähtiin ensimmäisellä tuotantokaudella, kun mamselli Frida ottaa esiin majuri Lindhofilta piilottamansa hienot talousesineet. Wilhelmin tärkeiden papereiden sisältöä ei sen kummemmin kuvailla, eikä salahuonetta itse asiassa enää tämän jälkeen näytetä.

Jakson lopussa kuultava musiikki on sama, joka kuullaan kolmannen kauden kolmannessa jaksossa, jossa Wilhelm myös lähtee venäläisiä viranomaisia pakoon ulkomaille.