loma yliopistolta ei vissii meinaa taukoo lukemisesta vaa sitä että saa kerrankin lukee sellasia kirjoja mitkä oikeesti kiinnostaa eikä jotain seksististä runoutta 1700-luvulta. täs ny näit:
18.5. sofi oksanen: baby jane (220 sivua)
ihan kiva. luin tän joskus teininä ja uppos nyt vanhempana tavallaan sekä huonommin et paremmin. helppo ja nopee ja sillee mukaansatempaavakin lukee mut ehkä vähän turhan synkkä tai sellanen muka shokeeraava. ei hirveesti ollu mitään mille naureskella mut ihan siellä alkupuolella kuvailtiin kivasti kahden naisen rakastumista (ennen ku kaikki meniki sit pieleen).
19.5. hanna marjut marttila: kertoi tulleensa petetyksi (207 sivua)
silleesä kiva kokemus ku en oo ennen lukenu semi-realistista kuvausta vähävarasesta/sosiaalisesti huono-osasesta ihmisestä ku ne kirjat on aina sellaisii nälkävuoden valitusvirsiä tai tosi romantisoituja. vähän outo juoni ja alkaa kyllästyttää kirjat joissa kierrätetään montaa eri kertojaa ja muutenki tää kertojan ääni välillä tökki.
20.5. janica brander: lihakuu (142 sivua)
tästä tykkäsin. kivaa ja tavallaan maagista kieltä ja oli onnistuttu hyvin rakentaa järkeviä maailmoja lyhyisiinki teksteihin. kivaa et joutu vähä lukee rivien välistä ja lapsen näkökulmasta. jossain oli muistaakseni kans homoja mikä oli kivaa.
22.5. elizabeth kim: kymmenentuhatta surua (206 sivua)
näistä omaelämäkerrallisista on aina vähän hankala sanoo mitään ku ei haluu loukata ketään mut tää ei ehkä ihan kauheesti uponnu muhun. kuitenki tärkee tarina kertoo ja iha ilolla luin loppuun asti vaik surullinen kirja olikin.
27.5. becky chambers: the long way to a small angry planet (404 sivua)
tää oli kiva. vähän tuntu sellaselt aivot narikkaan -viihteeltä mut toisaalt ei koska en oo koskaan lukenu kunnon scifiä englanniks ja sen huomas. vähän kaoottinen/mitäänsanomaton juoni mut ei haitannu kyl yhtää koska hahmot ja maailmat omi luotu nii hyvin. lesboista myös plussaa.
6.6. outi kallas: lepakot (131 sivua)
en oikein tiiä mitä täst nyt pitäs sanoo. ei mitenkää erityisen taidokkaasti kirjotettu (toisaalta mitä mä siitä tiedän) ja henkilöhahmot ei tehny järkee. naisten väliset suhteet kans kuvattiin täs kirjassa tosi oudosti ja tarinaan oli ympätty mun makuun liikaa viittauksii tyylii popedaan. kokemus sinänsä.
7.6. alison bechdel: hautuukoti (238 sivua)
jee sarjiksia woohoo. tykkäsin tästä. piirrostyyli oli kiva ja ite tarina oli sopivan haastava ku oli kaikkee kirjallisuusviittauksia ja sellasii älykköjuttuja. välillä oli niin kuumottava esim. mielenterveysjutuissa et piti pitää taukoo (ei pelkästään huono asia).
19.6. radclyffe hall: yksinäisyyden kaivo (434 sivua)
ihana tiiliskivi ja kiva oli lukee välillä vanha kirja ku kerronta liikkuu jotenki nii eri tahtiin. tässä oli paljon kaikkee jaarittelevaa luontokuvausta tms. mitä en ois ehk koskaan jaksanu lukee heterokirjasta mut tähän pystyin keskittyy koska historiallisuus ja lesbot ja sillee. tykkäsin kans toiveikkaasta lopusta vaik välillä meniki meno aika synkäks.
26.6. meikänainen oy ab: toisenlaisia naisia (115 sivua)
jee lisää lesboja wohoo. tää nyt oli tällänen elämäntarinakokoelmajuttu jota oli kiva lukee. hassuu tunnistaa itteensä näinki vanhast tekstistä ja herätti toivoo lukee vanhojen lesbojen tarinoita.
27.6. riikka pulkkinen: totta (336 sivua)
mä halusin tykkää täst kirjast tosi kovaa mut en sit vaa voinu. tää oli kyl kirjotettu tosi nätisti ja runollisesti mut se ois sopinu must paremmin novelliin tai johonki muuhun lyhyeen ja kokonainen romaani tuntu tosi raskaalt lukee tällasel kielel. teemat ja henkilöt oli kans jotenki tosi persoonattomia ja siveellisiä ja sellasii yläluokkasii ilman särmää et lähinnä ärsytti. vähä meni liikaa heteroiluks myös.
28.6. erlend loe: supernaiivi (223 sivua)
hämmentävä pieni kirja joka sai mut haluamaan heittelee palloo seinään. listat oli viihdyttäviä mut muuten jäi etäiseks mut toisaalt mulle käy sillee aika usein jos päähenkilö on mies ja varsinki jos se yrittää olla näin edgy ku täs kirjas.
1.7. penelope bagieu: brazen – rebel ladies who rocked the world (296 sivua)
jee lisää sarjiksia woooo ja tää oli ihana. tykkäsin tosi paljon väreistä ja piirrostyylistä ja vitseistä ja tähän oli valittu kiinnostavii henkilöitä. kiva lukee sellasista naisista joista en kauheesti valmiiks tienny ja oli virkistävää et oli ei-valkosii naisii, lesboja ja bi-naisii, transnaisii, autistisii naisii ja eri aikakausilt naisii. ja tove jansson!
3.7. antti tuomainen: synkkä niin kuin sydämeni (302 sivua)
ah mitä ois dekkari ilman ärsyttävää man pain -tarinaa, yksiulotteisia naishahmoja ja turhia seksikohtauksia? mulle kehuttiin tätä dekkaria eka jotenki erilaiseks nii sain vähän pettyä kyllä ku tää oliki iha perus mieskirjallisuutta. kieli oli paikoittain kyl kivaa ja kuvailevaa mut sisältö ja juoni jätti kylmiks.
9.7. mike pohjola: ihmisen poika (604 sivua)
yllätyin siitä et tykkäsin täst kaikessa kaoottisuudessaan. välillä alettiin lipsua sinne turhan mieskirjailun puolelle mut ei liikaa. uskontoteema oli kiva ja varsinki uskonnon käsitteleminen kriittisesti ja sit kaikki alakulttuurijutut ja roolipelit ja larpit ja punkkarit ja hipit ja nii edelleen. jossai keskivaiheilla mentii ehk liikaa kunnallispolitiikan syövereihin ja turun murre kävi hermoille mut sit ku tultiin kirjan roolipelimäiseen loppuratkasuun nii olin kuitenki hetken sillee vau olipas nyt kyl hieno.
