maja lunde: mehiläisten historia (431 sivua)
tää kirja alko jotenki tosi raskaasti ja hitaasti mutta ihan lopussa alko vetää vähän paremmin. aihe oli kiinnostava mut yleinen viba oli ehkä vähän turhan harmaa tai sellanen liian harkittu? en tiiä johtuuko se kirjailijasta vai siitä että tää on käännös (käännösopiskelijana mulla on oikeus sanoo näin, lol), mut yleisilme oli jotenki ankee ja kielestä puuttu särmää. pienissä pätkissä mukiinmenevä kirja.









