#asuntola

[cutenasse]

Etsitään uutta vuokralaista! Asuntolassa erittäin mukavaa ja hauskaa. Omaa rauhaa saa myös tarvittaessa. Ihanat ihmiset asuntolassa❤️

[j1ngi]

first night on campus; already homesick

[3-5-kk]

Asuntohelvetti

Pariisissa asunnon löytäminen on supervaikeaa. Supervaikeaa! Opiskelijoille tarkoitettujen yksiöiden (studette) hinnat pyörivät noin 500–800 välillä, samoin huoneet kimppakämpissä. Käytännössä viiden sadan kämpän tai huoneen saaminen vaatii tuuria, ja kannattaa jo etukäteen hyväksyä joutuvansa maksamaan asumisesta vähintään 650 euroa kuukaudessa, ainakin varmuuden vuoksi.

Ranskassa asuvat opiskelijat voivat saada CAFia (Caisse d’allocations familiales) eli ranskalaista asumistukea. CAF on asumismuodosta ja ilmeisesti omista tuloista riippuen 100–200 euroa. Esimerkiksi asuntolahuoneista tukea saa käsittääkseni aina 93 euroa kuukaudessa, yksityisiltä tahoilta vuokratuista kämpistä enemmän. Tuki alkaa juosta vasta sen hakemista seuraavana kuukautena, eli jos haet tukea syyskuussa, alat saamaan sitä lokakuussa. Jotta taas voit hakea tukea, tulee sinulla olla attestation d’hébergement, jonka voit saada vasta muutettua asuntoon. Toisin sanoen CAFia ei voi saada ensimmäisenä asuinkuukautena. Tukea ei myöskään makseta vajailta kuukausilta (esim. joulukuu). Itse saan omana vaihtoaikanani tukea vain yhdeltä kuukaudelta.

Asuinalueissa on Pariisissa jonkin verran eroja, ihan Seinen rannalla monet kaupunginosat (1ère, 2ème, 3ème, 5ème, 6ème, 7ème) ovat ainakin oman opiskelijabudjettini ulkopuolella. Toisilta alueilta, kuten pohjoiset kaupunginosat 17ème, 18ème ja 19ème sekä pohjoiset lähiöt (mukaan lukien Saint-Denis), asunnon voi löytää halvemmalla. Toisaalta näillä seuduilla on huono maine ja niitä pidetään turvattomina asuinalueina. 

On kuitenkin vaikeaa arvioida, kuinka paljon alueiden maineet perustuvat rasistisiin tai luokkaan perustuviin stereotypioihin ja niistä johdettuihin epärealistisiin pelkoihin. Voi olla, että alueet ovat kuumottavia ainoastaan etuoikeutetusta näkökulmasta: Saint-Denis’ssä väestö on enimmäkseen ei-valkoista ja pohjoisissa kaupunginosissa on ehkä enemmän kodittomia. Asuin ensimmäisen kuukauteni Pariisissa 19. kaupunginosassa, enkä kokenut oloani erityisen turvattomaksi. Tosin toisella asuinviikollamme todistimme tappelun ja puukotuksen ikkunamme alla, mitä seuraavana yönä nukkuminen oli hieman levotonta. Itse en kuitenkaan joutunut pelottaviin tai turvattomiin tilanteisiin.

Paris 8:ssa on asuntola, johon mahtuu asumaan joitain kymmeniä opiskelijoita. Huoneen hinta on kuulemani mukaan jotain 300 ja 350 euron välillä. Itse sain hyväksymiskirjeen vaihtokohteestani niin myöhään, että asuntolahaku oli jo sulkeutunut. Toisaalta kuulin ensimmäisillä viikoilla, että yksi vaihto-opiskelija oli saanut huoneen asuntolasta. Paikkoja saattaa siis vapautua myös lukukauden jo alettua.

Oma asumiseni järjestyi Cité Internationale Universitairesta (CIUP), joka on suurehko alue ihan Pariisin eteläosassa 13. ja 14. kaupunginosan rajalla. CIUP muodostuu kansallisuuden tai muiden tekijöiden perusteella erotelluista taloista (Maison), joissa on kahden ja yhden hengen huoneita vaihtelevin varustetasoin sekä yksiöitä. CIUP:ssa ei ole suomalaista taloa, mutta se ei ole este huoneen tai asunnon saamiseen. 

Itse sain huoneen ranskalaisten maakuntien talosta (Maison des Provinces de France). CIUP:n hintataso n. 400–700 euroa, omasta huoneestani maksan 689 euroa kuussa. Vuokraan sisältyy kalusteet, ympärivuorokautinen vartiointi, viikoittainen siivous sekä petivaatteiden vaihto kahden viikon välein. Siivous ja petivaatteiden vaihto voi kuulostaa tosi luksukselta, mutta mua se on lähinnä vaivannut, nolottanut ja stressannut. Huoneessani on sänky, kirjoituspöytä ja -tuoli, lamppu, jääkaappi ja hyvin säilytystilaa sekä oma suihku, vessa ja lavuaari. En varsinaisesti suosittele CIUP:ssa asumista, mutta ottaen huomioon Pariisin asuntotilanteen, en pidä täällä asumista mahdottomanakaan vaihtoehtona.

CIUP-hakemuksen tekemisen lisäksi suosittelen seuraamaan Facebook-ryhmiä (esim. oman yliopiston ryhmä, Pariisilaisten ilmoitustaulu) ja Pariisin Suomen instituutin nettisivujen ilmoitussivua. Näiden kautta olen kuullut tutuilta ja kavereilta asuntojen löytyneen oikeasti. Kokeilin itse myös erilaisia kämppishakusivustoja ja samaa tarkoitusta varten perustettuja Facebook-ryhmiä sekä vapaiden markkinoiden asuntoilmoituksia, mutta oman kokemuksen kaikkien näiden kautta asunnon saaminen on tosi vaikeaa. Sivustoilla ja ryhmissä on todella paljon huijareita ja samoista asunnoista kilpailevia asunnonetsijöitä. 

Vaikka asunnon löytäminen on vaikeaa, ei kannata jättää vaihtoa Pariisissa väliin sen takia. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi jäänyt ilman asuntoa. Toisaalta Pariisin asuntotilanne edellyttää aika paljon säästöjä: vuokrataso on tosiaan kova ja koska asunnon saaminen on vaikeaa, joutuu todennäköisesti maksamaan tuplavuokraa tai isoja välityspalkkioita (yhteen hakemaani asuntoon välityspalkkio olisi ollut vähän vajaa 1900 euroa kolmelle jaettavaksi). Tiesin toki tästä etukäteen, mutta on silti vähän kuumottava olo siitä, kuinka paljon täällä on todella mennyt rahaa asumiseen.

[keskushermosto]

piristystä päivään!!! evakuointi, osa 3

[suomestikoreassa-blog]

세화원 Sehwawon (englanniksi Sewha Hall) -asuntolan hoodit - Asuntolamme pääovet ovat elektroniset lasiovet, jotka avautuvat asuntolakorttia näyttämällä. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, asuntolamme takapuolella on poikien käymän Kyunghee-yläasteen ja -lukion yhteiskäytössä oleva urheilukenttä. Tämän olemme joka aamu joutuneet huomaamaan herätessämme: koska huoneemme lämpötila on edelleen aika korkea ja ilmastointia emme tohdi pitää yön yli päällä (saamme siitä aina kovan kurkkukivun), olemme pitäneet ikkunoita hieman ravollaan ja siten joutuneet joka aamu todistamaan jalkapallon ja muiden urheilulajien aiheuttamat karjumiset ja kiljumiset. Ehkä syksyn edetessä tämä ongelma kuitenkin poistuu.

[suomestikoreassa-blog]

Kampusfestari ja yöllisiä vieraita

Olin mukamas kirjoittanut jo tästä aiheesta luonnospostin, mutta ilmeisesti kyseinen luonnos ei ole tallentunut blogijärjestelmään. Täytynee siis aloittaa kirjoitus aivan alusta.

Tosiaan viime viikon keskiviikosta perjantaihin oli kampuksellamme järjestetty festivaali, jonka aikana opiskelijat pääsivät nauttimaan erilaisten kerhojen myymistä antimista (tarjolla oli niin ruokaa, juomaa kuin erilaisia koruja ja muita krääsäesineitä), musiikki- ja tanssiesityksistä kuin myös ihan vaan toistensa seurasta. Festivaali osui sinänsä kivaan aikaan, että se toi hieman piristystä jo viileneviin syyspäiviin - siitäkin huolimatta, että täällä "viileä" tarkoittaa n. kahdenkymmenen asteen lämpötilaa. Nämä kampuskekkerit oli tosin alunperin tarkoitus järjestää jo tämän vuoden toukokuussa, mutta traagisen Sewol-lauttatapaturman suruajan vuoksi festivaali siirrettiin syksylle. 

Kampusfestivaali oli kyllä hieno kokemus, erityisesti koska pääsin näkemään pari itselleni mieluista korealaista yhtyettä. Keskiviikkona esiintyi jo kymmenisen vuotta musiikkialalla pyörinyt Cherry Filter, jonka kenties tunnetuimmat kappaleet vääntyvät suomeksi "Ankka lentää" ja "Romanttinen kissa". Huvittavista kappaleen nimistä huolimatta kyseinen rockbändi on hyvä keikkatunnelman luoja ja sai opiskelijat viliintymään useamman kappaleen kohdalla. Perjantaina puolestaan esiintyivät kovemman luokan nimet: miesduo Fly to the Sky ja tyttöbändi Girl's Day. Itse kävin jo Fly to the Sky:n juhlakonsertissa aiemmin pari viikkoa sitten, joten olin positiivisesti yllättynyt, että pääsin näkemään heidät uudestaan. Ilmeisesti duon toinen jäsen, Hwanhee, on aikoinaan opiskellut Kyungheessa, joten heidät oli siitäkin syystä varmaan helppo saada esiintymään. Girl's Day:stä en niin piittaa, vaikkakin heidän uusin kappaleensa "Darling" oli ihan menevä kipale. Harmillisinta kovempien nimien esiintymisissä oli kuitenkin se, että esitettäviä kappaleita oli vain muutama. Tästä huolimatta yleisö ei ollut pysyä nahoissaan, erityisesti Girl's Day:n jäsenten keekoillessa lavalla pikkupikkuhamosissaan. Korealaiset tyttöbändit ovat söpöydessään joskus vähän liian imeliä omaan makuuni.

Lähetän kampusfestarista kuvia (ja toivon mukaan videoita) tässä myöhemmin tällä viikolla. On paljon kuvia, joita haluaisin lisätä blogiin, mutta erityisesti edellinen viikko oli jokseenkin kiireisempi, joten aikaa blogin kuvaosaston päivittämiseen ei ole ollut. Lupaan kuitenkin päivittää kuvia niin pian kuin mahdollista!

Sitten ihan toiseen asiaan, nimittäin asuntolaelämään. Hyvät hyssykät sentään, kun tämä asuntolaelämä on yllätyksiä täynnä! Olen jo tottunut täällä oleviin sääntöihin, sillä ainoa kismittävä sääntö on lähinnä määrätyt kotiintuloajat, mutta sitäkin sääntöä on loppujen lopuksi ollut helppo noudattaa. Sen sijaan kaikenlaiset muut tapahtumat täällä ovat olleet suoraan sanottuna... mielenkiintoisia.

Meillä oli säännöllinen huonetarkastus vajaa kaksi viikkoa sitten ja oletimme sen olevan viimeinen huonetarkastus muutamaan viikkoon. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kuitenkin tapahtui kummia: kello yhden jälkeen yöllä, kun olimme jo huonekaverimme kanssa nukkumassa, huoneen oveen koputti joku. Koska kello yhden jälkeen asukkaat eivät saa enää kulkea toistensa huoneissa, ihmettelimme huonekaverin kanssa, kuka ihmeessä koputtaisi oveen tuohon aikaan yöstä. Olimme molemmat sen verran tokkurassa, ettemme ehtineet edes kunnolla ovelle, kun joku jo kilisteli avaimia ovemme lukossa. Säikähtäneinä tajusimme huoneen oveen avautuvan ja sisälle astuvan... asuntolan (nais!)työntekijän. Tämä ponnekkaasti ilmoitti olevansa tekemässä "yllätystarkastusta". No yllätyksenä tarkastus kieltämättä tulikin, mutta että oikein ihmisten nukkuessa pitää tulla sisään! Huonekaverin kanssa jälkeenpäin keskusteltuani päädyimme siihen tulokseen, että kampusfestivaali oli syynä yllätystarkastukseen: haluttiin nähdä, onko joku kenties poissa asuntolasta ilman lupaa (kertauksena: mikäli haluaa vietää yön muualla, tulee siitä aina ilmoittaa asuntolan internet-sivuilla). Eniten meitä ärsytti tässä tempauksessa tarkastuksen kellonaika. Olimme nimittäin molemmat juuri päässeet uneen, kun työntekijä astui sisään. Sen jälkeen nukahtaminen olikin sitten hankalampaa. Työtäänhän nämäkin ihmiset tekevät, mutta kyllä välillä tuntuu kuin meitä kohdeltaisiin teini-ikäisinä, eikä aikuisina. Toisaalta asuntolassa sattuneet legendaariset ja yleensä huonostipäättyneet sekoilutarinat huomioon ottaen ottaen en ihmettele tätä jollain tapaa armeijamaista kurinpitoa. Silti kurinpito menee välillä naurettavalle tasolle: eräs asuntolan asukki sai miinuspisteitä siitä, ettei ollut muistanut palauttaa silitysrautaa takaisin omalle paikalleen. Että sillä lailla!

Korean kieliohjelma alkoi tänään, vaikkakin vasta avajaisseremonian merkeissä. Huomenna alkavat luennot, joita odotankin jo erittäin kovasti. Opettajamme vaikutti todella hauskalta ja rennolta tapaukselta, joten uskon, että opiskelemisesta täälä tulee mukava kokemus. Lisää korean kieliohjelmasta myöhemmin, nyt ampaisen luennolle! 

[suomestikoreassa-blog]

MT ja asuntolaelämästä

En ole päivittänyt nyt muutamaan päivään, sillä olimme viikonloppuna IFCC:n järjestämällä pikku reissulla. Kyseessä oli tapahtuma nimeltä 엠티 eli MT (joka siis muodostuu sanoista "Membership training"), jonka tarkoituksena on toivottaa uudet opiskelijat tervetulleiksi. Yleensä MT:ssä tapana on kaiketi matkustaa kaupungista pois, leiriytyä jonkinlaisessa huvilamajoituksessa sekä pitää hauskaa ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa eri aktiviteettien avulla. Ainakin näin oli meidän tapauksessamme.

Matkustimme siis yliopistolta suurena (yli sadan hengen) ryhmänä paikkaan nimeltä Cheongpyeong, joka oli n. puolentoista tunnin päässä yliopistoltamme. Siellä majoituimme paikalliseen Rich ville -nimiseen majataloon. Oikeastaan kyseessä oli iso piha, jossa oli uima-allas, tilaa grillaamiseen, pallopelien pelaamiseen ja useampi rakennus majoitukseen. Paikka oli nähnyt parhaat päivänsä jo pari vuosikymmentä sitten, mutta silti tunnelma siellä oli ihan viihtyisä ja oli mukavaa olla hieman enemmän luonnon äärellä kuin normaalisti täällä betoniviidakossa. Iltapäivän ja alkuillan keskityimme pelaamaan joukkueina toisiamme vastaan, mikä oli ihan hauskaa ja tutustutti valmiiksi jaettujen joukkueiden jäseniä toisiinsa. Illalla puolestaan oli luvassa grillausta, leirituli sekä vapaata oleskelua mm. klubin merkeissä. Kuten suomalaisessakin opiskelijaelämässä hyvin usein, alkoholi oli näkyvissä myös tässä korealaisessa opiskelijatapahtumassa. 

Olin kuitenkin suurimmilta osin tyytyväinen tähän IFCC:n järjestämään tapahtumaan. Koin tutustuvani ihmisiin helpommin kuin esimerkiksi aiemmin järjestetyssä tervetuliaisjuhlassa. Myös liikunnallinen aktiviteetti oli tervetullutta, vaikkakaan polttopallo ei ehkä ole vahvin lajini. Kaikki tosin kehuivat heittokättäni ja ihmettelivät sitä, miten niin hennonnäköiseksi (lue: huolimatta siitä, että olen tyttö) kykenin kuitenkin heittämään palloa niin voimakkaasti. Kenties vuosia jalkapallomaalivahtina olemisesta oli tässä tapauksessa hyötyä. Huonoja puolia reissussa oli tosin majoituspaikan heikko taso sekä kunnollisen aamiaisen puuttuminen. Jouduimme viettämään yömme kovalla lattialla nukkuen ja aamulla heräämään siihen, että luvatut aamiaiskuppinuudelit oli jo syöty. Tarjolla oli enää pannulla voissa paistettua paahtoleipää, mikä ei hiljentänyt kurnivaa vatsaa kuin korkeintaan puoleksi tunniksi. Päästyämme takaisin ihmisten pariin kaupunkiin lähdimmekin heti liettualaisten kavereideni kanssa syömään mahamme täyteen. 

Lisään tapahtumasta joitain kuvia myöhemmin! En kuitenkaan ottanut illan aikana hirveästi kuvia, sillä suurin osa ajasta kului järjestettyihin aktiviteetteihin.

Asuntolaelämästä puolestaan sen verran, että ensimmäinen huonetarkastus on nyt ohi! Kyseessä ei ollut mikään kovin erikoinen episodi, sillä olimme siivonneet huoneen ohjeiden mukaan, eikä tarkastajalla ollut meille mitään valittamisen aihetta. Oli toisaalta helpotus huomata, miten helposti huoneen saa kuitenkin pidettyä vaaditussa kunnossa. Huonetarkastus on kuulema aina kahdenkymmenen päivän välein, joten viikottaisen siistimisen lisäksi kunnon siivous tarvitaan lähinnä kerran kuussa. Huone ei onneksi juuri pölyynny, joten se pysyy yllättävän helposti siistinä, kunhan omat tavarat ovat ojossa.

Olen ollut tähän asti ihan tyytyväinen elämääni tässä asuntolassa, sillä minulla ei juurikaan ole moitteen sanaa esimerkiksi täällä olevista ihmisistä tai henkilökunnasta. Jokainen elää omaa elämäänsä sen kummemmin toisista välittämättä (ainakin yleensä; poikkeustapauksiakin on), kun taas henkilökunta puolestaan on asiallista, vaikkakin usein englantia taitamatonta (mikä ei tosin minua haittaa). Olen kuullut, että joidenkin vaihto-opiskelijoiden keskuudessa on jo ollut kränää ja jonkinlaista juoruilua, mutta itse koitan olla välittämättä tällaisista asioista. Lähinnä on kurjaa kuulla, että jotkut ihmiset eivät tule keskenään toimeen. 

Ei tässä varmaan muuta kerrottavaa ole tällä kertaa. Viikolla käyn lähinnä luennoilla ja koulun ruokalassa syömässä. Suomalaista ruisleipää ja leipää yleensäkin kaipaan usein, sillä täkäläinen leipä on liian vaaleaa omaan makuuni. Leipäkauppoja täällä kyllä on, joten ajattelin kyllä myöhemmin käydä katsomassa niiden tarjonnan. Muuten nautin korealaisesta ruuasta paljon, eikä yleensä herkkä vatsanikaan ole tehnyt täällä ollessa kummempia tepposia. Suomalaista suklaata kaipaan kyllä kovin, sillä korealainen suklaa, vaikkakin syömäkelpoista, on liian imelää. 

Lisään taas kuvia ja ääninauhoitteita tässä lähiaikoina.

[suomestikoreassa-blog]

Tässä ovat huoneemme ovesta löytyvät asuntolan säännöt (ts. kiellot) ja mahdollisista sääntörikkomuksista seuraavat miinuspisteet. Sääntörikkomukset on jaettu kolmeen ryhmään: häätö, 10 pistettä ja 5 pistettä. Häätö on luonnollisesti pahin, mutta jo 10 pisteen saaminen aiheuttaa ongelmia, sillä tämä merkitsisi sitä, että ensi lukukaudeksi ei voisi vuokrata huonetta mistään yliopiston asuntolasta. 5 pistettä on vielä ihan hyväksyttävää, mutta ei tietenkään toivottavaa. Jätän tämän tähän kaikkien ihmeteltäväksi. Toivottavasti tekstistä saa selvää - blogin ulkoasu ei nimittäin jostain syystä salli kuvan suurentamista klikkaamalla.