#autofiktio

[kallonkutittaja]

Eiks autofiktio oo vähän niinku fan ficiä omasta elämästä?

[romanttinen-rotankolo]

Köydenpolttamia

Olin juonut liikaa. Aivan liikaa. Eilen olin päätynyt baariin ja sieltä Karhun luo jatkoille kotibileisiin. Tänään oli päätynyt vahingossa lähikaupunkiin näkemään Merimiestä. Sitä miestä jonka suolaisen ihon joka neliösenttimetriä olin ikävöinyt yli puoli vuotta.

Merimies oli humalassa kolmatta päivää putkeen. Tiesin, että se olisi humalassa vielä seuraavat kolmekin. Mulla olisi paha olla seuraavana aamuna. Sillä oli paha olla joka päivä. Siksi se hukutti surunsa huonoon olueen ja rintojeni väliin.

"Mä vaan toivoisin, että voisin olla sulle se mitä sä ansaitsisit multa", Merimies sanoi, karisti tupakkaansa pihasoralle ja tuijotti syreenipuskaa, jonka kukat olivat jo kuolleet.

"Mitä se sitte on?" kysyin ja puhalsin savua suustani. Tiesin sen taas synkistelevän. Se synkisteli aina, kun se joi. Edes etanoli ei peittänyt sitä surua sen sisällä vaan se välähteli humalan läpi aika ajoin.

"Aviomes. Joku jonka kanssa voisi rakentaa perheen"

"Ei musta oo sellaiseen", totesin ja käännyin katsomaan miestä päin, "Ei synkistellä tänään. Meillä on kivaa. Eikö niin?"

"On susta. Sä löydät vielä jonkun hyvän miehen"

"Siitä en olis niin varma"

"Usko mua", Merimies sanoi, "Mut meillä on tosi kivaa tänään. Kiitos kun sä tulit"

"Oli tosi kiva tulla. Mulla on ollut ikävä sua"