#bace camp

[bextkedits]

Bex and Alicia are engaged!!!

[mingiez]

I’m watching the first episode of Mix9 and I really like Sara so far. She seems super cool. 

[wickymicky]

the rap break in Sign by Eyedi turns a FANTASTIC song into one that is just merely okay

Eyedi please release a version just without any rap break at all lmao.... or like... you’re friends with Heejin... get Heejin to do a rap break because she’s good at it and she doesn’t get to show it off enough....

the dude’s voice just throws the whole thing off lol. its not the fact that he’s a dude haha, it’s just that the whole song is very soft and dreamy (but with that slick as hell bass and that loud percussion) and his voice just... isn’t. if there’s any song in the world that is clearly a finished song that had a rap break tacked on at the last minute because the label wanted one... this is it. it totally ruins the song lol. 

the biggest shame is that she had a chance to undo it with the japanese version, but instead, she got a japanese rapper to do the rap break. luckily, his voice doesnt cut into the vibe nearly as much, his slightly deeper and a bit raspier voice fits a bit better, but it’s not better than having no rap break there at all haha. the best option for the song is still to cut it out entirely i think. 

it makes it a really hard song to recommend i think, and i really wanted to champion this song like i do for & new, caffeine, luv highway, and all her other songs lol. it’s hard to say “please listen to sign, it’s eyedi’s debut song but she nailed it right out the gate, it’s a fantastic song” because i also have to say “um just like skip through the weird out-of-place rap break... uhh... she probably didnt have as much creative control back then so it seems like she was made to include that part.... i dont know though... but once she was on mixnine and got some notoriety and would have debuted with the girl trainees if they had debuted, she got enough creative control that she’s never had an out of place rap break in a song again, and her retro aesthetic only got stronger...”

the same issue affects Taste The Party, Type, and a couple other really early ones (tho im not as into Type anyway)... its a shame

[winkumjournal]

Torstai 12.12.2013 - ABC trek päiväkirjat osa 2

7.12.2013 - PÄIVÄ 2 - Landruk-Sinuwa 8h Kello on jotain ilta. Istun notskilla. Lämmittää ihanasti. Peltipalan päälle viritetty tähän lodgen eteen. Notskin ympärillä istuu myös muita, meno- ja tulomatkalaisia. Yksi tulija sanoi, että ABC:llä on -20C yöllä. Esittelin vaatekerrastoni ja sanoi, että ei kuulemma riitä. Etteikannattaisi mennä ABC:lle asti. MBC:lle korkeintaan. Ehkä siis on parasta käydä ABC:llä päiväseltään kääntymässä. Onneksi suomalaisena osaa toimia kovalla pakkasella. Tästä ABC:lle olivi vielä 1,5-2 päivää. Jalat on ihan tohjona. Tänään kävelimme 8h. Yön nukuin ihan ok, vaikka lodgessa olikin pari pikkuikkunaa, mitä ei saanut kiinni. Meillä oli kaikki vaatteet päällä. Pääsimme matkaan 07:20 weetabixin makuisen vitamiinimömmö kaurapuuron jälkeen. Eka tunti jalat tärräs. Ei ollut vielä lämpimät niin kävely oli aika hoippumista. Laskeuduimme laaksoon ja ylitimme pitkän huojuvan New Bridge riippusillan. Tässä tunnin kohdalla alkoi jalatkin hieman lämmetä ja etenemisestä tuli sujuvampaa. New Bridgen jälkeen laaksosta oli päivän eka nousu Jhinunandaan. Puolikilsaa portaita ylämäkeen. Ai ai. Ruokatauko hölli Jhinunandassa. Nousu oli paha ja olin aivan finito, mutta olin jaksanut sillä voimalla, että kartan mukaan Jhinunandan jälkeen matka Chhomrongiin olisi tasamaata. Vielä mitä! Toinen puolikilometriä portaita suoraan ylös. Ei taida meidän kartanlukutaidot olla hääppöiset. Chhomrongissa olin jo ihan pöö. Kiva oli, että löysin portaista kirkkaan pikkuruisen kiven, jonka toivon olevan vuorikristallia, ei lasia. Chhomrongista laskeuduimme laaksoon, josta taas kiipesimme portaita parituntia tänne Sinuwaan. En varmaan ihan ajatellut loppuun saakka ennen tänne lähtöä. Jotenkin minulla ei ollut sisäistettynä, että vuorikiipeily olisi oikeasti sananmukaisesti kiipeämistä. Jotenkin kai kuvittelin, että tie menisi jotenkin nätin spiraalisti ylös niin, että nousu olisi vain loivaa ylämäkeä ja tasamaata. Noh, empä olisi voinutnolla enemmän väärässä. Tarkemmin kun mietin, niin en ole kyllä koskaan tainnut perehtyä vuorikiipeilyyn sen kummemmin. En ole nähnyt aiheesta yhtään leffaa, en lukenut kirjaa tai edes artikkelia, enkä koskaan tavannut yhtään vuorkiiipeilijää. Tiesin että Veikka Gustaffsson on kiivennyt Mount Everestille, koska se luki jossain ennätyskirjassa ja tiesin, että Mount Everest on maailman korkein vuori. Chhomrongin kohdalla sanoin jo Kristianille, että en enään ikinä lähde vuorikiipeilemään tämön jälkeen. Että nauttisi tästä nyt senkin edestä. Trekkaamaan voin lähteä. Mutta vuorelle. Not! Eihän kukaan väittänytkään, että tämä olisi helppoa, mutta ei kukaan kertonut myöskään kuinka superhyper raskasta. Enään en ihmettele kun muistaakseni Emmi joskus kertoi, että niitten isä käy kiipeileen ja että se treenaa juoksemalla kasurilan mäkeä ylös ja alas reppu selässä täynnä täysiä vesipulloja. Sivananda jooga-ashramissa vietetty kuukausi kyllä on ollut ainoa pelastajamme tällä matkalla. Ilman sitä tämä leikki olisi varmaan jäänyt aika alkuunsa. On täällä kyllä silti niin ihanaa ja upeaa, että jotenkin se on kuitenkin sen kaiken hulluuden arvoista. Täällä tämän julman jättimäisen luonnon keskellä vahvempikin joutuu nöyrtymään. Mitä on pikkuriikkiinen ihminen ja sen teot Luojan luoman, mahtavan luonnon rinnalla? Ainoa mahdollisuus on hyväksyä se tosiasia, että olemme erottamaton osa luontoa. Täysin siitä riippuvaisia ja sen armoilla. Näiden taivaaseen saakka ylettyvien vuorten keskellä, rinnettä kavutessani tunnen itseni säälittäväksi muurahaiseksi, jonka maanvyörymä tai tuulen puuska voi hetkessä pyyhkäistä olemattomiin. Kuitenkin tunnen myös syvää onnea, harmoniaa luonnon kanssa ja yhteyttä äiti Maahan. En usko, että täällä edes pysyisi hengissä kukaan, joka ei suostu nöyrtymään näiden vuorien hengelle. Näimme Chhomrongin kohdalla taulun, jossa pyydettiin kauniisti, ettei lihaa tai kanaa tuotaisi Sinuwasta ylöspäin, koska paikalliset uskovat, että se loukkaa vuorten henkeä ja koituu onnettomuudeksi niiden kantajalle. Kansa täällä vuorilla on super sitkeää. Niin ne vaan painaa jättimäiset kantamukset selässä ylös ja alas rinteitä kuin vuorikauriit. Puskevat otsalla. Pojat pelaili laaksossa lentopalloa. Varmaan maailman korkein lentopallokenttä. Ahkeria rakentamaan myös. Kuvitella, että he ovat rakentaneet kaikki nämä rappuset. Matkan varrella oli työmaa, jossa ryhmä miehiä kolkutteli lekoilla kiveä palasiksi. Ahkeraa porukkaa. Väsymyksessö meinasi tulla portaissa vähän riitaa Kristianin kanssa. Jostain ihan tyhmästä. Vesipullon rypyistä. Huoh. Sovittiin kylläkin heti kahden metrin jälkeen. En usko, että kukaan täällä kehtaa kauaa riidellä. Energia ei riitä mitenkään. Heti josnyrittää, niin kaikki voimat loppuu. Hyvä kun puhua jaksaa noissa tappoportaissa. Kaikki voima menee jalkojen siirtelyyn. Kristian kyllä jaksoi välillä jopa laulaa. Lulusta ja naurusta saa lisä energiaa. Ja pusuista. Kun on aivan loppu niin pieni juomatauko ja halaus tai suukko saa ihmeitä aikaan. Tällä tiellä todellakin alkaa ymmärtää millainen super vaikutus kauniilla sanoilla tai kosketuksella on meihin ja vastaavasti huonoilla sanoilla yhtä negatiivinen. Se on jotenkin niin konkreettisesti läsnä. Matkan vaivat unohtui nopeasti kun pääsi peseytymään lämpimän hanan alle ja syömään, ah niin taivaallista, nuudeli papu sekoitusta vielä taivaallisemmalla näköalalla varustetulla terassilla. Lodge oli 150rs yö ja litra keitettyä vettä maksoi 100 rs, mikä on aika paljon. Täällä lodgessa on suht paljon porukkaa, mikä on oikeastaan vaihteeksi ohan kiva. Olla hieman sosiaalinen. Siirryin notskilta tänne sisälle kirjoittamaan. Ulkoa kuuluu 'Happy Birthday', jollain on kai synttärit. Kello on jotain yli kuusi. Aurinko laski jo. Kristian kävi nukkumaan hetki sitten. Taidan tehdä reikin itsehoidon ja käydä vessassa ja sitten mennä itsekkin makuulle. Niin ja hieman pitää vielä venytellä. Ettei huomenna jumita ja kolota. Taas pitkä trekki edessä. Rauha sydämessä. Ella Ps. Glugoosi oli loistava idea. Antaa juuri hyvin potkua veteen sekoitettuna. Pps. MBC:llä on wifi yhteys. Näimme tänään sekä saksalaisen leipomon, että japanilaisen turistin ottamassa valokuvia ja nepalilaisen vuoristomamman puhumassa kielekkeellä iPhoneen ja toisen vuoristotytön kuuntelemassa musaa iPhonesta. Mihin tämä ihmiskunta on menossa kun buddhalaiset munkitkin on facebookissa ja ajelee moottoripyörillä.. Ppps. Meditoin tänä aamuna Himalajan vuoren rinteellä. Haaveeni pitkältä ajalta Pppps. Että sitä vielä vaan, että nilkkani ovat kestäneet super hyvin, vaikka olin huolissaan kun ne on niin löysät ja toisessa se vanha urheiluvamma. Vasen polvi laskuissa vihotellut. Nilkkatuet olihuippu hankinta. Onneksi! •••••••••• Lauantai 7.12.2013 Sinuwa Noin tuhannen rappusen jälkeen olemme Sinuwassa. Jalat kipeinä, mutta mieli onnellisena. Me pääsimme tänne asti! Istun hostellimme edessä nuotiolla ja lämmittelen kroppaani. Yöt ovat jo todella kylmiä ja viimeyönä nukuin jo kaikki vaatteet päällä. Kuulin että tuolla ylhäällä on todella kylmä ja saattaa sataa luntakin. Onneksi on hyvät varustukset. Nyt kaduttaa että otin tuon raskaan kameran mukaan. Se painaa todella paljon. Olisi helpompaa kiivetä ilman sitä, mutta uskon, että tarvitsen sitä vielä tuolla ylhäällä. Jonkun hienon kuvan siellä nappaan. Elämää, vain elämää.. -Kristian