#vuorikiipeily

[urbanextremes]

Kaipaan seikkailulle! Muistoja käydyiltä huipuilta

Olin alkuviikon flunssassa. Juuri sellaisessa ärsyttävässä, että on vähän kuumetta ja aivot seis, mutta ei kuitenkaan niin seis, että voisi vain nukkua.

Päädyin katsomaan Huippujengi -sarjan koko tuotantokauden yhteen pötköön. Jomottava päänsärky ja kurkkukipu sopivat hyvin tunnelmaan, kun seurasin sohvalta vuoristotaudissa puuskuttavia kisaajia.

Ja samalla se iski: on päästävä johonkin…

View On WordPress

[poolpah]

Mountaineering #mountaineering #isokivi #bigrock #kuopio #rauhalahti #finland #vuorikiipeily (at Rauhalahti Camping)

[winkumjournal]

Keskiviikko 4.12.2013

Himmhimmm himmailua hostellihuoneessa. Kristian on innoissaan kun saa kirjoittaa jollekin tuntemattomalle sedän vaimon kaverille jonnekin Viron paikkeille postikorttia. Aivan onnellisena rustailee. Kuulemma on jännittävää kirjoittaa tuntemattomalle. Minä istun toisella sängyllä Annapurnan kartta levitettynä eteeni ja tutkailen sen viivoja, polkuja ja kyliä ja täppäilen tätä tablettia. Koetan löytää Pokharan bussiasemaa googlemapsista ja reittiä sinne ja edullisinta kuljetusta ABC:n, eli Annapurna Bace Camp trekin aloituspaikkaan. Annapurnahan on siis vaikuttavat 8093m korkea, maailman kymmenenneksi korkein vuori Himalajan vuoristossa, jonka Bace Camppiin 4130m korkeuteen meillä olisi kova hinku kiivetä tämän puolen vuoden Intia-Nepal matkamme huipennukseksi. Pari viime päivää on ollu aika lepposta hengailua. Ollaan istuttu hostellin takana puutarhassa ja soiteltu ja laulettu ja kuunneltu joululauluja näin joulukuun kunniaksi (ja sen kunniaksi että meillä on huoneessa wifi että voidaan kuunnella jouluradiota). Ollaan myös vähän käppäilty etsimässä kauppoja joista saa trekille tarvikkeita ja katseltu paikkoja ja ihan vaan oltu ja syöty ja katseltu tähtiä ja pelattu korttia ja pelattu lisää korttia ja sunniteltu trekkiä vähän sivussa. Tänään oli superkivaa kun saatiin mailat lainaa läheisen vakiraflan takaiselle suliskentälle ja palloteltiin sulkaa muutama tunti innoissaan.

Tässä vuorikiipeilysuunnitelmaa pyöritellessä on tullut taas paljon asioita vastaan mitä ei ensin ajatellut, kun päätettiin, että kiivetään vuorelle. Alunperin minulla oli ajatuksena, että eikait siinä kun ottaa bambusauvan mukaan ja menee vuoren juurelle ja laittaa jalkaa toisen eteen niin jossakin vaiheessa tulee se Bace Camp vastaan. Mutta on näköjään kaiken näköistä kiipeilylupaa ja aluelupaa ja juttua ja härpäkettä. Ensinnäkin selvisi, että vaikka reitin varrella onkin tea houseja/lodgeja (eli teetupia/yöpymispaikkoja), niin niissä on kuitenkin erittäin kallista ruokaa (ei ole paljoa kilpailua niillä korkeuksilla). No, matalan budjetin travellereina tietysti miettimään että kuinkas tämä selvitetään. Päädyttiin siihen, että ostetaan 20 pakettia nuudelia, 7 purkkia papuja, sitten sellaista lasten puurojauhetta jossa on vaikka mitä vitamiineja ja hivenaineita ja muita ja josta voi tehdä aamupuuron tapaista mössöä, glugoosijauhetta juomaveteen sekoitettavaksi, trekkarin energiamysliä ja vähän jotain kuivattuja hedelmiä. Elikkä ainoa mitä tarvitsee ostaa sitten on vähän kuumaa vettä tai maitoa nuudeleille ja puurolle. Sanskrit nimi Annapurna tarkoittaa suomeksi “täynnä ruokaa” ja saman hindunkielisen nimen suomennos on “universaali ja ajaton keittiön jumalatar..äiti joka ruokkii. Ilman häntä on nälkiintyminen, universaali pelon aihe”. Nimikin on siis hyvä enne, että turhaan olemme ruoasta huolissamme ;)

Sitten ongelma kaksi. Juomavesi. Emme kai voi kantaa 80 litraa vettä selässä. Eikun taas internettiin ihmettelemään kuinka nämä vuorikiipeilijät selviävät tästä dilemmasta. Ensin tuli vastaan elektroninen veden puhdistus tikku, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Tämän taikasauvan kun tökkää likaiseen veteen ja painaa nappia niin tsadam, minuutin päästä vesi on juomakelpoista. Kävimme yhdessä kiipeilykaupassa kyselemässäkin ja jopa koskettamassa tätä ihmevehjettä, mutta se oli niin hintava että joku muu keino oli keksittävä. No ollessamme paikallisessa ruokakaupassa ostoksilla Kristian sitten asteli luokseni hyllyjen välistä leveä virne kasvoilla ja kädessään pienen pieni pilleripaketti, missä luki “water purification tablets”. Loistavaa! Kiitos kaunis sille kekseliäälle mielelle joka on nämä veden desifiointitabletit kehittänyt. Nyt riittää kun pakataan mukaan pari pulloa vettä molemmille ja pakkaus näitä tabuja.

Kolmas mietinnän aihe oli sitten ja on vähän edelleen, aika. Kun budjetointi antaa periksi aloittaa tämän vuoren valloituksen vasta 6. päivä aamulla. ABC trekin perinteinen pituus on 8-9 päivää. Meillä on aikaa ainoastaan 6 päivää, jotta ehdimme vielä takaisin hostellille ja hoitaa loput jutut ennen 13. päivän bussia Delhiin kohti lentokenttää. Googlettelimme taas ahkerasti ja selvitimme minkä aikaa ihmiset yleensä patikoivat per päivä. Tuloksena keskimäärin 5 tuntia. No tottakai kevyellä itsevarmuudella ajattelimme, että kyllähän nyt kahdeksan tuntia ainakin jaksamme päivässä ja jotenkin laskimme hienosti, että kyllä kuusi päivää riittää jos vain kävelemme ahkerasti. Sitten eräs paikallinen opas kenen kanssa juttelimme ilmeisesti hänen mielestään hieman suuruuden hulluilta kalskahtavista suunnitelmistamme, varsinkin näin ensikertalaisina, valaisi ystävällisesti, että tulisi ottaa huomioon myös sääolosuhteet ja valoisan ajan pituus sekä vuoristotaudin mahdollisuus. Siis niin anteeksi minkä taudin? Taas naputinaputi, Wikipedia! “Vuoristotauti on hapenpuutteesta johtuva tila, joka aiheutuu nesteiden kertymisestä keuhkoihin ja aivokudokseen. Tavallisimpia oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tasapainohäiriöt, sekavuus, hengenahdistus, veriset vaahtoyskökset ja unettomuus. Pahimmassa tapauksessa vuoristotauti johtaa kuolemaan 6 tunnin kuluessa ensimmäisistä oireista. Kuolinsyynä on joko kooma (aivoödeema) tai hukkuminen (keuhkoödeema).” Köhöm. Että sellainen tauti sitten. Onneksi samainen wikipedia tiesi, että tautia on mahdollisuus hoitaa Viagralla(??!?) sekä palaamalla välittömästi alemmaksi ja ennaltaehkäistä nousemalla hitaasti. “Nyrkkisääntönä on enintään 300 metrin nousu päivässä 3600 metrin jälkeen sekä ylimääräinen lepopäivä aina 1000 m välein.” Noniinno, kuitenkin ylös mentäessä meidän on vähän pakko nousta se kilometri per päivä (aloituskorkeus on 1070m), jos meinasimme ehtiä sinne Bace Camppiin, mutta hyvä uutinen on, että ABC:n korkeus on 4130 metriä, niin emme huitele tuon 3600m rajan yläpuolella kuin yhtenä päivänä. Alttiutta taudille ei myöskään voi tietää etukäteen, koska se on täysin yksilöllinen ja perinnöllinen, eli koettamatta ei voi tietää. Joten lähdemme sillä varauksella, että kipuamme parhaamme mukaan joka päivä. Jos alkaa heikottaa liikaa niin emme kuitenkaan lähde hengellämme leikkimään, vaan olemme jo valmistautuneet sitten nöyrästi kääntymään takaisin jos näyttää, että jommalla kummalla on perinnöllisesti alttiutta tähän tautiin.

Huomenna on valmistautumispäivä ennen H-hetkeä. Heti aamusta patikoimme jollekin viralliselle turistitoimistolle tuonne toiselle puolen kaupunkia hakemaan TIMS:it, eli Trekkers Information Management System - kortit. Näillä korteilla Nepalin hallitus pitää kirjaa siitä, kuinka paljon porukkaa vuorilla on milloinkin vaeltelemassa ja missä päin. Toinen lupa jonka haemme samaisesta toimistosta on ACAP, eli Annapurna Conservation Area Permit, jolla pääsemme Annapurnan luonnonsuojelualueelle. Lupien jälkeen on vuorossa ruokakauppa ja pakkailut. Perjantai aamuna starttaamme kello viisi patikkamatkalla bussipysäkille.

Luonnollisestikkaan emme blogia siis päivitä nyt hetkeen. Lähettäkää meille paljon voimauttavia ajatuksia jotta selviämme ilman enempiä väsymys-kiukuttelukohtauksia (ennemminkin allekirjoittaneen osalta) ja vältymme vuoristotaudilta sekä muilta nyrjähdyksiltä ja harhareiteiltä. Säästösyistä tosiaan päätimme ettemme palkkaa šherpaa, eli paikallista opasta, emmekä mene minkään matkanjärjestäjän ryhmän mukana, niinkuin suurin osa kiipeilijöistä tekee. Ostimme sen sijaan tämän kartan, mitä tässä sängyllä istuskellen tutkailen. Suunnistamme savolaisella suuntavaistolla. Olethan ajatuksissa mukanamme. Paljon on liikkuvia osia ja epäselvää, mutta uskon edelleen vakaasti että asiat kääntyvät aina parhain päin kunhan vain rohkenee lähteä kokeilemaan :) Kerromme sitten miten meni ;) Pelikorttien lisäksi reppuun lähtee päiväkirja.

Enkeleitä matkalle toivoen.

Rakkautta sinulle ken luet,

Ella